Miksei täällä voi olla tuollaista kiitospäivää. Suku yhdessä isossa talossa. Pelataan vähän jotain palloa siististi yliopistohupparit päällä...
Eihän sen ole pakko olla tähän aikaan vuodesta täällä. Mutta ainakin etelässä monesti kelit olisi vielä ihan hyvät (ei nyt). EI ÖRDÄÄMISTÄ!!
Kommentit (644)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuollaista vähintään 4 x vuodessa, pienemmällä kokoonpanolla kerran kuukaudessa.
Aikuiset lapset perheineen, anoppi, miniän perhe, joku ystäväperhe. Eri kokoonpanoilla
Ihan kiitollisia ollaan tästä laumasta eikä tarvita mitään keinotekoista jenkkijuhlapäivää. Nyt seuraava kokoontuminen isänpäivänä
Korjataanpa sen verran, että USAssa Thanksgiving ON ihan aito juhlapäivä, vietetään tietyn kotimaahan liittyvän historiallisen asian muistoksi. Se, että meillä vietettäisiin samana päivänä samanhenkistä kiitospäivää, olisi toki keinotekoinen asia.
Mutta joo, kyllä meilläkin tykätään syödä isommalla porukalla sunnuntaisafkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo eroaa joulusta?
Joulu on joulu + kylmä keli, ei tarkene pelailla mitään pihalla + tyyliä on vaikea tuoda esiin toppatakeissa
Ja loka-marraskuu on sitten vähemmän kylmä?
Jos järjestäisi jotain tämmöistä, niin se pitäisi järjestää kesällä. Ei syksyyn tarvitse tunkea mitään ylimääräistä sukujuhlaa. Jouluun on alle 2 kuukautta.
Siis miksette vietä sellaista elämää ja sellaisia juhlia kuin haluatte?
Olen suomalainen, Suomessa kasvanut ihminen enkä tunnista omasta elämästä ollenkaan näitä ketjussa mainittuja jouluna dokaamisia, huonoja välejä suvun kanssa, suvun kanssa olemisen pakkopullamaisuutta, vain naisia keittiössä, sitä ettei perhe ja muut ihmiset auta ym.
Eli ei täällä mikään pakko ole elää niin.
En ymmärrä, miten amerikkalaiset jaksavat pyörittää syksyn aikana KAKSI samanlaista perhejuhlaa. Suku koolle, kalkkuna pöytään, ihmiset matkustavat pitkän matkaan päästä kotiin, ja sitten sama rumba kalkkunoineen 2 kuukautta myöhemmin. Tosin kiitospäivänä ei anneta lahjoja.
Kai siellä sitten osa suvusta tulee kiitospäivänä kylään ja osa jouluna. Kuulostaa kuitenkin aika väsyttävältä.
Miksi Suomessa pitäisi viettää kiitospäivää, sehän on amerikkalainen juhla eikä ole mitään tekemistä Suomen kulttuurin kanssa?
Suomessa on niin pienet asunnotkin, että ei millään onnistu. Jos olisi 400 neliötä ja palveluskuntaa, niin jees.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.
Suomessa tykätään muistella vaan ikäviä asioita ja katkeroitunut kunnolla.
Ei täällä ole tapana olla kiitollisia. Täällä on tapana muistella vääryyksiä ja puhua pahaa vähän kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.
Kiitospäivän ideana on miettiä, mitä kaikkea hyvää elämässä on ja iloita siitä ja puhua siitä yhdessä läheisten kanssa yhteisessä ruokapöydässä. Sinulle tämä tietenkin täysin kestämätön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.
Haist itte!
nykysuomessa ei vain ole enää mitään yhteisöllisyyttä ja sukurakkautta jäljellä. Tämä on itsekeskeisten ja kylmien ihmisten maa, jossa tuollainen mukava yhdessäolo ei onnistu kuin todella harvoilta. Muut siten nököttävät pienessä piirissään ja suorittavat sitä mielestään täydellistä joulua ilman lähimmäisen rakkautta, sukupolvien välistä vuorovaikutusta, perinteisen ja uuden sekoittumista, tarinoita, lämpöä, naurua ja välillä vähän hampaiden kiristystäkin, mutta silti muistoja synnyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.
Mene pois trolli
Tämä keskustelu on tarkoitettu perheellisille joilla on ollut normaali lapsuus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.Kiitospäivän ideana on miettiä, mitä kaikkea hyvää elämässä on ja iloita siitä ja puhua siitä yhdessä läheisten kanssa yhteisessä ruokapöydässä. Sinulle tämä tietenkin täysin kestämätön ajatus.
Älä..miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin pienet asunnotkin, että ei millään onnistu. Jos olisi 400 neliötä ja palveluskuntaa, niin jees.
Näinhän se on. Vaikka mun lähisukuani onkin vain 13 henkilöä (yhteensä kuusi kotitaloutta), vain kahdessa taloudessa on ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu 13 syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vois sitä olla kavereidenkin kanssa jos suku ahdistaa. Tuo huppareille naureskelija. Katso vähän hyviä elokuvia niin ymmärrät mitä ajan takaa! Syksy. Hengitys huuruaa. Laadukas puuvillainen college jossa lukee sun yo. Ennenkaikkea... KAIKILLA ON HAUSKAA!
Sun pitää katsoa parempia elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.Mene pois trolli
Tämä keskustelu on tarkoitettu perheellisille joilla on ollut normaali lapsuus!
Mene muualle trolli, vaikka terapiaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin pienet asunnotkin, että ei millään onnistu. Jos olisi 400 neliötä ja palveluskuntaa, niin jees.
Näinhän se on. Vaikka mun lähisukuani onkin vain 13 henkilöä (yhteensä kuusi kotitaloutta), vain kahdessa taloudessa on ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu 13 syömään.
Syökää kahdessa vuorossa.
Ne jotka ei syö ryyppää ja pelaa lautapeliä
Tetättäkää kaikille VIRTANEN RULES collaget.
Kuvat naamakirjaan....kaikki näkee miten ihana suku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on niin pienet asunnotkin, että ei millään onnistu. Jos olisi 400 neliötä ja palveluskuntaa, niin jees.
Näinhän se on. Vaikka mun lähisukuani onkin vain 13 henkilöä (yhteensä kuusi kotitaloutta), vain kahdessa taloudessa on ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu 13 syömään.
MIKSI VIHAATT:E LAPSIA?
Kiitospäivän juhliminen Suomessa ois yhtä loogista ku jonku talvisodan muistopäivän Amerikassa. Se on niin historiaan sidottu juhla ettei sitä voi tuoda Suomeen, eikä edes tarvi. Pelatkaa sitä palloa vaikka juhannuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sitä sanotaan lomailuksi. On talvilomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa, syyslomaa ja sitten vielä joululomaa.
Me ollaan suvun kanssa yhdessä paljonkin, pelaillaan mölkkyä, kirkkistä, yms. pihapelejä, käydään laskemassa pulkkamäkeä, luistellaan, hiihdetään.... tehdään kimpassa ruokaa, syödään yhdessä, saunotaan. Istutaan myöhään turisten ja joskus kyllästytäänkin ja sitten napistaan, eikä ehkä puhuta viikkoon kahteen. Kunnes seuraavalla lomalla uudestaan!
Tää on mun äidin ansioista, se jaksaa häärätä ja kasata porukkaa. Meitä lapsia on neljä, kolmella perhe. Pari kertaa vuodesta myös lasten puolisoiden tärkeät ihmiset on kutsuttu. Mun mieheltä tulee anoppi ja eno, veljen vaimolta vanhemmat ja yksinhuoltaja veli + 4 lasta, siskon miehen perhe asuu maailmalla, että he käyvät harvemmin.
Älkää peljästykö. Äidille jää tuo jengin kasaaminen yhteen paikkaa. Joko hänen luo tai mökilleen. Me muut kyllä hoidamme osuutemme lakanoissa ja ruuissa, siivouksissa yms. että äitikin saa olla ja nauttia.
Tuo ei ole velvoite, kunhan suurimmissa osassa käy. Esim joululomalla tavataan isolla porukalla kerran pari, ei välttämättä jouluaattona. Usein kukin on lastensa kanssa omassa kodissa tai appivanhemmilla ja äitimme on haettu mukaan vuorotellen, valmiiseen pöytään.
Mun isä t.appoi itsensä.
Äiti piti nälässä ja löi
En tunne kiitollisuutta
Haistakaa pitkä ja ruskea.Haist itte!
nykysuomessa ei vain ole enää mitään yhteisöllisyyttä ja sukurakkautta jäljellä. Tämä on itsekeskeisten ja kylmien ihmisten maa, jossa tuollainen mukava yhdessäolo ei onnistu kuin todella harvoilta. Muut siten nököttävät pienessä piirissään ja suorittavat sitä mielestään täydellistä joulua ilman lähimmäisen rakkautta, sukupolvien välistä vuorovaikutusta, perinteisen ja uuden sekoittumista, tarinoita, lämpöä, naurua ja välillä vähän hampaiden kiristystäkin, mutta silti muistoja synnyttävää.
Perinteiden vaaliminen edellyttää halua vaalia perinteitä. Tarvitaan se, joka järjestää, ja ne, jotka haluavat osallistua. Suomessa on aika tavallista, että sukujoulujen viettäminen lakkaa viimeistään silloin, kun perheeseen tulee lapsia. Halutaan viettää joulua vain oman perheen kesken ja luoda omat jouluperinteet. Kyse ei siis läheskään aina ole yhteisöllisyyden tai sukurakkauden puutteesta vaan siitä, ettei sukupolvelta toiselle siirtyviä perinteitä pidetä tärkeänä. Sukulaisten kanssa voidaan olla ihan hyvissä väleissä, mutta silti halutaan viettää joulua kotona oman perheen kanssa.
Pääsiäistä moni ei vietä sen kummemmin kuin laittaa rairuohon kasvamaan ja ostaa lapsille suklaamunat. Vappua vietetään ystävien eikä isovanhempien kanssa. Juhannuksena saatetaan kokoontua jonkun sukulaisen kesämökille tai sitten juhannuskin vietetään korkeintaan ystävien kanssa. Varsinkin lapsettomat juhlivat mieluummin ikäistensä kanssa kuin sukulaistensa kanssa, vaikka välit sukulaisiin olisivat hyvätkin.
Meillä on jo. Juhannus. Kokoonnutaan mökille, grillataan makkaraa ja kasleria, pelataan mölkkyä (sadesäällä korttia tai lautapelejä), saunotaan ja uidaan sekä lopuksi poltetaan juhannuskokko.