Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi"

Meillä on töissä 54 vuotias nainen, joka omaa draamailuaan selittää koulukiusaamisella. Hän pistää usein teatraalisen shown pystyyn, kirkuu ja huutaa.

Hän ei ole kuulemma enää aikuisiällä kokenut kiusaamista, vaan se kaikki tapahtui lapsuudessa, koska hän oli pikkasen erilainen kuin muut.

Jos on pentuna käyttäytynyt, kuten kirkuva idiootti, niin mä en todellakaan ihmettele, että on kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen aikuinen joka on kasvanut aikuiseksi koulukiusaajiensa kanssa. Sitten kun maagisesti olen täyttänyt 18 vuotta, pitäisi sitten jotenkin olla eheä "aikuinen" ihminen, jonka pitää unohtaa menneet, joista ei tosin ole juurikaan aikaa. Ja kun suurin osa elämästä on mennyt lytättynä ja yksinäisenä, aikuisuusko puhdistaa paletin ja yhtäkkiä sitä kykeneekin kaikkeen taidoilla ja valmiuksilla, joita ei koskaan saanut?

Kun alkaa olemaan siellä itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä on opittava ottamaan sitä todellista vastuuta ja hakea apua. Ei pidä jäädä tulee makaamaan.

Apua pitää hakea joo. Mutta kyse oli nähdäkseni näistä syyllistämisistä ja kehotuksista vain piristyä ja jatkaa, jotka on sanottu ilman mitään ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on voinut aiheuttaa. "Hae terapiaa" on jo ihan eri tyylinen neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin sellaisen ihmisen pitäisi kyllä itsetutkisella ja reflektoida jota kiusataan joka paikassa, "kummallinen" ilmiö tämäkin että työpaikkakiusattuja uhreja tuntuu työpaikkakiusaaminen seuraamaan työpaikasta toiseen...

Ei se välttämättä ole niin kummallista. Jos on kiusattu siitä asti kun olisi pitänyt opetella sosiaalisia taitoja ja on jäänyt yksikseen, niitä taitoja ei oikein ole tullut opittua kunnolla. Se voi jatkaa kierrettä ettei missään osaa tutustua muihin ja on aina se outo, joka päätyy silmätikuksi.

Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi".

Pitäisi mielestäni olla:

Koulukiusaamisen korostaminen ja uhrin marttyyrius " mä olen aikuinen ja yhä kaikki ongelmani johtuvat koulukiusaamisesta. "

Kolmikymppisenä uikutan yhä karmeista lapsuus/nuoruusvuosista ja kun kynsikin katkeaa, niin tempasen esiin koulukiusaamiskortin. Hei mua on koulukiusattu! Sympatisoikaa ja ymmärtäkää. Tästä pitää nyt vielä jauhaa kymmenien vuosienkin jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Sanopa muuta.

Myös koti- ja työpaikka kiusaamisen vähättely. Pitäisi muka vaan kasvattaa kovempi nahka, ja pitäisi vaan muka jotenkin laskea toisesta korvasta ulos. Pitäisi vaan muka antaa vaan olla, ei välittää.

Joskus tekisi mieli tuollaisille "älä välittäjille" tirvaista päin näköä ja sanoa, hei mitä sä tuollasesta, anna jo olla.

Alat olla oikeillä jäljillä, tosin suosittelen tirvasemaan sitä kiusaajaa! Älä alistu kiusaamiselle.

Jahas, täällä on paljon kiusaajia paikalla.

Mulle kävi just niin että jäi sosiaaliset taidot nuoruudessa kehittymättä, jouduin ala-asteella ja ylä-asteella, lukiossa, amk kiusatuksi. Kiusaaminen oli syrjimistä, haukkumista, henkistä väkivaltaa, ala-asteella yksi poika otti koulumatkalla kauluksesta kiinni ja uhkasi lyödä. Tälläistä. oon joutunut syrjityksi ja yksinäiseksi joka ainoassa työpaikassa. Terapiaa ei saa jos ei itse maksa ja siihen ei ole varaa. Enkä tiedä auttaisiko edes. Työkyky mennyt osittain ja tulot pienentyneet, sairastan masennusta.

Vaikeuksia luottaa ihmisiin, ystävystyä, olen epäileväinen ja ujohko. Paniikkihäiriö myös ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulle naurettiin mm. aina kun pidin esitelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaamisen vähättely ja uhrien syyllistäminen " sä olet aikuinen, et voi syyttää mennyttä ongelmistasi".

Pitäisi mielestäni olla:

Koulukiusaamisen korostaminen ja uhrin marttyyrius " mä olen aikuinen ja yhä kaikki ongelmani johtuvat koulukiusaamisesta. "

Kolmikymppisenä uikutan yhä karmeista lapsuus/nuoruusvuosista ja kun kynsikin katkeaa, niin tempasen esiin koulukiusaamiskortin. Hei mua on koulukiusattu! Sympatisoikaa ja ymmärtäkää. Tästä pitää nyt vielä jauhaa kymmenien vuosienkin jälkeen...

Mä en koskaan mainitse koulukiusaamistaustastani, mutta siitä mun mt-ongelmat kuitenkin lähti ja niistä mt-ongelmista mun muutkin ongelmat yleensä johtuu, että miten sen nyt sitten haluaa ajatella.

Toki yritän koko ajan työstää niitä juttuja enkä pura muihin mitään, omaa elämääni ne kuitenkin vaikeuttavat ajoittain paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just niin että jäi sosiaaliset taidot nuoruudessa kehittymättä, jouduin ala-asteella ja ylä-asteella, lukiossa, amk kiusatuksi. Kiusaaminen oli syrjimistä, haukkumista, henkistä väkivaltaa, ala-asteella yksi poika otti koulumatkalla kauluksesta kiinni ja uhkasi lyödä. Tälläistä. oon joutunut syrjityksi ja yksinäiseksi joka ainoassa työpaikassa. Terapiaa ei saa jos ei itse maksa ja siihen ei ole varaa. Enkä tiedä auttaisiko edes. Työkyky mennyt osittain ja tulot pienentyneet, sairastan masennusta.

Vaikeuksia luottaa ihmisiin, ystävystyä, olen epäileväinen ja ujohko. Paniikkihäiriö myös ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulle naurettiin mm. aina kun pidin esitelmiä.

Entäs Kelan tukema terapia?

Ja ootko jonkinlaisessa hoidossa käynyt kuitenkin (kun oot saanut masennusdiagnoosin)? Mulla on itsellä nyt menossa jonkinmoinen kamppailu että saisin apua, koska ei tästä vain tule mitään muuten.

Vierailija kirjoitti:

Olen 41-vuotias ja kun kuulen kadulla naurua, ensimmäinen ajatus on "ne nauraa minulle" ja painun  henkisesti kumaraan, kutistun, vapisen. Minulla on vain 5 ystävää ja uskon jokaisen heistä pilkkaavan minua selkäni takana, sanovan että olen tyhmä sekä säälittävä.

 Saan paniikkikohtauksia, olen masentunut ja minulla on ahmimishäiriö.  Puren kynnet nahkaa myöten verille, ja imen alituiseen alahuultani. 

Tämä kaikki seurausta päivähoidosta lukioon( jonka keskeytin) jatkuneesta kiusaamisesta. Nämä ihmiset eivät edes muista minua enää, mutta minä muistan heidät aina.

Eli mitä sinä meiltä muilta ihmisiltä odotat? Ymmärrystä? Tiettyyn rajaan saakka, joo. Ihmissuhteet, niin ystävyys- kuin parisuhteetkin ovat kuitenkin vastavuoroisia. Ystäväsi tai elämänkumppanisi ei voi olla terapeuttisi tai se, jonka päälle kaadat kaiken ahdistuksesi ja katkeruutesi.

Sinä olet se, joka joutuu elämään noiden tunteiden kanssa. Itsesi takia sinun kannattaisi hakea ammattiapua siihen, että pystyt päästämään irti ja unohtamaan.

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.

Helppo huudella, kun et tiedä mistä puhut. Vai oletko itse ollut vuosia kiusattu ja sitten vain päässyt yli tuolla "mennyt on mennyttä"-ajattelutavalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just niin että jäi sosiaaliset taidot nuoruudessa kehittymättä, jouduin ala-asteella ja ylä-asteella, lukiossa, amk kiusatuksi. Kiusaaminen oli syrjimistä, haukkumista, henkistä väkivaltaa, ala-asteella yksi poika otti koulumatkalla kauluksesta kiinni ja uhkasi lyödä. Tälläistä. oon joutunut syrjityksi ja yksinäiseksi joka ainoassa työpaikassa. Terapiaa ei saa jos ei itse maksa ja siihen ei ole varaa. Enkä tiedä auttaisiko edes. Työkyky mennyt osittain ja tulot pienentyneet, sairastan masennusta.

Vaikeuksia luottaa ihmisiin, ystävystyä, olen epäileväinen ja ujohko. Paniikkihäiriö myös ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulle naurettiin mm. aina kun pidin esitelmiä.

Entäs Kelan tukema terapia?

Ja ootko jonkinlaisessa hoidossa käynyt kuitenkin (kun oot saanut masennusdiagnoosin)? Mulla on itsellä nyt menossa jonkinmoinen kamppailu että saisin apua, koska ei tästä vain tule mitään muuten.

oon vuosia ollut kunnallisessa hoidossa ja sitä kautta en saa terapiaa enkä kuntoutusta enkä edes Kelaa varten lausuntoa. Juuri nyt ei ole varaa edes yksityiselle. En jaksa taistella. Ovat sitä mieltä ilmeisesti ettei 40v perheenäitiä kannata kuntouttaa koko työkykyiseksi.

t:viestin kirjoittanut

Prototyyppi kirjoitti:

Kyllä tuollainen vuosien kiusatuksi tuleminen muokkaa ihmistä ja jättää jälkensä, vaikka kuinka elämä jatkuu ja eteenpäin mennään.

Älytöntä sanoa kiusatulle, että unohda menneet ja mene elämässäsi eteenpäin. Ei sillä, että kiusatun olisi hyvä rypeä itsesäälissä vielä aikuisenakin, mutta koetut traumat eivät lakkaa olemasta käskystä. Pahimmillaan kiusaaja(t) kiusaavat hengiltä tai musertavat kiusatun mielenterveyden. Tuosta ei niin vain yli pääsekään ja monesti asian läpikäyminen vaatii vuosien terapiat ja mahdollisesti siihen rinnalle vielä jonkun lääkityksen. Kiusaamalla tuhottu ihminen ei välttämättä helposti eheydy.

Paremmin en itse olisi tätä voinut kiteyttää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 41-vuotias ja kun kuulen kadulla naurua, ensimmäinen ajatus on "ne nauraa minulle" ja painun  henkisesti kumaraan, kutistun, vapisen. Minulla on vain 5 ystävää ja uskon jokaisen heistä pilkkaavan minua selkäni takana, sanovan että olen tyhmä sekä säälittävä.

 Saan paniikkikohtauksia, olen masentunut ja minulla on ahmimishäiriö.  Puren kynnet nahkaa myöten verille, ja imen alituiseen alahuultani. 

Tämä kaikki seurausta päivähoidosta lukioon( jonka keskeytin) jatkuneesta kiusaamisesta. Nämä ihmiset eivät edes muista minua enää, mutta minä muistan heidät aina.

Eli mitä sinä meiltä muilta ihmisiltä odotat? Ymmärrystä? Tiettyyn rajaan saakka, joo. Ihmissuhteet, niin ystävyys- kuin parisuhteetkin ovat kuitenkin vastavuoroisia. Ystäväsi tai elämänkumppanisi ei voi olla terapeuttisi tai se, jonka päälle kaadat kaiken ahdistuksesi ja katkeruutesi.

Sinä olet se, joka joutuu elämään noiden tunteiden kanssa. Itsesi takia sinun kannattaisi hakea ammattiapua siihen, että pystyt päästämään irti ja unohtamaan.

Ihan kuin kiusattu tätä ei tajuaisi. Ei se terapia välttämättä ole mikään ratkaistu mihinkään.

Paraneminen voi viedä yhtä monta vuotta kuin kiusaamista ja huonoja kokemuksia on kestänyt. Jotkut eivät parane vaikka kävisivät koko elämänsä terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se on. Mennyt on mennyttä, ei sille mitään voi. Mutta tulevaisuudelle voi.

Mennyt on mennyttä toimii paremmin joissain tilanteissa kuin toisissa. Esimerkiksi läheisen kuolemalle ei mahda mitään ja on jatkettava eteenpäin.

Mutta se ei oikein toimi tilanteessa, jossa sinua on pitkään kiusattu, koska se muuttaa toimintakykyä ja ajattelutapaa ja usein saa kuvittelemaan että olet oikeasti surkea ihminen. Satunnaisesta ikävästä kiusaamiskokemuksestakin voi jatkaa eteenpäin mennyt on mennyttä -periaatteella, mutta jos se jatkuu vuosia niin asia ei ole välttämättä niin yksinkertainen.

Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.

Prototyyppi kirjoitti:

Kyllä tuollainen vuosien kiusatuksi tuleminen muokkaa ihmistä ja jättää jälkensä, vaikka kuinka elämä jatkuu ja eteenpäin mennään.

Älytöntä sanoa kiusatulle, että unohda menneet ja mene elämässäsi eteenpäin. Ei sillä, että kiusatun olisi hyvä rypeä itsesäälissä vielä aikuisenakin, mutta koetut traumat eivät lakkaa olemasta käskystä. Pahimmillaan kiusaaja(t) kiusaavat hengiltä tai musertavat kiusatun mielenterveyden. Tuosta ei niin vain yli pääsekään ja monesti asian läpikäyminen vaatii vuosien terapiat ja mahdollisesti siihen rinnalle vielä jonkun lääkityksen. Kiusaamalla tuhottu ihminen ei välttämättä helposti eheydy.

Näin on.

Elämässä toki voi - ja pitääkin - mennä eteenpäin eikä jäädä rypemään menneisiin, mutta ikävä kyllä kiusatuille annetaan usein heikommat eväät normaaliin tulevaisuuteen. Vaikka ei rypisi menneissä, ne ovat silti osa nykyhetkeä ja tulevaisuuttakin. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta sehän se ongelma juuri onkin. Pahat muistot, jopa traumat seuraavat mukana ja niiden vuoksi voi olla todella vaikeaa tai lähes mahdotonta muodostaa terveitä ihmissuhteita tai luottaa kehenkään.

On helppoa sanoa ex-kiusatulle, että elämässä pitää mennä eteenpäin, mutta unohdetaan se tosiasia että ihmisen mieli ja henkinen terveys kärsivät kun kiusataan, eikä ihmismieli noin vain unohda tuollaisia asioita. Yleensä nämä huutelijat eivät ole kovin hyviä asettumaan toisten asemaan eivätkä välttämättä ymmärrä paljoakaan ihmisen mielestä ja sen toimivuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.

Koko ajan tässä perkele yritetään edetä elämässä. Ei vain jaksa niitä "nerokkaita" neuvoja, joissa ladellaan itsestäänselvyyksiä joita kaikki jo tekisivät jos pystyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.

Koko ajan tässä perkele yritetään edetä elämässä. Ei vain jaksa niitä "nerokkaita" neuvoja, joissa ladellaan itsestäänselvyyksiä joita kaikki jo tekisivät jos pystyisivät.

Kerro nyt hyvä ihminen mitä meidän oikein pitäisi sanoa?!

Vierailija kirjoitti:

Kerran uhri, aina uhri. Ei ole ihme ettei kierre katkea, jos ei itse osaa yhtään päästä yli uhriutumispoterostaan. Nää kiusatut on välillä kuin alkoholisteja. Auttaako AA ryhmä? Ainiin taas tuli kiusatta,, sori vaan.

Kai sinä ymmärrät, että suurimmassa osaa tapauksista kiusattu ei päätä uhriutua, vaan hänen mielensä on vaurioitunut, jonka vuoksi ajattelee kuten ajattelee?

Jos sinua tarpeeksi kauan kiusataan; nimitellään, alistetaan, arvostellaan, syrjitään ja ehkä jopa lyödään, hakataan, potkitaan, seurataan kotiovelle samalla perään huudellen ja kiviä heitellen, totut siihen ja opit pelkäämään ja olemaan varuillasi.

Tarpeeksi kauan kestänyt nimittely, nöyryyttäminen ja muiden vakuuttelu siitä ettet riitä etkä kelpaa jättää jälkensä ja alat itsekin uskoa siihen. Uskot lopulta itsekin että olet arvoton ja kaikin puolin väärä, jos vuosia valtaosa ympärilläsi olevista ihmisistä uskottelee sinulle niin. Jos sinut vuosiksi eristetään muista, et opi mitä on terve ystävyys, miten todellisuudessa ansaitsisit tulla kohdelluksi. 

Noista muistoista ja traumoista ei niin vaan päästä yli, ne jättävät jälkensä lopun elämäksi ja ottaa paljon työtä ja aikaa päästä eteenpäin ja oppia uskomaan toisin, luottamaan ihmisiin. Harvemmin (ex)kiusattu tahtoo uhriutua ja rypeä itsesäälissä, hänen itsetuntonsa, luotto ihmisiin ja itseensä on vain yksinkertaisesti vääristynyt ja palasina. Se nyt vain on sitä miten ihmismieli toimii, halusit tai kykenet sinä sitä ymmärtämään tai et. 

Annan sulle vielä pienen vertauskuvan, jos yksinkertaisena tapauksena ymmärtäisit paremmin tämän avulla. Potki ja lyö koiraasi kerta toisensa jälkeen. Koira oppii pelkäämään sinua, eikä päästä sinua enää lähelleen. Hän alkaa ajan myötä menettää luottamustaan myös kaikkiin muihin ihmisiin. Ottaa aikaa, että koira toipuu pelostaan ja oppii taas luottamaan sinuun tai ihmisiin ylipäätään.