Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuus, miten pärjätä tälläisen kanssa?
23.11.2017 |
Onko kellään kokemusta että voiko ihmissuhde epävakaan kanssa onnistua? Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta, jatkuvaa draamaa, katkeruutta, syyllistämistä, pelkoa, ja todellisuuden taju mennyt. Uskoo että hänelle on tehty ja sanottu asioita joita ei oikeasti ole, ja on noiden keksittyjen juttujen takia syvästi ahdistunut ja itsetuhoinen. Ei usko läheisiä eikä hoitohenkilökuntaa.
Tekisi mieli luovuttaa ja jättää henkilö kamppailemaan itsekseen, oma mielenterveys on kovilla myös.
Kommentit (89)
Ei kai naisen aggressiivisuus mitenkään poissulje sitä mahdollisuutta että sinä olet epävakaa. Sen sijaan on helppo kuvitella että aggressiivisuuteen taipuvaisen naisen aggressiivisuus nousee pintaan narsistisen persoonallisuuden kanssa eläessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai toisaalta pysyy piilossa lapatossukan kanssa. -65
Näitä on ihan mukavaa pyöritellä, ihan yleisellä tasolla..
ps.n mt saatana = perussuomalainen mielenterveys saatana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko itsemurhan sijaan mennä itseensä ens kerral ku taas on kaikki muut v.päitä ja raivoot. Et jos se ootkin sinä se syyllinen.
Entä jos se ootkin sinä? Mitäs sitten.
En ole uhkaillut itsemurhalla. Mutta sillä ei ole merkitystä. Voit olla raivoamatta vaikka kaikki muut olisivat sinusta väärässä.
Riippuu varmaan asiasta, että onko sillä merkitystä. Jos on niin sitten vaan pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa häivytellään välit poikki. Niin kun kaikki, varsinkin naiset tekee. Raiviaminen ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä miettiä, onko tiedot ajantasalla ja puolueettomasta lähteestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pahoja ongelmia, niin kunnon terapiaan pitäisi päästä. DKT eli dialektinen käyttäytymisterapia on paras, mutta ei sitä joka paikassa tietenkään saa. Itselläni ainakin terapia auttoi tosi paljon epävakauteen ja tiedän sen auttaneen ihmisiä esim takaisin töihin ja opiskelemaan, itsetuhoisuus on jäänyt kokonaan pois kuvioista.
Jos on vaarana, että sinunkin mielenterveys järkkyy eikä mitään tehokasta hoitoa ole näköpiirissä, niin suhtautuisin kyllä vähän pessimistisesti tilanteeseenne. Sen opin DKTssa, että "sekoilua" eivät läheiset saisi palkita esim ryntäämällä apuun. Se on hieman julmaa, mutta pidemmällä aikavälillä siitä on hyötyä. Tietenkään ketään ei jätetä esim virumaan kuoleman kieliin... Epävakaan pitäisi oppia taidokkaammaksi tunteidensa suhteen ja pyytää apua ennen kuin tilanteet eskaloituvat. Pitkällä aikavälillä sitä oppii auttamaan itse itseään, mutta ilman terapiaa se voi olla todella vaikeaa.
Epävakaa kuten eivät muutkaan mt-ongelmista kärsivät mitenkään tietoisesti valitse toimia sillä tavalla kuin he toimivat. Epävakaat ovat yleensä lapsuudessa pahasti traumatisoituneita eivätkä he ole oppineet tunteidensäätelyä vanhemmiltaan. Lisäksi heillä on luonnostaan voimakkaammat tunnereaktiot kuin suurimmalla osalla ihmisistä, joten he eivät kertakaikkiaan OSAA toimia järkevämmin.
Juuri näin.
Tuo viimeinen lause on oleellinen kaikille niille, jotka väittävät, että ne vaan valittaa ja voisivat halutessaan valita toisin. Eivät voi. Terve ihminen ei vain pysty tajuamaan sitä olotilaa, kun lapsuudessa on jotain hajoitettu mentaalipuolella, niin se ei korjaannu tuosta vain vaan siinä menee helposti vuosikausia ja sittenkin ne arvet ovat siellä.
Menee oikeasti tunteisiin tuo asenne, että ylimielisesti väitetään tietävän jotain mistä ei selvästikään ole mitään ymmärrystä ja ennen kaikkea monella ei ole edes halua ymmärtää. Silloin voi keskittyä muihin aiheisiin tai oppia ymmärtämään asioita myös muusta kuin omasta, kapeasta vinkkelistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaat on saatanasta. Joo, tiedetään, että taustalla on lapsuuden traumoja tms. mutta kun ihminen on kuin pohjaton kaivo, joka ei tunnista rajoja itsen ja toisten välillä, niin sellaisen kanssa ei suhdetta kannata lähteä virittelemään. Eivät vielä yleensä edes tiedosta kuinka kipeitä ovat ja hoitoon sitoutuminen siis on mitä on.
t. psyk.sh
Tämä! Olen tavannut useita BPD:tä (eli epävakaata, borderline personality disorder) sairastavia elämäni aikana ja ovat valehtelematta raskaimpia, myrkyllisimpiä ihmisiä mitä olen ikinä kohdannut. Juurikin tuollaista AP:n kuvailemaa toimintaa. Mennään nollasta sataan sekunnissa ja järjestetään draamakohtauksia tyhjästä, uhkaillaan itsemurhalla ja/tai vahingoitetaan itseään. Ensin syytetään kaikkia muita ja sitten vaivutaan itseinhoon tai toisin päin. Minkäänlaista itsekontrollia raivokohtausten suhteen ei tunnu olevan, ja jos kohtaus ei ole räjähtävää sorttia, se on passiivisaggressiivista ja piikittelevää, mykkäkoulua ja kiukuttelua. Muilla ihmisillä ja heidän tunteillaan ei ole mitään väliä raivokohtauksen aikana. Kun sitten rauhoittumisen aika tulee, nostetaankin kaikki yläpuolelle ja pahoitellaan ja anellaan anteeksiantoa, ollaan parhaita ystäviä ja suorastaan palvotaan kohdetta. BPD-ihminen keksii syitä josta raivostua, joskus saattaa pistää välit poikki ilman mitään selittelyjä kuviteltujen uhkakuvien vuoksi.
Ällöttävintä on että BPD:tä sairastavat tulevat AINA näihin ketjuihin toteuttamaan tuota käytöstään, eli joko syyllistetään muita koska eivät "ymmärrä" että millaisessa helvetissä he elävät, ja sitten siirrytään itseinhoon ja voivottelemaan miten hirveän kurjaa tämä elämä on. BPD:n kun EI OLE mielenterveyden sairaus vaan OPITTU KÄYTÖSMALLI. Siihen ei auta pelkät lääkkeet vaan pitkä, vaativa käytöksen hallintaa opettava terapiajakso johon täytyy sitoutua ja joka vaatii potilaalta omistautumisen. Valitettavan usein BPD-henkilöillä on joku likasanko läheisenä johon voivat kaataa kaiken pahan olonsa ja käytös muuttuu koko ajan vain epävakaammaksi, koska itsekontrollia ja tunteiden käsittelyä ei tarvitse opetella.
Joten AP, älä jää odottamaan että tämä suhde paranisi. Sitä se ei koskaan tule tekemään, valitettavasti. Itse jaksoin tuota katsoa seitsemän vuotta kunnes luovutin ja hukkasin monta vuotta elämästäni ja sairastuin itse masennukseen.
Hyvä kuvaus evp:sta. Alapeukuttajat ovat joko itse epävakaita tai eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Olen psyk sh ja vuosien aikana tavannut siis paljon erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä. Häiriö on myös kamala potilaalle itselleen. Ei se ole itse valittu käyttäytymis/ajatusmalli kuitenkaan ja useimmilla on pohjimmiltaan tosi huono itsetunto ja he kokevat voimakasta itseinhoa. Olet oikeassa siinäkin että kyse ei ole varsinaisesti sairaudesta joka voisi tulla kenelle vaan, vaan nimenomaan siitä että lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kokemukset ovat aiheuttaneet persoonallisuuden vääristymisen.
Kerro nyt miten alkaa hoitaa itseään kun jo sairaanhoitajakin et oleminen kamalia hoidettava vaikka kuinka olisi motivaatiota jos vastassa samaa kun lapsuudessa vaikea sieltä on nousta ajattelee toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuommoinen kohtalo, kun tavallaan voisi elää ihan normaalia elämää, jos valitsisi toisin. Nyt on itsemurhan partaalla kuviteltujen asioiden vuoksi. On hoidossa kyllä, mutta itse näkee hoidon niin että etsii sieltä apua kestää oman elämän vääryydet, ongelma on siinä että noita vääryyksiä ei ole tapahtunut...
Ap
Tämä. Todella raivostuttavaa. Eikö tuosta voi parantua?
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sen tiimoissa ajauduin rauhoittavien ja unilääkkeiden väärinkäyttöön, josta kuitenkin pystyin vieroittautumaan. Siinä jossain vaiheessa osastohoidossakin minulla diagnostisoitiin epävakaa persoonallisuus. Kysyin kahdelta eri psykiatrilta, miksi minulle on tämä diagnoosi tehty. Molempien vastaus oli "Katso netistä." Katsoin netistä, mutta en löytänyt tilannettani vastaavia yhtäläisyyksiä. Viimeisin hoitava psykiatri tosin tätä diagnoosia ei todennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuommoinen kohtalo, kun tavallaan voisi elää ihan normaalia elämää, jos valitsisi toisin. Nyt on itsemurhan partaalla kuviteltujen asioiden vuoksi. On hoidossa kyllä, mutta itse näkee hoidon niin että etsii sieltä apua kestää oman elämän vääryydet, ongelma on siinä että noita vääryyksiä ei ole tapahtunut...
Ap
Kerrotko mitä vääryyksiä?
Itse tilanteessa, jossa ne vääryydet on tapahtunut, mutta ne on niin karseita, ettei niitä haluta uskoa.
Kirjoitan kaikesta selkeän kuvauksen ja teen im, koska maailmassa, jossa pahuus vie voiton, ei voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pasi nyt kannattaa lähteä. Ei se siitä muuks muutu.
Pahenee vaan. Uskoisit vaan ettet itsekki menetä terveyttäs sen kanssa.
Kaikki mitä sen suusta tulee on valetta.
Mietippä miten jotaki on muka niin paljon kaltoinkohdeltu ilman mitään syytä eikä kavereita ja sukulaisia ole yhtään.
Ota lapsi ja lähde ennen ku jotain sattuu.
Ystävänäsi sanon tämän.
Sanoisin, että ei onnistu mitenkään. Itse erosin sellaisesta. Hänen kanssaan ei voinut selvittää mitään loppuun asti, koska mitään logiikkaa ei ollut. Hän käänsi kaiken itseensä. Tein joka tapauksessa aina väärin ja syy hänen käytökseensä oli minussa. Asiat kääntyivät hänen muistissaan nurin päin. Suhde oli liian raastava ja arvaamaton. Kävin terapiassa sen jälkeen ja löysin taas itseni.
Toisaalta, ihmisen persoonallisuus kehittyy n. 25 ikävuoteen saakka ja persoona voi korjaantua, jos oikeanlainen hoito aloitetaan ajoissa.. 50-vuotiaana persoonallisuuden piirteet ovat aika pysyviä, toki stressi voi niitä korostaa ja päinvastoin.
Todella surullista tekstiä ns. ammattilaisilta. Epävakautta on mahdollista hoitaa todella hyvin, esim DKT tai MBT. Jo kriteereissä sanotaan, että viiden vuoden kuluttua enää vain osa täyttää diagnostiset kriteerit. Toki stressitilanteet ja hylkäämiset (todelliset/kuvitellut) aktivoivat vanhoja malleja, mutta jos hlö hyvin perillä niistä ka on saanut tai saa apua, niiden kanssa pärjää. Ap:lle sanoisin, että on oikeus lähteä suhteesta, jos se on liian raskas. 10 ja muut kyynistyneet sh:t ym.: nyt on varmaan hyvä aika vaihtaa alaa, jos jaksaminen ja ammattitaito ovat tuota tasoa. Hävettää psykiatrian puolesta. T. psykologi
Vierailija kirjoitti:
Anoppia miehensä suku haukkui hulluksi elinaikanaan. Eivät kai tienneet, että oli diabeetikko tai sitten eivät ymmärtäneet sairauden luonnetta. Mutta itsepä tuo itselleen nuita "kohtauksia" järjesti mässäämällä. Muistui vaan mieleen, kun oli aika agressiivinenkin kuulemma joskus ollut, miehensä mukaaan.
Niin. Epävakaa on nätti haukkumasana, jolla päästään eroon omasta vastuusta kohdella toista kunnioittavasti. Leimaaminen on helppoa, kun vain valitsee vastuuttaa toiset omista kuvitelmista.
Voiko tohon sairastua jos on vaikea, hoitamaton ADHD ja huumeiden käyttöä, myös anaboolit kuviossa?
Mietin jos on lapsuuden vaikea ADHD niin vaikuttaa koko el
ämään negatiivisesti?
Niin tuo kirjoittaja voikin. Ellet se ole sinä itse multipersoonissasi.