Onko täällä muita, jotka eivät aio jatkossa mennä palkka töihin. Minä lopetin juuri urani.

Arbeit macht frei kirjoitti:

Ei nappaa enää. Koulut käyty, töissä on oltu, koska olen velaton ja vähään tottunut, niin ei teetä ongelmaa. Muutan vuokralle vanhempien omistamaan rintamiestaloon maalle. Vuokrat kelan asumistuen maksimiin ja näillä reppaan kämppää ja vanhempani vähentävät tarvikkeet kuluina vuokratuloista. Valtio (kela) siis maksaa talon remontin, talon jonka tulen perimään siis omaani remppaan.

Pimeätä työvoimaa on tarjolla yllin kyllin, jos en itse osaa, sähkäriä, putkimiestä, muuraria, konemiehiä jne.

Ajattelin ajaa taksikortin ja tehdä talvisin pimeää keikkaa parille kylän taksimiehelle aikani kuluksi. Katsotaan.

Mielenkiintoisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Arbeit macht frei kirjoitti:

Ei nappaa enää. Koulut käyty, töissä on oltu, koska olen velaton ja vähään tottunut, niin ei teetä ongelmaa. Muutan vuokralle vanhempien omistamaan rintamiestaloon maalle. Vuokrat kelan asumistuen maksimiin ja näillä reppaan kämppää ja vanhempani vähentävät tarvikkeet kuluina vuokratuloista. Valtio (kela) siis maksaa talon remontin, talon jonka tulen perimään siis omaani remppaan.

Pimeätä työvoimaa on tarjolla yllin kyllin, jos en itse osaa, sähkäriä, putkimiestä, muuraria, konemiehiä jne.

Ajattelin ajaa taksikortin ja tehdä talvisin pimeää keikkaa parille kylän taksimiehelle aikani kuluksi. Katsotaan.

Mielenkiintoisia ratkaisuja.

Paitsi että saako vanhempien omistamassa asunnossa asuva muka nykyisin jotain asumistukea? Ainakaan minun opiskeluaikoinani ei saanut.

Minäkin haluaisin jo lopettaa työuran 25 työvuoden jälkeen, mutta yli 15 v vielä pitäisi jaksaa... Olemme valinneet kalliin vielä velkaisen asunnon ja ulkomaanmatkoja. Keskituloisia olemme. Voisin elää vaatimattomammin, mutta mies ei halua. Saakohan vielä vuorotteluvapaata, että voisi pysähtyä miettimään loppuelämää, kun työssäkäydessä yrittää vaan selviytyä päivästä toiseen ?

Haha, vittu että meikä vihaa suomalaisia ja sie olet just sitä paska sakkia

Vierailija kirjoitti:

Haha, vittu että meikä vihaa suomalaisia ja sie olet just sitä paska sakkia

Syytöksestä päätellen,

sinä olet varmasti jonkun nee*kerinpenikka.

downshifter kirjoitti:

Tein saman päätöksen. 35-vuotiaana, ei-suurituloisena ja ei-varakkaana. No...osittain, kokonaan työttömäksi ei ollut mahdollisuutta heittäytyä. En enää kyennut huijaamaan itseäni uskomaan firman "arvoihin" eli Meidän Yritys-konsulttimoskaan jota ura-ihmiset linkkaavat somekanavilleen.

Teen yrittäjänä töitä alle 2 päivää/viikko. Käytännössä minulla on pari hommaa joilla tienaa hyvin, lopuista luovuin. Kokonaisansiot on luokkaa 1 000 eur/kk/netto. 5 päivän työviikolla ansiot tuplaantuisivat, mutta työaika triplaantuisi ja stressi kymmenkertaistuisi.

Loppuajan kulutan retkeilyyn, videoiden tekemiseen youtube-kanavalleni ja itseni kehittämiseen mm. kirjoja lukemalla, kuntoilemalla ja meditoimalla. 

Asun yksin ja aion asua vastakin, ellei nyt sitten satu löytymään yksisarvista eli naista joka ei edellytä mieheltä "elämässä eteenpäin menemistä" (eli materian / statuksen tavoittelemista, oli se sitten isompi asunto, hienommat lomamatkat, ylennys tai firman kasvattaminen).

Korkeampi elintaso ei toisi minulle mitään lisäarvoa, olisi järjetöntä säästää jotain sellaista varten mitä voin tehdä nytkin jos vain aikaa riittää.

Kuule, luulen, että löydät vielä yksisarvisesi, meitä samoin ajattelevia naisia täytyy olla muitakin kuin minä. Itse olen lähinnä vapaudenkaipuinen hippi, ja onnellisesti naimisissa kaltaiseni kanssa. Monta kiveä sai kääntää löytääkseen tuollaisen miehen. :)

Meillä downshiftloikka on tavallaan jo tehty, ja lopullinen siirto tulee viimeistään parin vuoden kuluttua, kun lapsi muuttaa kotoa. Ikää meillä molemmilla on tuolloin 40 pintaan. Mies on tk-eläkkeellä, itsellä suunnitteilla harrasteväikkäri, ja töitä jatkossa korkeintaan keikkamalliin. Velkaa ei enää ole, elämäntapa vaatimaton. Perinnöt saamatta, ja toivottavasti ovat vielä pitkään. Tarkoitus on olla kesäkuukausina on the road, kuka tietää vaikka joskus tavattaisiin joskus jossain pohjoisen autiotuvalla tai Porsangin rannoilla. Muitakin on nähty. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arbeit macht frei kirjoitti:

Ei nappaa enää. Koulut käyty, töissä on oltu, koska olen velaton ja vähään tottunut, niin ei teetä ongelmaa. Muutan vuokralle vanhempien omistamaan rintamiestaloon maalle. Vuokrat kelan asumistuen maksimiin ja näillä reppaan kämppää ja vanhempani vähentävät tarvikkeet kuluina vuokratuloista. Valtio (kela) siis maksaa talon remontin, talon jonka tulen perimään siis omaani remppaan.

Pimeätä työvoimaa on tarjolla yllin kyllin, jos en itse osaa, sähkäriä, putkimiestä, muuraria, konemiehiä jne.

Ajattelin ajaa taksikortin ja tehdä talvisin pimeää keikkaa parille kylän taksimiehelle aikani kuluksi. Katsotaan.

Mielenkiintoisia ratkaisuja.

Paitsi että saako vanhempien omistamassa asunnossa asuva muka nykyisin jotain asumistukea? Ainakaan minun opiskeluaikoinani ei saanut.

Kun opintotukea uudistettiin lainapainotteisemmaksi, niin samassa yhteydessä opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin. Samanaikaisesti kokoomuksen tahdosta asumistukea rukattiin niin, että asumistukea saa vanhempien omistamaan asuntoon. Kumman lapsen uskot todennäköisemmin asuvan vanhempien omistamassa kämpässä vuokralla, kokkarin vai demarin? Tämä oli vuodessa useamman tuhannen tulonsiirto, kun samanaikaisesti vähävaraisemmat opiskelijat pakotetaan nostamaan opintolainaa.

Joka tapauksessa kokoomuksen koplaus toimii myös minun hyväkseni.

Viestini poistui. 54vuotias media-alan työntekijä, joka te-toimiston kehoituksesta opiskeli lähihoitajaksi. Miksi? Te-toimisto työntää kaikki työttömät lähihoitajakoulutuksiin, koska valtio/kunta antaa korvauksia, jokaisesta työttömästä, joka saadaan työnnettyä esim. lähihoitajakoulutuksiin. Huolimatta siitä, soveltuvatko he alalle.

Paljonko se kelan päiväraha on tarkalleen kuukausittain?

Sama täällä! Hyppäsin nyt tuntuvan, perityn, sijoitusvarallisuuden turvin pois oravanpyörästä. Olen 40+ ikäinen. Lisää on myös vielä perintöä tiedossa. Teen osa- aikaisia töitä vielä toisinaan. On nyt oma elämä ja oma vapaus. Onnellinen olen kyllä. :)

Paljonko niitä osakkeita pitäisi olla, että pärjää ja pystyy elämään ihan tavallista elämää ilman luksusta??

Irtisanouduin viime viikolla. Lähes 10 vuotta vuorotyön ikeessä väsyneenä, muita töitä hakien, amk-koulutuksella. En ole onnistunut saamaan uutta työtä, joten päätin luovuttaa. Eroan ap:sta siinä, että en kyllä aio jäädä täysin toimettomaksi, vaan koitan opiskella ja tehdä pätkätöitä / vuokratöitä, mutten halua enää olla naimisissa työni kanssa. Säästössä on jonkin verran, että pääsen alkuun. Jos opiskelut onnistuvat, niin ehkä sitten joskus palaan vielä 'oikeaan työhön.'

Olen yrittänyt jo tarpeeksi, en vain pysty enää olemaan töissä jonka työajat eivät minulle enää sovi, kärsin väsymyksestä ja mielialaongelmista. Jos ei 200+ hakemuksella ja verorahoin maksetulla koulutuksella muuta työtä löydy, tämä oli tässä. Kiitos Suomi. T. 32 -vuotias terve, työhaluinen nainen.