Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Miten vaimo muka ostelee kalliita tavaroita opintorahalla, joka on 250 euroa kuukaudessa, verojen jälkeen 225? Jokin tässä aloituksessa mättää.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaimo muka ostelee kalliita tavaroita opintorahalla, joka on 250 euroa kuukaudessa, verojen jälkeen 225? Jokin tässä aloituksessa mättää.
Jos ap maksaa elatuksen, niin onhan tuo ihan tolkuton raha tuhlattavaksi kevytmieliseen shoppailuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi, mutta musta olisi vastuutonta kulkea jossain h&m rytkyissä, jotka kahden pesun jälkeen ovat entisiä. Mieluummin satsaan ajattomaan ja laadukkaaseen, ihan jo ympäristönäkökulmasta katsottuna. Lisäksi sen halvan hinnan maksavat ne kiinalaiset pikkulapset selkänahastaan. On jotenkin moukkamaista liputtaa omaa paremmuuttaan (rahankäytön järkevyyttään) sillä, että ostaa halpaa...
Sitten toki eri asia jos niitä törkykalliita laukkuja ostellaan vaikka olisivat laaduttomia tai lapsityövoimalla tehtyjä, mutta ei kai kukaan nyt niin hölmö ole ainakaan tarkoituksella...
OT, mutta mä en ihan tajua tätä, kun esim H&M:n vaatteita väitetään suunnilleen kertakäyttöisiksi. Itse olen ostanut niitä käytettynäkin, ja ihan hyvin ne on palvelleet. Jotkut keinokuituiset neuleet toki nyppyyntyy, muttei ne todellakaan ole hajonneet pitkänkään käytön jälkeen. Tosin ei mulla ikinä ole ollut varaa ostaa mitään superlaadukkaita vaatteita, niin ehkä sitten en tiedä, mistä jään paitsi. Jotain kalliimpien merkkien kamppeita oon ostanut kirppiksiltä, enkä ole huomannut mitään suuren suurta eroa. Kengissä taas hinta kertookin laadusta jo vähän enemmän.
En siis tarkoita H&M:ää erityisen ekologiseksi vaihtoehdoksi kehua, mutta mielestäni on kyllä rankkaa kärjistystä väittää kyseisten vaatteiden olevan parin pesun jälkeen entisiä. Ennemminkin ongelma halpavaatteissa on niiden tuotantotapa ja siinä, että ihmiset ostavat halvan hinnan takia enemmän kuin oikeasti tarvitsisivat, ja tekstiilijätevuoret kasvavat.
No kun et tiedä, mistä jäät paitsi. Ostin h&m:stä kivannäköisiä ueheiluvaatteita, mutta jäivät kokonaan pitämättä, koska materiaali olikin niin huonoa verrattuna 2-3 kertaa kalliimpiin, joihin olen tottunut. Nuo eivät istuneet päällä yhtä napakasti, hiostivat, alkoivat haista hielle, jäi jotain löysiä kohtia trikoisiin jne.
Siis hetkinen, onko vaimolla käytettävissä ainoastaan 250 e opintoraha, ei mitään miehen antamaa lisää? Noin pienestä summasta ihmisen täytyy saada päättää itse. Ei hyvää päivää, vieläkö siitä pitäisi säästää. Minusta kuulostaa oikein taitavalta rahankäytöltä jos tuolla summalla saa itsensä vaatetettua yms. eli en nyt oikein ymmärrä miksi ap näkee tässä ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Moni juristiksi tähtäävä nuori nainen alkaa pitää aitoja helmikaulakoruja jo opiskeluaikoina. Dress code. Kalliit merkkikäsilaukut ovat pakollisia asusteita.
Höpö höpö :D
Itse en tuossa tilanteessa suosittelisi töitä, mutta opintolainaa kyllä. Ei sitä tarvitse ottaa maksimimäärää vaan voi ottaa kohtuullisesti. Nimittäin jos rahat ovat velaksi, naisesi varmasti miettisi paremmin. Jos rahat on tukia, jotka saa yhteiskunnalta "ilmaiseksi" (tiedän kyllä että opiskella pitää), niitä rahoja käyttää huolettomammin ja ei tarvitse murehtia seurauksista, sinä kun kustannat vaimosi elämäntyylin. Hänellä ei periaatteessa ole vastuuta tekemisistään kun joku muu maksaa viulut, jos ei joudu käymään töissä tai ottamaan lainaa.
No onhan tuo nyt vähän...
sinä siis tahtoisit määritellä miten ja mistä nainen saa rahansa sekä mihin ne käyttää?
Ajattele häntä aikuisena ihmisenä, ja mieti omaa jaksamistasi myös. Ei ole normaalia että toisen ihmisen kiinnostus luxusjuttuihin häiritsee sinua jos hän ei velkaa ota niitä maksaakseen eikä täytä kotia niillä hamstraamiseen asti. Ehkäpä itsekään sitä tiedostamatta koet pientä katkeruutta siitä ettei naisen tarvitse käydä töissä tai ottaa opintolainaa ja sinun ideasi ikäänkuin mahdollistaa hänen shoppailunsa (jonka hän tosin rahoittaisi töillä jos se sopisi sinulle)? Mutta kuitenkin oma mukavuudenhalusi ja läheisyydentarpeesi on saanut sinut tällaisen ratkaisun järjestämään.
Tässä tappelevat nyt keskenään sinun mukavuuden-/läheisyydenkaipuusi ja sinun sisäinen halusi sille, että raha-asiat olisivat tasaväkisesti sikäli kuin sinä sen määrittelet. Tämä on ok, kaikilla meillä on sisäisiä konflikteja joskus.
Sinun tarvitsee käsitellä tämä sisäisesti. Vaikutat fiksulta joten varmaan tiedätkin että et voi ensin sanella mistä nainen saa rahansa ja sitten myös miten hän saa ne käyttää - se menee taloudellisen kontrollin puolelle ja uskon että välität naisestasi niin paljon ettet sellaista tietenkään halua! Muuten et olisi kysynyt täällä. c: Puolisoissa on sellainen piirre että suurin osa tahtoo olla suhteessa arvokkaana ihmisenä joka on parinsa kanssa samalla viivalla - jos sitä lähtee purkamaan, harva jää suhteeseen kun tasaväkisempääkin löytää aina, niin miehet kuin naisetkin.
Tsemppiä! Olet rohkea kun heittäydyit tänne palstan raadeltavaksi :'D
Sopikaa niin, että nainen saa käyttää rahat vain koulumatkaan ja kirjoihin.
Annat sen verran vain viikkorahaa hänelle.
Sitten takavarikoit opintotuen loppuosan, ostat halvinta shamppoota Tokmannilta, kaupasta saa niitä kangaskasseja, se on lähärille ihan omiaan, sitten sijoitat Haisaappaisiin, ne on kai vähän muotiakin ja ennenkaikkea: niillä voi marssia kesät talvet! Ei tarvi avokasta ja saapasta, se on ihan höpöä!
Sitten sen loppuosan opintotuesta laitat pankkiin kasvamaan korkoa, saatat tarvita niitä kun vaihdat mersun audiin. Tai kun tulee Iphonen uudempi versio, ne maksaa toista tonnia.
Vaikka vaimo on maksanut sun koulutuksen, se ei tarkoita sitä, että sinä maksat hänen koulutuksen. Hän saa nyt olla kiitollinen. Laita vielä kotiintuloajat, klo 16 oltava kotona ja kirjaat, mitä hänen kuuluu kotona tehdä eli istua siinä sohvalla ja hieroa jalkojasi ja vähän muutakin paikkaa.
Kyllä sä sen naiseen kuriin saat, hyvä kun aloit täältä kyselemään. Kyllä se on mies talossa joka määrää mihin rahat laitetaan! Jumalauta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi, mutta musta olisi vastuutonta kulkea jossain h&m rytkyissä, jotka kahden pesun jälkeen ovat entisiä. Mieluummin satsaan ajattomaan ja laadukkaaseen, ihan jo ympäristönäkökulmasta katsottuna. Lisäksi sen halvan hinnan maksavat ne kiinalaiset pikkulapset selkänahastaan. On jotenkin moukkamaista liputtaa omaa paremmuuttaan (rahankäytön järkevyyttään) sillä, että ostaa halpaa...
Sitten toki eri asia jos niitä törkykalliita laukkuja ostellaan vaikka olisivat laaduttomia tai lapsityövoimalla tehtyjä, mutta ei kai kukaan nyt niin hölmö ole ainakaan tarkoituksella...
OT, mutta mä en ihan tajua tätä, kun esim H&M:n vaatteita väitetään suunnilleen kertakäyttöisiksi. Itse olen ostanut niitä käytettynäkin, ja ihan hyvin ne on palvelleet. Jotkut keinokuituiset neuleet toki nyppyyntyy, muttei ne todellakaan ole hajonneet pitkänkään käytön jälkeen. Tosin ei mulla ikinä ole ollut varaa ostaa mitään superlaadukkaita vaatteita, niin ehkä sitten en tiedä, mistä jään paitsi. Jotain kalliimpien merkkien kamppeita oon ostanut kirppiksiltä, enkä ole huomannut mitään suuren suurta eroa. Kengissä taas hinta kertookin laadusta jo vähän enemmän.
En siis tarkoita H&M:ää erityisen ekologiseksi vaihtoehdoksi kehua, mutta mielestäni on kyllä rankkaa kärjistystä väittää kyseisten vaatteiden olevan parin pesun jälkeen entisiä. Ennemminkin ongelma halpavaatteissa on niiden tuotantotapa ja siinä, että ihmiset ostavat halvan hinnan takia enemmän kuin oikeasti tarvitsisivat, ja tekstiilijätevuoret kasvavat.
No kun et tiedä, mistä jäät paitsi. Ostin h&m:stä kivannäköisiä ueheiluvaatteita, mutta jäivät kokonaan pitämättä, koska materiaali olikin niin huonoa verrattuna 2-3 kertaa kalliimpiin, joihin olen tottunut. Nuo eivät istuneet päällä yhtä napakasti, hiostivat, alkoivat haista hielle, jäi jotain löysiä kohtia trikoisiin jne.
Voihan se olla. Mulla on kyllä ollut H&M:n treeniliivit sekä juoksu- ja treenitrikoita ahkerassa käytössä, omistan myös Niken ja Adidaksen trikoot, enkä ole huomannut juuri mitään eroa. Toki ne trikoot ei yleensä kiipeilyharrastuksessani pysy hyvänä vuotta paria pidempään, mutta sama koskee kyllä ihan kaikkia kokeilemiani trikoita hinnasta riippumatta. Mankkajauhe ja kalliota vasten hinkkautuminen on kankaalle aika kuluttavaa, ja siksi en viitsisi ihan hirveesti niistä trikoista maksaa. Kunnon kiipeilyhousut onkin sitten kestävämmät (ja kalliit.) Lenkkareihin pitää toki panostaa, en sentään juokse H&M:n tossuissa.
Sori, meni ihan OT:ksi. En kyllä itsekään ole mikään Henkkamaukkafani, mutta olen aika skeptinen sen suhteen, että suurin osa niistä kalliimmista ja "laadukkaammistakaan" olisi todellisuudessa sen parempia (saati eettisemmin/ekologisemmin tuotettuja) muutoin kuin mainostajien luomissa mielikuvissa. Toki semmoiset kotimaiset käsityönä tehdyt tuotteet on asia erikseen, mutta ne on täysin ulkona opiskelijan budjetista. Paras olisi aina ostaa vain oikeaan tarpeeseen, mielellään käytettynä, ja yrittää valita mm. materiaalin perusteella mahdollisimman kestävältä vaikuttavia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko vaimo pistää rahaa joihinkin laukkuihin tai muihin vastaaviin teinimäisiin hömpötyksiin? Minkä ikäinen hän on? Ihme tyyppejä te vaimoiksenne kelpuutattekin... Eiköhän vaimon omituiset harrastukset olleet tiedossa jo ennen naimakauppaa, joten siinä sitten vain maksat hänen turhamaisia typeryyksiään. Voit toki jutella hänelle ja esittää mielipiteesi, mutta ei vaimo taida juttelustasi muuta kuin innostua ja hän lähtee entistä enemmän vouhottamaan ostostensa suhteen. Onnea matkaan.
Mä ainakin laitan rahaa laukkuihin, kenkiin ja laatukosmetiikkaan ja vaatteisiin tietysti. Lisäksi kynsihuolto (sormen- ja varpaankynnet - mani/pedi ja geelilakka), kampaaja kerran viidessä viikossa, kosmetologi kerran kuussa (ripsien ja kulmakarvojen värjäys ja kasvojen puhdistus)... Lisäksi hyalyronhappofillerit (n. kerran puolessa vuodessa), jooga ja kuntosali (solarium on oma) ja nyt on aika varattu plastiikkakirurgille yläluomien leikkaukseen kun silmäluomet roikkuu mielestäni häiritsevästi.
Mutta joo mä maksan kaiken omasta pussista. En edes harkitsisi näitä "luksuksia" jos joku toinen maksaisi.
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Kyllä minua ärsyttäisi, jos minä elättäisin puolisoni ja hän käyttäisi sitä hyväkseen hassaamalla rahojaan turhuuteen. Aika äkkiä karisisi minulta elatushalut tuollaisessa tilanteessa. En tosin voi kuvitella, että jaksaisin seurustella kovin pitkään ihmisen kanssa, jolla on noin erilainen arvomaailma ja kulutustottumukset kuin itselläni on. Miten se yhteiselo onnistuisi jatkossakaan, jos toinen tykkää käyttää rahaa harkiten ja toinen hakee vain luksusta ja elämyksiä. Ja vielä päälle päätteeksi on valmis toisen kustannuksella rahoittamaan luksuksensa.
Tässä kannattaa varmaan jo miettiä sitäkin, että haluatko sinä high maintenance vaimon vai jonkun enemmän itsesi kaltaisen, suht vaatimattoman naisen ihan pidemmällä tähtäimellä. 20 vuoden päästä on vähän turha valittaa puolison kyltymättömästä luksuksennälästä, jos nyt päätät jatkaa suhdetta tämän naisen kanssa. Erona nykytilanteeseen on korkeintaan se, että 20 vuoden kuluttua vaimosi ei sentään ehkä enää sinun elättinäsi törsää rahojaan, mutta tuskin hänestä harkitsevaa rahankäyttäjää koskaan tulee.
Hieman liioittelua kutsua Ap:ta kontrollifriikiksi kun pohtii vaimonsa rahankäyttöä.
Ei kyllä mielestäni pitäisi olla ongelmaa jos ei tee ihan holtittomasti heräteostoksia tai ostele velaksi kalliita luksustuotteita. Ymmärrän kyllä että jos on jäänyt paljosta paitsi lapsuudessa niin sen haluaa vähän niinkuin korvata itselleen myöhemmin. Jos ei ajaudu taloudellisiin vaikeuksiin shoppailun takia niin sanoisin että se on ihan ok ja ohimenevää.
Miehet eivät monesti ymmärrä "naisten hömpötyksiä" ja pitävät vähän kalliimpia ostoksia turhuutena, esim. pidetään ihan hulluna naista joka käyttää 40e johonkin naamarasvaan kun Erisan tulee halvemmaksi ja mikä hemmetin seerumi ja miksi siitäkin pitää maksaa niin pirusti :D ja vaatteita löytyy halvemmalla marketista ja kirppikseltä.
Koita nyt siinä sitten vääntää rautalangasta miten paljon vaivaa naisen pitää nähdä näyttääkseen huolitellulta.
Sitä on nuori ja kaunis vain kerran, joten miksi ei käyttäisi rahaa itseensä jos sitä kerran on?
Vaimo saa käyttää rahansa miten haluaa, jos maksaa henkilökohtaiset laskunsa ja osan ruoasta. Ihmeellisiä vastauksia täällä... Miehenkö pitäisi elättää nainen _kokonaan_ jotta nainen voi ostaa opintorahalla laukkuja? Ei sekään vaan reilua ole, että nainen tuhlaa koko opintorahan turhuuksiin, jos mies samalla maksaa asumisen, ruoan, netin, auton jne...
Aloittajaa arvostan kovasti siitä, että tukee puolison opiskelua. Se ei ole itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Ja sairaanhoitajana joudut tuollaisiin miehiin tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Ja sairaanhoitajana joudut tuollaisiin miehiin tyytymään.
Varsinkin, jos haluaa muunlaista elämää kuin vuokrayksiössä alepa kamoissa.
Muuten et tietenkään saisi puuttua mutta koska nainen hyötyy sinusta tällä hetkellä taloudellisesti niin sinulla on oikeus puuttua. Sitten kun molemmilla on omat tulot niin elintaso sen mukaan mitä yhdessä haluatte tai mitä kumpikin tahoillaan haluavat, yhteiset kulut maksuun yhdessä.
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko vaimo pistää rahaa joihinkin laukkuihin tai muihin vastaaviin teinimäisiin hömpötyksiin? Minkä ikäinen hän on? Ihme tyyppejä te vaimoiksenne kelpuutattekin... Eiköhän vaimon omituiset harrastukset olleet tiedossa jo ennen naimakauppaa, joten siinä sitten vain maksat hänen turhamaisia typeryyksiään. Voit toki jutella hänelle ja esittää mielipiteesi, mutta ei vaimo taida juttelustasi muuta kuin innostua ja hän lähtee entistä enemmän vouhottamaan ostostensa suhteen. Onnea matkaan.
Mä ainakin laitan rahaa laukkuihin, kenkiin ja laatukosmetiikkaan ja vaatteisiin tietysti. Lisäksi kynsihuolto (sormen- ja varpaankynnet - mani/pedi ja geelilakka), kampaaja kerran viidessä viikossa, kosmetologi kerran kuussa (ripsien ja kulmakarvojen värjäys ja kasvojen puhdistus)... Lisäksi hyalyronhappofillerit (n. kerran puolessa vuodessa), jooga ja kuntosali (solarium on oma) ja nyt on aika varattu plastiikkakirurgille yläluomien leikkaukseen kun silmäluomet roikkuu mielestäni häiritsevästi.
Mutta joo mä maksan kaiken omasta pussista. En edes harkitsisi näitä "luksuksia" jos joku toinen maksaisi.
Tapasi on ihan ok kunhan olet laittanut osakkeisiin nuo summat ennen kuin aloitit kuluttamisen. Osakkeisiin sitten jatkossa vuosittain vähintään niiden tuottamien osinkojen verran. Niin pystyt sekä kuluttamaan että säästämään. Perhevapailla ja eläkepäivillä tulot sitten kuitenkin putoavat (ja menot lisääntyvät) joten osakesalkun kerryttäminen niitä kohti enemmän kuin suotavaa. Lisätuloja tarvitsee noissa vaiheissa jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Mutta tuosta äijästä olen sitä mieltä, että en miehenäni sietäisi. Ja olen sairaanhoitaja.
Ja sairaanhoitajana joudut tuollaisiin miehiin tyytymään.
Oikeasti luulet että miehet ottavat mieluummin lihavan, ruman, "itsenäisen" ja jämäkän 4000e /kk tienaavan, kuin kauniin ja suloisen sairaanhoitajan joka antaa miehen olla mies ja pitää itsestään huolta? Kyllä sinulla on opittavaa.
Ainakin on kriteerit matalalla. Sellaista eroavaa yh kukasta kuukkaan lentävää laatua...