Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?
23.11.2017 |
Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.
Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.
Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.
Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.
Kommentit (227)
Mä olen se köyhä, joka aiemmin kertoi olevansa kotihoidontuella ja että ei ole autoa jne. Ja että asutaan keskustassa. Sain muutaman kommentin, jossa heti löytyi taas oman navan ulkopuolinen syy siihen, miksi rahat ei riitä. Koska kaikki ei voi asua keskustassa ja mä en sitä ilmeisesti ymmärrä.
No. Me asuttiin omakotitalossa verrattain pitkän matkan päässä keskustasta. Oli kaksi autoa, omakotitalon kulut ja lasten bussiliput. Tähän ei ollut varaa. Joten muutimme keskustaan ja myimme ne autot (ja niistä autoista saatiin ehkä 100€/per auto- eli ne ei kyllä säästötiliä kerryttäneet)....
Joo, nyt joku tulee kertomaan että ei saa kämppää myytyä jne. Ok, me asuttiinkin ja asutaankin vuokralla. Mutta miten mä nyt en ihan usko että jokainen tässä ketjussa oleva köyhä asuu omistusasunnossa, jota ei millään saa myytyä?
Mun pointti oli, että ei se meidän elämä oo mitään hattaraa ja raketteja päivästä toiseen. Olis ihan helvetin hienoa käydä kampaajalla tai laittaa ripsiä. Mutta se ei nyt vaan oo mahdollista. Mutta se on tulevaisuudessa joskus mahdollista. Mä ainakin koen, että sillon kun lopetin itse pitämästä itseäni jonain kurjan kohtalon lapsena ja miettimästä miten mäkin haluaisin sitä ja tätä, multa vapautui runsaasti henkistä pääomaa siihen, että a) ne rahat jotka nyt on käytettävissä riittää tässä elämäntilanteessa ja b) siihen, että jos mä haluan jotain muuta tulevaisuudessa, niin miten mä toteutan sen.
Ja ei, se ei oo helppoa opiskella sen ja sen ikäisenä uutta ammattia, eikä se oo helppoa yh:na ja erityislasten kanssa ja omistusasunnon kanssa jota ei saa myytyä, eikä se oo helppoa kun mies on työtön ja sairas, mutta eipä kukaan oo niin luvannutkaan. Että elämä olis helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut kai lasketaan köyhäksi (Netto 1700 e/kk). Laitan jokaista palkkapäivää ennen ylös mihin palkkani tulee menemään; esim vuokra 620, ruoka 250, sähkö 40, puhelin+netti 30, bussikortti 60, säästötili 500 ja loput saan tuhlata miten haluan (=vaatteisiin). Näin olen tehnyt jo 10 vuotta, joten eipä ole tullut yllätyksiä kun osaan ennakoida ja pistän kaiken ylös.
Tämäkin riippuu täysin asumiskuluista.Olen pienempituloinen mutta saan reilusti säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät saa ansiosidonnaista tukea, se edellyttää tiettyä alallaoloaikaa, joka ei pätkätöissä välttämättä täyty.
26 väh. 18h työviikkoa edeltävän 24kk aikana. Ei ole liikaa vaadittu edes pätkätyöläiseltä.
Ja ennenkaikkea se edellyttää myös sitä, että on liittynyt liittoon tai edes työttömyyskassaan työssäollessaan. Tämäkin on liian vaikeaa varsin monelle koska tulevaisuuteen varautuminen ei ilmeisesti ole kivaa ja hauskaa, vaan on mukavampi tuhlata se 10€-30€ kuussa johonkin muuhun "tarpeelliseen" .. Ja sitten taas ihmetellään että miten tässä näin kävi, ei pystyny millään varautuu!!
Tässäkin on nimenomaan kyse siitä elämänhallinnasta, minkä AP ansiokkaasti otti puheeksi.
Kyllä se voi olla. Itse teen keikkatyötä. Joskus vuoroja on 4 viikossa, joskus 1-2, joskus ei yhtään. Aiempaa 26 viikkoa kerrytin puolitoista vuotta, koska moni viikko jää juuri alle tuon 18 tunnin. Ja tämänkään takia itse päiväraha ei iso ole, varsinkin kun liiton rahaa verotetaan nykyään kovemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava juttu sinulle! Minä en näihin vinkujiin kuulu, vaikka tulot on olleet aina pienet. Mutta voin kertoa sinulle vähän erilaisen sairastumisen. Meillä on henkivakuutukset, sairaskulu- ja tapaturma. Paloin loppuun vuosia sitten eikä sitä korvaa mikään vakuutus. Lisäksi kroonisen sairauden takia aika moni sairaus rajautuu vakuutuksen ulkopuolelle. Olin tuolloin hoitovapaalla ja tein viikonlopputöitä. Sairastumisen myötä jouduin saikulle ja sairaspäiväraha määräytyi palkan mukaan. Sain sitä 11 euroa päivässä. Lapsi meni hoitoon, koska tukiverkostoa ei ollut. Meni kotihoidontuki ja palkka, tuli päivähoitomaksu ja pieni sairaspäiväraha. Otin takkiin joka kuukausi yli tonnin. Mies oli pienipalkkainen. Kaikkeen olin yrittänyt varautua, mutta tähän en pystynyt. Jotenkin selvittiin. Rahat meni, mutta ihmisyys säilyi. Yritän säästää kaiken mahdollisen, mutta pienistä tuloista se on vaikeaa. Töitä teen sen verran kuin jaksan.
Paloit loppuun ihan noin vain. ja et ollut itse tehnyt mitään joka johti tähän? En usko. Olisitko kuitenkin jättänyt huomioimatta hyvinvointisi ja huolehtinut siitä että saat riittävästi lepoa? olisitko kuitenkin ihan itse päättänyt että teet mahdollisesti ylipitkiä päiviä ilmaiseksi jne. Jos sairauspäiväraha on 11 euroa (en usko koska:"Voit saada sairauspäivärahaa, vaikka sinulla ei olisi työtuloja. Jos päiväraha jäisi vähimmäismääräistä päivärahaa pienemmäksi, maksetaan vähimmäismäärä 23,73 e/päivä".
Jos tulot ovat noin pienet ja mieskin pienipalkkainen niin päivähoitomaksut eivät ole kuin kymppejä.
Nyt kyllä väritetään niin vahvasti että.
Vierailija kirjoitti:
€ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jää vuokran (joka kaupungin hintatasolla halpa) jälkeen 200€. Tästä vielä loput laskut. Paljonko säästäisit itse siitä summasta? Siis bussilipun, sähkölaskun, lääkekulujen, puhelinlaskun ja netin jälkeen mulla ei jää senttiäkään. Joudun käymään ruokajonossakin. Mitään tukia en saa, kiva olla 8€ tuntipalkalla töissä.
Minua kiinnostaisi tietää miksi et ole oikeutettu mihinkään tukiin ? Opiskeletko ? Omaisuutta ? Muuttanut vasta takaisin suomeen.
Ohiksena: asumistuki ei ole riittävä pk-seudulla, vuokrataso on noussut sossun kriteerien yli jo kauan sitten. Eli vuokraan voi joutua hyvinkin panemaan muuhun elämiseen tarkoitettua toimeentulotukea, jos ei halua päätyä kadulle. Hän siis mitä todennäköisimmin SAA tukia, mutta ne eivät vain riitä.
49
Vaikka vuokra olisi liian kallis niin se huomioidaan kyllä kokonaan kunhan osoittaa että on hakenut halvempaa asuntoa. Esimerkiksi 800 euron vuokra pääkaupunkiseudulla maksetaan kyllä yksinäisellekin, sillä saa yksiön ja kaksionkin.
Jos et usko niin tarkista toimeentulotukilaki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava juttu sinulle! Minä en näihin vinkujiin kuulu, vaikka tulot on olleet aina pienet. Mutta voin kertoa sinulle vähän erilaisen sairastumisen. Meillä on henkivakuutukset, sairaskulu- ja tapaturma. Paloin loppuun vuosia sitten eikä sitä korvaa mikään vakuutus. Lisäksi kroonisen sairauden takia aika moni sairaus rajautuu vakuutuksen ulkopuolelle. Olin tuolloin hoitovapaalla ja tein viikonlopputöitä. Sairastumisen myötä jouduin saikulle ja sairaspäiväraha määräytyi palkan mukaan. Sain sitä 11 euroa päivässä. Lapsi meni hoitoon, koska tukiverkostoa ei ollut. Meni kotihoidontuki ja palkka, tuli päivähoitomaksu ja pieni sairaspäiväraha. Otin takkiin joka kuukausi yli tonnin. Mies oli pienipalkkainen. Kaikkeen olin yrittänyt varautua, mutta tähän en pystynyt. Jotenkin selvittiin. Rahat meni, mutta ihmisyys säilyi. Yritän säästää kaiken mahdollisen, mutta pienistä tuloista se on vaikeaa. Töitä teen sen verran kuin jaksan.
Paloit loppuun ihan noin vain. ja et ollut itse tehnyt mitään joka johti tähän? En usko. Olisitko kuitenkin jättänyt huomioimatta hyvinvointisi ja huolehtinut siitä että saat riittävästi lepoa? olisitko kuitenkin ihan itse päättänyt että teet mahdollisesti ylipitkiä päiviä ilmaiseksi jne. Jos sairauspäiväraha on 11 euroa (en usko koska:"Voit saada sairauspäivärahaa, vaikka sinulla ei olisi työtuloja. Jos päiväraha jäisi vähimmäismääräistä päivärahaa pienemmäksi, maksetaan vähimmäismäärä 23,73 e/päivä".
Jos tulot ovat noin pienet ja mieskin pienipalkkainen niin päivähoitomaksut eivät ole kuin kymppejä.
Nyt kyllä väritetään niin vahvasti että.
Odotinkin tällaista vastausta. Ensinnäkään, uupuminen ei ollut töistä johtuvaa. Tein vain ja ainoastaan viikonloppuisin töitä, muuten olin lapsen kanssa kotona. Minun uupumiseni taustat ovat jo lapsuudessa. Olin lapsesta asti masentunut, mutta en tunnistanut sitä vasta, kun kuopukseni raskauden aikana kuvioon astuivat itsetuhoiset tunteet. Kärsin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä, ja yritin kyllä valtavasti hoitaa itseäni kuntoon. Kävin kunnallisella terapeutilla, söin lääkkeitä ja kävimme lapsen kanssa vertaistukiryhmässä. Tiedätkö, mikä tämän yhteiskunnan ongelma on? Se on avunsaanti. Tein itse itsestäni lasuja, mutta lastensuojelun mukaan ongelmaa ei ollut. Ei periaatteessa ollutkaan, kun hoidin lapset ja kodin. Kunnallisella puolella saat mielenterveysongelmiin hoitoa silloin, kun tilanne on akuutti. Resurssit eivät riitä. Terapiani ja vertaistukiryhmäni lopetettiin, koska kuntoni parantui sen verran, että näissä paikoissa katsottiin, että avuntarvetta ei enää ole. Itkin ja tein vetoomuksia, että olisin saanut vielä jatkaa. Vastaus oli, että kiireisimmät menee edelle. Tämän jälkeen vointini romahti ja jouduin/pääsin sairaalahoitoon. Psykiatriselle osastolle ei muuten pääse kovin helposti! Tuon jälkeen pääsin taas kunnalliseen terapiaan, ja aloimme suunnitella yksityistä terapiaa. Jonotin yksityiseen terapiaan puolitoista vuotta. Mies tienasi 1400 käteen ja päivähoitomaksu oli 120 euroa. Myöhemmin lapsi siirtyi osa-aikahoitoon, jolloin myös maksu laski. En suostunut itsekään uskomaan tuota Kelan sairaspäivärahapäätöstä, koska luulin sinun tavoin, että minimimaksu on tuon 23 ja risat. JOS olisin ollut työtön ennen sairastumista, olisin sen saanut. Kuten Kelan sivuilta huomaat, 23 euroa ja risat maksetaan 55 sairaspäivärahapäivän JÄLKEEN. Minulla tuo ei ehtinyt täyttyä, koska pyrin kuntouttamaan itseäni ja palasin osa-aikatyöhön parin kuukauden sairasajan jälkeen. Tai vähän ennen. Ihan tarkalleen en muista. Odottamattomia menoja meillä tuli myös sairaala-ajalta.
108 lisää vielä. "Voit saada sairauspäivärahaa, vaikka sinulla ei olisi työtuloja. Jos päiväraha jäisi vähimmäismääräistä päivärahaa pienemmäksi, maksetaan vähimmäismäärä 23,73 e/päivä sen jälkeen, kun 55 kalenteripäivää on yhdenjaksoisesti kulunut työkyvyttömyyden alkamisesta. Samalta ajalta maksetut muut lakisääteiset etuudet ja eläkkeet voivat vähentää sairauspäivärahan määrää. Päiväraha voi tämän johdosta jäädä myös vähimmäismäärää pienemmäksi tai sitä ei makseta ollenkaan."
Eli kyllä todellakin, sain sen 11 euroa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä aihe.
Mitä köyhyys on? Köyhyys on yleensä suhteellinen käsite. Se kuvaa pulaa jostain, yleensä rahasta ja sen mukanaan tuomasta helposta elämästä. Jos kaikille köyhille annettaisiin samanlainen määrä rahaa, joka riittäisi kaikkee siihen mitä köyhiltä puuttuu, hetken päästä olisi jälleen köyhiä, koska vaatimustaso kasvaa käytössä olevan rahan myötä. Sillä mitataan lisäksi erilaisia arvoja. Köyhyyttä on myös henkinen köyhyys.
Köyhyys voi johtua monista tekijöistä: vanhemmilta saatu omaisuus, palkkatulot, kulutustottumukset, huollettavien määrä, äkilliset elämänmuutokset (avioero, sairaudet, onnettomuudet) jne.
Köyhästä perheestä voi kasvaa hyvin pärjääviä yksilöitä. Tämä vaatii etupäässä oikeita valintoja. Koulumenestys ei riipu pelkästään lukupäästä, useimmin kyse on yksinkertaisesti laiskuudesta. Tavoitteet tulee olla sopivan korkealla. Oikella muodollisella koulutuksella voi hakeutua hyväpalkkaisille aloille. Tässä tosin on kasvatettava myös käytännön taitoja ja maalaisjärkeä.
Enemmän köyhyyteen vaikuttaa kulutustottumukset. Tupakka, alkoholi, kulutusluotot, helppo elämä johtavat köyhyyteen. Miksi ihmiset eivät kiinnitä huomiota asumismenoihinsa? Miksi ihmiset ottavat ylisuuria asuntolainoja? Miksi lasten pitää pystyä harrastamaan kalliisti?
Olin aikanaan pitkään työttömänä 90-luvun lamassa. Tilanne omalla alalla näytti toivottomalta. Vähän ennen joulua 1998 luin omaehtoisesta koulutuksesta, joka alkaisi tammikuussa ja tarjoaisi hyvät työllistymismahdollisuudet. Koulutus ei ollut julkisen puolen järjestämää ja sillä oli noin 1500 mummonmarkan hintalappu, joka siihen aikaan oli paljon rahaa työttömälle.
Sossu ei auttanut pennilläkään edes perus toimeentulotuen merkeissä, koska minulla oli jo tutkinto. Sain suurimman osan lainattua sukulaisilta ja loput riivin kasaan itse. Jouluun ei sinä vuonna todellakaan jäänyt yhtään ylimääräistä killinkiä.
Pointti tässä on se, että aina ei tiedä kuukausia etukäteen elämänmuutoksista ja vaikka tietäisi, niin osa on niin kalliita (kuten muutotkin takuuvuokrineen yms.) ettei niihin pienistä korvauksista ehdi säästää riittävästi.
Koulutus muuten tuotti tulosta. Uudella alallani olen nyt hyvin palkattuna työskennellyt 17 vuotta. Mielestäni se oli aika hyvää elämäni suunnittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä aihe.
Mitä köyhyys on? Köyhyys on yleensä suhteellinen käsite. Se kuvaa pulaa jostain, yleensä rahasta ja sen mukanaan tuomasta helposta elämästä. Jos kaikille köyhille annettaisiin samanlainen määrä rahaa, joka riittäisi kaikkee siihen mitä köyhiltä puuttuu, hetken päästä olisi jälleen köyhiä, koska vaatimustaso kasvaa käytössä olevan rahan myötä. Sillä mitataan lisäksi erilaisia arvoja. Köyhyyttä on myös henkinen köyhyys.
Köyhyys voi johtua monista tekijöistä: vanhemmilta saatu omaisuus, palkkatulot, kulutustottumukset, huollettavien määrä, äkilliset elämänmuutokset (avioero, sairaudet, onnettomuudet) jne.
Köyhästä perheestä voi kasvaa hyvin pärjääviä yksilöitä. Tämä vaatii etupäässä oikeita valintoja. Koulumenestys ei riipu pelkästään lukupäästä, useimmin kyse on yksinkertaisesti laiskuudesta. Tavoitteet tulee olla sopivan korkealla. Oikella muodollisella koulutuksella voi hakeutua hyväpalkkaisille aloille. Tässä tosin on kasvatettava myös käytännön taitoja ja maalaisjärkeä.
Enemmän köyhyyteen vaikuttaa kulutustottumukset. Tupakka, alkoholi, kulutusluotot, helppo elämä johtavat köyhyyteen. Miksi ihmiset eivät kiinnitä huomiota asumismenoihinsa? Miksi ihmiset ottavat ylisuuria asuntolainoja? Miksi lasten pitää pystyä harrastamaan kalliisti?
Hyvä analyysi.Olenkin ajatellut kuinka naurettavaa on katsoa pelkkää tulotasoa kun Suomessa määritellään köyhyyttä.Jos minun pitäisi maksaa Helsingin vuokra olisin nälkäkuoleman partaalla,sen sijaan minulla on oma talo ja reilusti säästöjä.
Otsikossa yleistetään kaikki köyhät samaan pakettiin. Ikäänkuin kukaan köyhä ei osaisi suunnitella elämäänsä.
Elämä on niin paljon täynnä yllätyksiä että ei sitä kaikella tavoin mitään suunitella.
Kukaan ei suunnittele tulevansa kipeäksi. Jos siihen onkin varautunut muutaman kympin lääkebudjetilla, mitäs sitten kun iskeekin sellainen sairaus tai vamma mikä maksaakin paljon enemmän?
Itsekin olen yhtäkkiä taas köyhempi, kun puolison rahahanat katkaistiin (TE-toimisto antoi mielivaltaisen lausunnon) ja valitustie edessä. Säästetty on monta vuotta ja yhdenkin ihmisen palkalla tullaan toimeen, mutta oli ikävää kun rahahat katkaistiin samaan aikaan, kun autoon tuli melkein 1000 euron huollot. Säästötili on juuri näitä menoja varten. Mutta kaikilla ei ole varaa säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi perhe, jossa on yli 10 vuotta työttömyyttä ja sossun ym. rahalla elelyä hankkii 4 lasta tai ylipäätään yli 1 lapsen?
Sitten valitetaan köyhyyttä. Ei olla valmiita muuttamaan mihinkään töiden perässä ja jos jostakin saa rahaa ne "poltetaan" heti.
Kaikki eivät kykene käyttämään rahaa. Eivät ole koskaan kyennyt.
OK. On niitäkin, joilla elämässä tuli sairauksia ja onnettomuuksia tärkeissä kohdissa. Heille annettakoon anteeksi...
Mutta ihan oikeasti yhteiskunnassamme osa loisii, koska vaan niin voi tehdä. Tänne jonotetaan loisimaan.... mamu kamun mukaan. Eli oikeastaan ei voi syyttää kuin systeemiä.
Minäkin olen loisinut välillä, koska on vituttanut tarpeeksi. Olisi pitänyt hakea saikkua, koska siitä kertyy sentään eläkettä. Työttömänä ei kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava juttu sinulle! Minä en näihin vinkujiin kuulu, vaikka tulot on olleet aina pienet. Mutta voin kertoa sinulle vähän erilaisen sairastumisen. Meillä on henkivakuutukset, sairaskulu- ja tapaturma. Paloin loppuun vuosia sitten eikä sitä korvaa mikään vakuutus. Lisäksi kroonisen sairauden takia aika moni sairaus rajautuu vakuutuksen ulkopuolelle. Olin tuolloin hoitovapaalla ja tein viikonlopputöitä. Sairastumisen myötä jouduin saikulle ja sairaspäiväraha määräytyi palkan mukaan. Sain sitä 11 euroa päivässä. Lapsi meni hoitoon, koska tukiverkostoa ei ollut. Meni kotihoidontuki ja palkka, tuli päivähoitomaksu ja pieni sairaspäiväraha. Otin takkiin joka kuukausi yli tonnin. Mies oli pienipalkkainen. Kaikkeen olin yrittänyt varautua, mutta tähän en pystynyt. Jotenkin selvittiin. Rahat meni, mutta ihmisyys säilyi. Yritän säästää kaiken mahdollisen, mutta pienistä tuloista se on vaikeaa. Töitä teen sen verran kuin jaksan.
Paloit loppuun ihan noin vain. ja et ollut itse tehnyt mitään joka johti tähän? En usko. Olisitko kuitenkin jättänyt huomioimatta hyvinvointisi ja huolehtinut siitä että saat riittävästi lepoa? olisitko kuitenkin ihan itse päättänyt että teet mahdollisesti ylipitkiä päiviä ilmaiseksi jne. Jos sairauspäiväraha on 11 euroa (en usko koska:"Voit saada sairauspäivärahaa, vaikka sinulla ei olisi työtuloja. Jos päiväraha jäisi vähimmäismääräistä päivärahaa pienemmäksi, maksetaan vähimmäismäärä 23,73 e/päivä".
Jos tulot ovat noin pienet ja mieskin pienipalkkainen niin päivähoitomaksut eivät ole kuin kymppejä.
Nyt kyllä väritetään niin vahvasti että.
Odotinkin tällaista vastausta. Ensinnäkään, uupuminen ei ollut töistä johtuvaa. Tein vain ja ainoastaan viikonloppuisin töitä, muuten olin lapsen kanssa kotona. Minun uupumiseni taustat ovat jo lapsuudessa. Olin lapsesta asti masentunut, mutta en tunnistanut sitä vasta, kun kuopukseni raskauden aikana kuvioon astuivat itsetuhoiset tunteet. Kärsin todella vaikeasta paniikkihäiriöstä, ja yritin kyllä valtavasti hoitaa itseäni kuntoon. Kävin kunnallisella terapeutilla, söin lääkkeitä ja kävimme lapsen kanssa vertaistukiryhmässä. Tiedätkö, mikä tämän yhteiskunnan ongelma on? Se on avunsaanti. Tein itse itsestäni lasuja, mutta lastensuojelun mukaan ongelmaa ei ollut. Ei periaatteessa ollutkaan, kun hoidin lapset ja kodin. Kunnallisella puolella saat mielenterveysongelmiin hoitoa silloin, kun tilanne on akuutti. Resurssit eivät riitä. Terapiani ja vertaistukiryhmäni lopetettiin, koska kuntoni parantui sen verran, että näissä paikoissa katsottiin, että avuntarvetta ei enää ole. Itkin ja tein vetoomuksia, että olisin saanut vielä jatkaa. Vastaus oli, että kiireisimmät menee edelle. Tämän jälkeen vointini romahti ja jouduin/pääsin sairaalahoitoon. Psykiatriselle osastolle ei muuten pääse kovin helposti! Tuon jälkeen pääsin taas kunnalliseen terapiaan, ja aloimme suunnitella yksityistä terapiaa. Jonotin yksityiseen terapiaan puolitoista vuotta. Mies tienasi 1400 käteen ja päivähoitomaksu oli 120 euroa. Myöhemmin lapsi siirtyi osa-aikahoitoon, jolloin myös maksu laski. En suostunut itsekään uskomaan tuota Kelan sairaspäivärahapäätöstä, koska luulin sinun tavoin, että minimimaksu on tuon 23 ja risat. JOS olisin ollut työtön ennen sairastumista, olisin sen saanut. Kuten Kelan sivuilta huomaat, 23 euroa ja risat maksetaan 55 sairaspäivärahapäivän JÄLKEEN. Minulla tuo ei ehtinyt täyttyä, koska pyrin kuntouttamaan itseäni ja palasin osa-aikatyöhön parin kuukauden sairasajan jälkeen. Tai vähän ennen. Ihan tarkalleen en muista. Odottamattomia menoja meillä tuli myös sairaala-ajalta.
Lisään vielä sen verran, että meidän tilannetta ei ilmainenkaan päivähoito olisi juuri helpottanut. Tulot romahtivat niin valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No matuilla on elämän hallinta kunnossa. Rahaa on asuntoihin ja kaikkeen muuhun. Ainoastaan suomalaiset eivät jostain syystä osaa hallita talouttaan vai mitä ap?
Kaksoisstandardi ja vain ja ainoastaan sen takia, että suomalaiset itse antavat sen tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa yleistetään kaikki köyhät samaan pakettiin. Ikäänkuin kukaan köyhä ei osaisi suunnitella elämäänsä.
Elämä on niin paljon täynnä yllätyksiä että ei sitä kaikella tavoin mitään suunitella.
Kukaan ei suunnittele tulevansa kipeäksi. Jos siihen onkin varautunut muutaman kympin lääkebudjetilla, mitäs sitten kun iskeekin sellainen sairaus tai vamma mikä maksaakin paljon enemmän?
Itsekin olen yhtäkkiä taas köyhempi, kun puolison rahahanat katkaistiin (TE-toimisto antoi mielivaltaisen lausunnon) ja valitustie edessä. Säästetty on monta vuotta ja yhdenkin ihmisen palkalla tullaan toimeen, mutta oli ikävää kun rahahat katkaistiin samaan aikaan, kun autoon tuli melkein 1000 euron huollot. Säästötili on juuri näitä menoja varten. Mutta kaikilla ei ole varaa säästää.
Aloittaja oli rajannut näistä yllättävistä menoista pois sairastumisen ja "auton kosahtamisen". Joillekin vaan tulee yllätyksenä, että joulu tulee kerran vuodessa tai lapset kasvaa ja pitää hankkia isompaa ulkopukua tai talvirenkaat vanhojen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla meillä on lähtökohtaisesti ihan samat mahdollisuudet. Ihan alkaen perusturvasta. Osa opiskelee, saa hyvän ammatin ja toimeentulon. Osa ei viitsi opiskella, tekee huonopalkkaista työtä, on työtön, pariutuu väärien kumppanien kanssa, jää yyhooksi. Jostain tulee vapaaehtoinen työtön, yhteiskunnan elätti, jostain alkoholisti, narkkari jne...
Nämä kaikki on pitkälti ihan omia valintoja.
Sosiaalinen eriarvoisuus on absoluuttinen tosiasia. Eriarvoisuus taas määrittää yksilön mahdollisuuksia. Avaa siis silmät ja katso ympärillesi: jos jaarittelusi yhdenmukaisista mahdollisuuksista olisi paikkansa pitävä, meistä kaikki olisivat toimitusjohtajia tai huippumalleja. Yksinkertaisten ihmisten on välillä vaikea ymmärtää tai pelottavaa myöntää, että jokainen meistä on oman kasvuympäristönsä ja geneettisen pohjansa tuote. Sinun ajatuksesi eivät ole todellisuudessa sinun ajatuksiasi, vaan nekin ovat syntyneet omien elämänkokemustesi ja ympäristön vaikutteiden myötä. Juuri noissa tekijöissä on eriarvoisuuden juuraikko.
Köyhyys on seurausta siitä että he eivät hallitse elämäänsä tai rahankäyttöään. Mistä ikinä koulutuksen tai itsenäisen ajattelun aliarvioimisesta se sitten johtuukaan.
Olen köyhä omien valintojeni takia. Olen juuri niitä halveksittavia ihmisiä, jotka ottavat kulutusluottoja ja tuhlaavat rahansa turhaan suunnittelematta huomista. Nyt olen osa-aikatöissä ja ulosotossa minulla on lähes 20 000 euroa. Maksan sitä ilolla pois, mutta en ole ajatellut etsiä kokopäivätöitä. Olen opiskelija, mutta opiskelut sujuvat hitaasti eikä alani työllistä hyvin.
En ymmärrä miksi minun pitäisi suunnitella tulevaa ja elää säästeliäästi. Laskea joka penni ja olla tosi kiitollinen, jos voin ostaa jouluksi vaikka yhden karkkipussin. Elämä voi loppua hetkellä minä hyvänsä. Voin jäädä tänään auton alle. Miksi työskentelisin tosi ahkerasti, että saisin joskus 10 vuoden kuluttua velkani maksettua? Miksi raataisin jossain paskassa työssä, että saisin kuukauden loman kerran vuodessa? Järkevämpää olisi vain tappaa itsensä nyt, koska kuolema tulee kuitenkin.
Kaikilla ei ole mistä säästää! Tämän kirjoituksen tärkein pointti taisi olla itsensä korostaminen eli katsokaa kunka hyvä minä olen! Pinnallinen ihminen, joka ei syvempään ajatteluun kykene. Osaanotto sinulle.
Sen verran on totta että iso osa köyhistä ei yhtään katso mihin ne rahat menevät.Kaupasta turhuuksia ja valmistuotteita kun ruokaa voisi tehdä pelkistä raaka-aineista itse,puhumattakaan päihteistä.