Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi"
22.11.2017 |
Lytätty itsevarmuus, vaikeudet luottaa, alituinen fiilis että muu nauravat sinulle, masennus, päihteisiin pakeneminen....
Ja meidän "pitäisi päästä yli, lakata möyrimästä menneissä?"
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja nuorena luodaan peruskäsitys siitä kuka olet ihmisenä ja mihin kuulut maailmassa. Jos saat kuulla olevasi arvoton, niin sitä käsitystä ei yleensä pysty enää jälkeenpäin muuttamaan.
Silloin pitää myös itselleen myöntää ettei itse pysty sitä muuttamaan eikä syyttää muita läpi elämän.
Fakta on joka tapauksessa se, että se on muiden (kiusaajien) syytä. He ansaitsevatkin tulla syytetyksi teoistaan ja toivottavasti tajuavat katua.
Syytökset pitääkin silloin kohdistaa kiusaajilleen eikä muille ihmisille. Eivät muut ihmiset ole vastuussa siitä, mitä sinua kiusannut on joskus tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.
Koko ajan tässä perkele yritetään edetä elämässä. Ei vain jaksa niitä "nerokkaita" neuvoja, joissa ladellaan itsestäänselvyyksiä joita kaikki jo tekisivät jos pystyisivät.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä meidän oikein pitäisi sanoa?!
Pitää turpa tukossa, kun ette asiasta mitään näköjään ymmärrä!
Anteeksi kovasti etten ole koskaan joutunut kiusatuksi. Enkä edes yritä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.
Koko ajan tässä perkele yritetään edetä elämässä. Ei vain jaksa niitä "nerokkaita" neuvoja, joissa ladellaan itsestäänselvyyksiä joita kaikki jo tekisivät jos pystyisivät.
Kerro nyt hyvä ihminen mitä meidän oikein pitäisi sanoa?!
Pitää turpa tukossa, kun ette asiasta mitään näköjään ymmärrä!
Anteeksi kovasti etten ole koskaan joutunut kiusatuksi. Enkä edes yritä ymmärtää.
Se on ihan sama mitä tälläiselle ihmiselle sanot, kun et kuitenkaan ymmärrä. Kukaan ei ole voinut kokea sitä mitä MINÄ.
Joillain toimii toi selviytymiskeino, että ikävät asiat työnnetään pois mielestä ja keskitytään positiivisiin juttuihin. Jos tarjoavat samaa sulle, voit todeta, että sun kohdalla se ei toimi - ja hae sitten sitä tarvitsemaasi apua muualta. Ei, se ei välttämättä ole helppoa - se voi itse asiassa olla ihan helvetin vaikeaa! Pitkä, rankka tie jne. mutta oot sen arvoinen, että voit alkaa voida paremmin :)
Ei noiden sua ja juuri sun tilannetta ymmärtämättömien ihmisten sana ole mikään laki, ettet saisi tarvita, etsiä ja hakea JUURI sellaista apua, jota SÄ kaipaat! Mutta sellaistakin ehkä kannattaa kelata, että jos herkässä kasvuiässä opit, ettei sun kokemuksilla, tunteilla, sillä että sua satutettiin ollut mitään väliä, voit aikuisena janota ja hakea ymmärrystä ja tukea ihmisiltä, jotka tuntuvat samanlaisilta kuin he, joihin lapsena totuit - eli ihmisiltä, jotka VIHOVIIMEISINÄ sua auttaisivat. Jos vain pystyt edes inahduksen verran alkaa uskoa, että PERKELE, ansaitset parempaa! - niin alat luonnostas kääntyä sellaisten ihmisten puoleen, jotka OIKEASTI voivat ja HALUAVAT sua auttaa. Puhun kokemuksesta - ja tää toisinaan _helvetin_ vaikea - mutta usein myös ERITTÄIN antoisa - tie on todellakin ollut kulkemisen arvoinen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on mahdollista. Toiset pääsevät yli hitaammin ja toiset nopeammin. Yleensä ihmiset tarvitsevat hyviä kokemuksia päästäkseen yli huonoista. Niitä ei välttämättä koskaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Melko perseelleen mennyt kommentti. Kunnolla kiusatulla ei ole mitään syytä uskoa ihmisten edes pystyvän sympatiaan, koska kokemuksen perusteella kaikki sellainen on vain teatteria ja valtapelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat koulukiusaajat on täällä puolustelemassa tekosiaan, kun kiusatunhan syytä se on että on ongelmia. Aivan. Pitäkää oikeesti leipäluukkunne kiinni ja paetkaa suolle, jos ette edes yritä ymmärtää tai asettua toisen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Melko perseelleen mennyt kommentti. Kunnolla kiusatulla ei ole mitään syytä uskoa ihmisten edes pystyvän sympatiaan, koska kokemuksen perusteella kaikki sellainen on vain teatteria ja valtapelejä.
Samaa mieltä. Jos on mahdotonta uskoa toisten hyvyyteen (paitsi korkeintaan siinä tilanteessa jos hyötyvät sinusta jotenkin), tai kokee ettei kukaan ole millään tapaa luottamuksen arvoinen, niin sympatia siinä nyt viimeisenä on mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat koulukiusaajat on täällä puolustelemassa tekosiaan, kun kiusatunhan syytä se on että on ongelmia. Aivan. Pitäkää oikeesti leipäluukkunne kiinni ja paetkaa suolle, jos ette edes yritä ymmärtää tai asettua toisen asemaan.
Minua kiusattuna loukkaa aina kun haukutaan kiusaajaksi kun yritän sanoa että paraneminen lähtee itsestään. Enkä myöskään pidä kovin asiallisena käytöksenä käskeä ketään pitämään suutaan kiinni jos toisen mielipide ei miellytä. Menkää itseenne ja yrittäkää edes tunnistaa itsestänne sitä käytöstä josta nyt syytätte muita.
Tuollaisia neuvoja saa ihmisiltä, joille menette puhumaan koulukiusaamisen aiheuttamista oneglmistanne, mutta joilla ei ole osaa eikä arpaa teidän kiusaamiseenne eikä kokemusta vastaavasta. Jos haluatte puhua asiasta, puhukaa terapeutille tai vaikka jossain vertaistukiryhmässä. Älkää puhuko ongelmistanne sellaisille ihmisille, joilta ette halua mitään neuvoja. Oikeasti keskustelu on ihan älytöntä, jos puhutte asiasta, josta toinen ei tiedä mitään ja johon toinen voi vain joko kommentoida "aha", "vai niin", "oho" tai sitten antaa noita typeriä neuvoja sanoakseen edes jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin se että vaatii aikuiselta vastuunottamista omasta elämästä on monille kipupiste. Helpompaa on vaan syytellä jotain ulkopuolista omista ongelmista. Tavallaan ymmärrän jos tälläinen ärsyttää, kun toinen on jo luovuttanut, vaikka äärettömän empaattinen ihminen olenkin. Varsinkin sellaisen ihmisen pitäisi kyllä itsetutkisella ja reflektoida jota kiusataan joka paikassa, "kummallinen" ilmiö tämäkin että työpaikkakiusattuja uhreja tuntuu työpaikkakiusaaminen seuraamaan työpaikasta toiseen...
Sinä et ole mikään äärettömän empaattinen vaikka itse näin julistat.
Sinä et ole mikään muu kuin toisia ihmisiä halveksiva heikko ihminen.
Helpompaa on vaan syytellä.. se sinulta luonnistuu. SYYTTELY.
Ei tämä asia ole niin mustavalkoinen, ei ole vain uhriutujia ja urheita selviytyjiä. Kyllä me kiusatut olemme selvinneet ja haluamme mennä elämässä eteenpäin. Iso osa meistä siihen pystyykin (terapian, turvaverkon, rakkauden tms. avulla). Silti ne lapsuuden haavat ovat siellä taustalla. Ei niistä mihinkään pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusatuissa on jotain itsekästä, kun he kirjoittavat elämäkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin. Itsekäästi kieltäydytään ottamaan vastuuta omasta elämästään ja kaiken hyvän pitäisi tulla ilman todellista vastuuta kun joku silloin kerran ala-asteella...
Ikään kuin kieltäydytään paranemasta, koska ei olisi enää mitään millä hakea sympatiaa.
Minä en ainakaan hae mitään sympatiaa. En osaa sellaista nääs ottaa vastaan.
En mitään muuta halua, kuin että minulle ei olla ilkeitä. En kestä enää lyttäämistä ja alentavaa kohtelua.
En edes halua mitään ihailua, rakkautta, tai mitään positiivista. Haluan ja pystyn ottamaan vastaan neutraalia kohtelua.
Minua itkettää kommenntisi jossa syytät rikottuja ihmisiä, että he muka tahallaan ovat parantumatta.
Kaikki eivät ole samanlaisia huomiohuoria kuin sinä. Kaikki eivät huomiota todellakaan halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi just niin että jäi sosiaaliset taidot nuoruudessa kehittymättä, jouduin ala-asteella ja ylä-asteella, lukiossa, amk kiusatuksi. Kiusaaminen oli syrjimistä, haukkumista, henkistä väkivaltaa, ala-asteella yksi poika otti koulumatkalla kauluksesta kiinni ja uhkasi lyödä. Tälläistä. oon joutunut syrjityksi ja yksinäiseksi joka ainoassa työpaikassa. Terapiaa ei saa jos ei itse maksa ja siihen ei ole varaa. Enkä tiedä auttaisiko edes. Työkyky mennyt osittain ja tulot pienentyneet, sairastan masennusta.
Vaikeuksia luottaa ihmisiin, ystävystyä, olen epäileväinen ja ujohko. Paniikkihäiriö myös ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulle naurettiin mm. aina kun pidin esitelmiä.
Entäs Kelan tukema terapia?
Ja ootko jonkinlaisessa hoidossa käynyt kuitenkin (kun oot saanut masennusdiagnoosin)? Mulla on itsellä nyt menossa jonkinmoinen kamppailu että saisin apua, koska ei tästä vain tule mitään muuten.oon vuosia ollut kunnallisessa hoidossa ja sitä kautta en saa terapiaa enkä kuntoutusta enkä edes Kelaa varten lausuntoa. Juuri nyt ei ole varaa edes yksityiselle. En jaksa taistella. Ovat sitä mieltä ilmeisesti ettei 40v perheenäitiä kannata kuntouttaa koko työkykyiseksi.
t:viestin kirjoittanut
Todennäköisesti ovat Kelassa arvioineet, että terapiasta ei ole sinulle hyötyä.
Todennäköisesti ovat Kelassa arvioineet, että terapia ei kuntouta häntä täysin työkykyiseksi riittävän suurella todennäköisyydellä. Kela ei ota riskejä. Terapiasta on apua henkilölle itselleen, vaikka täyttä työkykyä ei saavutettaisikaan. Kela kuitenkin katsoo asioita rahallisesta näkökulmasta. Ei kannata kuntouttaa yhteiskunnalle hyödytöntä ihmistä.
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lytätty itsevarmuus, vaikeudet luottaa, alituinen fiilis että muu nauravat sinulle, masennus, päihteisiin pakeneminen....
Ja meidän "pitäisi päästä yli, lakata möyrimästä menneissä?"
Niinhän sitä pitäisi vaikkei se helppoa ole. Itsekin olin kiusattu suurimman osan kouluajoistani. Tämän seurauksena sosiaaliset taidot eivät juuri kehittyneet ja luottamus ihmisiin rapisi. Suurin osa aikuiselämästä mennyt lähes erakkoelämää viettäen netissä pyörien ja pelejä pelaillen. Ehti kulua melkein 20 vuotta ennen kuin kerroin kiusaamisesta tai masennuksesta kenellekään.
Kiusaaminen ei suinkaan ollut ainoa ongelma, mutta sen myötä mennyt luottamus ihmisiin esti hakemasta apua mihinkään muuhunkaan. Itsetunnon takaisin saaminenkin on pitkän tien takana. Viimeiset vuodet onkin sitten mennyt itseä hoitaessa ja se tulee vielä viemään aikansa vaikka moni asia onkin jo paremmin.
AP: Tuollainen vähättely kannattaa päästää suoraan toisesta korvasta ulos. Ei sellaiset ihmiset näistä asioista mitään ymmärrä kun eivät ole itse kokeneet ja empatiakyky on täysi nolla. Kai sulla edes joku ihminen on jolle näistä asioista voit puhua? Kasvokkain puhuminen avaa asioita ihan eri tavalla kuin pelkkä nettiin kirjoittelu.
Vai pitää vähättely päästää toisesta korvasta ulos.
Minä koen tuon vähättelynä. En nimittäin pysty laskemaan oikein mitään toisesta korvasta ulos, koska minulla on siinä aivot välissä.
Tuo toisesta korvasta ulos laskemaan käskeminen on pahinta vähättelyä.
- ei ap, vaan eräs kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei koskaan voi tulla sellaista ihmistä joka pystyisi luottamaan toisiin. Tulen aina olemaan varautunut ja pitämään ihmiset kaukana minusta. Tiedän etten kovin paljoa enää pysty ottamaan ilkeyttä ja julmuutta vastaan. Jokaisen kuppi täyttyy joskus ja raja tulee vastaan.
Kiusaajat ja itseään ei-kiusaajana pitävät eivät ymmärrä että se heidän mitättömän pieni panoksensa toisen ihmisen lyttäämisessä täyttää sitä toisen kuppia ihan yhtä lailla kuin muidenkin tölväisyt, mulkaisut, juoruilut, tuhahtelut, tuuppimiset ja pois sulkemiset.
Ihmiset eivät pysty käsittämään omaa panostaan tuhottujen ihmisten niskaan lastatusta paskasta.
Aina sitä suu ammollaan ihmetellään kuinka joku oli taas heikko ja syntyjään mielisairas, kun tappoi itsensä tai muita ihmisiä. Itse ei olla koskaan mitään pahaa kenellekään tehty. Enhän minä vaan ne muut.
Mä uskon, että tämä on varsin suuri ongelma monelle. Jos kohtelen kahta työkaveriani täsmälleen samalla tavalla, toinen kokee minun lastaavani paskaa hänen niskaansa ja toinen ei. Sen vuoksi kiusatut ovat erittäin vaikeita työkavereina ja muutenkin ihmissuhteissa, koska en voi tietää, miten he minkäkin asian kokevat. Heidän seurassaan pitäisi aina olla varpaillaan, jotta ei vaan vahingossakaan tee tai sano, jätä tekemättä tai sanomatta jotain, mikä on taas heille paskan lastaamista niskaan. Ikävä kyllä juuri tuosta syystä pyrin välttämään ihmisiä, joilla tiedän olevan kiusaamistaustaa.
The follies of youth, for someone like you, for someone like you, they're still true
Alue: Aihe vapaa
Niinhän sitä pitäisi vaikkei se helppoa ole. Itsekin olin kiusattu suurimman osan kouluajoistani. Tämän seurauksena sosiaaliset taidot eivät juuri kehittyneet ja luottamus ihmisiin rapisi. Suurin osa aikuiselämästä mennyt lähes erakkoelämää viettäen netissä pyörien ja pelejä pelaillen. Ehti kulua melkein 20 vuotta ennen kuin kerroin kiusaamisesta tai masennuksesta kenellekään.
Kiusaaminen ei suinkaan ollut ainoa ongelma, mutta sen myötä mennyt luottamus ihmisiin esti hakemasta apua mihinkään muuhunkaan. Itsetunnon takaisin saaminenkin on pitkän tien takana. Viimeiset vuodet onkin sitten mennyt itseä hoitaessa ja se tulee vielä viemään aikansa vaikka moni asia onkin jo paremmin.
AP: Tuollainen vähättely kannattaa päästää suoraan toisesta korvasta ulos. Ei sellaiset ihmiset näistä asioista mitään ymmärrä kun eivät ole itse kokeneet ja empatiakyky on täysi nolla. Kai sulla edes joku ihminen on jolle näistä asioista voit puhua? Kasvokkain puhuminen avaa asioita ihan eri tavalla kuin pelkkä nettiin kirjoittelu.