Miten helpottaa oman lapsen pahaa mieltä, kun miehen lapsilla yli tonnin puhelimet ja hänellä halpa perusmalli

Yhä enemmän huomaan olevani kiitollinen edesmenneelle isälleni, joka opetti minulle, että materiaa ei pidä kadehtia. Kun olimme käyhiä, osasin ihan vilpittömästi ihailla jotain, mitä toinen oli saanut  ja hänkin varmaan tunsi sitten enemmän iloa saamastaan hienosta tavarasta.

Aikuisenakaan en osaa hirveästi mitään luksusta haluta, vaikka olisi varaakin. Auto on ihan hyvä, kun se kuljettaa minut, minne haluan, ja puhelin on hyvä, kun se toimii.

Lapsille haluaisin joskus jotain "hienompaa" ostaa, mutta usein sanovat, että eivät tarvitse, mieluummin säästävät rahaa opiskeluun.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.

Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason? 

Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.

Juuri näin. Jotkut tuntuvat sekoittavan perheen ja liikekumppanuuden keskenään.

Liikekumppanuus on sitä, että jos toinen omistaa puljusta 25 prosenttia ja toinen 75 prosenttia, nallekarkit jaetaan sen mukaan. Perhe on sitten jotain ihan muuta ja nuo jutut pitäisi kelata jo uusioperhettä muodostettaessa.

Minä en yksinkertaisesti kehtaisi ostaa omille lapsille luksusta ja jättää joku samassa perheyksikössä asuva jämäsijoille. Se on statement, jossa sanotaan, että sinä nyt vain asut täällä, mutta minun silmissäni et ole perhettä.

Toinen juttu on sitten se, että pitääkö yhdellekään lapselle ostaa tonnin luuria. Meillä luurin uusimista sponssataan satasella ja jollei se riitä, loput saa säästää itse. Se olisi varmaan hyvä ratkaisu uusioperheissäkin, jollei sitten viikkorahakin mene 1/10:een.

Todennäköisesti Apn mies panostaa taloudellisesti jo huomattavasti enemmän Ap:n lapseen, joka ilmeisesti ei isällään edes käy, kuin omiin lapsiinsa, jotka varmaankin viikonloppuvierailijoita. Eikö tällöin ole ihan OK, että isä käyttää hieman rahojaan myös omiin lapsiinsa vaikka tavaran muodossa, tasapuolisuuden nimissä?

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.

Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason? 

Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.

Juuri näin. Jotkut tuntuvat sekoittavan perheen ja liikekumppanuuden keskenään.

Liikekumppanuus on sitä, että jos toinen omistaa puljusta 25 prosenttia ja toinen 75 prosenttia, nallekarkit jaetaan sen mukaan. Perhe on sitten jotain ihan muuta ja nuo jutut pitäisi kelata jo uusioperhettä muodostettaessa.

Minä en yksinkertaisesti kehtaisi ostaa omille lapsille luksusta ja jättää joku samassa perheyksikössä asuva jämäsijoille. Se on statement, jossa sanotaan, että sinä nyt vain asut täällä, mutta minun silmissäni et ole perhettä.

Toinen juttu on sitten se, että pitääkö yhdellekään lapselle ostaa tonnin luuria. Meillä luurin uusimista sponssataan satasella ja jollei se riitä, loput saa säästää itse. Se olisi varmaan hyvä ratkaisu uusioperheissäkin, jollei sitten viikkorahakin mene 1/10:een.

Eihän kukaan kielläkään sinua ostamasta kaikille luxusta. Kyse on siitä, onko sinulla velvollisuus ostaa kaikille luxusta vai voitko ostaa vain yhdelle. Mulla ei ole uusperhettä ja molemmat lapseni ovat biologisia lapsiani. Silti toisella on alle satasen luuri ja toisella kuuden sadan luuri. En ole koskaan opettanut lapsilleni, että kaikkea pitäisi saada tismalleen yhtä paljon.

Meillä on uusperhe, jossa on minun ja miehen lapsia, ei yhteisiä. Meillä tasataan hankintoja niin, että kaikilla perheen lapsilla on suunilleen samanarvoiset tavarat. Jos mieheni poika saisi äidiltään tonnin puhelimen, vaatisin että mieheni osallistuisi vastaavien puhelimien ostamiseen minunkin lapsilleni. Me puhumme lapsille rahasta ja siitä mihin sitä on järkevää käyttää. Miehen lapsen äiti on meitä vähätuloisempi, joten ei ole pelkoa että sieltä ostettaisi mitään mihin meillä ei ole varaa. Koska pidämme tärkeänä että kaikille ollaan tasapuolisia uusperheestä huolimatta, uskon ettei kukaan lapsista edes vaatisi itselleen törkeän kallista puhelinta, sillä hän tietäisi että me vanhemmat joutuisimme hankkimaan sellaiset myös muille lapsille ja se vaikuttaisi perheen muihin hankintoihin, koska emme ole mitään suurituloisia kuitenkaan. Jos joku perheemme lapsista saisi toiselta (rikkaalta) vanhemmaltaan kalliita tavaroita, ottaisin asian puheeksi ja kertoisin tiukan mielipiteeni. Pakkotilanteessa kieltäisin lasta tuomasta meille kalliita tavaroitaan, vaan hän joutuisi pitämään ne toisella vanhemmalla. Jokainen perhe määrittää rajansa itse. Raja voi tulla vastaan jos joku perheen lapsi on erityisasemassa ja se nakertaa toisen lapsen itsetuntoa. 

Uusperheessä ikuinen ongelma on tasapuolisuus, tai oikeammin sen puute. Mitenkään et pysty tasaamaan kaikille lapsille esimerkiksi samanarvoisia joululahjoja, koska et pysty vaikuttamaan eri sukulaisten tapaan ostaa lahjoja. Ja osa ostaa kaikille perheen lapsille, osa vain niille verisukulaisilleen.

Komppaan kyllä niitä kommentteja jossa on tuotu esille että perheessä vallitsee ilmeinen epätasa-arvo lasten suhteen. Keskeinen ongelma lienee siinä että ap ei ole keskustellut tästä aviopuolison kanssa etukäteen. Lähinnä siis siitä miten lasten kanssa toimitaan yleisesti (kuka ostaa mitä ja kenelle) eikä nimenomaan tästä kännykkä asiasta.

Hankalaa ottaa kantaa siihen miten tilanne voisi muuttua paremmaksi, kun ei tiedä kyseistä perhedynamiikkaa sen enempää. Tilanne monimutkaistuu entisestään, kuten moni onkin kommentoinut, kun otetaan huomioon ne lasten vanhemmat jotka eivät kuulu kyseiseen perheeseen.

Itse yrittäisin toki lohduttaa nuorta selittämällä tilanteen tosiasiat, ettei niin kalliiseen laitteeseen ole varaa, muttä keskeisenä asiana ja todellisena ongelmana pitäisin kyllä sitä että parisuhteen aikuiset ovat eri linjoilla asian suhteen. Aikuisten tulee sopia miten lasten kanssa toimitaan, ja pystyä myös selittämään sovittu toimintatapa näille.

Oikeaa toimintatapaa on kuitenkin turha tulla miltään foorumilta etsimään, täältä löytyy kaikki mielipiteet laidasta laitaan ja jokainen on yhtä oikea.

Uusperheellinen kirjoitti:

Meillä on uusperhe, jossa on minun ja miehen lapsia, ei yhteisiä. Meillä tasataan hankintoja niin, että kaikilla perheen lapsilla on suunilleen samanarvoiset tavarat. Jos mieheni poika saisi äidiltään tonnin puhelimen, vaatisin että mieheni osallistuisi vastaavien puhelimien ostamiseen minunkin lapsilleni. Me puhumme lapsille rahasta ja siitä mihin sitä on järkevää käyttää. Miehen lapsen äiti on meitä vähätuloisempi, joten ei ole pelkoa että sieltä ostettaisi mitään mihin meillä ei ole varaa. Koska pidämme tärkeänä että kaikille ollaan tasapuolisia uusperheestä huolimatta, uskon ettei kukaan lapsista edes vaatisi itselleen törkeän kallista puhelinta, sillä hän tietäisi että me vanhemmat joutuisimme hankkimaan sellaiset myös muille lapsille ja se vaikuttaisi perheen muihin hankintoihin, koska emme ole mitään suurituloisia kuitenkaan. Jos joku perheemme lapsista saisi toiselta (rikkaalta) vanhemmaltaan kalliita tavaroita, ottaisin asian puheeksi ja kertoisin tiukan mielipiteeni. Pakkotilanteessa kieltäisin lasta tuomasta meille kalliita tavaroitaan, vaan hän joutuisi pitämään ne toisella vanhemmalla. Jokainen perhe määrittää rajansa itse. Raja voi tulla vastaan jos joku perheen lapsi on erityisasemassa ja se nakertaa toisen lapsen itsetuntoa. 

Uusperheessä ikuinen ongelma on tasapuolisuus, tai oikeammin sen puute. Mitenkään et pysty tasaamaan kaikille lapsille esimerkiksi samanarvoisia joululahjoja, koska et pysty vaikuttamaan eri sukulaisten tapaan ostaa lahjoja. Ja osa ostaa kaikille perheen lapsille, osa vain niille verisukulaisilleen.

Siis kieltäisit miehesi lasta? Kommentoin ketjuun aiemmin, että meillä tosiaan kävi niin, ettei lapsi enää halunnut mennä isälleen, koska siellä takavarikoitiin kaikki hänen tavaransa. Purettiin 50/50 -systeemi ja nykyisin teini käy isällään vain silloin tällöin kääntymässä. Ei jää enää yöksi. 

Miksei isä ja isoisä saa ostaa lapselleen mitä itse haluaa. Meillä on lastenlapsia, joilla on 4 varakasta ja hyvätuloista isää ja isoisää. Ympäri maailmaa mennään lomillakin.  Joskus näinkin päin.  Oma isäni kuoli kun minä olin taapero. Neljä kesämökkikin meillä on ym.

Miettikää miltä siitä lapsesta tuntuu. Arvottomalta ja typerältä. Miksei mies, jolla on paljon rahaa, voi avustaa sinun lastasi asiassa? Todella ikävää syrjintää perheessä, että yksi joutuu elämään taloudellisesti eriarvoisesti. SIIS PERHEESSÄ?!

Uusperheellinen kirjoitti:

Meillä on uusperhe, jossa on minun ja miehen lapsia, ei yhteisiä. Meillä tasataan hankintoja niin, että kaikilla perheen lapsilla on suunilleen samanarvoiset tavarat. Jos mieheni poika saisi äidiltään tonnin puhelimen, vaatisin että mieheni osallistuisi vastaavien puhelimien ostamiseen minunkin lapsilleni. Me puhumme lapsille rahasta ja siitä mihin sitä on järkevää käyttää. Miehen lapsen äiti on meitä vähätuloisempi, joten ei ole pelkoa että sieltä ostettaisi mitään mihin meillä ei ole varaa. Koska pidämme tärkeänä että kaikille ollaan tasapuolisia uusperheestä huolimatta, uskon ettei kukaan lapsista edes vaatisi itselleen törkeän kallista puhelinta, sillä hän tietäisi että me vanhemmat joutuisimme hankkimaan sellaiset myös muille lapsille ja se vaikuttaisi perheen muihin hankintoihin, koska emme ole mitään suurituloisia kuitenkaan. Jos joku perheemme lapsista saisi toiselta (rikkaalta) vanhemmaltaan kalliita tavaroita, ottaisin asian puheeksi ja kertoisin tiukan mielipiteeni. Pakkotilanteessa kieltäisin lasta tuomasta meille kalliita tavaroitaan, vaan hän joutuisi pitämään ne toisella vanhemmalla. Jokainen perhe määrittää rajansa itse. Raja voi tulla vastaan jos joku perheen lapsi on erityisasemassa ja se nakertaa toisen lapsen itsetuntoa. 

Uusperheessä ikuinen ongelma on tasapuolisuus, tai oikeammin sen puute. Mitenkään et pysty tasaamaan kaikille lapsille esimerkiksi samanarvoisia joululahjoja, koska et pysty vaikuttamaan eri sukulaisten tapaan ostaa lahjoja. Ja osa ostaa kaikille perheen lapsille, osa vain niille verisukulaisilleen.

Minäkin elän uusperheessä, jossa molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä.

Kaikki lapset saavat samanhintaisia lahoja. Mutta Minulle ei tulisi mieleenikään puuttua meidän talouden ulkopuolisten ihmisten asioihin. Ei kuulu meille, mitä lasten toiset vanhemmat tai isovanhemmat ostavat. Tärkeintä on meidän perheen sisäinen tasa-arvoisuus.

Te jotka olette sitä mieltä ettei toisen vanhemman tarvi millään tavalla ottaa vastuuta toisen lapsista niin lapsien ei myöskään varmaan tarvi totella tätä toista vanhempaa millään tavalla? Hehän vain asuvat vähän niinkuin kämppiksinä.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

onhan se ensiarvoisen tärkeää että rouvan lapsella on vähintään tonnin puhelin ja vielä jonkun muun maksamana. kertoo riittävästi tästä rouvasta, ensin materia sitten maksaja. pitäähän jokaisella 13 vuotiaalla olla vähintään tonnin puhelin että on gingi toveripiirissä. vai onko sittenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

onhan se ensiarvoisen tärkeää että rouvan lapsella on vähintään tonnin puhelin ja vielä jonkun muun maksamana. kertoo riittävästi tästä rouvasta, ensin materia sitten maksaja. pitäähän jokaisella 13 vuotiaalla olla vähintään tonnin puhelin että on gingi toveripiirissä. vai onko sittenkään?

Jos sisaruksilla on niin kyllä, kuuluu olla hänelläkin.

Uusperheellinen kirjoitti:

Meillä on uusperhe, jossa on minun ja miehen lapsia, ei yhteisiä. Meillä tasataan hankintoja niin, että kaikilla perheen lapsilla on suunilleen samanarvoiset tavarat. Jos mieheni poika saisi äidiltään tonnin puhelimen, vaatisin että mieheni osallistuisi vastaavien puhelimien ostamiseen minunkin lapsilleni. Me puhumme lapsille rahasta ja siitä mihin sitä on järkevää käyttää. Miehen lapsen äiti on meitä vähätuloisempi, joten ei ole pelkoa että sieltä ostettaisi mitään mihin meillä ei ole varaa. Koska pidämme tärkeänä että kaikille ollaan tasapuolisia uusperheestä huolimatta, uskon ettei kukaan lapsista edes vaatisi itselleen törkeän kallista puhelinta, sillä hän tietäisi että me vanhemmat joutuisimme hankkimaan sellaiset myös muille lapsille ja se vaikuttaisi perheen muihin hankintoihin, koska emme ole mitään suurituloisia kuitenkaan. Jos joku perheemme lapsista saisi toiselta (rikkaalta) vanhemmaltaan kalliita tavaroita, ottaisin asian puheeksi ja kertoisin tiukan mielipiteeni. Pakkotilanteessa kieltäisin lasta tuomasta meille kalliita tavaroitaan, vaan hän joutuisi pitämään ne toisella vanhemmalla. Jokainen perhe määrittää rajansa itse. Raja voi tulla vastaan jos joku perheen lapsi on erityisasemassa ja se nakertaa toisen lapsen itsetuntoa. 

Uusperheessä ikuinen ongelma on tasapuolisuus, tai oikeammin sen puute. Mitenkään et pysty tasaamaan kaikille lapsille esimerkiksi samanarvoisia joululahjoja, koska et pysty vaikuttamaan eri sukulaisten tapaan ostaa lahjoja. Ja osa ostaa kaikille perheen lapsille, osa vain niille verisukulaisilleen.

Joo, muihin läheisiin ei voi vaikuttaa, mutta aika selkeästi avauksessa kerrotaan, että mies on parempituloinen ja hänen mukanaan perheeseen tulleilla lapsilla "on kaikki hilavitkuttimet", koska isällä on ne varaa hankkia.

Ydinperhe, olkoonkin uusioperhe on aivan eri asia kuin mummot, kummit ja muut perheen ulkopuoliset. Meilläkin kolmen lapsen kummien suhtautuminen on hyvin erilaista. Enkä tarkoita nyt edes materiaalista muistamista, mutta osa hyvinkin lähellä asuvista ei juuri koskaan "ehtinyt" merkkipäiville jne. Sen lasken asiaksi, joka on vain elämässä hyväksyttävä.

Siinä vaiheessa, kun asutaan saman katon alla, ainakin minun koodistoni toimii ihan toisella tasolla. Siinä ei voi jättää ketään ulkopuolelle. Henkilökohtaisesti olen niin hyvätuloinen, että voisi olla vaikeaa löytää uutta naista, jos pitäisi ruveta kirjanpitohommiin. Heräisi myös itselle kysymys, että mikä sen suhteen pointti on, jos naisen lasta ei hyväksy täysivaltaiseksi perheenjäseneksi yhtälaisilla oikeuksilla?

Perintökaari pykälineen on sitten oma juridinen juttunsa. Tiedän kyllä sellaisiakin tapauksia, jossa selkeästi varakkaampi osapuoli on testamentannut vakiintuneen uusioperheen ei-biologiselle lapselle jonkinlaisen legaatin omaisuudesta, joka ei ole avio-oikeuden piirissä. Se on hieno ele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

onhan se ensiarvoisen tärkeää että rouvan lapsella on vähintään tonnin puhelin ja vielä jonkun muun maksamana. kertoo riittävästi tästä rouvasta, ensin materia sitten maksaja. pitäähän jokaisella 13 vuotiaalla olla vähintään tonnin puhelin että on gingi toveripiirissä. vai onko sittenkään?

Jos sisaruksilla on niin kyllä, kuuluu olla hänelläkin.

Eihän ne mitään sisaruksia ole. Vai oliko mies adoptoinut ap:n lapsen? Geneettisesti eivät edes mitään sukua eivätkä muutekaan ilman adoptiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

onhan se ensiarvoisen tärkeää että rouvan lapsella on vähintään tonnin puhelin ja vielä jonkun muun maksamana. kertoo riittävästi tästä rouvasta, ensin materia sitten maksaja. pitäähän jokaisella 13 vuotiaalla olla vähintään tonnin puhelin että on gingi toveripiirissä. vai onko sittenkään?

Jos sisaruksilla on niin kyllä, kuuluu olla hänelläkin.

Sisaruksilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tonnin puhelin. Lapsella.

Ihan nykypäivää, monen perheen 11v Nico-Petterit ne käärivät taas tänä jouluna paketeistaan ihka-uudet iPhone X:t (ovh 1179€). 😂

Ääliömäistä totuttaa lapsi tuollaiseen, ei ihme että luottotiedot ovat menneet monella nuorella, kun eivät ymmärrä mitä on kohtuus.

Meillä on töissä aikuisilla noin 300 € työpuhelimet, sama riittää teinille mainiosti. Varaa olisi, mutta ei halua ostaa ylihintaisia elvistelyvermeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.

Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.

Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?

onhan se ensiarvoisen tärkeää että rouvan lapsella on vähintään tonnin puhelin ja vielä jonkun muun maksamana. kertoo riittävästi tästä rouvasta, ensin materia sitten maksaja. pitäähän jokaisella 13 vuotiaalla olla vähintään tonnin puhelin että on gingi toveripiirissä. vai onko sittenkään?

Jos sisaruksilla on niin kyllä, kuuluu olla hänelläkin.

Sisaruksilla?

Onkohan missään tutkittu, mikä merkitys ihmisten yksinäisyyteen ja juurettomuuteen on sillä, että sukulaisuussuhteet eivät ole enää pysyviä? Ensin lapsella on isä, äiti, isovanhemmat, sedät tädit ja serkut. Sitten vanhemmat eroavat ja perustetaan uusperhe, jossa aikuiset haluavat leikkiä ydinperhettä. Tulee uusi isä, uudet isovanhemmat, uudet sedät, uudet tädit ja uudet serkut. Mahdollisesti vielä lasta itseään vanhemmat siskot ja veljet. Kun uusperhe hajoaa, lapsen elämästä poistuu isä, isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, siskot ja veljet. Ja taas tulee ehkä uusi isä, uudet isovanhemmat jne. Sukulaiset ovat lapselle olemassa vain sen aikaa, kun uusperhe pysyy kasassa.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.

Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason? 

Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.

Juuri näin. Jotkut tuntuvat sekoittavan perheen ja liikekumppanuuden keskenään.

Liikekumppanuus on sitä, että jos toinen omistaa puljusta 25 prosenttia ja toinen 75 prosenttia, nallekarkit jaetaan sen mukaan. Perhe on sitten jotain ihan muuta ja nuo jutut pitäisi kelata jo uusioperhettä muodostettaessa.

Minä en yksinkertaisesti kehtaisi ostaa omille lapsille luksusta ja jättää joku samassa perheyksikössä asuva jämäsijoille. Se on statement, jossa sanotaan, että sinä nyt vain asut täällä, mutta minun silmissäni et ole perhettä.

Toinen juttu on sitten se, että pitääkö yhdellekään lapselle ostaa tonnin luuria. Meillä luurin uusimista sponssataan satasella ja jollei se riitä, loput saa säästää itse. Se olisi varmaan hyvä ratkaisu uusioperheissäkin, jollei sitten viikkorahakin mene 1/10:een.

Todennäköisestihän asia ei ole näin. Vaikka perhettä oltaisiinkin, on biologinen vanhempi aina läheisempi, kun vanhemman uusi kumppani, luonnollista onkin että miehen lapset ovat kinunneet isältään kalliit puhelimet ja ap:n tytär taas puhuu äidilleen. Mies saattaa myös ajatella, että puhelinasia kuuluu äidin "reviirille" eikä siksi sekaannu. Tai sitten ei tule edes ajattelleeksi, että hänen odotetaan puhelimen hankkivan.

Niin siis kuka on tämä mystinen mies? Ymmärsinkö siis oikein että hän on miehesi?

Miksi hän ei osta sinun lapsellesi uutta puhelinta, jos rahasta ei ole pulaa? Taitaa olla aika surkea parisuhde kyseessä. Ilmeisesti hän sitten on sitä mieltä, että sinun lapsesi ei kuulu parisuhteen kauppaan. Mikä mies tämmöinen on olevinaan?

Eikä sinänsä tonnin puhelimia ole mitään järkeä ostaa, eli siinäkin miehesi on aika kujalla.

Onpa paska mies AP:lla, selvä rahakas-jännä mies.  kasvattaa lapsistaan tuollaisia pikkuporvareita ilmeisesti eikä köyhän lapselle osta uutta puhelinta. Naurettava ukon niljake :D Sopii sitä sitten itkeä täällä kun on tuollaisen miehekseen ottanut.