Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi"
22.11.2017 |
Lytätty itsevarmuus, vaikeudet luottaa, alituinen fiilis että muu nauravat sinulle, masennus, päihteisiin pakeneminen....
Ja meidän "pitäisi päästä yli, lakata möyrimästä menneissä?"
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Mitäpä jos vaan olisit aito oma itsesi, etkä suhtautuisi toisiin alentuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Mitä sinä sitten haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
Mitäpä jos vaan olisit aito oma itsesi, etkä suhtautuisi toisiin alentuvasti.
Koska siitä ei ole mitään hyötyä. Jos olen oma aito itseni, joku kiusattu voi ottaa itseensä ihan vaikka vain siitä, etten aamulla töihin tullessani ja omissa ajatuksissani ollessani huomaa sanoa hänelle huomenta. Jos en huomaisi tervehtiä jotain ei-kiusattua työkaveriani, asia ei olisi hänelle mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Mitä sinä sitten haluat?
Tosiaan kiusatut mitä te meiltä muilta oikein haluatte? Joukolla syöksytte meidän kimppuun syyttämään kuinka me olemme pilanneet teidän elämän kun emme osaa sanoa juuri niitä oikeita sanoja joita te kaipaatte. Sanotaan tai tehdään me mitä tahansa te olette tyytymättömiä meihin ja luulette olevanne jossain erikoisasemassa oikeutettuja haukkumaan meitä. Kiusatut ovat myös pahimpia väheksymään muiden ongelmia kun korostetaan niitä omia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
En ole tuo jolle vastasit mutta jos olet tuollainen ihminen kuin tämä sanomasi antaa ymmärtää en anteeksi vain ihmettele yhtään miksi sinusta ei ole pidetty....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Nostappa se katse omasta navasta peiliin ja mieti vähän miksi olet tuossa jamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi just niin että jäi sosiaaliset taidot nuoruudessa kehittymättä, jouduin ala-asteella ja ylä-asteella, lukiossa, amk kiusatuksi. Kiusaaminen oli syrjimistä, haukkumista, henkistä väkivaltaa, ala-asteella yksi poika otti koulumatkalla kauluksesta kiinni ja uhkasi lyödä. Tälläistä. oon joutunut syrjityksi ja yksinäiseksi joka ainoassa työpaikassa. Terapiaa ei saa jos ei itse maksa ja siihen ei ole varaa. Enkä tiedä auttaisiko edes. Työkyky mennyt osittain ja tulot pienentyneet, sairastan masennusta.
Vaikeuksia luottaa ihmisiin, ystävystyä, olen epäileväinen ja ujohko. Paniikkihäiriö myös ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulle naurettiin mm. aina kun pidin esitelmiä.
Entäs Kelan tukema terapia?
Ja ootko jonkinlaisessa hoidossa käynyt kuitenkin (kun oot saanut masennusdiagnoosin)? Mulla on itsellä nyt menossa jonkinmoinen kamppailu että saisin apua, koska ei tästä vain tule mitään muuten.oon vuosia ollut kunnallisessa hoidossa ja sitä kautta en saa terapiaa enkä kuntoutusta enkä edes Kelaa varten lausuntoa. Juuri nyt ei ole varaa edes yksityiselle. En jaksa taistella. Ovat sitä mieltä ilmeisesti ettei 40v perheenäitiä kannata kuntouttaa koko työkykyiseksi.
t:viestin kirjoittanut
Todennäköisesti ovat Kelassa arvioineet, että terapiasta ei ole sinulle hyötyä.
Todennäköisesti ovat Kelassa arvioineet, että terapia ei kuntouta häntä täysin työkykyiseksi riittävän suurella todennäköisyydellä. Kela ei ota riskejä. Terapiasta on apua henkilölle itselleen, vaikka täyttä työkykyä ei saavutettaisikaan. Kela kuitenkin katsoo asioita rahallisesta näkökulmasta. Ei kannata kuntouttaa yhteiskunnalle hyödytöntä ihmistä.
Jos on vähän vanhempi tapaus, sellaiset kymmenen vuotta sitten, niin Kelalla on voinut olla myös kyseisen vuoden määrärahat lopussa. Silloin kun minä hain, rahapulaan vedottiin jo toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat koulukiusaajat on täällä puolustelemassa tekosiaan, kun kiusatunhan syytä se on että on ongelmia. Aivan. Pitäkää oikeesti leipäluukkunne kiinni ja paetkaa suolle, jos ette edes yritä ymmärtää tai asettua toisen asemaan.
Niin, tai sitten jotkut kiusatut ovat oppineet oman vastuunsa merkityksen. Se ei ole kiusatun syy,että joutuu kiusatuksi. Joillakin se kiusaaminen yhdessä muiden elämäntapahtumien ja tekijöiden + geneettisen alttiuden myötä laukaisee mt-ongelmia. Onhan se kurjaa ja epäreilua,mutta lupasiko joku elämän olevan reilua?
Ainoa mitä voit tehdä, on antaa anteeksi itsesi takia ja hoitaa itsesi kuntoon. Jossain vaiheessa on turhaa enää syyttää kiusaajia,kun toisetkin kokevat vastoinkäymisiä ja pääsevät eteenpäin. Silloin kannattaa miettiä,pitäisikö omaa ajattelutapaa muuttaa ja sabotoiko itse kenties omaa paranemistaan?
Toki kaikki eivät parane kaikesta,semmoista se on. Jos et voi muuttaa jotakin,muuta asennettasi. Siihen voit aina vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Mitä sinä sitten haluat?
Tuossa lukee kyllä jos viitsisit lukea.
Haluan neutraalia kohtelua ja ettei olla ilkeitä. Sinä et varmaan ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Nostappa se katse omasta navasta peiliin ja mieti vähän miksi olet tuossa jamassa.
Olen kuule nostanut. Olen terapiassa käynyt vuosia.
Minä en päivittäin muistele miten se ja se kiusaaja kohteli minua silloin ja silloin kuin paskaa.
En piehtaroi menneissä.
Opettelen nyt pitämään puoliani ja määrittelemään rajojani.
En tule koskaan arvostamaan, kunnioittamaan tai ihailemaan kiusaaajia. Te olette aina minun silmissäni heikkoja ja vastenmielisiä ihmisiä.
Välttelen ja halveksin teitä.
Tulen myös aina puolustamaan kiusaamianne ihmisiä, enkä katso vierestä kun kohtelette toisia kuin paskaa.
Mieti itse miksi olet tuollainen perse? Ota sinä oma pääsi omasta persereijästäsi ulos.
Voisit muutenkin ulkoilla vähän enemmän. Kakara!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.
Koko ajan tässä perkele yritetään edetä elämässä. Ei vain jaksa niitä "nerokkaita" neuvoja, joissa ladellaan itsestäänselvyyksiä joita kaikki jo tekisivät jos pystyisivät.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä meidän oikein pitäisi sanoa?!
Miksi sun olis ylipäätään pakko sanoa yhtään mitään?
Nyökkäillään sitten jatkossa toisen jakaessaan kokemuksiaan. Tai, no tuskin se kiusattu tähänkään on tyytyväinen.
Sinä voit painua helvettiin tästä ketjusta. Mene vaikka lukemaan kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Mitä sinä sitten haluat?
Tuossa lukee kyllä jos viitsisit lukea.
Haluan neutraalia kohtelua ja ettei olla ilkeitä. Sinä et varmaan ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Mitä antaisit neuvoksi sellaiselle kiusatulle, joka kokee neutraalin kohtelun sellaisena, ettei hänestä pidetä, hänestä ei olla kiinnostuneita eivätkä häntä neutraalisti kohtelevat ihmiset välitä hänestä? Siis kokevat, että neutraali kohtelukin on kiusaamista? Näitäkin nimittäin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Mitä sinä sitten haluat?
Tuossa lukee kyllä jos viitsisit lukea.
Haluan neutraalia kohtelua ja ettei olla ilkeitä. Sinä et varmaan ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen senkun vaan jatkuu... miksi itse olet sitten ilkeä, jos odotat muilta ettei sitä olla?
Miksi sitten tuotte esille, että teitä on joskus kiusattu jos ette sillä halua sitä huomiota? Lähes jokainen on joutunut jossain elämänsä vaiheessa tavalla tai toisella kiusatuksi, eikä osaa suhtautua siihen neutraalisti. Sitäkin odotat muilta, mutta et pysty siihen itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Nostappa se katse omasta navasta peiliin ja mieti vähän miksi olet tuossa jamassa.
Olen kuule nostanut. Olen terapiassa käynyt vuosia.
Minä en päivittäin muistele miten se ja se kiusaaja kohteli minua silloin ja silloin kuin paskaa.
En piehtaroi menneissä.
Opettelen nyt pitämään puoliani ja määrittelemään rajojani.
En tule koskaan arvostamaan, kunnioittamaan tai ihailemaan kiusaaajia. Te olette aina minun silmissäni heikkoja ja vastenmielisiä ihmisiä.
Välttelen ja halveksin teitä.
Tulen myös aina puolustamaan kiusaamianne ihmisiä, enkä katso vierestä kun kohtelette toisia kuin paskaa.
Mieti itse miksi olet tuollainen perse? Ota sinä oma pääsi omasta persereijästäsi ulos.
Voisit muutenkin ulkoilla vähän enemmän. Kakara!
Pyydäppä sitä äitiä jo peittelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Nostappa se katse omasta navasta peiliin ja mieti vähän miksi olet tuossa jamassa.
Olen kuule nostanut. Olen terapiassa käynyt vuosia.
Minä en päivittäin muistele miten se ja se kiusaaja kohteli minua silloin ja silloin kuin paskaa.
En piehtaroi menneissä.
Opettelen nyt pitämään puoliani ja määrittelemään rajojani.
En tule koskaan arvostamaan, kunnioittamaan tai ihailemaan kiusaaajia. Te olette aina minun silmissäni heikkoja ja vastenmielisiä ihmisiä.
Välttelen ja halveksin teitä.
Tulen myös aina puolustamaan kiusaamianne ihmisiä, enkä katso vierestä kun kohtelette toisia kuin paskaa.
Mieti itse miksi olet tuollainen perse? Ota sinä oma pääsi omasta persereijästäsi ulos.
Voisit muutenkin ulkoilla vähän enemmän. Kakara!
Kukin kykyjensä mukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Nostappa se katse omasta navasta peiliin ja mieti vähän miksi olet tuossa jamassa.
Olen kuule nostanut. Olen terapiassa käynyt vuosia.
Minä en päivittäin muistele miten se ja se kiusaaja kohteli minua silloin ja silloin kuin paskaa.
En piehtaroi menneissä.
Opettelen nyt pitämään puoliani ja määrittelemään rajojani.
En tule koskaan arvostamaan, kunnioittamaan tai ihailemaan kiusaaajia. Te olette aina minun silmissäni heikkoja ja vastenmielisiä ihmisiä.
Välttelen ja halveksin teitä.
Tulen myös aina puolustamaan kiusaamianne ihmisiä, enkä katso vierestä kun kohtelette toisia kuin paskaa.
Mieti itse miksi olet tuollainen perse? Ota sinä oma pääsi omasta persereijästäsi ulos.
Voisit muutenkin ulkoilla vähän enemmän. Kakara!
Mepä emme joudu elämään sinun kanssasi, mutta itseppä joudut. Sen kun halveksut, ei se meiltä pois ole. Mutta melkoin este omalle parantumisellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kamala tyyppi otti mut silmätikuksi töissä. Se oli ihan kunnolla jo kiusaamista. Kerroin asiasta miehelle tuen ja empatian toivossa, mutta miehen mielestä minun piti vaan ymmärtää kun sillä työkaverilla on varmasti niiin vaikeaa + mun pitäisi kasvattaa paksumpi nahka ja olla ehjempi ja olla provosoitumatta ja hymyillä ja olla kiltti ja... Tuli kyllä melko surkea olo.
Aikuisen pitäisi jo osata laittaa rumat sanat sanoja puutteellisuuden piikkiin ja puolustaa itseään sanomalla ettei tuollainen käytös ole sopivaa eikä mennä ”äidille” itkemään.
Surullista tässä tosiaan on se että vasta nyt aikuisena opettelen kaikkea tuollaista mutta en selvästi "normaalin ihmisen levelille" ole vielä päässyt. Ja olen kyllä sille töissä olevalle henkilölle alkanut sanomaan takaisin, ja huono käytös on vähentynyt.
Kuulostaa varmaan hassulta kun pitäis olla niin perusasioita mutta ei taimesta vielä saa tukkeja. Tarkoitus ei ole nyt uhriutua mutta sanon että tämä kiusaamistapaus on oikeastaan niiden muiden tapausten jatkumoa, olen ollut siis koko elämäni ajan jollain tavalla kiusattu/syrjitty. Ja nyt aikuisena vasta pyristelen siitä stigmasta eroon, kun olen jostain ihmeestä vihdoin kaivanut millilitran itsekunnioitusta.
Mulla itsetunto on lähtenyt tasan nollasta pikkuhiljaa kasvamaan ja olen ollut todella pahasti kynnysmattona. Monesti ikävät asiat kasaantuu, tunnen itseni lisäksi muitakin jotka kokivat kotona väkivaltaa ja joita kiusattiin koulussa, saman aikaan. Mistään ei ole oikein muodostunut kunnollista perusturvaa. Siinä mielessä toi sun äiti-kommentti meni kyllä pahasti pieleen. Ei mulla yksinkertaisesti ollut äitiä tai KETÄÄN, kenelle rollia mistään tai edes puhua arkisia asioita. Ihan yksin pärjäilin. Tämä näkyi myöhemmin masennuksena, osastokäynteinä ja lopulta huostaanottona. Onneksi sosiaalitoimessa näkivät joidenkin asioiden läpi.
Vieläpä asia on usein niin, että tiettyä käytöstä tietyssä kehityksen vaiheessa osakseen saanut ei opi oikeastaan tietämään ihmisyyttä ja henkisiä+fyysisiä rajoja kunnioittavasta käytöksestä paljoakaan. Se tuntuu terveistä ihmisistä ensinnäkin olevan jotain täysin käsittämätöntä, ja siitä saa kyllä potkua takaraivoon, koska harva perusturvan omaava tajuaa että jotain ei vaan ole (vielä). Se on myös yksi syy siihen miksi jotkut ajautuvat jatkuvasti tuhoisiin ja väkivaltaisiin ihmissuhteisiin. Itsekin olen vasta aikuisena älynnyt jotkut ikävät tosiasiat, jotka on selviä joillekin jo lapsuuden kodissa ja ympäristössä koska heille on ne siellä opetettu ja ennen kaikkea heitä on niin kohdeltu.
Rakkautta saanut ihminen kasvaa tasapainoiseksi, sehän on selvä (näin kärjistäen). Vaikuttaa pohjavireenä elämään itseluottamuksena ja hyvänä itsetuntona. Eli tietyt elinolot ovat vaikuttaneet häneen paljon. Mutta miksi tätä faktaa ei haluta tunnustaa meille vähemmän hilpeiden tähtien alla oleskelleille?
Yhteenveto= keleen rankkaa on luottaa ihmisiin. Näillä mennään, koitetaan olla avarampia niitä heikkojakin kohtaan, ilman sitä ruoskaa.
Nämä ketjut menee oudoksi kun kyse kiusaamisesta.
Kousaamisen vuoksi tehdään itsemurhia ja täällä jotkut vain hekottelee. Ei taida ÄO olla kovin korkea.
Mitä kuuluu niille, jotka kiusasivat sitä Mandia?
Niin, eiväthän henkisen / ruumiillisen väkivallan vaikutukset nollaudu sillä hetkellä, kun niistä tulee menneisyyttä. Monesti niiden seuraukset alkavat vaikuttaa voimakkaammin elämässä vasta vuosia myöhemmin.
Jotkut ovat herkempiä ja kärsivät pitempään, jotkut kovanahkaisempia. Tämä (eli se miten trauma vaikuttaa mielessä ja kehossa) on varmaan jossain määrin geneettistä.
Trauma riippuu ihmisessä eikä päinvastoin. Se vaikuttaa alitajunnan kautta, minkä vuoksi "päästä irti menneisyydestä" -neuvosta ei ole hyötyä.
Oman kokemukseni ja uskoni perusteella tie parempaan on kokemuksen käsittely moraalisesti, anteeksianto ja katumattoman pahantekijän tuomion jättäminen Jumalan käsiin sekä joka päivä totuuden eli Jumalan sanan mukaan ojentautuminen tietoisesti (se voi olla joskus uuvuttavaa, mutta siihen ainakin on pyrittävä). On tärkeää ymmärtää, että kiusaajat edustavat valhetta sanoinen ja tekoineen.
Menneisyydestä ei ole mahdollista "puhdistua" täysin tässä elämässä. Se ei ole realistinen tavoite.
Alue: Aihe vapaa
Pienestä lapsesta saakka kohdellaan kuin paskaa. Sun tunteilla ei ole mitään merkitystä, eikä mielipiteillä. Et saa edes niitä esittää ääneen tai saat rääkymistä ja sähinää osaksesi.
Koulussa tehdään päivittäin useita kertoja selväksi että et ole kuin muut, vaan heitä alempana. Et saa tulla toisten leikkeihin. Sinun pitää olla yksin ja hiljaa.
Sinut opetetaan ajattelemaan, tuntemaan ja uskomaan, että olet arvoton ja sinua ei koske samat oikeudet kuin muita. Muiden ihmisten tunteita pitää suojella, heitä pitää ymmärtää ja ihailla. EI sinua, Et sinä, Sinä et ole mitään. Älä vaan uskallakaan kuvitella että olisit yhtään minkään arvoinen. Sinulle ei kuulu mitään. Sinun pitää vaan tuntea häpeää ja syyllisyyttä olemassa olostasi.
Ole näkymätön, hajuton ja älä vaan ole kenenkään tiellä.
Kuitenkin sinun on pakko olla elossa, koska jos tappaisit itsesi olisit raukka ja pelkuri ja tekisit muka sikamaisesti.
Muista ettet ole minkään arvoinen, mutta anna silti olla, äläkä välitä.