Lue keskustelun säännöt.
Miten helpottaa oman lapsen pahaa mieltä, kun miehen lapsilla yli tonnin puhelimet ja hänellä halpa perusmalli
21.11.2017 |
Oma lapsi 13v eli iässä jolloin olisi tärkeää omistaa sellaiset tavarat "kun kaikilla muillakin" Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja varaa mihinkään tonnin puhelimiin ei ole. Käyttää oman pienen kuukausirahansa karkkeihin ja meikkeihin, joskus säästää johonkin vaatteeseen eli tuosta summasta ei jää millään säästöön puhelinta varten.
Miehellä taas ei ole rahasta pulaa ja sen näkee. Lapsillaan on kaikki uusimmat hilavitkuttimet. Toki oma lapsenikin jonkin verran hyötyy mm. pelikoneista ja muista joita saa käyttää, mutta puhelin on eri asia kun se on kuitenkin niin henkilökohtainen.
Jotain vinkkejä lieventää lapsen pahaa oloa/harmistusta?
Kommentit (248)
First world problems....
P.S Omille sanon (joiden kavereilla kalliimmat puhelimet) että kaikkee nyt ei voi saada. Mulla 12- ja 14-vuotiaat osaa jo jonkin tasoisia pettymyksiä käsitellä. Ei meillä oo varaa pianoonkaan, vaikka haluaisivat soittaa.
Yh Helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Ei. Lopputulos ei ole sama, koska lasten näkökulmasta oman perheyksikön aikuisten toiminta liittyy heidän tasapuolisuuteensa, rakkauteensa ja vanhemmuuteensa.
Perheen ulkopuolelta tulevat eriarvoiset lahjat voivat olla itsessään ongelma, mutta eivät niin suuri ongelma kuin perheen sisältä ruokittu eriarvoisuus.
Tässä esimerkissäni perheen äiti ostaa omille lapsilleen A ja C huomattavasti enemmän ja kalliimpia lahjoja kuin miehensä lapselle B. Eikö tämäkin siis ole eriarvoista?
No jos lapset elävät samassa perheessä, niin totta kai se on eriarvoista ihan riippumatta siitä, osteleeko kalliimpia tavaroita "omille" lapsilleen äiti vai isä. Ihmettelen tosin lähtökohtaisesti jo sitä, että perheen sisällä puhutaan omista ja toisen lapsista, eikä yhteisistä lapsista. Tottakai joissakin tilanteissa voi olla oleellista painottaa lasten historiaa tai biologista alkuperää, mutta silti lähtökohtana tuollainen jako on outo.
Minusta taas on pelkästään hyvä, että tämä äiti investoi enemmän omiin lapsiinsa, joilla on vähemmän, kuin minun lapseeni, jolla on muutenkin enemmän. Muussa tapauksessahan hänen omat lapsensa saisivat vieläkin vähemmän ja minun lapseni taas vieläkin enemmän. En näe tuollaisessa "tasapuolisuudessa" järjen häivää, jos se tarkoittaa entisestään leventyvää elintasoeroa lasten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Sitä paitsi lapsille nimenomaan ei voi selittää, että uusperheen isä ei ole lasten isä, ja siksi hänen ei tarvitse huomioida lasta mitenkään. Ei ole aikuisen määrittelyvallassa päättää, ketä lapsi pitää itselleen tärkeänä aikuisena ja isähahmona, ja todennäköisesti perheen aikuisten huomio ja rakkaus on lapselle vähintäänkin tasapuolisuuden kokemuksen näkökulmasta hyvin tärkeä.
Jos lähtee uusperheen vanhemmaksi, on todella oltava vanhempi perheen lapsille. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen, kannattaa jättää uusperheily sikseen.
Lapsen ja aikuisen välinen hyvä ja lämmin suhde ei edellytä, että lapsi pitäisi aikuista isänään tai äitinään. Kysehän on nimenomaan lapselle tärkeästä aikuisesta tai isähahmosta, ei isästä. Jos tämäkin uusperhe hajoaa, tuo tärkeä aikuinen ja isähahmo häviää lapsen elämästä kuin pieru Saharaan. Pitää ymmärtää, että tuo ihmissuhde on olemassa vain niin kauan, kun nämä kaksi aikuista ovat yhdessä. Lapselle ei ole tarpeen erikseen sitä mainita, mutta aikuisten tulee tiedostaa asia eikä uskotella lapselle tai antaa lapsen ymmärtää, että isiä tai äitejä voisi olla lukematon määrä ja heidän kaikkien kanssa ollaan tekemisissä hamaan hautaan asti. Kun ei se valitettavasti ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Sitä paitsi lapsille nimenomaan ei voi selittää, että uusperheen isä ei ole lasten isä, ja siksi hänen ei tarvitse huomioida lasta mitenkään. Ei ole aikuisen määrittelyvallassa päättää, ketä lapsi pitää itselleen tärkeänä aikuisena ja isähahmona, ja todennäköisesti perheen aikuisten huomio ja rakkaus on lapselle vähintäänkin tasapuolisuuden kokemuksen näkökulmasta hyvin tärkeä.
Jos lähtee uusperheen vanhemmaksi, on todella oltava vanhempi perheen lapsille. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen, kannattaa jättää uusperheily sikseen.
Ai? Miksi nämä lapset sitten kutsuvat biologista isäänsä? Isä1 ja isä2, ja kumpi on se kakkosisä? Onko tässä se naisten vaalima ajatus, että lapset ovat heidän, ei miehen, ja eron sattuessa heille äiti voi tuoda uuden isän samalla kun vanha savustetaan pois elämästä? Minä, teinilasten kanssa eronneena en ymmärrä, että lapsillani pitäisi olla muuta isää kuin se heidän omansa, biologinen isä. Ja minun puolisoni on heille "Kimmo", ei isä, enkä minä ole äiti tai äitipuoli miehen lapsille. Uusperheet hajoavat huomattavasti helpommin kuin ne ensimmäiset, ja siihen syynsä, ei ole helppo kuvio. Montako "isää" niillä lapsilla kerkeää olla aikuisikäänsä mennessä jos niitä aina parisuhteiden kariutuessa ja uuden alkaessa aina vaihdetaan? Ei ihme, että uusperheissä on ongelmia jos lapset omitaan ajattelematta biologisten vanhempien oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Ei. Lopputulos ei ole sama, koska lasten näkökulmasta oman perheyksikön aikuisten toiminta liittyy heidän tasapuolisuuteensa, rakkauteensa ja vanhemmuuteensa.
Perheen ulkopuolelta tulevat eriarvoiset lahjat voivat olla itsessään ongelma, mutta eivät niin suuri ongelma kuin perheen sisältä ruokittu eriarvoisuus.
Tässä esimerkissäni perheen äiti ostaa omille lapsilleen A ja C huomattavasti enemmän ja kalliimpia lahjoja kuin miehensä lapselle B. Eikö tämäkin siis ole eriarvoista?
No jos lapset elävät samassa perheessä, niin totta kai se on eriarvoista ihan riippumatta siitä, osteleeko kalliimpia tavaroita "omille" lapsilleen äiti vai isä. Ihmettelen tosin lähtökohtaisesti jo sitä, että perheen sisällä puhutaan omista ja toisen lapsista, eikä yhteisistä lapsista. Tottakai joissakin tilanteissa voi olla oleellista painottaa lasten historiaa tai biologista alkuperää, mutta silti lähtökohtana tuollainen jako on outo.
Minusta taas on pelkästään hyvä, että tämä äiti investoi enemmän omiin lapsiinsa, joilla on vähemmän, kuin minun lapseeni, jolla on muutenkin enemmän. Muussa tapauksessahan hänen omat lapsensa saisivat vieläkin vähemmän ja minun lapseni taas vieläkin enemmän. En näe tuollaisessa "tasapuolisuudessa" järjen häivää, jos se tarkoittaa entisestään leventyvää elintasoeroa lasten kesken.
Useat asiat ihmisten kesken perustuu kuitenkin täysin tarpeettomaan vertailemiseen toisiin ihmisiin. Se on suurin ongelma, ei se, millaisia puhelimet ovat. Eri asia on sitten ruoan, vaatetuksen, terveyden, koulutuksen yms. asioiden suhteen, joissa olisi saavutettava tasapuolisuus, koska ne ovat elinehtoja tai lähes sitä. Kännykkä ei ole elinehto tai mitkään vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Sitä paitsi lapsille nimenomaan ei voi selittää, että uusperheen isä ei ole lasten isä, ja siksi hänen ei tarvitse huomioida lasta mitenkään. Ei ole aikuisen määrittelyvallassa päättää, ketä lapsi pitää itselleen tärkeänä aikuisena ja isähahmona, ja todennäköisesti perheen aikuisten huomio ja rakkaus on lapselle vähintäänkin tasapuolisuuden kokemuksen näkökulmasta hyvin tärkeä.
Jos lähtee uusperheen vanhemmaksi, on todella oltava vanhempi perheen lapsille. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen, kannattaa jättää uusperheily sikseen.
Ei jessus. Ehkä jos se uusisä on ollut niin kauan että lapsi ei muusta tiedä. Omat vanhempani erosivat kun olin 9 ja 11v äiti toi näytille poikaystävän. Se oli VAIN äidin mies ja asui meillä, ei mikään tärkeä aikuinen saati isän vastine. Eikä haitannut yhtään että muutti joitain vuosia myöhemmin pois.
Muutin kyllä itsekin heti kun täytin 18, lähinnä siksi etten pitänyt äidistäni ihmisenä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Sitä paitsi lapsille nimenomaan ei voi selittää, että uusperheen isä ei ole lasten isä, ja siksi hänen ei tarvitse huomioida lasta mitenkään. Ei ole aikuisen määrittelyvallassa päättää, ketä lapsi pitää itselleen tärkeänä aikuisena ja isähahmona, ja todennäköisesti perheen aikuisten huomio ja rakkaus on lapselle vähintäänkin tasapuolisuuden kokemuksen näkökulmasta hyvin tärkeä.
Jos lähtee uusperheen vanhemmaksi, on todella oltava vanhempi perheen lapsille. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen, kannattaa jättää uusperheily sikseen.
Ai? Miksi nämä lapset sitten kutsuvat biologista isäänsä? Isä1 ja isä2, ja kumpi on se kakkosisä? Onko tässä se naisten vaalima ajatus, että lapset ovat heidän, ei miehen, ja eron sattuessa heille äiti voi tuoda uuden isän samalla kun vanha savustetaan pois elämästä? Minä, teinilasten kanssa eronneena en ymmärrä, että lapsillani pitäisi olla muuta isää kuin se heidän omansa, biologinen isä. Ja minun puolisoni on heille "Kimmo", ei isä, enkä minä ole äiti tai äitipuoli miehen lapsille. Uusperheet hajoavat huomattavasti helpommin kuin ne ensimmäiset, ja siihen syynsä, ei ole helppo kuvio. Montako "isää" niillä lapsilla kerkeää olla aikuisikäänsä mennessä jos niitä aina parisuhteiden kariutuessa ja uuden alkaessa aina vaihdetaan? Ei ihme, että uusperheissä on ongelmia jos lapset omitaan ajattelematta biologisten vanhempien oikeuksia.
Näin se vain menee, että uusi miehesi on lapsillesi uusi isä, joka eronne jälkeenkin ostelee lapsillesi kalliita puhelimia, jos ostaa omilleenkin.
Olihan täällä pitkä ketju siitäkin, että uuden miehen äidin pitää ostaa naisen lapsille kalliita lahjoja, vaikka ne saavat niitä isältäänkin ja omilta isovanhemmiltaan.
Eli naisen lapset voittavat aina, kun uusia isiä tulee vaikka kuinka monta ja heidän pitää hamaan hautaan asti ostella naisen uusille ja vanhoille lapsille lahjoja, kuten heidän isovanhempienkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Ei. Lopputulos ei ole sama, koska lasten näkökulmasta oman perheyksikön aikuisten toiminta liittyy heidän tasapuolisuuteensa, rakkauteensa ja vanhemmuuteensa.
Perheen ulkopuolelta tulevat eriarvoiset lahjat voivat olla itsessään ongelma, mutta eivät niin suuri ongelma kuin perheen sisältä ruokittu eriarvoisuus.
Tässä esimerkissäni perheen äiti ostaa omille lapsilleen A ja C huomattavasti enemmän ja kalliimpia lahjoja kuin miehensä lapselle B. Eikö tämäkin siis ole eriarvoista?
No jos lapset elävät samassa perheessä, niin totta kai se on eriarvoista ihan riippumatta siitä, osteleeko kalliimpia tavaroita "omille" lapsilleen äiti vai isä. Ihmettelen tosin lähtökohtaisesti jo sitä, että perheen sisällä puhutaan omista ja toisen lapsista, eikä yhteisistä lapsista. Tottakai joissakin tilanteissa voi olla oleellista painottaa lasten historiaa tai biologista alkuperää, mutta silti lähtökohtana tuollainen jako on outo.
Minusta taas on pelkästään hyvä, että tämä äiti investoi enemmän omiin lapsiinsa, joilla on vähemmän, kuin minun lapseeni, jolla on muutenkin enemmän. Muussa tapauksessahan hänen omat lapsensa saisivat vieläkin vähemmän ja minun lapseni taas vieläkin enemmän. En näe tuollaisessa "tasapuolisuudessa" järjen häivää, jos se tarkoittaa entisestään leventyvää elintasoeroa lasten kesken.
Useat asiat ihmisten kesken perustuu kuitenkin täysin tarpeettomaan vertailemiseen toisiin ihmisiin. Se on suurin ongelma, ei se, millaisia puhelimet ovat. Eri asia on sitten ruoan, vaatetuksen, terveyden, koulutuksen yms. asioiden suhteen, joissa olisi saavutettava tasapuolisuus, koska ne ovat elinehtoja tai lähes sitä. Kännykkä ei ole elinehto tai mitkään vastaavat.
Samaa mieltä. Mutta lasten ja erityisesti teinien keskuudessa vertailu on hyvin tavallista. Aivan kuten aloittajan tapauksessakin hänen lapsensa vertaa omaa puhelintaan aloittajan uuden miehen lasten puhelimiin. Jos vertailua ei olisi, ei olisi ongelmaakaan. Ongelma ei kuitenkaan poistu sillä, että pitäisi ostaa kaikille samanlainen, koska nallekarkit nyt vaan eivät mene tasan. Parhaiten nallekarkkien jako onnistuu ydinperheissä. Uusperheissä on aina mahdollisuus, että joku lapsista saa enemmän kuin toinen. Ja joskus ero on jopa huomattava. Tärkeintä olisikin opettaa lapsia olemaan vertailematta. Ymmärrän kyllä, että se voi olla vaikeaa ja ahdistavaakin, jos on itse osapuoli, jonka lapsi jää vähemmälle. Jokainenhan meistä haluaisi omille lapsilleen parasta.
Sanot tietenkin laprsellesi, että jokainen lapsi on yhtä arvokas. Toiset lapset vaan tarvitsevat enemmän materiaa saavuttaakseen saman arvonkuin sinulla on ilman härpäkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö helpointa olisi, että poistettaisiin ne miehen lapset kokonaan kuvioista ja mies käyttäisi rahansa naisen lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
Ihan oikeasti, jos et ymmärrä, et ymmärrä.
Halusin vain tietää, onko tuo sinun mielestäsi ok? Minun mielestäni on ihan ok, mutta valitettavasti lapseni isän, hänen uuden vaimonsa sekä heidän lastensa A ja C mielestä ei ole. Kuulemma A ja C ovat kateellisia B:lle (joka siis on minun lapseni), kokevat olevansa eriarvoisia ja tämä on aiheuttanut heidän uusperheessään kitkaa.
Vähävaraisemman uusperheen lapsista A ja C tilanne voi tietysti tuntua kurjalta, mutta elämä ei ole tasapuolista. Kukaan ei voi kieltää B:n äitiä tai B:n muita äidin puoleisia sukulaisia, jotka eivät siis ole mitään sukua A:lle ja C:lle, ostamasta B:lle puhelimia, lomamatkoja ym. Sen sijaan pitäisin B:n isää törppönä, jos hän ostaisi 1000 euron puhelimen vain B:lle, mutta ei A:lle ja C:lle, joiden kanssa hän asuu samassa taloudessa ja jotka siten ovat B:n lisäksi myös hänen perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö helpointa olisi, että poistettaisiin ne miehen lapset kokonaan kuvioista ja mies käyttäisi rahansa naisen lapsiin.
Aika useinhan näin käykin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö helpointa olisi, että poistettaisiin ne miehen lapset kokonaan kuvioista ja mies käyttäisi rahansa naisen lapsiin.
Helpointa olisi jos jokainen tekisi lapsia vain sen verran kuin kykenee elättämään eikä vaatisi parempaa elintasoa jonkun toisen kustannuksella. Ne sosiaaliset erot vain korostuvat myöhemmin: varakkaiden, hyvinkoulutettujen vanhempien lapset hankkivat koulutuksen ja hyväpalkkaisen ammatin, sen kehnostikoulutetun äidin lapsi ottaa mallia äidistään koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Aloituksessa kyse oli vain lapsen puhelimesta.
Mutta noin muuten uusperheessä voi hyvinkin lapsilla olla erilaisia tavaroita ja asioita, jos toisen lapsen etävanhempi on huomattavasti varakkaampi kuin toisen lapsen etävanhempi tai uusperheen vanhemmat.
Voi toki jos joku perheen ulkopuolinen ne on ostanut, mutta ei voi olla niin että vanhemmat ostavat osalle lapsia tavaroita ja osa jää ilman.
Lopputulos on kuitenkin aivan sama. Jos lapsi saa toiselta vanhemmaltaan eli etävanhemmaltaan ja tämän puolen suvultaan kalliita juttuja, ulkomaanmatkoja yms, niin tällä lapsella on edelleen enemmän kuin muilla lapsilla, jotka asuvat saman katon alla.
Lapsen psyykeen kannalta asia on kuitenkin täysin eri ostaako perheen toinen vanhempi toiselle lapselle enemmän vai tuleeko tavarat ulkopuolelta.
Eli sinusta lapsen biologinen vanhempi on ulkopuolinen? Ja se ei haittaa muita lapsia, että yksi lapsista saa biologiselta isältään/äidiltään ihan mitä vaan, kunhan tämä "ulkopuolinen" vanhempi asuu eri osoitteessa? Mä vähän luulen, että lapset oikeasti haluavat vain niitä tavaroita ja heille on yks ja sama, kuka sen tavaran on ostanut tai jättänyt ostamatta. Kyllä kateus nostaa päätään silloinkin, jos yhden lapsen saama luxus on tullut lapsen etävanhemman puolelta.
Varmasti silloinkin jos naapurin lapsella on paljon kaikkea, mutta jos et ymmärrä mitä eroa on sillä että perheen sisällä suositaan tiettyjä lapsia kuin että koko maailma ei ole oikeudenmukainen, niin en voi auttaa.
Naapurin lapsihan ei olekaan samaa perhettä. Ajattelepa nyt asiaa lapsen näkökulmasta: perheessä on äidin lapsi A, isän lapsi B ja heidän yhteinen lapsensa C. He kaikki ovat samaa perhettä, eikö vain? Myös silloin, jos lapsi B asuu heidän kanssaan vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko äidillään? Tai vaikkapa niin, että asuu kokonaan isällään? Uusperheen vanhemmat ostavat kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtä paljon. Mihinkään luxukseen ei ole varaa, mutta pärjätään. Lapselle B hänen äitinsä ja äitinsä sukulaiset maksavat lomamatkoja, ostavat merkkivaatteita, merkkilaukkuja, pienempänä hienoja leluja, kalliin kännykän, tabletin jne. Lapset A ja C eivät ole yhtään kateellisia mistään, mitä lapsi B saa enemmän kuin he? On ihan oikein, että lapsella B on enemmän kuin lapsilla A ja C? Perheen lasten kesken vallitsee tasa-arvo, vaikka B saa kaikkea paljon enemmän ja kalliimmalla kuin A ja C?
No sillä on silti aika paljon merkitystä, mitä juuri OMAN perheen vanhemmat tekevät. Joissakin tapauksissa voi olla toki ongelma jo se, mitä joku perheen lapsista saa ulkopuolisilta, mutta silti ensisijaisen tärkeää on aina se, miten oman perheen vanhemmat kohtelevat lapsia.
Lapset punnitsevat vanhempien rakkautta huomion ja materian kautta. Kateuden juurisyyt ovat harvemmin siinä tavarassa itsessään kuin sen sybolisessa arvossa rakkauden indikaattorina.
Hei haloo. Kun näissä eroperheissä lapsella on kaksi OMAA perhettä, eikö? Jos esim. ap:n miehen exällä uusia lapsia jotka saavat kalliita puhelimia, eikö heille myös kuulu ne kalliit puhelimet, heidän OMAssa toisessa perheessä? Ja näin ollen, jos ap:n uusi mies joutuu jo ostamaan kaksi kallista puhelinta (ei missään sanonut ostiko nuo mies vai joku muu sukulainen), hänen pitäisi ostaa sellainen myös ap:n lapselle koska ap on köyhä ja lapsen isä on köyhä... Ei näissä ole helppoa ratkaisua.
Ap nimenomaan antoi ymmärtää, että mies osti lapsille puhelimet itse. Hän sanoi, että miehellä ei ole rahasta pulaa, ja että sen huomaa - ja jatkoi sanomalla, että miehen lapsilla on kaikki muutkin hilavitkuttimet, joita ap:n lapset sitten saavat kotona lainata.
Tietenkään kaikkeen ei ole yleispätevää ratkaisua, ja nimenomaan joskus on ongelmana se, mitä perheen ulkopuoliset ostavat (ja kyllä, jonkun perheen lapsen toinen perhe on tämän käsiteltävänä olevan perheen ulkopuolinen taho). Siitä huolimatta kun puhutaan jostakin tietystä perheestä, juuri silloin on aina ensijaista ja oleellista, mitä sen perheen vanhemmat tekevät. Sitten jos lapsilla on vanhempia myös muualla, niitä tilanteita pitää punnita erikseen.
Tässä ketjussa on kyse asetelmasta, jossa perheen toinen vanhempi kohtelee lapsia eriarvoisesti. Se on minusta täysin järkyttävää ja kategorisesti sietämätöntä. Se, mitä lasten muissa perheissä sitten tapahtuu, vaikuttaa toki oman perheen kuvioihin myös, mutta sellaisen kompensointi tms. täytyy miettiä tapauskohtaisesti.
Tässä komennttiketjussa, jota sinäkin nyt lainasit, on tuolla välissä yksi minun kommenttini, jossa sanoin, että lapsen kannalta lopputulos on sama: jollain perheen lapsista on korkeampi elintaso kuin muilla. Tämä on asia, joka tällaisessa uusperheessä vanhempien pitää selittää omille lapsilleen. He selittävät lapsille A ja C, että koska B:n äiti ei ole teidän äitinne, sen vuoksi B:n äidin ei tarvitse ostaa teille mitään. Aivan yhtä hyvin he voisivat selittää A:lle, että koska perheen mies ei ole A:n isä, sen vuoksi B:n ja C:n isän ei tarvitse ostaa mitään A:lle.
Sitä paitsi lapsille nimenomaan ei voi selittää, että uusperheen isä ei ole lasten isä, ja siksi hänen ei tarvitse huomioida lasta mitenkään. Ei ole aikuisen määrittelyvallassa päättää, ketä lapsi pitää itselleen tärkeänä aikuisena ja isähahmona, ja todennäköisesti perheen aikuisten huomio ja rakkaus on lapselle vähintäänkin tasapuolisuuden kokemuksen näkökulmasta hyvin tärkeä.
Jos lähtee uusperheen vanhemmaksi, on todella oltava vanhempi perheen lapsille. Jos ei ole valmis vanhemmuuteen, kannattaa jättää uusperheily sikseen.
Ai? Miksi nämä lapset sitten kutsuvat biologista isäänsä? Isä1 ja isä2, ja kumpi on se kakkosisä? Onko tässä se naisten vaalima ajatus, että lapset ovat heidän, ei miehen, ja eron sattuessa heille äiti voi tuoda uuden isän samalla kun vanha savustetaan pois elämästä? Minä, teinilasten kanssa eronneena en ymmärrä, että lapsillani pitäisi olla muuta isää kuin se heidän omansa, biologinen isä. Ja minun puolisoni on heille "Kimmo", ei isä, enkä minä ole äiti tai äitipuoli miehen lapsille. Uusperheet hajoavat huomattavasti helpommin kuin ne ensimmäiset, ja siihen syynsä, ei ole helppo kuvio. Montako "isää" niillä lapsilla kerkeää olla aikuisikäänsä mennessä jos niitä aina parisuhteiden kariutuessa ja uuden alkaessa aina vaihdetaan? Ei ihme, että uusperheissä on ongelmia jos lapset omitaan ajattelematta biologisten vanhempien oikeuksia.
Usein on lapsillekin parempi ja helpompi, jos heille ollaan alusta lähtien rehellisiä. Pidetään selvät sävelet siitä, kuka on kenenkin isä, äiti, ukki, mummi, kummi jne. Ei se tarkoita, että muut lapsen elämässä olevat aikuiset eivät voisi olla lapselle tärkeitä. Minusta tasapuolisuudeksi riittää, että perheen yhteinen elintaso on kaikilla sama ja lapsilta vaaditaan samanlaisia asioita. Ts kaikki asuvat samassa asunnossa eikä yhden tarvitse asua ullakolla tai kellarissa, ruokapöydässä syödään samaa ruokaa eikä yhden tarvitse syödä tarjousmakkaraa muiden popsiessa sisäfilettä, kaikki lapset osallistuvat yhtä paljon kotitöihin (tietenkin ikätasoonsa sopivalla tavalla), kaikilla lapsilla on samassa kodissa samassa iässä samat kotiintuloajat, kiroilua ei siedetä keneltäkään tai se siedetään kaikilta jne.
Jaa-a, minut on opetettu, että jos johonkin ei ole varaa, niin sitä ei hankita. Ja todellakaan kaikilla ei ole tonnin puhelimia, joillakin voi olla 600e puhelin, harvalla. Olen opetta utmyös omille lapsille, että ei saa haukkua toisen puhelinta, musiikkimakua jne.
Vierailija kirjoitti:
Tonnin puhelin. Lapsella.
Ihan nykypäivää, monen perheen 11v Nico-Petterit ne käärivät taas tänä jouluna paketeistaan ihka-uudet iPhone X:t (ovh 1179€). 😂
Jep. Mun mielestä tuo poskettoman kalliiseen puhelimeen sijoittaminen on enemmänkin heikkolahjaisten touhua - saatanan kalliilla luurilla kompensoidaan muita puutteita, ikään kuin se luuri vois viedä fokuksen pois siitä heikkolahjaisuudesta. Tätä perustelen sillä, että sehän on samaa kuin heittäis joka päivä pari euroa roskiin - niin nopeasti se puhelimen arvo laskee, ja joissakin käsissä vieläkin nopeammin.
Että en mä ap:na surisi kauheasti, vaikka ymmärrän toki että lapsen puolesta tilanne tuntuu epäreilulle. Mutta elämä on.
Aloittajalle: jos lapsi haluaa "paremman" puhelimen, kerro lapselle vaihtoehdoista. Eli rahaa voi saada esim. ulkoiluttamalla koiria, lastenhoidosta, pullojen keräämisestä, jonkun verran on ollut juttuja nuorista käsityömyyjistä, isovanhemmilta voi kysyä voiko tienata esim. siivoamalla tai pesemällä autoa...
Myös käytetty puhelin on hyvä vaihtoehto ja näihin saattaa saada rahat reippaastikin kerättyä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, tonnin puhelimet lapsilla on kyllä ihan naurettavaa, mutta jos unohdetaan ne niin en kyllä perustaisi "perhettä" miehen kanssa kenestä on ihan ok että osa lapsista saa enemmän kuin muut, ei perheessä voi olla montaa eri elintasoa.
Ja puhelin on se, mikä määrittää elintason?
Ei pelkästään puhelin, mutta tuskinpa se puhelimeen jää. Joku saa merkkivaatteet ja toinen halvat tokmannin kopiot, joku saa uuden mopon ja toinen käytetyn.. Toinen viedään ulkomaille ja toista ei ikinä. Ei kiitos tuollaista perhettä minulle.
Juuri näin. Jotkut tuntuvat sekoittavan perheen ja liikekumppanuuden keskenään.
Liikekumppanuus on sitä, että jos toinen omistaa puljusta 25 prosenttia ja toinen 75 prosenttia, nallekarkit jaetaan sen mukaan. Perhe on sitten jotain ihan muuta ja nuo jutut pitäisi kelata jo uusioperhettä muodostettaessa.
Minä en yksinkertaisesti kehtaisi ostaa omille lapsille luksusta ja jättää joku samassa perheyksikössä asuva jämäsijoille. Se on statement, jossa sanotaan, että sinä nyt vain asut täällä, mutta minun silmissäni et ole perhettä.
Toinen juttu on sitten se, että pitääkö yhdellekään lapselle ostaa tonnin luuria. Meillä luurin uusimista sponssataan satasella ja jollei se riitä, loput saa säästää itse. Se olisi varmaan hyvä ratkaisu uusioperheissäkin, jollei sitten viikkorahakin mene 1/10:een.
No jos lapset elävät samassa perheessä, niin totta kai se on eriarvoista ihan riippumatta siitä, osteleeko kalliimpia tavaroita "omille" lapsilleen äiti vai isä. Ihmettelen tosin lähtökohtaisesti jo sitä, että perheen sisällä puhutaan omista ja toisen lapsista, eikä yhteisistä lapsista. Tottakai joissakin tilanteissa voi olla oleellista painottaa lasten historiaa tai biologista alkuperää, mutta silti lähtökohtana tuollainen jako on outo.