Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko vaimo pistää rahaa joihinkin laukkuihin tai muihin vastaaviin teinimäisiin hömpötyksiin? Minkä ikäinen hän on? Ihme tyyppejä te vaimoiksenne kelpuutattekin... Eiköhän vaimon omituiset harrastukset olleet tiedossa jo ennen naimakauppaa, joten siinä sitten vain maksat hänen turhamaisia typeryyksiään. Voit toki jutella hänelle ja esittää mielipiteesi, mutta ei vaimo taida juttelustasi muuta kuin innostua ja hän lähtee entistä enemmän vouhottamaan ostostensa suhteen. Onnea matkaan.
Mä ainakin laitan rahaa laukkuihin, kenkiin ja laatukosmetiikkaan ja vaatteisiin tietysti. Lisäksi kynsihuolto (sormen- ja varpaankynnet - mani/pedi ja geelilakka), kampaaja kerran viidessä viikossa, kosmetologi kerran kuussa (ripsien ja kulmakarvojen värjäys ja kasvojen puhdistus)... Lisäksi hyalyronhappofillerit (n. kerran puolessa vuodessa), jooga ja kuntosali (solarium on oma) ja nyt on aika varattu plastiikkakirurgille yläluomien leikkaukseen kun silmäluomet roikkuu mielestäni häiritsevästi.
Mutta joo mä maksan kaiken omasta pussista. En edes harkitsisi näitä "luksuksia" jos joku toinen maksaisi.
Tapasi on ihan ok kunhan olet laittanut osakkeisiin nuo summat ennen kuin aloitit kuluttamisen. Osakkeisiin sitten jatkossa vuosittain vähintään niiden tuottamien osinkojen verran. Niin pystyt sekä kuluttamaan että säästämään. Perhevapailla ja eläkepäivillä tulot sitten kuitenkin putoavat (ja menot lisääntyvät) joten osakesalkun kerryttäminen niitä kohti enemmän kuin suotavaa. Lisätuloja tarvitsee noissa vaiheissa jostain.
Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta ei kenenkään tarvitse säästää jos ei halua. Joo, ihan totta, sinä et sitä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Ja sairaanhoitajana joudut tuollaisiin miehiin tyytymään.
Oikeasti luulet että miehet ottavat mieluummin lihavan, ruman, "itsenäisen" ja jämäkän 4000e /kk tienaavan, kuin kauniin ja suloisen sairaanhoitajan joka antaa miehen olla mies ja pitää itsestään huolta? Kyllä sinulla on opittavaa.
No tuo mies ei nyt halua pitää huolta eikä arvosta kaunistautumista niin varmaan hänelle sopisi se toinen vaihtoehto.
Tokikaan kaikki sairaanhoitajat eivät ole kauniita eivätkä hyvintienaavat rumia.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Ja sairaanhoitajana joudut tuollaisiin miehiin tyytymään.
Oikeasti luulet että miehet ottavat mieluummin lihavan, ruman, "itsenäisen" ja jämäkän 4000e /kk tienaavan, kuin kauniin ja suloisen sairaanhoitajan joka antaa miehen olla mies ja pitää itsestään huolta? Kyllä sinulla on opittavaa.
Oikeasti luulet, että on vain kahdenlaisia naisia? Kyllä sinulla on opittavaa.
Jos et anna vaimosi käydä töissä tai nostaa opintolainaa, on rahankäytöstä valittaminen melko typerää. Toki voit kertoa mielipiteesi rahankäytöstä, mutta jos teillä ei ole rahasta puutetta, en ymmärrä valitustasi. Vaimosi ei ole kopiosi, eikä hän välttämättä koe, että on tärkeämpää käyttää muutaman satasen käyttöraha kuussa ravintoloihin ym. kuin vaatteisiin. En itsekään ymmärrä holtitonta rahankäyttöä kalliisiin vaatteisiin ym., mutta en myöskään voi sille mitään, jos joku kokee toisin. Ehkä te ette vain sovi yhteen?
Meillä mies maksoi kaiken kun opiskelin. Ei tullut kyllä mieleenkään laittaa rahaa mihinkään merkkilaukkuihin. Oli ihana, että sai vaan opiskella, mutta en missään vaiheessa kokenut, että miehen rahat on myös mun rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä on tosiaan aineksia kehityskuluille, jotka eivät ole kivoja. Voi tilanne vinoutua entisestään joko niin, että nainen juuttuu taloudelliseen teini-ikäisyyteen talousasioissa loppuiäkseen. Tai sitten mies alkaa saada enenevästi tyydytystä siitä, että puuttuu(!) toisen ostamisiin jokaista purnukkaa myöten. Jännite on olemassa, ja vaikka molemmat alkavat kohta tienata, voi olla että vain panokset kasvavat mutta ristiriita näkökulmissa ei ota hellittääkseen, vaan jyrkkenee.
Ehkä joku hemmottelujakso voi olla tarpeen köyhyysterapiana, mutta minusta ongelma on enemmänkin siinä, että nainen puuhastelee kuluttajana ja miehen alueeksi jää sitten se aikuisen ihmisen rahankäyttöön kuuluva alue säästämisineen ja kokonaisvastuineen. Jos tällainen lapsi-vanhempisuhteeseen ajava epäsuhta kutkuttelee molempia, toteuttakaa sitä makuuhuoneessa mutta jättäkää talous sen ulkopuolelle.
Ottakaa yhteinen harrastus. Sinä rahoitat hyvällä sydämellä naisen haluamaa luksusta siinä mitassa kuin mitä pidätte aiheellisena. Hän taas harrastaa osallistumista täysivaltaisena aikuisena perheen kokonaistalouden suunnitteluun. Molemmat opettelevat ottamaan huomioon toisen näkökulman ilman, että omasta pitää sen takia luopua. Ja miehen on syytä miettiä hartaasti, mitkä hänen omat turvallisuushakuisuutensa ongelmat ovat. Niitä ei nyt selvästi ole vain vaimolla. Molempien turvallisuusvajeita pitäisi voida hoitaa parisuhteessa, mutta rakentavilla tavoilla. Kummankaan tapa ei ole rakentava, vaikka se nuoruusvuosina on ymmärrettävä. Yrittäkää aikuistua yhdessä, ja varautukaa siihen miten toimitte, jos se ei onnistu.
Molemmat sukupuolet haluavat ihan aiheellisesti elämältä jonkinlaista luksusta, ja turvallisuudentunnetta, luottamusta ja hyväksyntää omille tunteille. Kohtuuttomuutta on monenlaista, eikä sitä yleensä voi tehokkaasti vähentää, jos ei paranna noita muita asioita.
Naisena myös muistuttaisin tarinan miestä siitä, että jos miehen turvallisuudentunne vaatii naiselta paljon aikaa, tämä ei enää ole mahdollista jos teille tulee lapsia. Eli teillä olisi nyt paljon opiskeltavaa aikuisuutta varten. Valtaosa ihmisten turvallisuudentavoittelusta kun on luonteeltaan kohtuutonta, koska siinä yritetään paikata perusturvallisuuden ongelmia, jotka eivät paikkaamalla korjaannu. Keinot vain muuttuvat ajan kanssa aina vain kohtuuttomammiksi, jos niihin ei kiinnitetä huomiota. Eli sen puoleen on syytä ottaa asiat puheeksi jo nyt. Mutta tasapuolisesti. Toisen kontrollointi ja alistaminen on todella suosittua puuhaa, mutta se pilaa molempien elämän.
Silloin kun rahaa on vähän se käytetään järkevästi. En kehtaisi itse elää täysin toisen siivellä vaan mahdollisuuksien mukaan ostaisin edes ruokaa. Ja kyllä minua häiritsi kun elätin eksääni ja aina jos hän sai jostain rahaa hän osti itselleen jotain arvokasta sillä. Samalla minulla ei ollut varaa ostaa itselleni juuri mitään kun kaikki rahat meni autoon ja elämiseen. On syystäkin eksä.
Kalliit meikit, vaatteet, kampaamotuotteet jne ei minusta kuulu elämään kun rahasta on tiukkaa. Tosin en ole koskaan sellaisessa rahatilanteessa ollut että niihin voisin rahojani käyttää, kun minulla menee kaikki rahat nytkin lapsiin, koiriin ja autooni (huollot kävi kalliiksi...). Koen silti että olen ihan kaunis ja minulla on siistejä vaatteita ja niitä korkokenkiäkin mutta ei niitä koko ajan tarvitse uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opintotuesta mitään kalliita merkkilaukkuja ostella. Maksavat käytetyn auton hinnan. Pakko olla provo. Tai sitten ap on säästöhamsteri joka pesee itsensä sekä huoneiston samalla mäntysuovalla. 😀
Tai sitten vaimo on ns peruspissis. Krääsää, kledjuja sesongin mukaan, kynsiä, kausimeikkejä, halpaa pintamuotia. Tuloillaan ei yllä parempaan. Näin on eurot. T. Ekonomi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av raati on puhunut. Kohtuus kaikessa. Löytäkää yhteinen sävel tai erotkaa ajoissa.
Meillä mies ei maksanut opiskelujani, maksoin puolet kaikesta ja kävin samalla töissä. Sain kyllä ostaa itselleni mitä halusin, mutta välillä oli ruoastakin tiukkaa.
Opiskelutovereilla oli miestensä kanssa yhteinen tili, ja he kävivät Stokkalla ostamassa sinivalkoisia kalliita astiastoja ja kulkivat merkkivaatteissa. No, olen eronnut miehestäni, turha enää muistella.
Mutta en myöskään ollut maksanut miehen opiskeluja, kuten tuon ap:n tapauksessa on tehty. Jos olisin maksanut ensin miehen opiskelut, niin meillä olisi ollut yhteinen tili ja olisin myös elellyt leveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti jo etukäteen mammaloman rahanjako. Jos lapsia meinaatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Itselläni jää nettopalkasta vielä menojen jälkeenkin aika paljon rahaa, mutta en ole ikinä kaivannut mitään luksuselämää vaikka siihen olisikin varaa. Laitan joka kuukausi vähintään tuhat euroa säästöön ja loppu riittää elämiseen erittäin hyvin. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan haluaa ostaa kampaamosta jotain kallista erikoissahmpoota, kun niissä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa marketin parin euron tuotteisiin nähden. Lähinnä etiketti.
Ymmärrän satsaamisen esimerkiksi hyviin nahkakenkiin jotka kestävät vuosien käytön, mutta miksi niitäkin tarvitsee useamman? Saapasmallin, nilkkurit, avokkaat, matalakorkoiset ja korkeakorkoiset...
Onko sinulla naisten vai miesten hiukset? Kyllä sillä tuotteen laadulla on aika paljon eroa, jos luiruun ja lasimaiseen suomalaiseen hiuslaatuun yrittää saada jotain rotia.
Ja jos arvostat naisessa naisellista ulkonäköä ja panostamista, niitä kenkiä nyt vaan pitää olla muutamat erilaiset. Kiellä häntä ostamasta viidet erilaiset kengät niin hän lakkaa huolehtimasta ulkonäöstään. Kahdetkymmenet kengät toki sitten on jo liioittelua.
Kyllä nainen aina kohteita itsessään keksii mihin rahaa täytyy laittaa haisemaan ollakseen kaunis ja viehättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun akka säästötalkoissa lopettaa kaiken ulkonäköönsä panostamisen niin äkkiä huomaa olevansa ex-akka. Ja herra ottaa alta aikayksikön edustavamman tilalle. Nää on niin nähty.
Kunnon mies elättää naisena. Eikä kitise joutavista. Eikä kirjaudu mammapalstalle vaan luo uraa. Munaton trolli. 😀
Eiks tommosta pissistä oo kiva esitellä kavereille?
Koska sinä olet halunnut hoitaa asiat kuvailemallasi tavalla, sinulla ei mielestäni ole mitään asiaa puuttua hänen rahankäyttöönsä. Jos kerran vaimo tarjoutuu menemään töihin ja hankkimaan tuloja, mutta sinä et halua hänen niin tekevän, niin kyllä tässä on kyse ihan sinun omasta valinnastasi. Typerää rankaista toista omista valinnoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Selvennystä tuohon töissä käymiseen: vaimoni on aiemmin tehnyt lähihoitajan töitä, ja tekisi niitä myös opiskelujen ohessa. Nyt hän opiskelee sairaanhoitajaksi.
Jos hän tekisi entisiä hommiaan täysien, työpäivän mittaisten koulupäivien lisäksi, hän olisi töissä illat, yöt ja viikonloput. Ja kun ei olisi, hän tekisi illat yöt ja viikonloput koulun kirjallisia töitä (opiskelu ei siis nytkään rajoitu pelkästään aikavälille 8-16. Kun hän valmistuu, niin edessä on taas vuorotyö.
Olenko oikeasti kontrolloiva kusipää, jos en halua että vaimon kaikki aika menee opiskelun ja työn yhdistämiseen? Ei yhteistä aikaa, kotona väsynyt ja loppuunpoltettu vaimo? Vaikka se ei ole taloudellisen selviämisen kannalta millään lailla tarpeen? Vaimo saa taatusti töitä kun valmistuu, luultavasti vuorotöitä. Olisi kiva nauttia nyt opiskelun ajan samasta vuorokausirytmistä kun se kerran on väliaikaisesti mahdollista.
Sori vaan itsekkyyteni, mutta haluan vaimon nyt keskittyvän vain opiskeluunsa.
-Sinä haluat että vaimo ei käy töissä.
-Sinä haluat että vaimo viettää vapaansa sinun kanssa
-Sinä määrittelet, että vaimo väsyy ja palaa loppuun, vaikka vaimo itse on sanonut että voisi tehdä töitä
-Sinä olet halunnut tehdä näin, että hoidat perheen talouden sen ajan kun vaimo opiskelee
-Sinulla on palkka josta voit tunkea ison summan säästöön kuukausittain
-Sinä määrittelet mikä on turhuutta ja haaskuuta niille 225 eurolle joka vaimolla on kuukausittain käyttää.
Niin. Ethän sinä missään nimessä ole itsekäs. Etkä kontrollifriikki.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun rahaa on vähän se käytetään järkevästi. En kehtaisi itse elää täysin toisen siivellä vaan mahdollisuuksien mukaan ostaisin edes ruokaa. Ja kyllä minua häiritsi kun elätin eksääni ja aina jos hän sai jostain rahaa hän osti itselleen jotain arvokasta sillä. Samalla minulla ei ollut varaa ostaa itselleni juuri mitään kun kaikki rahat meni autoon ja elämiseen. On syystäkin eksä.
Kalliit meikit, vaatteet, kampaamotuotteet jne ei minusta kuulu elämään kun rahasta on tiukkaa. Tosin en ole koskaan sellaisessa rahatilanteessa ollut että niihin voisin rahojani käyttää, kun minulla menee kaikki rahat nytkin lapsiin, koiriin ja autooni (huollot kävi kalliiksi...). Koen silti että olen ihan kaunis ja minulla on siistejä vaatteita ja niitä korkokenkiäkin mutta ei niitä koko ajan tarvitse uusia.
Minusta taas sinä olet esimerkki taloudellisesta marttyyristä. Kummallinen jakomielitauti naisilla, joka pakottaa osallistumaan juokseviin kuluihin mutta jättämään omaisuuden kartuttamisen puhtaasti miehelle. Jos osallistut ruokaan, osallistut myös yhteiseen säästämiseen esim. siinä suhteessa, mitä teillä on tuloja. Jos tulosi ovat elättäjään verraten liian pienet säästämiseen, ne ovat myös liian pienet ruuan hankkimiseen. Ja jostain tooodella mystisestä syystä miehet tuntuvat tavoittelevankin tätä asetelmaa. Taloudellisen vallan käyttö naiseen on niin tärkeää, että siitä ilosta ollaan valmiita maksamaan paljon.
Kääntöpuolena sitten vain on niin, että jos naiselta kielletään tasavertaisen aikuisen rooli raha-asioissa, ei pidä ihmetellä että hän käyttäytyy kuin teini. Valitettavasti sitten tämä hylätyn lapsen syndrooma jatkuu aina vain. Rahat menevät kokonaisuudessaan lapsikoiralaumaan ja sitten ihmetellään, miksi rahasta on tiukkaa. Ei kestetä ajatella realistisesti sitä, mihin on varaa. Toisaalta, köyhtyvässä yhteiskunnassa sellainen arkuus on aika ymmärrettävää. Ei uskalla katsoa alas ettei ala huimata.
Nykymaailmassa vain taitaa olla yleisempää, että mies on taloudellisesti itsekeskeinen ja naisella on tuloja, joiden varassa voi lepäillä. Siitä seuraakin sitten ihan mitä tahansa, kun naisilla nyt sentään on yleensä sydäntä lähellä lasten kulut joka tapauksessa. Tämän ongelman takia ei auta, vaikka naisen euro olisi puolitoista, jos kuka vain voi rohmuta siitä valtaosan itselleen, miettimättä mitään.
Lisätään tähän päälle vielä valtio, joka tyrkkii köyhiä samalla tapaa ikuiseen riippuvuuteen ja rankaisee säästämisen yrityksestäkin. Ehkä tässä pitäisi tehdä suurremontti koko yhteiskuntaan, ja kannustaa palkitsemalla kaikkia kohentamaan elinolojaan. Jospa se avuntarvekin sitten vähenisi.
Mikä sinä olet määrittämään reunaehtoja hänen toiminnalleen?