Kissojen aihe vapaa

Kohtahan tässä voisikin alkaa heräilemään. Aion tänään pudottaa takkahuoneesta pari ruukkua alas. Pidättelin myös aiemmin kakkaa, sen voisi tehdä sohvatyynyn taakse. Saa emäntä sitten aamulla etsiskellä. Meni paskiainen ostamaan Friskiesiä vaikka tietää mistä pidän. Mutta ensin aion juosta ja naukua ja sekoilla, kunhan nuo nyt vaan sammuttaisivat jo ne valot. Verhoon en olekaan pariin viikkoon kiivennyt.

Minun ihmiset ovat sitä mieltä , että juon liian vähän. Pesevät vesikuppiani ja vaihtavat vettä siihen usein. Eivät ymmärrä miten juokseva vesi maistuisi paremmalle suoraan hanasta, tai tiskipöydällä likoava astia njam siinä on kunnon juomaa. Kuulin yhdeltä varikselta kuinka  muutaman talon päässä joku onnellinen kissa on saanut juoma-automaatin , kyllä siitä kelpaisi ryystää. Miten teillä nämä vesiasiat hoituu?

Tänään on bileet, kaikki sileeks. Mau.

Nyt on jo aamu.

Minä yöllä taas hiippailin henkilökunnan viereen nukkumaan (siellä on niin lämmin) ja aikaisin aamulla poistuin. 

Ne hölmöt eivät tiedä tästä mitään.

Tänään on perjantai ja kissanminttupäivä. Aion vetää taas niin överiksi. Huomenna varmaan kaduttaa, mutta mitäs siitä, elät vain yhdeksästi.

Naapurin Viiru oli käynyt minun pihassa! Ens kerralla annan sille semmoset lähdöt että muistaa! Henkilökunta tässä talossa on uskomattoman laiskaa, kermakuppi oli tyhjä, jouduin nostamaan lattiakaivon kannen ja juomaan sieltä.

Synnytin juuri kuutoset, eikä se kolli ole käynyt kertaankaan edes katsomassa.

Vedän kunnon kaapelit laatikkoon juuri ennekuin omistajani ( niin hön luulee!) saapuu kotiin että tietää minun olevan heti paikalla se on voimakasta aromia!

Mistä saisi pelkkää kastiketta? Nuo isot otukset laittavat kuppiini herkullista kastiketta, jossa on inhottavia klimppejä. Miten saan heidät ymmärtämään, että en halua niitä klimppejä, ainoastaan kastiketta? Joskus ne muussaavat klimpit haarukalla, se on kaikkein pahinta.

Tässä hotellissa on huono palvelu, viime yönäkin kolmen aikaan ilmoitin kovaan ääneen että minulla on nälkä, ja ne orjat vaan jatkoi kuorsaamista. Kakin vielä niiden tohveleihin, ellei taso parane.

mee lääkäriin ja äkkiä.

Palveluskuntani tarjoilema ateria maistui oudolta tänään. Käsittämätöntä, että he eivät lähes 20 vuoden palveluksen jälkeenkään täysin tunne mieltymyksiäni.  Kuitenkin olen oudolla tavalla kiintynyt heihin, joten uuden henkilökunnan hankkiminenkaan ei tule kysymykseen. Kuinka tässä nyt tulisi toimia?

Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Filius kirjoitti:

Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Pilasit mun meikit.

Nyt pitää päästä ulos, täällä on tylsää. Orjat ovat taas jossain päivän poissa, enkä jaksa odottaa että tuo pieni ulosmenoseinä aukaistaan. Kauanko tätä pitää vielä raapia, että siitä mahtuu pää ulos? Tästä on sellainen pintaväri nyt lähtenyt. Kynnet tässä huhkiessa saa kyllä hyvin viilattua.

Filius kirjoitti:

Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Kauniisti kirjoitettu. 

Ootteko kuullut tätä hyvää menobiisiä?

Omistajan kiusaksi lauleskelen tätä joka päivä ;D

Miks nuo ihmiset availee jääkaappia eikä anna sieltä mulle katkarapuja eikä jäätelöä vaikka minä näen ne paketit siellä!!!!  /////

Vierailija kirjoitti:

Filius kirjoitti:

Kolmisen viikkoa sitten koin jotakin outoa. Illalla nukahdin lempipaikallani keittiön pöydällä. Ihmiseni olivat kantaneet minut siihen ja tuoneet oikein oman petini. Sain maata siinä  rauhassa kun he silittelivät minua. Olinkin ollut aika väsynyt jo pitkään. Jalkani eivät oikein kantaneet, liikkuminen oli vaikeaa ja sisälläni tuntui ikävää kipua. Siihen lähelleni tuli pian myös joku vieras ihminen, joka oli kyllä oikein mukava. Minulla oli hyvä olla ja nukahdin rauhassa siihen ihmisteni keskelle.

Kummallista asiassa oli se, että kun heräsin, olin ihan terve. Liikkuminen kävi sujuvasti ja pinkaisinkin heti juoksuun tutkimaan paikkoja. Ihan niinkuin ennen. Paikkaa jossa olin, en tuntenut ennestään, mutta siellä oli jotenkin kotoisaa ja samalla vapaata. Ympärillä oli vihreitä niittyjä, joissa juosta, pieniä pensaikkoja, joiden takana oli hyvä vaania ja isoja puita, joihin oli helppo kiivetä. Ruokaa riitti ja samaten toisia kissoja. Kaikkiin oli helppo ystävystyä.  Olen nyt ollut täällä kolmisen viikkoa ja täällä on tosi leppoisaa ja mukavaa. Ainoa pieni harmi on se, että ihmiseni eivät ole täällä. Kyllähän minä toki ilmankin pärjään, mutta välillä palaa mieleen kuinka nukuin usein sen toisen päällä ja kuinka kävin kovaa leikkitaistelua toisen kanssa. Ihan kivoja ne olivat ihmisiksi. Toivottavasti vielä joskus nähdään.

Pilasit mun meikit.

En se minä ollut, vaan se joka syö mitä tahansa eikä osaa edes pestä itseään.  Ja sen pitää nostaa tassua, että saa sulta ruokaa. Sillä oli vaan nälkä, kun olit taas viikonlopun poissa. Minä söin hiiriä.

Miksi oli ruoka taas hyytelössä? Olenhan jo monta kertaa todennut ja yrittänyt paukuttaa päähäsi, että ruoka tulee olla kastikkeessa.