Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?
23.11.2017 |
Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.
Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.
Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.
Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.
Kommentit (227)
Jos elää jatkuvasti kädestä suuhun ja sen kerran kun saa edes vähän ylimääräistä, niin onhan se ihan inhimillistä että silloin ostaa vaikka uusia vaatteita, menee ulos syömään, lapsille uusia leluja tai mitä nyt kukakin tekee. Kyllä köyhäkin saa edes joskus ostaa jotain.
Yleensäkin tämä köyhien ja pienituloisten syyllistäminen on kuvottavaa. Se on hienoa että toiset osaavat elää oikein ja selviävät kaikesta ennakoimalla ja asennoitumalla, mutta kaikilla ei yksinkertaisesti ole samoja mahdollisuuksia selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhäkin saa edes joskus ostaa jotain.
Saa, jos on siihen varaa. Jos se hurmoshenkinen ostelu johtaa välittömästi taas samaan tilanteeseen kuin mitä oli aiemmin, ei varaa ollut.
Juuri tästä elämänhallinnan kyvyttömyydestä oli avauksessa kyse. Kun mikään muu ei kiinnosta kuin lyhytjänteinen hetkellisen (oletetun, oikeasti lähinnä vain tottumuksesta tavoiteltavan) nautinnon tavoittelu, ei siitä tilanteesta voi oikein syyttää ketään muuta kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä veikeä otus, ap.
Ensin selittelet, miten helppoa on varautua - varsinkin kaltaisesi ihmisen, joka elää kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa - ja säästää.
Sitten rajaat pois vaikkapa vaikean sairastumisen.
Miksi tuollainen rajaus? Kuvittelet, että köyhille ei ikinä tule yllättäviä ISOJA tulotason muutoksia? Ei sitten mieleesi tule, että se köyhyys hyvinkin usein ON JUURI ISOJEN MUUTOSTEN TULOSTA!
Esimerkiksi työttömyys. Jos sinä kolmekymppisenä jäät työttömäksi, se tuskin on maailmanloppu. Voit kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa ehkä työn perässä, mikäli miehesikin saa uudesta paikasta töitä.
Mutta entä, jos kyse onkin vaikkapa yksinhuoltajasta, joka on viisikymppinen ja alan työt loppuvat. Mitä hän tekee? Mäkkärin tai Alepan kassalle on nuorempiakin tulijoita ja alanvaihto on kinkkistä, jos tulee uudelle alalle ilman työkokemusta joskus - mitä? - 55-vuotiaana. Ei taida töitä kuule löytyä.
Tai entä, jos puoliso kuolee ja tulotaso puolittuu tai joudut sairaseläkkeelle.
Tulotason äkillinen ja erityisesti äkillinen JA pysyvä romahtaminen ON kriisin paikka.
Kaikilla ei ole pienten tulojen ja isojen asumismenojen (tämä on todellisuutta pk-seudulla ja monella muullakin kaupunkiseudulla Suomessa) isoja säästöjä. Rahat esimerkiksi täällä stadissa menevät asuntolainaan pitkälle 40-50-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen sinulla toki on velaton asunto, mutta ei sitä voi syödä - se on koti.
Sanon tämän nyt hitaasti, toivottavasti ymmärrät, vaikka ymmärtämisen kykysi ja empatiasi ei selvästikään ole kovin hyvällä tasolla.
Varautua voi, mutta yllättävät kulut sotkevat helposti pienituloisen talouden, ja jos yllättäviä kuluja osuu useampia yhtä aikaa, edessä voi olla jo kriisi. Yllättävien kulujen ominaisuutena kun - yllättäen - on juuri se yllättävyys, eli että niitä ei voi ennakoida.
Jokainen järkevä ihminen säästää vähän pahan päivän varalle. Jos talous on tiukilla, säästöt kumminkin karttuvat hitaasti ja kyllä, säästöt saattavat huveta jo yhdessä isossa, yllättävässä kuluerässä. Sitten säästöjä onkin nolla euroa.
Ja edessä on esimerkiksi se joulu, ja joulusäästösi menivät sen rikkoutuneen jääkaapin vaihtamiseen...
Ymmärrätkö vai haenko lisää rautalankaa?
t. akateeminen ja hyvätuloinen, mutta sen verran fiksu, ettei yleistä omaa elämäänsä koskemaan kaikkia muita
Työttömäksi joutuva 55-vuotias yksinhuoltaja -on taas esimerkki valittu! Jos lapsi tehty kypsemmällä iällä, niin silloin luulisi olleen jo tarpeeksi paljon elämänkokemusta ymmärtää säästää ja varautua elämän karikkoihin. Kypsemmällä iällä lapsenteossa pitäisi miettiä myös omien voimavarojen riittämistä ja mahdolliset iän tuomat ongelmat myöhemmin. Jos lapsia useita, niin sitten olisi pitänyt jo hyvissä ajoin miettiä, että kuinka monta pystyy elättämään, jos vaikka työttömyys kohtaa. Sillä 55-vuotiaalla on vielä noin 10 vuotta työelämää edessä kohonneen eliniän odotteen vuoksi. Kyllä kannattaisi lisä- tai uudelleenkouluttaa itsensä.
Jos henkilöllä on velaton asunto 40-50-vuotiaana, niin silloin hänellä ei ole enää kovin korkeita asumiskustannuksia tuossa iässä. Rahaa jää siis muuhun -vaikka säästämiseen ja varutumiseen vanhuuden varalle. Jos asuntolaina on alkujaan liian suuri, niin se on lainan ottajan moka. Onneksi pankit kiinnittävät nykyään enemmän huomiota lainojen suuruuksiin. Jos ihminen päättää ostaa asunnon, niin oletusarvo on, että se on joskus oma ja silloin sen eteen on tehty suunnitelmallista työtä ja ymmärretty, että jossain vaiheessa helpottaa. Se on sitä elämänhallintaa. Kriisin hetkellä asunnon voi myös myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä köyhäkin saa edes joskus ostaa jotain.
Saa, jos on siihen varaa. Jos se hurmoshenkinen ostelu johtaa välittömästi taas samaan tilanteeseen kuin mitä oli aiemmin, ei varaa ollut.
Juuri tästä elämänhallinnan kyvyttömyydestä oli avauksessa kyse. Kun mikään muu ei kiinnosta kuin lyhytjänteinen hetkellisen (oletetun, oikeasti lähinnä vain tottumuksesta tavoiteltavan) nautinnon tavoittelu, ei siitä tilanteesta voi oikein syyttää ketään muuta kuin itseään.
Eli moraalisesti on ihan OK. ja hyväksyttävää, jos hyvätuloinen käy veronmaksajien kukkarolla ja palkkaa kotiinsa siivoojan tai hyödyntää valtion avustuksen sijoitusasunnon esim. hissiremontin, jolloin arvo nousee entisestään, mutta kaiken paheksunnan kohde on köyhä, joka laittaa ylimääräisen kympin, lastensa uimahallilippuihin tai käy hammaslääkärissä paikkauttamassa hampaansa.
Ihmeellinen on ihmismieli, kun jopa köyhä saa osakseen kateutta. Se on kyllä kuvottavaa ja kertoo aikakautemme ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä veikeä otus, ap.
Ensin selittelet, miten helppoa on varautua - varsinkin kaltaisesi ihmisen, joka elää kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa - ja säästää.
Sitten rajaat pois vaikkapa vaikean sairastumisen.
Miksi tuollainen rajaus? Kuvittelet, että köyhille ei ikinä tule yllättäviä ISOJA tulotason muutoksia? Ei sitten mieleesi tule, että se köyhyys hyvinkin usein ON JUURI ISOJEN MUUTOSTEN TULOSTA!
Esimerkiksi työttömyys. Jos sinä kolmekymppisenä jäät työttömäksi, se tuskin on maailmanloppu. Voit kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa ehkä työn perässä, mikäli miehesikin saa uudesta paikasta töitä.
Mutta entä, jos kyse onkin vaikkapa yksinhuoltajasta, joka on viisikymppinen ja alan työt loppuvat. Mitä hän tekee? Mäkkärin tai Alepan kassalle on nuorempiakin tulijoita ja alanvaihto on kinkkistä, jos tulee uudelle alalle ilman työkokemusta joskus - mitä? - 55-vuotiaana. Ei taida töitä kuule löytyä.
Tai entä, jos puoliso kuolee ja tulotaso puolittuu tai joudut sairaseläkkeelle.
Tulotason äkillinen ja erityisesti äkillinen JA pysyvä romahtaminen ON kriisin paikka.
Kaikilla ei ole pienten tulojen ja isojen asumismenojen (tämä on todellisuutta pk-seudulla ja monella muullakin kaupunkiseudulla Suomessa) isoja säästöjä. Rahat esimerkiksi täällä stadissa menevät asuntolainaan pitkälle 40-50-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen sinulla toki on velaton asunto, mutta ei sitä voi syödä - se on koti.
Sanon tämän nyt hitaasti, toivottavasti ymmärrät, vaikka ymmärtämisen kykysi ja empatiasi ei selvästikään ole kovin hyvällä tasolla.
Varautua voi, mutta yllättävät kulut sotkevat helposti pienituloisen talouden, ja jos yllättäviä kuluja osuu useampia yhtä aikaa, edessä voi olla jo kriisi. Yllättävien kulujen ominaisuutena kun - yllättäen - on juuri se yllättävyys, eli että niitä ei voi ennakoida.
Jokainen järkevä ihminen säästää vähän pahan päivän varalle. Jos talous on tiukilla, säästöt kumminkin karttuvat hitaasti ja kyllä, säästöt saattavat huveta jo yhdessä isossa, yllättävässä kuluerässä. Sitten säästöjä onkin nolla euroa.
Ja edessä on esimerkiksi se joulu, ja joulusäästösi menivät sen rikkoutuneen jääkaapin vaihtamiseen...
Ymmärrätkö vai haenko lisää rautalankaa?
t. akateeminen ja hyvätuloinen, mutta sen verran fiksu, ettei yleistä omaa elämäänsä koskemaan kaikkia muita
Työttömäksi joutuva 55-vuotias yksinhuoltaja -on taas esimerkki valittu! Jos lapsi tehty kypsemmällä iällä, niin silloin luulisi olleen jo tarpeeksi paljon elämänkokemusta ymmärtää säästää ja varautua elämän karikkoihin. Kypsemmällä iällä lapsenteossa pitäisi miettiä myös omien voimavarojen riittämistä ja mahdolliset iän tuomat ongelmat myöhemmin. Jos lapsia useita, niin sitten olisi pitänyt jo hyvissä ajoin miettiä, että kuinka monta pystyy elättämään, jos vaikka työttömyys kohtaa. Sillä 55-vuotiaalla on vielä noin 10 vuotta työelämää edessä kohonneen eliniän odotteen vuoksi. Kyllä kannattaisi lisä- tai uudelleenkouluttaa itsensä.
Jos henkilöllä on velaton asunto 40-50-vuotiaana, niin silloin hänellä ei ole enää kovin korkeita asumiskustannuksia tuossa iässä. Rahaa jää siis muuhun -vaikka säästämiseen ja varutumiseen vanhuuden varalle. Jos asuntolaina on alkujaan liian suuri, niin se on lainan ottajan moka. Onneksi pankit kiinnittävät nykyään enemmän huomiota lainojen suuruuksiin. Jos ihminen päättää ostaa asunnon, niin oletusarvo on, että se on joskus oma ja silloin sen eteen on tehty suunnitelmallista työtä ja ymmärretty, että jossain vaiheessa helpottaa. Se on sitä elämänhallintaa. Kriisin hetkellä asunnon voi myös myydä.
Usein kun asunto on saatu maksettua, alkavat remppakulut esim. julkisivu-, katto- ja putkirempat, jotka ovat kalliita ja laina-ajat lyhyet. Nyt vanhat asunnot eivät käy edes kaupaksi, juuri suurien korjauskulujen takia ja samaan saumaan kun tulee sairaus tai työttömyysaste, köyhyys on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä veikeä otus, ap.
Ensin selittelet, miten helppoa on varautua - varsinkin kaltaisesi ihmisen, joka elää kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa - ja säästää.
Sitten rajaat pois vaikkapa vaikean sairastumisen.
Miksi tuollainen rajaus? Kuvittelet, että köyhille ei ikinä tule yllättäviä ISOJA tulotason muutoksia? Ei sitten mieleesi tule, että se köyhyys hyvinkin usein ON JUURI ISOJEN MUUTOSTEN TULOSTA!
Esimerkiksi työttömyys. Jos sinä kolmekymppisenä jäät työttömäksi, se tuskin on maailmanloppu. Voit kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa ehkä työn perässä, mikäli miehesikin saa uudesta paikasta töitä.
Mutta entä, jos kyse onkin vaikkapa yksinhuoltajasta, joka on viisikymppinen ja alan työt loppuvat. Mitä hän tekee? Mäkkärin tai Alepan kassalle on nuorempiakin tulijoita ja alanvaihto on kinkkistä, jos tulee uudelle alalle ilman työkokemusta joskus - mitä? - 55-vuotiaana. Ei taida töitä kuule löytyä.
Tai entä, jos puoliso kuolee ja tulotaso puolittuu tai joudut sairaseläkkeelle.
Tulotason äkillinen ja erityisesti äkillinen JA pysyvä romahtaminen ON kriisin paikka.
Kaikilla ei ole pienten tulojen ja isojen asumismenojen (tämä on todellisuutta pk-seudulla ja monella muullakin kaupunkiseudulla Suomessa) isoja säästöjä. Rahat esimerkiksi täällä stadissa menevät asuntolainaan pitkälle 40-50-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen sinulla toki on velaton asunto, mutta ei sitä voi syödä - se on koti.
Sanon tämän nyt hitaasti, toivottavasti ymmärrät, vaikka ymmärtämisen kykysi ja empatiasi ei selvästikään ole kovin hyvällä tasolla.
Varautua voi, mutta yllättävät kulut sotkevat helposti pienituloisen talouden, ja jos yllättäviä kuluja osuu useampia yhtä aikaa, edessä voi olla jo kriisi. Yllättävien kulujen ominaisuutena kun - yllättäen - on juuri se yllättävyys, eli että niitä ei voi ennakoida.
Jokainen järkevä ihminen säästää vähän pahan päivän varalle. Jos talous on tiukilla, säästöt kumminkin karttuvat hitaasti ja kyllä, säästöt saattavat huveta jo yhdessä isossa, yllättävässä kuluerässä. Sitten säästöjä onkin nolla euroa.
Ja edessä on esimerkiksi se joulu, ja joulusäästösi menivät sen rikkoutuneen jääkaapin vaihtamiseen...
Ymmärrätkö vai haenko lisää rautalankaa?
t. akateeminen ja hyvätuloinen, mutta sen verran fiksu, ettei yleistä omaa elämäänsä koskemaan kaikkia muita
Työttömäksi joutuva 55-vuotias yksinhuoltaja -on taas esimerkki valittu! Jos lapsi tehty kypsemmällä iällä, niin silloin luulisi olleen jo tarpeeksi paljon elämänkokemusta ymmärtää säästää ja varautua elämän karikkoihin. Kypsemmällä iällä lapsenteossa pitäisi miettiä myös omien voimavarojen riittämistä ja mahdolliset iän tuomat ongelmat myöhemmin. Jos lapsia useita, niin sitten olisi pitänyt jo hyvissä ajoin miettiä, että kuinka monta pystyy elättämään, jos vaikka työttömyys kohtaa. Sillä 55-vuotiaalla on vielä noin 10 vuotta työelämää edessä kohonneen eliniän odotteen vuoksi. Kyllä kannattaisi lisä- tai uudelleenkouluttaa itsensä.
Jos henkilöllä on velaton asunto 40-50-vuotiaana, niin silloin hänellä ei ole enää kovin korkeita asumiskustannuksia tuossa iässä. Rahaa jää siis muuhun -vaikka säästämiseen ja varutumiseen vanhuuden varalle. Jos asuntolaina on alkujaan liian suuri, niin se on lainan ottajan moka. Onneksi pankit kiinnittävät nykyään enemmän huomiota lainojen suuruuksiin. Jos ihminen päättää ostaa asunnon, niin oletusarvo on, että se on joskus oma ja silloin sen eteen on tehty suunnitelmallista työtä ja ymmärretty, että jossain vaiheessa helpottaa. Se on sitä elämänhallintaa. Kriisin hetkellä asunnon voi myös myydä.
Usein kun asunto on saatu maksettua, alkavat remppakulut esim. julkisivu-, katto- ja putkirempat, jotka ovat kalliita ja laina-ajat lyhyet. Nyt vanhat asunnot eivät käy edes kaupaksi, juuri suurien korjauskulujen takia ja samaan saumaan kun tulee sairaus tai työttömyysaste, köyhyys on valmis.
Eikö näitä tulevia remppoja osata sitten yhtään ennakoida? Jos nyt ostat 70-80-luvulla rakennetun talon, niin siinä samalla täytyy miettiä, että milloin tulee katto- ja putkiremppa. Omakotitalossa aika nopeasti. Kyllä ne asunnot käy kaupaksi, nythän on jo taantumassa tapahtuva hyvin loiva nousu ylöspäin. Ja putkiremppaa odottava kerrostaloasunto on sen ostajalle hyvä diili. Sen saa halvemmalla ja kun remppa tehty, niin arvo nousee, ainakin Helsingissä.
Voisin kuvitella, että kun rahasta on tiukkaa pidempään, siis vuosien ajan, sitä ei jaksa ihan koko aikaa ennakoida kaikkea ja elää niukimmalla mahdollisella, sillä se vie hirvittävän paljon energiaa. Eikä sitä ole ihmisellä, joka elää pitkään pinteessä. En usko, että kukaan pystyy elämään jatkuvasti ääriaskeettista elämää. Niille joilla on edes vähän pelivaraa taloudessa, ei tarvitse elää yhtä tarkasti, harvapa siihen pystyy. Mutta sitten on toki sellaisia ihmisiä, joilla hivenen voisikin jäädä pakollisten menojen jälkeen säästöön, jos osattaisiin ja kyettäisiin pitämään talous hallinnassa, eikä ostettaisi rakennekynsiä yms. mihin oikeasti ei kannattaisi vähiä rahoja tuhlata. Raha polttelee näppejä eikä pystytä mihinkään suunnitelmallisuuteen missään asiassa, asiat vain tapahtuvat eikä itsesäätelyä ole nimeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyt ja seuraukset on toisin päin - ihmiset jotka ei osaa suunnitella, ennakoida ja varautua pidemmällä tähtäimellä ovat köyhiä.
Paljon pienituloisemmillq saattaa sitten olla oma asunto ja melkoisesti vararahastoakin tuleviin menoihin.
Jos rahat tiukalla miksi 6kissaa jo 3koiraa
Köyhän ilot ovat todella pieniä, kukaan vähänkään varakkaampi ihminen ei pystyisi elämään yhtä säästeliäästi ja kituuttaen kuin köyhän pitää. Elämä on yhtä kieltäytymistä. Onneksi itsellä on sen verran enemmän tuloja kuin pakollisia menoja, ettei tarvitse laskea joka euroa. Takuulla tulisi välillä repsahdettua kaupassa, ja ostettua vaikkapa kallista jäätelöä tai mansikoita, mihin ei olisi oikeasti varaa, ja mikä voi kostautua myöhemmin taloudenpidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämellä kuinka monta sellaista perhettä tiedät, joilla on tapahtunut nämä mainitsemasi "pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti" asiat samaan aikaan?
Ei samaan aikaan, mutta muutaman vuoden sisään. Kyllä, olen ollut onnekas ja tehnyt aina töitä 14veestä lähtien koulun yms ohessa, säästöjäkin oli pitkään.
Perheestäni 2 sairastui, koulukiusaamisen vuoksi jouduimme muuttamaan, jäimme kahden asunnon loukkuun. Säästöjä kului. Tosiaan, auto hajosi ja heti perään pyykinpesukone. Viimeisenä nyt on menny työ. En onnistu säästämään yhtään tällä hetkellä. Joulu ei stressaa."jouduitte" kahden asunnon loukkuun? Ei kukaan tietääkseni ikinä siihen ole JOUTUNUT. kyllä se on ihan oma valinta. Minä olen eronnut, muuttanut eri paikkakunnalle, vaihtanut asuntoa isompaan ja pienempään jne. Eli olen omistanut 6 kotia ja kertaakaan en ole JOUTUNUT kahden asunnon loukkoon. Se on ihan omasta valinnasta kiinni. aina on vaihtoehto ensin myydä vanha asunto ja vasta sitten ostaa uusi. Vuokralla olen asunut aina näissä asunnonvaihtotilanteissa 1-12 kk, riippuen siitä että kuinka nopeasti on uusi asunto löytynyt. Vaivaahan tälläisestä on mutta en ole halunnut ottaa riskiä kahden asunnon loukosta. Ihan turha puhua mistään joutumisesta, kun se on seurausta omista valinnoista. Aina pitää riskit arvioida. Minä en satojen tuhansien eurojen kohdalla ota noin suuria riskejä, toiset ottaa ja heidän olisi syytä opetella kärsimään itse valintojensa seuraukset kun riskit realisoituvat.
Mutta näinhän se on, hyvä on omaa ansiota ja huono on vain huonoa tuuria.
Köyhyys on seuraus tyhmyydestä, tyhmyys ei ole seuraus köyhyydestä. Vähäosaisuus periytyy, kotoa ei saa henkisiä tai materiaalisia eväitä jos niitä ei ole antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt minäkin.
Ei ne suuret tulot, vaan hallitut menot. Tämän opin jo pienenä pätkätyöläisten vanhempieni suuren lapsilauman jatkona. Rahaa oli niukasti, vaatteita saatiin isommilta serkuilta jne. Silti; en muista että joulut olisivat olleet erityisen ankeita. Okei, ei ehkä saatu niitä viimeisimpiä vitkuttimia ja niin monta pakettia, kuin moni muu, mutta ei se haitannut. Päällimmäisenä lapsuudesta jäi mieleen ihan hyvä fiilis ja muistikuva siitä, miten moni kaverikin tykkäsi tulla meille leikkimään, kun sanoivat että meidän äiti oli aina niin iloinen ja kiva. Kodissamme oli hyvä tunnelma.
Ja mitä tuohon vakavaan sairauteen tulee, niin voi siihenkin varautua. Kuten myös yllättävään kuolemaan tmv. Ottaa vaan vakuutuksen asiaa silmällä pitäen jo aiemmin.
Itse sain syöpädiagnoosin ja kyllä se helpotti, kun lääkärinlausunnon toimitettuani tuli vakavan sairauden varalle vuosia aiemmin otetusta vakuutuksesta 40 000e korvaus. Ei tarvinnut siinä sitten miettiä, että miten raha-asiat jos niin kurjasti olisi sattunut, että mies olisi kahden lapsen kanssa jäänyt yksin. Toivuin ja nyt kaikki näyttää hyvältä.
Joulu tulee joka vuosi. Ei sen pitäisi ketään yllättää. Eikä se, että kun lapsen tekee niin siitä myös tulee kuluja. Saati jos niitä tekee lauman.
Itseltäni ei sympatiaa näille avunvinkujille heru. Elämänhallinta, ennakoiminen ja tarpeen tullen pankin kanssa asioista sopiminen ei pitäisi olla ylivoimainen homma normaalille aikuiselle.
Mahtava juttu sinulle! Minä en näihin vinkujiin kuulu, vaikka tulot on olleet aina pienet. Mutta voin kertoa sinulle vähän erilaisen sairastumisen. Meillä on henkivakuutukset, sairaskulu- ja tapaturma. Paloin loppuun vuosia sitten eikä sitä korvaa mikään vakuutus. Lisäksi kroonisen sairauden takia aika moni sairaus rajautuu vakuutuksen ulkopuolelle. Olin tuolloin hoitovapaalla ja tein viikonlopputöitä. Sairastumisen myötä jouduin saikulle ja sairaspäiväraha määräytyi palkan mukaan. Sain sitä 11 euroa päivässä. Lapsi meni hoitoon, koska tukiverkostoa ei ollut. Meni kotihoidontuki ja palkka, tuli päivähoitomaksu ja pieni sairaspäiväraha. Otin takkiin joka kuukausi yli tonnin. Mies oli pienipalkkainen. Kaikkeen olin yrittänyt varautua, mutta tähän en pystynyt. Jotenkin selvittiin. Rahat meni, mutta ihmisyys säilyi. Yritän säästää kaiken mahdollisen, mutta pienistä tuloista se on vaikeaa. Töitä teen sen verran kuin jaksan.
Pk-seudun asumisen kalleus tekee työtä tekevästäkin köyhän.Muuten kyllä se "köyhyys" ei tarkoita omistusasuntoa tai - taloa vakituisessa työssä käyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ap itseään köyhänä tuossa tilanteessa? Mikä sitten on työtön tuilla kitkuttava?
Vierailija kirjoitti:
Ei joulu ole mikään välttämättömyys. Jos ei ole rahaa joululahjoihin, ei osteta joululahjoja. Jos ei ole rahaa jouluruokiin, ei osteta jouluruokia vaan ruokia, joita syödään muulloinkin. Olen sairastunut vakavasti juuri joulun alla (ja se todellakin tuli yllätyksenä) eikä meillä vietetty joulua lainkaan. Ei ollut lahjoja, ei joulukuusta tai joulukoristeita eikä jouluruokia. Hengissä ollaan edelleen.
Näin juuri. Mitä ne köyhät Joululla? Joulua voivat juhlia ne joilla oman osaamisen kautta on varaa siihen. Joulumieltä kaikille! Röyh.
No matuilla on elämän hallinta kunnossa. Rahaa on asuntoihin ja kaikkeen muuhun. Ainoastaan suomalaiset eivät jostain syystä osaa hallita talouttaan vai mitä ap?
Mistä säästän kun rahat loppuvat jo viikkoa ennen kuin saan taas Kelan roposet?? Voisitko lahjoittaa minulle vaikka 50 euroa? Tulisi ruokaan. Annan sähköposti osoitteeni.
Mut kai lasketaan köyhäksi (Netto 1700 e/kk). Laitan jokaista palkkapäivää ennen ylös mihin palkkani tulee menemään; esim vuokra 620, ruoka 250, sähkö 40, puhelin+netti 30, bussikortti 60, säästötili 500 ja loput saan tuhlata miten haluan (=vaatteisiin). Näin olen tehnyt jo 10 vuotta, joten eipä ole tullut yllätyksiä kun osaan ennakoida ja pistän kaiken ylös.
Vierailija kirjoitti:
Mistä säästän kun rahat loppuvat jo viikkoa ennen kuin saan taas Kelan roposet?? Voisitko lahjoittaa minulle vaikka 50 euroa? Tulisi ruokaan. Annan sähköposti osoitteeni.
Mene töihin. Loinen. Olet oksettava.
Alue: Aihe vapaa
Annan sinulle viisaamman vinkin. Tiedätkö miten ongelmasi ratkaiset? Nostat tulojasi tietenkin. Näin pääset ongelmista eroon. Ei tarvitse kiittää, koska tiedän, että köyhät ja itsestä ei vastuuta ottavat ihmiset ovat kiittämättömiä.