Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.

Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.

Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.

Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.

AP:ltä ei puutu kuin sädekehä päänpäältä ;)

Hei ap! Siihen, että ihminen osaa käyttää rahaa aikuisena ei välttämättä tarvita sitä, että jo yläasteelta on kaikki lomat töissä. Itse olen mennyt töihin vasta kun olen valmistunut ammattiin ja hyvin olen osannut rahaa käyttää. Koskaan ei ole ollut viimeinen penni menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, en tosiaan osannut ajatella kohdalleni kaikkia näitä vastoinkäymisiä, koska näissä ei oikeesti oo enää mitään järkeä! Mieheltä meni ensin terveys ja sitten työ, mulle sattui vakava tapaturma ja siitä pitkä sairasloma enkä tiedä toivunko ennalleen, kotona sattui vesivahinko ( oli vakuutus, mutta tuli myös omia kuluja ), ainoassa autossa hajosi moottori ja monta tonnia korjauskulut, sitten vielä erään läheisen sukulaisen velkoja tuli meidän maksettavaksi. Menny säästöt, menny kaikki tavarat myyntiin, omia velkoja maksettu vaan korkoja, mitään muuta ei nykyään osteta kun ruokaa ja vähän bensaa + lääkkeet joihin sillä kertaa rahaa. Eikä vieläkään mitään toivoa paremmasta ja meidän joulu on nykyään tyyliin koristeet, pari kynttilää ja vähän joulusapuskaa. Ei lahjan lahjaa kenellekään. Ei ihan ole sellaista elämää mitä suunnittelin & on kieltämättä nykyään elämäni tarkoitus vähän hukassa.

Aloittaja mainitsi, että sairastumiset ja auton hajoaminen ovat ymmärrettäviä syitä. Teillehän on sattunut molemmat. 

Joo totta, luin huonosti!

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Siihen, että ihminen osaa käyttää rahaa aikuisena ei välttämättä tarvita sitä, että jo yläasteelta on kaikki lomat töissä. Itse olen mennyt töihin vasta kun olen valmistunut ammattiin ja hyvin olen osannut rahaa käyttää. Koskaan ei ole ollut viimeinen penni menossa.

Ei tietenkään. Se liittyi siihen, että sanotaan, ettei ole säästöjä, koska huonossa, päällä olevassa tilanteessa ei voi säästää. Kun säästäminen aloitetaan heti, kun siihen on mahdollisuus eli vaikka kun alkaa käymään kesätöissä, niin 30-vuotiaana ei tarvitse itkeä, ettei muka koskaan ole ollut mahdollisuutta säästää. 

Köyhä kirjoitti:

Mun on aivan pakko kommentoida näin köyhänä tähän keskusteluun. Mies on aika huonopalkkaisessa työssä ja itse oon kotihoidontuella kotona nuorimman lapsen kanssa. Lisäksi on kaksi vanhempaa lasta- jo koululaisia. Ollaan kaikilla mittareilla laskettuna köyhiä, oltais ehkä oikeutettuja toimeentulotukeenkin, mutten oo moista hakenut, koska me ei_oikeesti_olla_köyhiä. Meillä on koti (jossa neliöt ei toki kohtaa ehkä nykyihmisen vaatimuksia, mutta tällä_hetkellä ja tässä_taloustilanteessa tämä koti on nyt se, johon meillä on varaa), meillä on AINA ruokaa kaapissa, vaatteita, kaikki elämän perusedellytykset kunnossa niinsanotusti.

Meillä EI ole autoa, koska meillä ei ole moiseen varaa. Meillä on pyörät ja asumme keskustassa. Haluaisinko asua keskustassa? En. Haaveena on JOSKUS asua keskustan ulkopuolella- sitten kun siihen on varaa. Minä olen lapseni kanssa kotona ja se on valinta, jonka ME olemme tehneet ja näin ollen olemme ymmärtäneet, että jostain muusta on silloin säästettävä/luovuttava, jos moisen hienon etuoikeuden haluaa käyttää.

Teen jokainen kuukausi päiväbudjetin, sen jälkeen kun laskut on maksettu. Tämä budjetti kertoo kuinka paljon joka päivälle on käytettävissä. Eikä se tietenkään tarkoita, että se koko summa on käytettävä, vaan siitä pyritään säästämään.

Pari kuukautta sitten pohdin joulua ja lahjoihin liittyvää rahanmenoa. Mietin, mistä nipistän ylimääräistä lahjoihin, kun en säästötiliin halua kajota (kyllä, meidän tuloista jopa säästetään säästötilille). Huomasin taskussani avaimet joululahjoihin: tupakka-askin. Lopetin tupakoinnin ja edelleenkin on lopetus pitänyt. Sanoin itselleni etten ole äiti enkä mikään, jos en pidä lasteni joulua tärkeämpänä kuin tupakkaa.

Voihan olla että kaikilla muilla köyhillä sattuu jotain ihan käsittämätyömiä selkkauksia joka_ikinen päivä, mutta kyllä musta tuntuu näin ihan_aidosti_paperilla_köyhänä, että osa näistä jutuista on vaan omaa tyhmyyttä.

Ja mulle on turha tulla selittämään että miltä tuntuu etsiä 5 senttisiä maitopurkkiin, koska mä tiedän miltä se tuntuu. Ja joskus siinä tilanteessa olleena, en enää ikinä siihen tilanteeseen palaa. Piste.

Köyhän on suunniteltava, ennakoitava ja budjetoitava. Ja auto kannattaa heivata ensimmäisenä mäkeen. Mitä sillä ees tekee kun näiden tarinoiden mukaan kaikki on niin hemmetin sairaita ja työttömiä? Missä te oikein ajelette?

Ootko koskaan kuullu maaseudusta, missä ei kulje julkinen liikenne??? Kaikki eivät siis asu kaupunkien keskustoissa eikä välttämättä ole mahdollisuutta muuttaakaan esim. talo ei mene kaupaksi. Kun annat itsestäsi näinkin yli-ihmisen kuvan ( mielestäni tällainen vapaaehtoinen köyhyys on niiiiiiin täydellisen totaalisen eri asia kun pakottavista olosuhteista johtuva ) niin on aika kumma ettet tiedä taajamien ulkopuolella olevan elollista elämää!

Mulla jää vuokran (joka kaupungin hintatasolla halpa) jälkeen 200€. Tästä vielä loput laskut. Paljonko säästäisit itse siitä summasta? Siis bussilipun, sähkölaskun, lääkekulujen, puhelinlaskun ja netin jälkeen mulla ei jää senttiäkään. Joudun käymään ruokajonossakin. Mitään tukia en saa, kiva olla 8€ tuntipalkalla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Uliuli. Jos ihminen on kykenemätön töihin sairauden vuoksi tai iän suomalla eläkkeellä, niin silloin hän ei tietääkseni ole työtön vaan mahdollisesti sairaseläkkeellä, kuntoutuksessa tai eläkkeellä. Elämäntapatyötön on ihminen, joka on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä käymään töissä ja työikäinen mutta hän ei työllisty vuosienkaan aikana omasta toiminnastaan johtuen.  

Työttömyys voi kohdata ketä tahansa mutta omasta toiminnasta se on aika pitkälti kiinni, että työllistyykö.

Itsekin olin työtön jonkin aikaa. Hakeuduin työkokeiluun firmaan, jonka taustat tutkit. Tein puoli vuotta ilmaista työtä heille ja tämän jälkeen minut palkattiin kunnon sopimuksella ja palkalla. Piti vain liikkua hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla nöyrä. En tee koulutustani tai aikaisempaa kokemusta vastaavaa työtä, joten hyppy uusiin hommiin oli hyppy tuntemattomaan.

Niin, arvon uuvatti, pointti olikin se että ihminen voi olla köyhä ja joutua turvautumaan toimeentulotukeen MYÖS ollessaan eläkkeellä, sairaana tai kuntoutuksessa. Pienimmät eläkkeet ja sairaspäivärahat ovat niin pienet että niiden saaja on oikeutettu toimeentulotukeen. Varsinkin kun vanhuksilla ja sairailla ihmisillä terveydenhoitomenot ovat suuremmat kuin perusterveellä työikäisellä.

Erona perusterveeseen työikäiseen on tietysti myös se että toimeentulon parantaminen töihin menemällä ei ole vaihtoehto ehkä koskaan  kun ei ole sitä työkykyä.  

Työttömiksi lasketaan myös paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat liian sairaita töihin mutta syystä tai toisesta vakuutusyhtiö on hylännyt eläkehakemuksen ja oikeus Kelan sairaspäivärahaan on päättynyt. Näitä on aika paljonkin, hoitavan lääkärin sanalla ei ole mitään painoa vakuutuslääkärin sanaa vastaan vaikka jälkimmäinen ei ole koskaan tavannut ihmistä. Täydellisessä systeemissä eläkettä tietysti saisivat kaikki jotka ovat työkyvyttömiä (lääkärin määräämällä sairaslomalla)  mutta Suomessa ei näin ole. 

Olet kyllä veikeä otus, ap.

Ensin selittelet, miten helppoa on varautua - varsinkin kaltaisesi ihmisen, joka elää kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa - ja säästää.

Sitten rajaat pois vaikkapa vaikean sairastumisen.

Miksi tuollainen rajaus? Kuvittelet, että köyhille ei ikinä tule yllättäviä ISOJA tulotason muutoksia? Ei sitten mieleesi tule, että se köyhyys hyvinkin usein ON JUURI ISOJEN MUUTOSTEN TULOSTA!

Esimerkiksi työttömyys. Jos sinä kolmekymppisenä jäät työttömäksi, se tuskin on maailmanloppu. Voit kouluttautua uuteen ammattiin tai muuttaa ehkä työn perässä, mikäli miehesikin saa uudesta paikasta töitä.

Mutta entä, jos kyse onkin vaikkapa yksinhuoltajasta, joka on viisikymppinen ja alan työt loppuvat. Mitä hän tekee? Mäkkärin tai Alepan kassalle on nuorempiakin tulijoita ja alanvaihto on kinkkistä, jos tulee uudelle alalle ilman työkokemusta joskus - mitä? - 55-vuotiaana. Ei taida töitä kuule löytyä.

Tai entä, jos puoliso kuolee ja tulotaso puolittuu tai joudut sairaseläkkeelle. 

Tulotason äkillinen ja erityisesti äkillinen JA pysyvä romahtaminen ON kriisin paikka.

Kaikilla ei ole pienten tulojen ja isojen asumismenojen (tämä on todellisuutta pk-seudulla ja monella muullakin kaupunkiseudulla Suomessa) isoja säästöjä. Rahat esimerkiksi täällä stadissa menevät asuntolainaan pitkälle 40-50-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen sinulla toki on velaton asunto, mutta ei sitä voi syödä - se on koti.

Sanon tämän nyt hitaasti, toivottavasti ymmärrät, vaikka ymmärtämisen kykysi ja empatiasi ei selvästikään ole kovin hyvällä tasolla.

Varautua voi, mutta yllättävät kulut sotkevat helposti pienituloisen talouden, ja jos yllättäviä kuluja osuu useampia yhtä aikaa, edessä voi olla jo kriisi. Yllättävien kulujen ominaisuutena kun - yllättäen - on juuri se yllättävyys, eli että niitä ei voi ennakoida.

Jokainen järkevä ihminen säästää vähän pahan päivän varalle. Jos talous on tiukilla, säästöt kumminkin karttuvat hitaasti ja kyllä, säästöt saattavat huveta jo yhdessä isossa, yllättävässä kuluerässä. Sitten säästöjä onkin nolla euroa.

Ja edessä on esimerkiksi se joulu, ja joulusäästösi menivät sen rikkoutuneen jääkaapin vaihtamiseen...

Ymmärrätkö vai haenko lisää rautalankaa?

t. akateeminen ja hyvätuloinen, mutta sen verran fiksu, ettei yleistä omaa elämäänsä koskemaan kaikkia muita

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää vuokran (joka kaupungin hintatasolla halpa) jälkeen 200€. Tästä vielä loput laskut. Paljonko säästäisit itse siitä summasta? Siis bussilipun, sähkölaskun, lääkekulujen, puhelinlaskun ja netin jälkeen mulla ei jää senttiäkään. Joudun käymään ruokajonossakin. Mitään tukia en saa, kiva olla 8€ tuntipalkalla töissä.

Minua kiinnostaisi tietää miksi et ole oikeutettu mihinkään tukiin ? Opiskeletko ? Omaisuutta ? Muuttanut vasta takaisin suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot on pienet, niin kaikkeen ei voi varautua säästämällä ennakkoon. Voi tietysti säästää siltä varalta, että pesukone hajoaa, mutta ei siihen, että pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti.

Mikä on sinun syysi, ettet tätä tiedä, vaikka sanojesi mukaan olet lukenut täällä ketjuja aiemminkin? Minä en ole köyhä (joskaan en rikaskaan), mutta osaan sentään ajatella asioita muidenkin kuin itseni näkökulmasta.

Miksi tämä työttömäksi jääminen on aina yllätys? Ainakin minulla oli irtisanomisaika, peräti 2 kk. Se jälkeen sain ansiosidonnaista päivärahaa, joka oli ihan mukava summa kuukaudessa. Pienellä ennakoinnilla moni asia on helpompi hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää vuokran (joka kaupungin hintatasolla halpa) jälkeen 200€. Tästä vielä loput laskut. Paljonko säästäisit itse siitä summasta? Siis bussilipun, sähkölaskun, lääkekulujen, puhelinlaskun ja netin jälkeen mulla ei jää senttiäkään. Joudun käymään ruokajonossakin. Mitään tukia en saa, kiva olla 8€ tuntipalkalla töissä.

Koko aikuisikäsi olet ollut tismalleen samassa tilanteessa?

Köyhä kirjoitti:

Mun on aivan pakko kommentoida näin köyhänä tähän keskusteluun. Mies on aika huonopalkkaisessa työssä ja itse oon kotihoidontuella kotona nuorimman lapsen kanssa. Lisäksi on kaksi vanhempaa lasta- jo koululaisia. Ollaan kaikilla mittareilla laskettuna köyhiä, oltais ehkä oikeutettuja toimeentulotukeenkin, mutten oo moista hakenut, koska me ei_oikeesti_olla_köyhiä. Meillä on koti (jossa neliöt ei toki kohtaa ehkä nykyihmisen vaatimuksia, mutta tällä_hetkellä ja tässä_taloustilanteessa tämä koti on nyt se, johon meillä on varaa), meillä on AINA ruokaa kaapissa, vaatteita, kaikki elämän perusedellytykset kunnossa niinsanotusti.

Meillä EI ole autoa, koska meillä ei ole moiseen varaa. Meillä on pyörät ja asumme keskustassa. Haluaisinko asua keskustassa? En. Haaveena on JOSKUS asua keskustan ulkopuolella- sitten kun siihen on varaa. Minä olen lapseni kanssa kotona ja se on valinta, jonka ME olemme tehneet ja näin ollen olemme ymmärtäneet, että jostain muusta on silloin säästettävä/luovuttava, jos moisen hienon etuoikeuden haluaa käyttää.

Teen jokainen kuukausi päiväbudjetin, sen jälkeen kun laskut on maksettu. Tämä budjetti kertoo kuinka paljon joka päivälle on käytettävissä. Eikä se tietenkään tarkoita, että se koko summa on käytettävä, vaan siitä pyritään säästämään.

Pari kuukautta sitten pohdin joulua ja lahjoihin liittyvää rahanmenoa. Mietin, mistä nipistän ylimääräistä lahjoihin, kun en säästötiliin halua kajota (kyllä, meidän tuloista jopa säästetään säästötilille). Huomasin taskussani avaimet joululahjoihin: tupakka-askin. Lopetin tupakoinnin ja edelleenkin on lopetus pitänyt. Sanoin itselleni etten ole äiti enkä mikään, jos en pidä lasteni joulua tärkeämpänä kuin tupakkaa.

Voihan olla että kaikilla muilla köyhillä sattuu jotain ihan käsittämätyömiä selkkauksia joka_ikinen päivä, mutta kyllä musta tuntuu näin ihan_aidosti_paperilla_köyhänä, että osa näistä jutuista on vaan omaa tyhmyyttä.

Ja mulle on turha tulla selittämään että miltä tuntuu etsiä 5 senttisiä maitopurkkiin, koska mä tiedän miltä se tuntuu. Ja joskus siinä tilanteessa olleena, en enää ikinä siihen tilanteeseen palaa. Piste.

Köyhän on suunniteltava, ennakoitava ja budjetoitava. Ja auto kannattaa heivata ensimmäisenä mäkeen. Mitä sillä ees tekee kun näiden tarinoiden mukaan kaikki on niin hemmetin sairaita ja työttömiä? Missä te oikein ajelette?

Niin. Edelleenkään kaikki eivät asu keskustassa ja auto on pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mietipä sitä.

Eiku oikeasti vastaus tulee omalla kohdallani tässä:

Elimme miehen, lasteni isän kanssa yhdessä. Hän maksoi kiinteitä kuluja, kahta autoa ja minä hoidin lasten tarhamaksut, ruuan ja vähän sitten sisustinkin. Erotessa hän vaan pyöritteli silmiään "mikset säästänyt?" - ja lähdin aloittamaan elämääni aika tyhjästä (ne keräämäni säästöt meni uuden asunnon hankintaan, huonekaluihin ja autoon).

Säästän koko ajan. Enkä hirveästi tuhlaa. Myyn sen, mikä jää tarpeettomaksi.

Aina, kun säästössä on jonkin verran, se menee siihen, mihin tavallaan olen varautunut - venytän auton korjaamista viimeiseen asti, uusin lasten vaatekerrat, kustannan uuden polkupyörän...

Minä en vaan saa säästöön niin paljon, että jatkuva huoli helpottaisi. Toisaalta en myöskään jaksa elää tätäkään elämänvaihetta niin, että järsisin vaan käpyjä ja ompelisin tilkuista uudet talvivaatteet.

Ei tule yllätyksenä, mutta aina se on vaan kallista. Elämä.

Tietty voisin periä jonkun rikkaan sukulaisen, tai ehkä voittaa lotossa. Kenties jopa hyvätuloinen mies suostuisi muodostamaan kanssani parisuhteen.

-ttu tämä on kulunut aihe.

Erotessa teillä meni varmaan omaisuus puoliksi, eikö vaan? Asunnon hinnan puolikkaalla ei tietenkään vastaavaa saa, mutta päässee alkuun. Kai sait toisen auton?

Vai olitko niin hölmö että olit avoliitossa ja luotit toisen hyväntahtoisuuteen?

€ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää vuokran (joka kaupungin hintatasolla halpa) jälkeen 200€. Tästä vielä loput laskut. Paljonko säästäisit itse siitä summasta? Siis bussilipun, sähkölaskun, lääkekulujen, puhelinlaskun ja netin jälkeen mulla ei jää senttiäkään. Joudun käymään ruokajonossakin. Mitään tukia en saa, kiva olla 8€ tuntipalkalla töissä.

Minua kiinnostaisi tietää miksi et ole oikeutettu mihinkään tukiin ? Opiskeletko ? Omaisuutta ? Muuttanut vasta takaisin suomeen.

Ohiksena: asumistuki ei ole riittävä pk-seudulla, vuokrataso on noussut sossun kriteerien yli jo kauan sitten. Eli vuokraan voi joutua hyvinkin panemaan muuhun elämiseen tarkoitettua toimeentulotukea, jos ei halua päätyä kadulle. Hän siis mitä todennäköisimmin SAA tukia, mutta ne eivät vain riitä.

49

Vierailija kirjoitti:

Syyt ja seuraukset on toisin päin - ihmiset jotka ei osaa suunnitella, ennakoida ja varautua pidemmällä tähtäimellä ovat köyhiä.

Paljon pienituloisemmillq saattaa sitten olla oma asunto ja melkoisesti vararahastoakin tuleviin menoihin.

Näin juuri. Hyvinkin pienillä tuloilla voi elää mielekästä elämää, jos elämänhallinta on kunnossa. Silti joskus tulee tilanteita, joissa tämäkään ei auta, joten tätäkään ei voi yleistää. Kuitenkin on ihmisiä, jotka eivät vaan osaa käsitellä rahaa; kaikki ylimääräinen tulo polttaa sormia ja jos ei rahaa ole, niin otetaan velkaa niin kauan kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin tulot ovat niin pienet, että rahaa ei yksinkertaisesti jää yhtään yli. Silloin säästäminen on mahdoton temppu.

Jos suomessa elää tuilla maltillisesti ja käyttää järkeä, niin rahaa pystyy myös säästämään. Itse ainakin pystyn ja koen että olen etuoikeutettu. Ei kaikki osaa uida, mutta valittaa osaa.

Kyllä osaa. Minä olen opiskelija ja 2,5 vuodessa saanut säästötilille hieman yli 2000€ ihan vain, kun on käynyt tuuri ja mikään ei ole hajonnut tai en ole sairastunut. Kosken siihen vain äärimmäisessä hädässä, eli vain jos ei muuten saa maksettua vuokraa tai silloin, jos opinnot venyy ja tukikuukaudet loppuu.

Opintojen jälkeen se, mitä tuonne tilille saan säästettyä päätyy rahoittamaan takuuvuokran seuraavaan asuntoon, koska tästä pitää lähteä viimeistään 6kk valmistumisesta ja sen jälkeen hilloan sitä joko johonkin katatrofiin tai käsirahaksi omaan asuntoon. Siirrän sinne joka kuun lopussa sen, mitä on tuista jäänyt käyttötilille ja lisäksi kaikki joulu- ja synttärirahat ja veronpalautukset menee suoraan säästötilille.

-N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uliuli. Jos ihminen on kykenemätön töihin sairauden vuoksi tai iän suomalla eläkkeellä, niin silloin hän ei tietääkseni ole työtön vaan mahdollisesti sairaseläkkeellä, kuntoutuksessa tai eläkkeellä. Elämäntapatyötön on ihminen, joka on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä käymään töissä ja työikäinen mutta hän ei työllisty vuosienkaan aikana omasta toiminnastaan johtuen.  

Työttömyys voi kohdata ketä tahansa mutta omasta toiminnasta se on aika pitkälti kiinni, että työllistyykö.

Itsekin olin työtön jonkin aikaa. Hakeuduin työkokeiluun firmaan, jonka taustat tutkit. Tein puoli vuotta ilmaista työtä heille ja tämän jälkeen minut palkattiin kunnon sopimuksella ja palkalla. Piti vain liikkua hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja olla nöyrä. En tee koulutustani tai aikaisempaa kokemusta vastaavaa työtä, joten hyppy uusiin hommiin oli hyppy tuntemattomaan.

Niin, arvon uuvatti, pointti olikin se että ihminen voi olla köyhä ja joutua turvautumaan toimeentulotukeen MYÖS ollessaan eläkkeellä, sairaana tai kuntoutuksessa. Pienimmät eläkkeet ja sairaspäivärahat ovat niin pienet että niiden saaja on oikeutettu toimeentulotukeen. Varsinkin kun vanhuksilla ja sairailla ihmisillä terveydenhoitomenot ovat suuremmat kuin perusterveellä työikäisellä.

Erona perusterveeseen työikäiseen on tietysti myös se että toimeentulon parantaminen töihin menemällä ei ole vaihtoehto ehkä koskaan  kun ei ole sitä työkykyä.  

Työttömiksi lasketaan myös paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat liian sairaita töihin mutta syystä tai toisesta vakuutusyhtiö on hylännyt eläkehakemuksen ja oikeus Kelan sairaspäivärahaan on päättynyt. Näitä on aika paljonkin, hoitavan lääkärin sanalla ei ole mitään painoa vakuutuslääkärin sanaa vastaan vaikka jälkimmäinen ei ole koskaan tavannut ihmistä. Täydellisessä systeemissä eläkettä tietysti saisivat kaikki jotka ovat työkyvyttömiä (lääkärin määräämällä sairaslomalla)  mutta Suomessa ei näin ole. 

Uliuli jatkuu. Me puhutaan kahdesta eri asiasta. Minä puhun terveistä, työikäisistä elämäntapatyöttömistä, joilla on mahdollisuus parantaa olojaan menemällä töihin. Sinä puhut eläkeläisistä, sairaista tai kuntoutuksessa olevista. Se, että kaikki ne, jotka ehkä lääkärin mukaan pitäisi päästää eläkkeelle, eivät sitä eläkettä saa, on järjestelmän vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot on pienet, niin kaikkeen ei voi varautua säästämällä ennakkoon. Voi tietysti säästää siltä varalta, että pesukone hajoaa, mutta ei siihen, että pesukone + jääkaappi hajoaa + jää työttömäksi + puoliso sairastuu vakavasti.

Mikä on sinun syysi, ettet tätä tiedä, vaikka sanojesi mukaan olet lukenut täällä ketjuja aiemminkin? Minä en ole köyhä (joskaan en rikaskaan), mutta osaan sentään ajatella asioita muidenkin kuin itseni näkökulmasta.

Miksi tämä työttömäksi jääminen on aina yllätys? Ainakin minulla oli irtisanomisaika, peräti 2 kk. Se jälkeen sain ansiosidonnaista päivärahaa, joka oli ihan mukava summa kuukaudessa. Pienellä ennakoinnilla moni asia on helpompi hoitaa.

Kaikki eivät saa ansiosidonnaista tukea, se edellyttää tiettyä alallaoloaikaa, joka ei pätkätöissä välttämättä täyty.

Sitä myöskin saa vain 300-500 päivää, minkä jälkeen varsinkin iäkäs työnhakija tai työttömyyden riivaamalla paikkakunnalla asuva työtön mitä suurimmalla todennäköisyydellä on edelleen työtön, vaikka töitä hakisi vimmatusti.

Ja silloinhan jo joudutkin sinnittelemään työmarkkinatuella, joka on 32 eukkia päivässä. Sillä makselet KAIKKI menot.

49

Voi jessus mitä soopaa.

Miksi ei ja miksi ei?

Minäkin voisin kysyä että miksi ihmeessä ette saa kunnon eropakettia kun saatte potkut töistä, oli helppoa olla työtön kun rahaa oli.

Miksi ette osaa korjata niitä autoja ja pesukoneita ja polkupyöriä? Tulee tosi halvaksi eikä tarvitse ostaa uusia.

Vastaus: Kaikki ei ole itsestä kiinni ja kaikki eivät osaa kaikkea. Pätee myös ap:n taivasteluun.