Tuttu jätti miehensä kun tämä oli liian kiltti. Auttakaa ymmärtämään?

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Jatkan vielä, että tiedän omasta kaveripiiristä tapauksen, jossa eräs naispuolinen erittäin päällepäsmäröivä kaverini alkoi seurustella porukkamme kilteimmän miehen kanssa. Myöhemmin hän päätti suhteen, koska ei jaksanut miehen kiltteyttä ja sitä, ettei tämä sanonut hänelle koskaan vastaan. Minua voimakastahtoisena naisena suututti aina katsella, miten ystäväni kohteli poikaystäväänsä, joka on myös minun hyvä ystäväni. Aikani sitä sivusta eri tilanteissa seurattuani ja ystäväni puheita aiheesta kuultuani sanoin hänelle pariin eri otteeseen kahden kesken, että voisiko hän kohdella miestä vähän asiallisemmin. Siis heidän eronsa jälkeen, kun edelleen samassa kaveripiirissä pyörivät ja sama omistavan törkeä ja alistava käytös miestä kohtaan jatkui. Siinä näki ihan reaalielämässä, miten toinen ei osaa yhtään puolustautua, vaikka jostain olin aistivinani, että kyllä vituttaa tai ainakin pahalta tuntuu tuo exän törkeä käytös. Minusta ainakin tuntui pahalta jo ihan sivustakatsojana.

Tämä päällepäsmärinainen totesi siihen, että "olen tottunut kohtelemaan häntä näin" ja jatkoi käytöstään entiseen malliin. Jossain vaiheessa tämä alkoi kaivella aika tavalla ja emme ole enää ystäviä tämän naisen kanssa. (Meillä oli myös omat keskinäiset kiistamme, mutta alkujaan aloin suuttua tähän aikaisemmin hyvään ystävääni, kun jouduin kaveriporukan tapaamisissa näkemään jatkuvasti, miten paskasti hän kohteli miespuolista ystävääni.)

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Ilmeisesti tuo nainen oli vähän kuin minäkin, vahva, joka haluaa vielä vahvemman ja minimissään samantasoisen. Silloin on vaara, että alkaa provokaatiolla etsiä sitä kohtaa, jossa toinen alkaisi pistää vastaan. En siis mitenkään tarkoita tuon olevan oikein ja nyt keski-ikäisenä osaan provota riittävän lempeästi ja lyhytkestoisesti, jos toinen luisuu sinne välinpitämättömyyden suohon.

Hypergamia pätee siis tässäkin.

Ketjusta voimme oppia seuraavaa:

- nainen haluaa miehen olevan häntä vahvempi ja parempi. Heikko nainen haluaa vahvan koska on itse heikko ("vastakohdat täydentävät toisiaan"), vahva nainen haluaa vahvan koska on itsekin vahva ("samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä")

- nainen haluaa alistua seksuaalisesti. Paras seksi on sellaista jossa dominoiva mies ottaa narttunsa rajusti ja eläimellisesti

- nainen halveksii liiallista kiltteyttä enemmän kuin mitään muuta piirrettä miehessä. Edes murhaajista, diktaattoreista, ym ei kirjoiteta yhtä ikävästi kuin kilttimiehistä

- nainen elää yhä kivikaudella, miehen tulee ottaa mitä haluaa kuten se luolamies joka kaatoi leijonan ja raahasi sen perheelleen heikomman luolamiehen nenän edestä

- miesten ei kannata kuunnella mitä naiset neuvovat heitä tekemään,  mutta kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaiset miehet _todellisuudessa_ saavat haukut päälleen

 

Kommentoit tekstiäni. Huomasitko kuitenkin, että tuo toinen nainen halusi olla se suhteen "mies", häntä se ei haittaa. Ja dominoi mielellään sängyssäkin. Minä taas en haluaisi olla mies vaan nainen ja olen aktiivinen ja intohimoinen sängyssä, mutta mielelään vetovuoroin niin, että minulla säilyy tunne naiseudesta ja miehen miehisyydestä. Liian innokas nainen kuohitsee henkisesti seksuaalisesti passiivisen miehen, kun mies tajuaa naisen jäävän tyydytyksessä vajaaksi. 

Eli toisin sanottuna et halua olla perinteinen nainen, mutta sitten haluat kuitenkin. Tähän törmää usein, naiset kehuskelevat maskuliinisilla ominaisuuksillaan ("olen vahva"), ja sitten kuitenkin haluaisivat tuntea itsensä feminiinisiksi. Tästä syntyy samanlaisuus-erilaisusperiaate, naiset ovat erilaisia mutta haluavat silti samanlaisen miehen.

Mitä tulee alfanarttuun, tiesitkö että erään tutkimuksen mukaan 95% naisista on alistuvia kun taas vain 40% miehistä on dominoivia? Alistuvia miehiä on n. 15%, dominoivia naisia n. kymmenesosa tuosta. ts. miesten seksuaaliset mieltymykset vaihtelevat huomattavasti enemmän, naisten ollessa kuin klooniarmeija.

Sukupuolirooleihin pätee sama. Nainen voi olla suosittu kodin hengettärenä tai tomintasankarittarena, mies vain toimintasankarina. Jne.

 

Missä olen sanonut, etten halua olla nainen? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Ongelma syntyy siinä, että riittävän vahvoja miehiä on vähän ja sitten se mies pitäisi vielä saada haluamaan juuri minua. Eli on niitä pariutumisongelmia naisillakin, usko pois. 

Väännän asian sinulle rautalangasta.

- vahvalle naiselle sopii vahva mies ("samanlainen")

- pehmeälle naiselle sopii vahva mies ("erilainen", koska jonkun pitää ottaa miehen rooli)

Miten on mahdollista että kaikille naiselle sopii se sama vahva mies, kun taas naisista miehille sopivat niin vahvat kuin pehmeätkin?

 

Väännämpä minäkin rautalangasta:

1. Olen vahva nainen, joka pitää pehmeyttä miehissä viehättävänä piirteenä.

2. En voisi seurustella suhteessa, jossa minä olisin se pehmeämpi ja mies se vahvempi osapuoli. Ajatus on luotaantyöntävä ja epäseksikäs.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki ärsyttävästä vanhanajan ritarimeiningistä on tää että vanhanajan herrasmieheksi itsensä kokeva vanhempi mieshenkilö auttoi mulle asiakastapaamisen päätteeksi takin päälle. Olin tietysti tilanteessa ystävällinen jne., mutta kyllä ärsytti sisimmässä. Juuri tällaista kuviota en kaipaa yhteiskuntaan enkä parisuhteeseen. Saan itse takin päälleni, kiitos vain. Vammaantuneita ja lapsia autetaan pukemaan vaatteet päälle. Olen aina halunnut maksaa omat syötäväni ja juotavani ja pitkin hampain antanut miehen maksaa jos kohteliaisuussyystä on pakko. Samaa kuviota olen hakenut parisuhteeseeni, että olisi kaksi ihmistä jotka toimii sen mukaan mikä on järkevää ja perustuu todellisuuteen. Ovi avataan sellaiselle joka ei sitä itse saa auki tai jolla on kantamukset. Ei minulle siksi että olen nainen.

Jännää. Minä taas olen sellainen, joka voi ojentaa miehelle takin, avata hänelle oven. Aika monet kerrat olen tarjonnut miehelle juoman baarissa tai aterian ravintolassa. Enkä siis pelkästään omalle puolisolle tai ihastukselle, jota koitan iskeä, vaan ihan kaverimiehille ja esim. ystävän miesystävälle sellaisessa herrasmiesmäisessä herrasnaisuuden puuskassani. Se tuntuu minusta hyvältä ja yleensä miehetkin ottavat ihan mielellään tällaisia huomionosoituksia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, joten anteeksi jos tässä tulee toistoa. Mutta voi olla, että tuon kiltin miehen ex on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli kaipaa parisuhteessaan vahvaa, dominoivaa miestä. Ja dominoivalla en tosiaankaan tarkoita mitään liivijengiläistä mulkkua tms. "jännämiestä", vaan henkisesti vahvaa ja määrätietoista miestä. Itse olen tasa-arvon kannattaja, mutta omassa elämässäni haluan miehen olevan minun perheeni pää. Ns. kilttimiehissä ei mielestäni ole mitään vikaa, olen yhtä lailla "kiltti" nainen itsekin. "Kiltin" miehen kanssa en vaan tuntisi oloani parisuhteessa oikeaksi, vaikka "kiltit" miehet ovat mielestäni esim. kavereina ja työkavereina huippuja.

Joku voi nyt ihan hyvällä syyllä kysyä, että mitäs ap:n tutun eksä sitten alunperin valitsi kilttimiehen? Omalta kohdaltani voin kertoa, että itselläni meni useampi vuosi hyväksyä itsessäni se ominaisuus, että oikeasti haluan olla parisuhteessa ns. alisteisessa/perinteisessä asemassa. Etenkin, kun yhteiskunnallisissa kysymyksissä maailmankatsomukseni on hyvinkin liberaali ja feministinen. Siten minäkin seurustelin muutaman vuoden kiltin ja herkän miehen kanssa, kun en voinut myöntää itselleni, että parisuhdeasioissa arvomaailmani onkin kuin 1800-luvulta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten monenlaiset ihmiset määrittelevät itsensä feministiksi. No, sanovathan monet myös että materia ei ole tärkeää vaikka asuvat omakotitalossa ja ajavat omalla autolla.

Vierailija kirjoitti:

[

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

i.

Hetkinen. Taas tämä naisetkin... Eli joku nainen kertoi tuonsuuntaista, ja nyt yhtäkkiä onkin kaikki naiset. Yleistämisen ainakin osaatte.

Oma kokemukseni kilttimiehestä: jossain vaiheessa oppi mitkä asiat eivät kiinnosta, ja se on OK. Koska pidän pikkujuttuna jos jotain ei kiinnosta kaappien järjestely. Mutta sitten alkoi nyppiä kun itse piti huolehtia vesivahinko kuntoon, ja patistaa toinen siihen auttamaan, sama jos auto piti katsastaa, vaihtaa, miettiä miten säästäisi ei sijoittaisi rahaa, lasten asioista tai minkään lomamatkojen tai vapaa-ajan vieton järjestämisestä puhumattakaan. Eniten rassasi ne jutut, mihin olisi tarvinnut toisenkin mielipiteen ja panoksen ettei menetä esim. rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta. 

Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.

Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.

Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.

Mies, joka pakottaa naisen lopettamaan tupakoinnin, on hyvä mies, mutta mies, joka pakottaa naisen katselemaan rumia verhoja, on huono mies. Kyllä tämä nyt pitäis tajuta.

Mutta millainen on nainen, joka pakottaa miehensä valvomaan pitsiverhojen vuoksi? Nauttii toisen unettomuudesta? Tulee mieleen muutama ikävämpi ilmaus.

*Se verho- ja klinkkerimies

Totta kai verholla voi olla ominaisuuksien mukaan reunaehdot.

Itse en kyllä voisi muutenkaan laittaa pitsiverhoja huoneeseen, jossa miehen olisi tarkoitus harrastaa seksiä ja nukkua. 

Hyvä, että sinä ymmärsit tuon. Moni muu on pitänyt jyräämisenä noita muutamaa ponttiani. Minä valitsin klinkkerit keittiön lattiaan ja verhot makuuhuoneeseen. Sekä poistatin sen peijjakkaan kissavainajasta tehdyn maalauksen makuuhuoneeseen.

Olenko despootti kuten muutamat ovat julistaneet. Ylimielinen jyrääjä ja ties mitä?

Kilttimies en ole, enkä tule. Ja minulla on muutama, kuten sanoit, "reunaehto". Ja niistä en tingi, muusta kylläkin.

Reunaehdot on hyvä olla jokaisella ja sitten neuvottelutaitoa niiden käsittelyyn. Taisit vähän provota, kun esitit niin jyrkkää vai oletko oikeasti despootti reunaehtojesi kanssa?

Tämä nyt on tällainen perusmanipulaatori, joka saa jotain infantiilia tyydytystä siitä että esittää provosoivia väitteitä ja sitten palaa todellisuuteen tipoittain tietoa tihkuttamalla. Näin voi harjoittaa pitkään setämäistä tärkeilyä ja päsmäröintiä ja olla aina "oikeassa".

Kilttimies on vässykkä vähäisine mielipiteineen. Kun taas mies jolla on vankat käsitykset on päsmäilevä tärkeilijä ja vieläpä setämies.Taitaa teille naisille jäädä varsin ohut siivu niitä sopivia, siis niitä nk. "normaaleja" miehiä. Ja näkyyhän tuo erotilastoissakin, jotka kertovat naisten erohalukkuudesta. Koeajon jälkeen ei nyksäkään kohta enää kelpaa. Onneksi me olemme vaimoni kanssa "vakka ja kansi". Jo tuon parikymmentä vuotta.

Nykyajan trendinä naisten keskuudessa on edellyttää tietynlaista sopuilevaa ja myötäilevää perusmiestä, josta sitten liiton koittaessa muokataan itselleen sopiva tollukka. Kuitenkaan juuri niitä erotilastoja katsellessa havaitsee, että muokkaukset eivät ole kovinkaan onnistuneita. Ilmeisesti naisten tulisi hieman joustaa vaateissaan. Muuten alkaa taas uuden etsiskely ja löytämisen vaikeudesta väninä.

Juu. Näinhän se menee.

Me homogeeninen massa ja yhden ajatuksen formaatti @NAISET vaihdamme sen perusmallimiehemme nimenomaan trendien mukaan.

Ja kaikki @NAISET tekevät aina samanlaiset valinnat, ja tietenkin toistamme aina ja uudestaan samat virheet - mistä kärsimään joutuu se Viaton Väliinputoaja, se Kunnollinen Tavallinen Perusmies! - emmekä koskaan opi niistä virheistämme mitään.

Jos @yessica_anselika95 Lahdenseudulta lähtee Tindertreffeiltä suoraan jatkoille @peteboy_88:n kaa (jonka ainoa meriitti on voitto "Suomen rumin tatska" - skabasta 3v sitten), eikä kumpikaan näistä vatipäistä ymmärrä huolehtia ehkäisystä (kaikesta muusta sähläilyistään puhumattakaan), niin sekin on valinta josta välittömine ja välillisine seurauksineen kollektiivisesti vastuussa olemme me: @NAISET.

Koska:

1. @yessica_anselika95 = @NAINEN > kaikki @NAISET = @yessica_anselika95. [MOT]

2. @peteboy_88 on takuulla jännämies koska onnistui pokaamaan 1 kpl @NAISIA

Ja yhtälön jakojäännöksen paikalta itsensä uhriutumasta löytää aina se Kunnollinen Palstamies mallia @kiltti (omasta mielestään)....

.... Koska:

3. Ylipäätään Kaikki @NAISET.

Ei aivan kaikki naiset, vaan melkein puolet eroista tapahtuu naisten aloitteesta. Voi olle, että luku on jo yli puolet. Ne, jotka eivät eroa ovat löytäneet sen vähemmistönä piileskelevän normaalimiehen.

Muuten tuo tekstisi on tyypillistä henkilöön käyvää naispuhetta, jota te täällä viljelette, ettekä itse esdes huomaa, tai tunnusta sitä.

Oivalliset kumppanit tollukkamiehille!

Miten saisin sinut ja kaltaisesi ymmärtämään tämän yksinkertaisen perusasian:

Ei. Ole. Olemassa. Sellaista. Ihmisen. Alalajityyppiä. Jonka. Voisi. Niputtaa. Vain. Yhdeksi. Identtisesti. Toimivaksi. Joukkioksi. Joka. Ei. Kykene. Itsenäiseen. Ajatteluun.

- Vieläpä. Vähättelevästi. Puhua. Vain. Jostain. Massasta. Nimeltä. "Naiset".

Tämä on nyt kolmas kerta kun yritän tuoda tämän faktan esille.

Tuntuu kyllä käsittämättöltä että vielä tänä päivänä löytyy jossain setämies-harhoissa eläviä vanhan koulun tyyppejä jotka eivät kykene mieltämään ja jäsentämään sitä todellisuutta minkä keskellä he itse elävät, muuten kuin tällaisten yksinkertaisten yleistysten kautta:

"Naiset luulevat"... ,"Naisten tulisi ymmärtää...".

Siis oikeasti.

Täysin hedelmätöntä muutenkin jankuttaa jostain eroprosenteista keskustelussa jota käydään aiheesta 'kiltteyden-käsite parisuhteessa / käytännön kokemuksia elämisestä parisuhteessa "kiltiksi" itsensä määrittelevän henkilön kanssa' - etc.

Toki aihe sinällään sivuaa myös eroasiaa, jos/kun suhde nk "kiltin" kanssa on päätynyt eroon.

- Varsinkaan jos ainoa substanssi on tuoda toistuvasti esiin omia mutu-tuntumia siitä miten Ryhmä @NAISTEN sopulilaumamainen kollektiivinen käytös on se todellinen vaaramomentti joka tämänpäivän parisuhteiden kestävyyttä uhkaa...

Eli taas: "NAISTEN pitäisi tarkastella käytöstään..."

En myöskään edusta kirjoittaessani kuin omaa subjektiivista mielipidettäni joka on rakentunut oman yksilöllisen kokemuspohjani varaan, ja pidätän itselläni myös oikeuden itsenäiseen ajatteluun, eli vastaan vain omista argumentaatioistani.

Minulla ei ole minkäänlaista mandaattia esiintyä yhdenkään toisen naispuolisen henkilön nimissä - koko populaatiosta puhumattakaan.

Toki näinkin pitkästä keskustelusta löytyy ajatuksia jotka minäkin allekirjoitan - joku toinen on osannut pukea sanoiksi ne mietteet joita itse vasta haparoiden yritin tavoitella - toisaalta voi käydä niinkin että jokin oma kommenttini sattuu osumaan kohdilleen jonkun toisen palstalaisen mietteiden kanssa (ihan sukupuolesta riippumatta...).

Vilpittömästi toivon että jatkossa myös arvoisa kirjoittajakollega kunnioittaa meitä muitakin ihan samanlaisina ja tasavertaisina yksilöinä minkälaiseksi hän itse itsensä määrittelee, ja jättää yllälainatun tekstin tyyppiset koko yhtä ihmisryhmää vähättelevät ja mitätöivät yleistykset kirjoitustensa ulkopuolelle.

Kiitos.

Jk. Miksikö tartuin nyt tähän asiaan, toistuuhan tämäntyyppiset, yleensä kirjoittajansa kapea-alaista ja kehittymätöntä ajatusmaailmaa heijastavat kommentit täällä päivittäin ja ihan toistuvasti?

Syyni on yksinkertainen: jonkun yksittäisen ja väsyneen provoyrityksen kohdalla ei todellakaan kannata vaivautua, mutta tässä keskustelussa on ihan toisen tason potentiaalia ja niin monia tasokkaita kirjoituksia että olisi sääli antaa sen upota tai harhautua tämänkaltaisiin ummehtuneisiin pseudoargumentaatioihin, jotka pahimmillaan toistuvasti esitetään tällaisella "anna-kun-setä-nyt-vähän-neuvoo-ja-kertoo-kokemuksesta-miten-nämä-hommat-oikeasti-menee" - moodilla.

Jk 2. Ei liity nyt tähän, mutta aiemmin samaa genreä edustivat nämä herrahenkilöt joille kaikki naiset olivat vain settiä "Tytöt". Ne kuuskymppisetkin.

Riitti että puhuttelija koki olevansa valta-asemassa kohderyhmäänsä nähden.

Ei palata enää siihen, eihän?

Oho. Äläs nyt alles laske.

Mitä älyn säkenöintiä, antisi keskustelulle on korvaamaton!

(Ihan siltä varalta, että olet näitä uuslukutaidottomia moukkia, pitänee avata, että tämä oli sarkasmia.)

Kuule, ei tuota sinun edellistä vuodatusta jaksa kukaan lukea. Koettaisit tiivistää sanomaasi.

korjaus edelliseen: säästäisi ELI sijoittaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

i.

Hetkinen. Taas tämä naisetkin... Eli joku nainen kertoi tuonsuuntaista, ja nyt yhtäkkiä onkin kaikki naiset. Yleistämisen ainakin osaatte.

Oma kokemukseni kilttimiehestä: jossain vaiheessa oppi mitkä asiat eivät kiinnosta, ja se on OK. Koska pidän pikkujuttuna jos jotain ei kiinnosta kaappien järjestely. Mutta sitten alkoi nyppiä kun itse piti huolehtia vesivahinko kuntoon, ja patistaa toinen siihen auttamaan, sama jos auto piti katsastaa, vaihtaa, miettiä miten säästäisi ei sijoittaisi rahaa, lasten asioista tai minkään lomamatkojen tai vapaa-ajan vieton järjestämisestä puhumattakaan. Eniten rassasi ne jutut, mihin olisi tarvinnut toisenkin mielipiteen ja panoksen ettei menetä esim. rahaa.

Kuinka näit tuon mielikuvitusmiehesi kilttinä? Ei vastuunpakoilu ole kilttiä, paitsi mielikuvituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoralinjaiset kilttimies-provot kokivat inflaation, joten nyt yritetään tällaista hienovaraisempaa lähestymistapaa.

En usko tämän palstan naurettaviin "kilttimies" ja "jännämies" juttuihin. Tämä on ihan oikea tapaus jota olen tässä aamulla pohtinut. Onhan se omituista, jos eroon johtaa toisen kiltteys.

Ap

Mitä asia sinua liikuttaa?

Jos kyseessä olisi oikeasti tuttava keskustelisit asiasta hänen kanssaan.

Vai oletko niitä viehättäviä tyyppejä jotka perkaavat tuttujensa yksityiselämää näiden selän takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiseni mainitsee tuolloin tällöin, että olen jääräpää, joka tekee asiat niinkuin itse haluaa.

Omasta mielestä pyrin ottamaan hänen mielipiteensä huomioon aina. Haluan vaan tehdä asiat oikein. Mikähän siinäkin oikein mättää?

Odotan naisten vastauksia mielenkiinnolla...

Kuvittelet todella, että tuon kuvailusi perusteella kukaan pystyisi tekemään minkäänlaisia päätelmiä parisuhteesi dynamiikasta???

Kuitenkin ns. kilttimies on hypoteesi, josta pystytään tekemään tarkkojakin analyysejä. Miksi tuosta esimerkistäni, joka on tosielämästä, ei kykene antamaan kuin tuon antamasi vastauksen? Sekin hieman agressiivinen. Niinkö teidänkin dynamikka toimii? Toinen kysyy ja toinen antaa ylimielisen vastauksen?

No täällähän kilttimiehet avaa aivoituksiaan aamusta iltaan joka jumalan päivä. Jos vaimosi tekisi samaa, niin kyllä täällä pystyttäisiin jotain sanomaan teidän parisuhteesta. Nyt ei yhtään mitään.

Valitsin itse makuuhuoneen verhot, koska vaimon valitsemat eivät kelvanneeet minulle. Ostin , teetätin ja ripustin paikoilleen. Eivät olleet vaimon mieleen, mutta tuossa ne nyt kuitenkin roikkuvat. Tässä yksi esimerkki. Remontoimme keittiön. Laitatin klinkkerilattian, keskiharmaan. Ei vaimon mieleen. Hän sai valita kaapistot ja työtasot ja välitilan materiaalit. 

Tässä esimerkkejä jääräpäisyydestäni. Analysoi!

Ei kuulosta miellyttävältä tai toimivalta minun korvaani. Minusta keittiön pitäisi olla kokonaisuus. Ja toki makuuhuoneenkin. Ei toki niin, että hän sanelee ja sinä et pidä, mutta ei toisinkaan päin. Kuulostaa ahdistavalta. 

Verhot ostin tietynlaiset, koska en osaa nukkua valoisassa.

Klinkkerin halusin puhtaanapidon helppouden vuoksi. Sävyt rimmaa niissä.

Koti on elämistä varten, eikä mikään Ikeakuvasto.

Mies, joka pakottaa naisen lopettamaan tupakoinnin, on hyvä mies, mutta mies, joka pakottaa naisen katselemaan rumia verhoja, on huono mies. Kyllä tämä nyt pitäis tajuta.

Mutta millainen on nainen, joka pakottaa miehensä valvomaan pitsiverhojen vuoksi? Nauttii toisen unettomuudesta? Tulee mieleen muutama ikävämpi ilmaus.

*Se verho- ja klinkkerimies

Totta kai verholla voi olla ominaisuuksien mukaan reunaehdot.

Itse en kyllä voisi muutenkaan laittaa pitsiverhoja huoneeseen, jossa miehen olisi tarkoitus harrastaa seksiä ja nukkua. 

Hyvä, että sinä ymmärsit tuon. Moni muu on pitänyt jyräämisenä noita muutamaa ponttiani. Minä valitsin klinkkerit keittiön lattiaan ja verhot makuuhuoneeseen. Sekä poistatin sen peijjakkaan kissavainajasta tehdyn maalauksen makuuhuoneeseen.

Olenko despootti kuten muutamat ovat julistaneet. Ylimielinen jyrääjä ja ties mitä?

Kilttimies en ole, enkä tule. Ja minulla on muutama, kuten sanoit, "reunaehto". Ja niistä en tingi, muusta kylläkin.

Reunaehdot on hyvä olla jokaisella ja sitten neuvottelutaitoa niiden käsittelyyn. Taisit vähän provota, kun esitit niin jyrkkää vai oletko oikeasti despootti reunaehtojesi kanssa?

Tämä nyt on tällainen perusmanipulaatori, joka saa jotain infantiilia tyydytystä siitä että esittää provosoivia väitteitä ja sitten palaa todellisuuteen tipoittain tietoa tihkuttamalla. Näin voi harjoittaa pitkään setämäistä tärkeilyä ja päsmäröintiä ja olla aina "oikeassa".

Kilttimies on vässykkä vähäisine mielipiteineen. Kun taas mies jolla on vankat käsitykset on päsmäilevä tärkeilijä ja vieläpä setämies.Taitaa teille naisille jäädä varsin ohut siivu niitä sopivia, siis niitä nk. "normaaleja" miehiä. Ja näkyyhän tuo erotilastoissakin, jotka kertovat naisten erohalukkuudesta. Koeajon jälkeen ei nyksäkään kohta enää kelpaa. Onneksi me olemme vaimoni kanssa "vakka ja kansi". Jo tuon parikymmentä vuotta.

Nykyajan trendinä naisten keskuudessa on edellyttää tietynlaista sopuilevaa ja myötäilevää perusmiestä, josta sitten liiton koittaessa muokataan itselleen sopiva tollukka. Kuitenkaan juuri niitä erotilastoja katsellessa havaitsee, että muokkaukset eivät ole kovinkaan onnistuneita. Ilmeisesti naisten tulisi hieman joustaa vaateissaan. Muuten alkaa taas uuden etsiskely ja löytämisen vaikeudesta väninä.

Juu. Näinhän se menee.

Me homogeeninen massa ja yhden ajatuksen formaatti @NAISET vaihdamme sen perusmallimiehemme nimenomaan trendien mukaan.

Ja kaikki @NAISET tekevät aina samanlaiset valinnat, ja tietenkin toistamme aina ja uudestaan samat virheet - mistä kärsimään joutuu se Viaton Väliinputoaja, se Kunnollinen Tavallinen Perusmies! - emmekä koskaan opi niistä virheistämme mitään.

Jos @yessica_anselika95 Lahdenseudulta lähtee Tindertreffeiltä suoraan jatkoille @peteboy_88:n kaa (jonka ainoa meriitti on voitto "Suomen rumin tatska" - skabasta 3v sitten), eikä kumpikaan näistä vatipäistä ymmärrä huolehtia ehkäisystä (kaikesta muusta sähläilyistään puhumattakaan), niin sekin on valinta josta välittömine ja välillisine seurauksineen kollektiivisesti vastuussa olemme me: @NAISET.

Koska:

1. @yessica_anselika95 = @NAINEN > kaikki @NAISET = @yessica_anselika95. [MOT]

2. @peteboy_88 on takuulla jännämies koska onnistui pokaamaan 1 kpl @NAISIA

Ja yhtälön jakojäännöksen paikalta itsensä uhriutumasta löytää aina se Kunnollinen Palstamies mallia @kiltti (omasta mielestään)....

.... Koska:

3. Ylipäätään Kaikki @NAISET.

Ei aivan kaikki naiset, vaan melkein puolet eroista tapahtuu naisten aloitteesta. Voi olle, että luku on jo yli puolet. Ne, jotka eivät eroa ovat löytäneet sen vähemmistönä piileskelevän normaalimiehen.

Muuten tuo tekstisi on tyypillistä henkilöön käyvää naispuhetta, jota te täällä viljelette, ettekä itse esdes huomaa, tai tunnusta sitä.

Oivalliset kumppanit tollukkamiehille!

Miten saisin sinut ja kaltaisesi ymmärtämään tämän yksinkertaisen perusasian:

Ei. Ole. Olemassa. Sellaista. Ihmisen. Alalajityyppiä. Jonka. Voisi. Niputtaa. Vain. Yhdeksi. Identtisesti. Toimivaksi. Joukkioksi. Joka. Ei. Kykene. Itsenäiseen. Ajatteluun.

- Vieläpä. Vähättelevästi. Puhua. Vain. Jostain. Massasta. Nimeltä. "Naiset".

Tämä on nyt kolmas kerta kun yritän tuoda tämän faktan esille.

Tuntuu kyllä käsittämättöltä että vielä tänä päivänä löytyy jossain setämies-harhoissa eläviä vanhan koulun tyyppejä jotka eivät kykene mieltämään ja jäsentämään sitä todellisuutta minkä keskellä he itse elävät, muuten kuin tällaisten yksinkertaisten yleistysten kautta:

"Naiset luulevat"... ,"Naisten tulisi ymmärtää...".

Siis oikeasti.

Täysin hedelmätöntä muutenkin jankuttaa jostain eroprosenteista keskustelussa jota käydään aiheesta 'kiltteyden-käsite parisuhteessa / käytännön kokemuksia elämisestä parisuhteessa "kiltiksi" itsensä määrittelevän henkilön kanssa' - etc.

Toki aihe sinällään sivuaa myös eroasiaa, jos/kun suhde nk "kiltin" kanssa on päätynyt eroon.

- Varsinkaan jos ainoa substanssi on tuoda toistuvasti esiin omia mutu-tuntumia siitä miten Ryhmä @NAISTEN sopulilaumamainen kollektiivinen käytös on se todellinen vaaramomentti joka tämänpäivän parisuhteiden kestävyyttä uhkaa...

Eli taas: "NAISTEN pitäisi tarkastella käytöstään..."

En myöskään edusta kirjoittaessani kuin omaa subjektiivista mielipidettäni joka on rakentunut oman yksilöllisen kokemuspohjani varaan, ja pidätän itselläni myös oikeuden itsenäiseen ajatteluun, eli vastaan vain omista argumentaatioistani.

Minulla ei ole minkäänlaista mandaattia esiintyä yhdenkään toisen naispuolisen henkilön nimissä - koko populaatiosta puhumattakaan.

Toki näinkin pitkästä keskustelusta löytyy ajatuksia jotka minäkin allekirjoitan - joku toinen on osannut pukea sanoiksi ne mietteet joita itse vasta haparoiden yritin tavoitella - toisaalta voi käydä niinkin että jokin oma kommenttini sattuu osumaan kohdilleen jonkun toisen palstalaisen mietteiden kanssa (ihan sukupuolesta riippumatta...).

Vilpittömästi toivon että jatkossa myös arvoisa kirjoittajakollega kunnioittaa meitä muitakin ihan samanlaisina ja tasavertaisina yksilöinä minkälaiseksi hän itse itsensä määrittelee, ja jättää yllälainatun tekstin tyyppiset koko yhtä ihmisryhmää vähättelevät ja mitätöivät yleistykset kirjoitustensa ulkopuolelle.

Kiitos.

Jk. Miksikö tartuin nyt tähän asiaan, toistuuhan tämäntyyppiset, yleensä kirjoittajansa kapea-alaista ja kehittymätöntä ajatusmaailmaa heijastavat kommentit täällä päivittäin ja ihan toistuvasti?

Syyni on yksinkertainen: jonkun yksittäisen ja väsyneen provoyrityksen kohdalla ei todellakaan kannata vaivautua, mutta tässä keskustelussa on ihan toisen tason potentiaalia ja niin monia tasokkaita kirjoituksia että olisi sääli antaa sen upota tai harhautua tämänkaltaisiin ummehtuneisiin pseudoargumentaatioihin, jotka pahimmillaan toistuvasti esitetään tällaisella "anna-kun-setä-nyt-vähän-neuvoo-ja-kertoo-kokemuksesta-miten-nämä-hommat-oikeasti-menee" - moodilla.

Jk 2. Ei liity nyt tähän, mutta aiemmin samaa genreä edustivat nämä herrahenkilöt joille kaikki naiset olivat vain settiä "Tytöt". Ne kuuskymppisetkin.

Riitti että puhuttelija koki olevansa valta-asemassa kohderyhmäänsä nähden.

Ei palata enää siihen, eihän?

Oho. Äläs nyt alles laske.

Mitä älyn säkenöintiä, antisi keskustelulle on korvaamaton!

(Ihan siltä varalta, että olet näitä uuslukutaidottomia moukkia, pitänee avata, että tämä oli sarkasmia.)

Kuule, ei tuota sinun edellistä vuodatusta jaksa kukaan lukea. Koettaisit tiivistää sanomaasi.

”Edellinen vuodatus” ei ollut minun näppäimistöltäni, mutta sinun kommenttisi kyllä kuvastaa tämänhetkistä lukutaidon tasoa erinomaisesti: ”Ei jaksa lukea”, jos teksitä on enemmän kuin kolme riviä.

Vierailija kirjoitti:

alfanarttu88 kirjoitti:

Mielestäni naisenkin pitäisi tiedostaa se oma henkinen voimansa ja kohdella lempeydellä sellaista miestä, jonka luonteeseen vastaava voimakastahtoisuus ei kuulu. Etenkin kumppanina, jota olisi tarkoitus rakastaa ja kunnioittaa.

Olin tästä aiemmin samaa mieltä, ja kun ryhdyin suhteeseen kiltin ja mukautuvaisen miehen kanssa, varoin päällepäsmärin elkeitä ja yritin antaa miehelle tilaa olla oma itsensä. Mies ei osannut parisuhteessa tehdä mitään itse, ehdottaa, ottaa kantaa tai esittää mielipiteitään, vaan odotti minun kertovan mitä tehdään ja mitä mieltä ollaan. Kun annoin tilaa ja vältin pomottamista ja mielipiteitteni kertomista, mies passivoitui entistä enemmän. Lopulta turhautumiseni tilanteeseen alkoi purkautumaan tiuskimisena ja turhana riitelynä, josta syytin tietenkin itseäni. Mieshän oli täydellisen kiltti puoliso ja otti minut kaikessa huomioon. Lähes kymmenen vuoden ajan yritin yksin pitää huolen siitä että molemmat saavat päättää asioista, tunsin huonoa omaatuntoa "määräilystäni", yritin tukahduttaa suuttumuksen tunteeni ja olla enemmän täydellisen puolisoni kaltainen.

Kun suhde vihdoin päättyi, mies jatkoi matkaansa itseensä tyytyväisenä. Hänhän ei ollut se, joka raivosi, itki ja tunsi tunteita, vaan oli käyttäytynyt mallikkaasti koko ajan. Itse romahdin täysin, jouduin lääkitykselle ja terapiaan ja keräilin mielenterveyteni palasia vielä pitkään jälkeenpäin. En ole vieläkään varma siitä mitä tapahtui. Olinko minä se pahis joka pilasi suhteemme?

Kurjaa kuulla, että teillä homma päättyi yrittämisestäsi huolimatta noin. Toivottavasti olet saanut itseäsi kokoon terapian ja muun myötä ja nyt pyyhkii paremmin.

Se, mitä aikaisemmassa viestissäni ajoin takaa oli, että ihmissuhteessa, jossa toinen on säyseä ja alistuva, eikä osaa tehdä päätöksiä tai kommunikoida mielipiteistään ja toinen taas luonteeltaan dominoivampi niin dominoivampana osapuolena yritän itse hyväksyä sen päätöksentekijän roolin, mutta tehdä ne päätökset niin, että ajattelen molempia.

Esim. miehellä on vaikka joku harrastus, josta hän pitää ja mietin, mitä teemme kesälomalla niin suunnittelen sen niin, että hänelle jää hyvin aikaa myös osallistua harrastukseensa tai toteuttaa sitä esim. lomareissun aikana tai käydään siihen liittyvässä kohteessa, tms., eikä pelkästään sen mukaan, mikä minua itseäni kiinnostaa. Sen jälkeen selitän tämän miehelle ja kerron, miten olen ottanut hänet huomioon, annan muutaman päivän tai jopa muutaman viikon aikaa makustella asiaa ja jollei tule mitään poikkipuolista tai erilaista toivetta niin sanon, että mennään tämän mukaan, kun tässä on molemmat huomioitu. Tai että nähdään myös miehen ystävää ja sukulaisia tasapuolisesti omiini nähden sen mukaan, miten eri ihmisten aikatauluihin parhaiten sopii.

Toki tuossa olisi (kuten tässäkin ketjussa on tapauksia mainittu) olemassa riski, että mies jossain sisimmässään on lopen kyllästynyt harrastukseensa tai läheiseensä, eikä uskalla sanoa sitä minulle ääneen ja sisimmässään on vihainen. Jos ei kuitenkaan useaan viikkoon sano mitään tai esitä muuta toivetta sen jälkeen, kun olen selittänyt, miten otan hänet siinä huomioon niin se on siinä kohtaa jo ihan oma häpeä.

Tunnen näitä kiltimpiä ihmisiä, muttei heidän joukostaan ole löytynyt vielä tuollaista, joka ei asiaa makusteltuaankaan osaisi tuoda omaa mielipidettään esiin. Sille pitää vaan sitten osata olla tuntosarvet herkkänä, jos tahtoo hänet aidosti huomioida.

Ja tiedän, vähän työlästähän tämä on. Jollekin jonninjoutavalle ihmiselle en jaksaisi nähdä tällaista vaivaa, mutta jos on oikeasti minulle tärkeä ihminen, kuten puoliso, muu perheenjäsen tai todella läheinen ystävä niin katson, että se on vaivan arvoista.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että miehestä ei ole "vastusta" naiselle kun ne vaikeimmatkin naiset neuvovat miehiä kohtelemaan naisia "ystävällisesti ja kohteliaasti".Miehen pahin virhe on uskoa naisten neuvoja.

Kummastuttaa se että te jaatte täällä tätä neuvoa mutta ette ilmeisesti itse toteuta sitä? Miksi? Siinähän on varma konsti saada nainen, rupeat vain käyttäytymään naisia kohtaan epäystävällisesti ja epäkohteliaasti. Mutta ei. Naisettomana täällä edelleenkin valitat vaikka pomminvarma menetelmä on tiedossa.

Ei se niin helppoa ole, miehen pitää olla myös pitkä, jykeväleukainen ja matalaääninen, jotta naiset innostuu. Jos lyhyt, pienileukainen ja kimeä-ääninen mies käyttäytyy epäystävällisesti, niin naiset pitää sitä vaan vastenmielisenä kusipäänä.

Voin myöntää tämän johonkin pisteeseen asti (olen nainen.) Kunnon m*lkkuilua en siedä keneltäkään, mutta kyllä pienet urpoudet saa helpommin anteeksi jos on miehekäs, matala ääni jne. 

Pätee moneen muuhunkin asiaan. Naiset ovat siksi pahimpia kaksinaismoralisteja, että heillä on eri miehille eri säännöt.

Naiset myös ajattelevat eri tavalla kuin miehet. Miehet osaavat paremmin erottaa ulkonäön ja luonteen toisistaan, naisille ratkaisee kokonaisvaikutelma ja tunne joka miehestä syntyy. Huonosti käyttäytyvä komistus tai statusmies onkin "ihana" ja "kiva", ja nainen oikeasti uskoo rakastuneensa miehen _luonteeseen_.

Kuten taannoinen tutkimus osoitti, haastatteluissa naiset kertoivat rakastuvansa luonteeseen, mutta valintojen perusteella ratkaisikin ulkonäkö, raha ja status.

Tarkoitatko sitä tutkimusta, jossa naisille näytettiin miesten kuvia ja osalle porukasta kerrottiin myös miehen koulutus ja ammatti? Onko sinulla tullut mieleen se, että osa ihmisistä pitää älykkyyttä puoleensavetävänä ominaisuutena? Pelkän valokuvan perusteella kukaan ei valitse itselleen puolisoa. Tyhmää ja ilkeää ihmistä ei kestä kymmeniä vuosia oli tämä miten jykeväleukainen tahansa.

Tilanteessa jossa naisilla oli tiedossa ainoastaan ulkonäkö ja kuvaus luonteesta, ulkonäkö ratkaisi. Ellei ulkonäkö ollut tietyllä tasolla, luonteen merkitys oli 0%. Sen sijaan epäsopiva luonne annettiin helposti anteeksi, jos mies oli komea.

Raha ja status muutti asetelmia siten että isompituloisen miehen ulkonäkö ja luonne arvioitiin paremmiksi. Esim. ulkonäöllisesti kutosen pankkivirkailijamiehestä tulikin investointipankkiirina kasin mies.

Tämä on yksi syy lisää miksi ei kannata kuunnella mitä naiset sanovat. Nainen uskoo itsekin ihastuvansa "luonteeseen", mutta todellisuudessa ratkaisevaa olikin ulkonäön, rahan ja statuksen halo-efekti.

Oletat että kaikki naiset ovat lähtökohtaisesti valmiit ruumiinsa rahasta. Sinulla on aika sairas kuva naisista.

Todellisuudessa esimerkiksi minä olen tavannut miehiä rutiköyhistä upporikkaisiin. Mikään määrä rahaa ei riitä jos ei ole kipinää. Ja kemialla ei ole mitään tekemistä ns kansikuvakomeuden kanssa. Ja vielä eri ihmiset pitävät erilaisia piirteitä puoleensavetävinä. Geneerinen Hollywood-tähti on klisee eikä kata puoliakaan siitä millaisia miehiä naiset haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, joten anteeksi jos tässä tulee toistoa. Mutta voi olla, että tuon kiltin miehen ex on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli kaipaa parisuhteessaan vahvaa, dominoivaa miestä. Ja dominoivalla en tosiaankaan tarkoita mitään liivijengiläistä mulkkua tms. "jännämiestä", vaan henkisesti vahvaa ja määrätietoista miestä. Itse olen tasa-arvon kannattaja, mutta omassa elämässäni haluan miehen olevan minun perheeni pää. Ns. kilttimiehissä ei mielestäni ole mitään vikaa, olen yhtä lailla "kiltti" nainen itsekin. "Kiltin" miehen kanssa en vaan tuntisi oloani parisuhteessa oikeaksi, vaikka "kiltit" miehet ovat mielestäni esim. kavereina ja työkavereina huippuja.

Joku voi nyt ihan hyvällä syyllä kysyä, että mitäs ap:n tutun eksä sitten alunperin valitsi kilttimiehen? Omalta kohdaltani voin kertoa, että itselläni meni useampi vuosi hyväksyä itsessäni se ominaisuus, että oikeasti haluan olla parisuhteessa ns. alisteisessa/perinteisessä asemassa. Etenkin, kun yhteiskunnallisissa kysymyksissä maailmankatsomukseni on hyvinkin liberaali ja feministinen. Siten minäkin seurustelin muutaman vuoden kiltin ja herkän miehen kanssa, kun en voinut myöntää itselleni, että parisuhdeasioissa arvomaailmani onkin kuin 1800-luvulta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten monenlaiset ihmiset määrittelevät itsensä feministiksi. No, sanovathan monet myös että materia ei ole tärkeää vaikka asuvat omakotitalossa ja ajavat omalla autolla.

Määrittelen itseni feministiksi mm. koska haluan, että yhteiskunnassa naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. Mm. palkkaukseen, työelämään, urakehitykseen, eläkekertymään, vanheimpainvapaisiin yms. liittyen. En halua palata 1800-luvun arvomaailmaan yhteiskunnan tasolla. Oma siviilielämäni on ihan toinen juttu. Itse haluan, että parisuhtessani kunnioittamani mies dominoi mua.  En siis vaadi, että miehet dominoi kaikkia naisia. Ymmärätkö eron?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, joten anteeksi jos tässä tulee toistoa. Mutta voi olla, että tuon kiltin miehen ex on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli kaipaa parisuhteessaan vahvaa, dominoivaa miestä. Ja dominoivalla en tosiaankaan tarkoita mitään liivijengiläistä mulkkua tms. "jännämiestä", vaan henkisesti vahvaa ja määrätietoista miestä. Itse olen tasa-arvon kannattaja, mutta omassa elämässäni haluan miehen olevan minun perheeni pää. Ns. kilttimiehissä ei mielestäni ole mitään vikaa, olen yhtä lailla "kiltti" nainen itsekin. "Kiltin" miehen kanssa en vaan tuntisi oloani parisuhteessa oikeaksi, vaikka "kiltit" miehet ovat mielestäni esim. kavereina ja työkavereina huippuja.

Joku voi nyt ihan hyvällä syyllä kysyä, että mitäs ap:n tutun eksä sitten alunperin valitsi kilttimiehen? Omalta kohdaltani voin kertoa, että itselläni meni useampi vuosi hyväksyä itsessäni se ominaisuus, että oikeasti haluan olla parisuhteessa ns. alisteisessa/perinteisessä asemassa. Etenkin, kun yhteiskunnallisissa kysymyksissä maailmankatsomukseni on hyvinkin liberaali ja feministinen. Siten minäkin seurustelin muutaman vuoden kiltin ja herkän miehen kanssa, kun en voinut myöntää itselleni, että parisuhdeasioissa arvomaailmani onkin kuin 1800-luvulta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten monenlaiset ihmiset määrittelevät itsensä feministiksi. No, sanovathan monet myös että materia ei ole tärkeää vaikka asuvat omakotitalossa ja ajavat omalla autolla.

Määrittelen itseni feministiksi mm. koska haluan, että yhteiskunnassa naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. Mm. palkkaukseen, työelämään, urakehitykseen, eläkekertymään, vanheimpainvapaisiin yms. liittyen. En halua palata 1800-luvun arvomaailmaan yhteiskunnan tasolla. Oma siviilielämäni on ihan toinen juttu. Itse haluan, että parisuhtessani kunnioittamani mies dominoi mua.  En siis vaadi, että miehet dominoi kaikkia naisia. Ymmärätkö eron?

Ei se ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kahlata koko ketjua läpi, joten anteeksi jos tässä tulee toistoa. Mutta voi olla, että tuon kiltin miehen ex on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli kaipaa parisuhteessaan vahvaa, dominoivaa miestä. Ja dominoivalla en tosiaankaan tarkoita mitään liivijengiläistä mulkkua tms. "jännämiestä", vaan henkisesti vahvaa ja määrätietoista miestä. Itse olen tasa-arvon kannattaja, mutta omassa elämässäni haluan miehen olevan minun perheeni pää. Ns. kilttimiehissä ei mielestäni ole mitään vikaa, olen yhtä lailla "kiltti" nainen itsekin. "Kiltin" miehen kanssa en vaan tuntisi oloani parisuhteessa oikeaksi, vaikka "kiltit" miehet ovat mielestäni esim. kavereina ja työkavereina huippuja.

Joku voi nyt ihan hyvällä syyllä kysyä, että mitäs ap:n tutun eksä sitten alunperin valitsi kilttimiehen? Omalta kohdaltani voin kertoa, että itselläni meni useampi vuosi hyväksyä itsessäni se ominaisuus, että oikeasti haluan olla parisuhteessa ns. alisteisessa/perinteisessä asemassa. Etenkin, kun yhteiskunnallisissa kysymyksissä maailmankatsomukseni on hyvinkin liberaali ja feministinen. Siten minäkin seurustelin muutaman vuoden kiltin ja herkän miehen kanssa, kun en voinut myöntää itselleni, että parisuhdeasioissa arvomaailmani onkin kuin 1800-luvulta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten monenlaiset ihmiset määrittelevät itsensä feministiksi. No, sanovathan monet myös että materia ei ole tärkeää vaikka asuvat omakotitalossa ja ajavat omalla autolla.

Määrittelen itseni feministiksi mm. koska haluan, että yhteiskunnassa naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. Mm. palkkaukseen, työelämään, urakehitykseen, eläkekertymään, vanheimpainvapaisiin yms. liittyen. En halua palata 1800-luvun arvomaailmaan yhteiskunnan tasolla. Oma siviilielämäni on ihan toinen juttu. Itse haluan, että parisuhtessani kunnioittamani mies dominoi mua.  En siis vaadi, että miehet dominoi kaikkia naisia. Ymmärätkö eron?

Ei se ymmärrä.

Ei niin. Koska todellisuudessa moni näistä palstamiehistä pelkää naisia ja sen takia pyrkii vimmaisesti muodostamaan kerta kaikkiaan kammottavan naisen prototyypin, jotta voi sitten perustella itselleen miksi tuollaisen kanssa ei voi parisuhteeseen ryhtyä. Riemastuu aina, kun voi lisätä "(suomalaiset) naiset"-konstruktioonsa jonkun ikävän määreen, vaikka vain yksi nainen koko Suomessa olisi sitä mieltä. Eikä halua kuulla mitään siitä, että naisia on Suomessa about kahta miljoonaa eri laatua, eli mielipiteitä ja miesmakuja löytyy ihan laidasta ja laitaan.

Joku kaipasi tilastotietoa eroista. Tässä Suomen Kuvalehdestä. Itseäni hieman yllätti tuo naisten eroalttius.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miksi-yha-useammin-kay-nain-nain…

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä oli "liian kiltti", ei tosin sen vuoksi erottu, mutta jälkikäteen tajusin, miksi joskus ärsytti ihan pirusti esim. Tilanteet kun jotain piti valita. On todella raivostuttavaa, jos aikuinen mies ei kykene kertomaan omaa mielipidettään, vaan on täysin perässä vedettevä. Tai jos suunnitellaan lomamatkaa, ja tämä liian kiltti ehdottaa vaikka "mennään Barcelonaan" ja minä vastaan "liian kylmä tuohon aikaan vuodesta" ja mies luovuttaa heti! "Ok ei sitten sinne." Liiallisen kiltteyden huomaa myös siitä, että mistään ei osata suuttua tai kiukustua, vaan kaikki asiat suodatetaan hiljaa. Kyllä tunteitaan ja mielipiteitään saa tuoda julki!

Barcelona olisi mielestäsi liian kylmä lomakohteena, mutta silti miehen pitäisi vängätä, että sinne mennään?

Tajuatko, miten tyhmältä tuo kuulosti? Ihanko tosissaan se turhan vänkääminen on joku itseisarvo miehessä?

ytryrtyer kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä oli "liian kiltti", ei tosin sen vuoksi erottu, mutta jälkikäteen tajusin, miksi joskus ärsytti ihan pirusti esim. Tilanteet kun jotain piti valita. On todella raivostuttavaa, jos aikuinen mies ei kykene kertomaan omaa mielipidettään, vaan on täysin perässä vedettevä. Tai jos suunnitellaan lomamatkaa, ja tämä liian kiltti ehdottaa vaikka "mennään Barcelonaan" ja minä vastaan "liian kylmä tuohon aikaan vuodesta" ja mies luovuttaa heti! "Ok ei sitten sinne." Liiallisen kiltteyden huomaa myös siitä, että mistään ei osata suuttua tai kiukustua, vaan kaikki asiat suodatetaan hiljaa. Kyllä tunteitaan ja mielipiteitään saa tuoda julki!

Barcelona olisi mielestäsi liian kylmä lomakohteena, mutta silti miehen pitäisi vängätä, että sinne mennään?

Tajuatko, miten tyhmältä tuo kuulosti? Ihanko tosissaan se turhan vänkääminen on joku itseisarvo miehessä?

Samaa ihmettelen. Tunnistan kyllä "kiltin" miehen mallin, eli tämän perässävedettävän mielpiteettömän ihansama-tossukan, mutta tuossa esimerkissä en sellaista nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika paljon kirjoitettu siitä, että miehellä ei ole mielipidettä, tai jos on, niin hän ei tuo sitä konfliktin pelossa esiin, vaan myötäilee vaimoaan.

Itse käyttäydyn näin ison osan ajasta, koska enin osa vaimoni esiintuomista ehdotelmista on itselleni herttaisen yhdentekeviä. Ihan niinkuin tuolla joku kirjoitti aiemmin tyyliin "vaihdetaanko ruokakaapissa kuiva-aineet vasemmalle ja nämä kristallilasit oikealle".

IHAN SAMANTEKEVÄÄ!

En enää edes jaksa kommentoida näihin vaimoni juttuihin, kun suurin osa on nimenomaan tälläisiä aivan merkityksettömiä huuhaa-juttuja, jotka hän saa minusta päättää ihan vapaasti tai olla päättämättä. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten niitä tavaroita nyt siellä kaapissa säilytellään, kunhan löydän ne sitten kun tarvitsen.

Eli naisetkin voisivat välillä vähän miettiä, miksi siltä mieheltä pitää tivata joka asiaan jotain mielipidettä ja kommenttia. On eri asia keskustella auton hankinnasta tai vaikka lapsen etunimestä, kuin miettiä että pidetäänkö valkoisia pyyhkeitä ylälaatikossa ja mustia alalaatikossa, vai toisinpäin.

Joku jopa halusi mieheltään jotain haastamista ja riitaa ja vastaansanomista. Ihan käsittämätöntä. En vaan voi käsittää, miksi joku haluaa kuluttaa elämänsä riitelemällä ja kinaamalla kumppaninsa kanssa jostain olemattomista lillukanvarsista.

Mutta tyylinsä kullakin.

TÄMÄ!

Tuttusi kaipaa jännämiehen räväkkyyttä, impulsiivisuutta ja rajuja otteita. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuttusi kaipaa jännämiehen räväkkyyttä, impulsiivisuutta ja rajuja otteita. :D

Läpsimistä, hiuksista repimistä ja tavaroiden heittelyä. Sitä samaa palkitsevia tunnekuohuja aiheuttavaa toimintaa, jota tuttusi kaipaa lapsuudestaan.