Usko ja oma seksuaalisuus

Oisko nyt pikkuhiljaa aika hyväksyä se, että teidän rakastava jumalanne ei todellakaan rakasta kaikkia.

Kyllä te kirkkoon mahdutte, mutta kumppanisi taitaa hieman arastella seurakuntaa.

Kannattaisi hakeutua eheytykseen ja etsiä itsellesi joku mukava mies.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hakeutua eheytykseen ja etsiä itsellesi joku mukava mies.

Olen harkinnut nuorempana eheytystä, mutta rakkauteni kumppaniini on liian suurta rikottavaksi. En koe itseäni syntiseksi eli omatuntoni on puhdas. Olen ainoastaan surullinen siitä, jos minua ei hyväksytä täysipainoisena seurakuntani jäsenenä. En todellakaan usko, että tosi Jumala tuomitsee minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hakeutua eheytykseen ja etsiä itsellesi joku mukava mies.

Olen harkinnut nuorempana eheytystä, mutta rakkauteni kumppaniini on liian suurta rikottavaksi. En koe itseäni syntiseksi eli omatuntoni on puhdas. Olen ainoastaan surullinen siitä, jos minua ei hyväksytä täysipainoisena seurakuntani jäsenenä. En todellakaan usko, että tosi Jumala tuomitsee minut.

Ei tietenkään tuomitse. Mutta tosiaan, onko seurakunta tosiaan suhtautunut teihin kielteisesti, vai onko se kumppanisi ennakkoluuloa, kuten aloitusviestistä voisi päätellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hakeutua eheytykseen ja etsiä itsellesi joku mukava mies.

Olen harkinnut nuorempana eheytystä, mutta rakkauteni kumppaniini on liian suurta rikottavaksi. En koe itseäni syntiseksi eli omatuntoni on puhdas. Olen ainoastaan surullinen siitä, jos minua ei hyväksytä täysipainoisena seurakuntani jäsenenä. En todellakaan usko, että tosi Jumala tuomitsee minut.

Ei tietenkään tuomitse. Mutta tosiaan, onko seurakunta tosiaan suhtautunut teihin kielteisesti, vai onko se kumppanisi ennakkoluuloa, kuten aloitusviestistä voisi päätellä?

Kiinnitin asiaan huomiota vasta kuunneltuani kumppaniani. En voi nyt varmuudella sanoa muuta kuin että minulta puuttuu sellainen täysin tervetullut tunne seurakuntaan ja tunnen että minun oletetaan jotenkin häpeilevän. En ole siis saanut mitään suoraa kritiikkiä, tunnen vain itseni jotenkin ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hakeutua eheytykseen ja etsiä itsellesi joku mukava mies.

Olen harkinnut nuorempana eheytystä, mutta rakkauteni kumppaniini on liian suurta rikottavaksi. En koe itseäni syntiseksi eli omatuntoni on puhdas. Olen ainoastaan surullinen siitä, jos minua ei hyväksytä täysipainoisena seurakuntani jäsenenä. En todellakaan usko, että tosi Jumala tuomitsee minut.

Ei tietenkään tuomitse. Mutta tosiaan, onko seurakunta tosiaan suhtautunut teihin kielteisesti, vai onko se kumppanisi ennakkoluuloa, kuten aloitusviestistä voisi päätellä?

Kiinnitin asiaan huomiota vasta kuunneltuani kumppaniani. En voi nyt varmuudella sanoa muuta kuin että minulta puuttuu sellainen täysin tervetullut tunne seurakuntaan ja tunnen että minun oletetaan jotenkin häpeilevän. En ole siis saanut mitään suoraa kritiikkiä, tunnen vain itseni jotenkin ulkopuoliseksi.

Ehkäpä tässä on tosiaan kyse vain omista tuntemuksistasi, muulla seurakunnalla ei todennäköisesti mitään teitä vastaan. Jos ovat edes panneet merkille suhdettanne.

Mutta jos et tunne seurakuntaasi enää omaksi yhteisöksesi, niin eihän sinun ole pakko osallistua sen tilaisuuksiin. Jumalaanhan sinä uskot, etkä uskontoon.

Mä pelkään mennä kirkkoon tuosta syystä. Olen transsukupuolinen ja pelkään, että se vielä jotenkin näkyy tai joku saa sen selville. Ihmiset on vain niin... viallisia ja ikäviä. Mulla on liikaa huonoja kokemuksia. Olenkin pääasiassa lopettanut yhteisöjen hakemisen. Usko on mulle henkilökohtainen asia.

Sulla tuohon voi varmaan vaikuttaa sun oma epävarmuutesi. Ja onhan se niinkin, että jos on erilainen kuin muut niin porukkaan on vaikea päästä kunnolla mukaan. Sekin vaikuttaa jo, jos on esim. muita paljon nuorempi tai vanhempi.

Jeesushan rakasti nimenomaan syntisiä, heikkoja ja vajavaisia. Eivät täydelliset häntä tarvinneetkaan. Rakkautta, vain usko ratkaisee. <3

Vierailija kirjoitti:

Oisko nyt pikkuhiljaa aika hyväksyä se, että teidän rakastava jumalanne ei todellakaan rakasta kaikkia.

Miten niin pikkuhiljaa?!? Tämähän mainitaan jo raamatun alkulehdillä, että miehet jotka maakaavat miesten kanssa, ovat Jumalalle (abomination) eli iljetys. Tämä iljetys tarkoittaa sellaista asiaa, joka iljettää Jumalaa niin paljon, että ei halua edes katsoa sitä! Sellaista homoseksuaalisuus todella onkin! Sellainen nainen on todella rikki, joka makaa toisen naisen kanssa, täysin hukassa oman itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Tästä yritetään vielä leipoa kaikin keinoin normaalia. Hyi olkoon!

Olen itse perushetero, mutta ällöksyn uskontoa juurikin siitä syystä, että syrjitään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joita kuitenkin omastakin lähipiiristäni, minulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten keskuudesta löytyy. Ja tämä on vain jäävuoren huippu siitä, mitä kaikkea pahaa ihmiset tekevät ja ovat kautta historian uskonnon nimissä tehneet.

Jokainen uskokoon mihin uskoo (henk.koht. olen agnostikko), mutta uskonnot instituutiona tuntuvat aiheuttavan ihmisille enemmän pahaa kuin hyvää. En suosittele kenenkään osallistuvan niihin. Elämään voi saada sisältöä myös muualta, esim. tehdä hyväntekeväisyyttä uskonnollisesti sitoutumattomissa vapaaehtoisjärjestöissä.

Miksi käytte kirkossa? Ei uskoon kirkkoa tarvita. Päin vastoin. Aina parempi, jos osaa ajatella itse.

Olen itse biseksuaali ja uskossa, eikä ole kertaakaan tuntunut siltä että universumi olisi hylännyt vaikka sitä kuinka toitotetaan silloin tällöin.

Luulen, että oma epävarmuutesi johtuu siitä, että sinulla on valmiiksi ollut hieman sellaista tavallista epävarmuutta, mutta kumppanisi ahdistus uskosta on lisännyt sitä. Puhu partnerillesi ja kerro, miltä se tuntuu. Veikkaisin hänen asenteensa olevan se jota olisi syytä lähteä analysoimaan.

Voiko avoliitossa lapsensa saanut jätetty nainen päästä kasteelle, jos liittyy vaikka hellareihin? Vai onko siellä jotain rajoituksia tähän?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse biseksuaali ja uskossa, eikä ole kertaakaan tuntunut siltä että universumi olisi hylännyt vaikka sitä kuinka toitotetaan silloin tällöin.

Luulen, että oma epävarmuutesi johtuu siitä, että sinulla on valmiiksi ollut hieman sellaista tavallista epävarmuutta, mutta kumppanisi ahdistus uskosta on lisännyt sitä. Puhu partnerillesi ja kerro, miltä se tuntuu. Veikkaisin hänen asenteensa olevan se jota olisi syytä lähteä analysoimaan.

Olet varmaan oikeassa. Myönnän että tunnen asiassa suurta epävarmuutta. Minua pelottaa sellainen asennoituminen kuin esimerkiksi tässä viestiketjussa viestissä #11 (Mies77). Vaikka tuo taitaakin olla ihan vaan verkkokiusaamista, minua pelottaa jos joku seurakunnassa ajattelee noin minut nähdessään ja ehkä olen niin kuvitellutkin. 

Rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa YLI KAIKEN ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Kirkon liberaalit muistavat vain tuon lähimmäisenrakkaus-osan... Unohtuu se, että Jumalaa tulee rakastaa enemmän kuin omia seksuaalioikeuksia yms.

Homoseksuaalisten tunteiden syy voi löytyä lapsuudenkodista, mutta useammin ulkopuolisuudesta, kiusaamisesta ja syrjäytymisestä ikätovereista lapsuus- ja nuoruusvuosina. Tämä ei ole homoseksuaalin oma syy. Ihminen tarvitsee muita kypsyäkseen ja kyetäkseen aikuismaisiin ihmissuhteisiin (parisuhde vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, TASA-ARVOISET suhteet ilman idolisointia/ripustautumista jne. omaa sukupuolta oleviin ystäviin)... 

Ylpeys (pride) on synti ja estää parannuksen. Pääasia, että tiedät, että muutos on mahdollista. Kaikki eivät tiedä, enkä syytä ketään tästä. Media kun hokee, että "olet syntynyt sellaiseksi"... Jotkut "tarvitsevat" homosuhdetta, monet eivät siitä ikinä suostu luopumaan. Osa taas huomaa, sitten kun aika on, että tuo tie on loppuun kuljettu, ja sitten pyytävät Jumalalta apua muutokseen. Jos uskosi on vahva, tämä lienee sinullakin edessä. Ei ehkä vielä, mutta sitten jos sen aika tulee, niin et ole yksin...

t. eheytynyt

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään mennä kirkkoon tuosta syystä. Olen transsukupuolinen ja pelkään, että se vielä jotenkin näkyy tai joku saa sen selville. Ihmiset on vain niin... viallisia ja ikäviä. Mulla on liikaa huonoja kokemuksia. Olenkin pääasiassa lopettanut yhteisöjen hakemisen. Usko on mulle henkilökohtainen asia.

Sulla tuohon voi varmaan vaikuttaa sun oma epävarmuutesi. Ja onhan se niinkin, että jos on erilainen kuin muut niin porukkaan on vaikea päästä kunnolla mukaan. Sekin vaikuttaa jo, jos on esim. muita paljon nuorempi tai vanhempi.

Kyllä sinä kirkkoon voit mennä ihan huoleti, kirkolla ja kristinuskolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Uskovien kokoontumisiin sinulla ei taas ole mitään asiaa, ennen kuin olet muuttanut mieltäsi, ja käynyt kasteella. Kukaan uskova ei tosin kasta perverssiä, joten se siitä. Niin tai näin, jos haluat astua Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, eli tulla ns. uskoon, pitää perverssin menon elämässäsi loppua. Jollet siitä ole valmis luopumaan, unohda koko juttu.

Itse asiassa olen ollut näiden uskovienkin kokouksissa kun musta vielä näkyi selvästi, että olen mikä olen. Tiedän, etten voi kuulua heidän yhteisöönsä, eivätkä he mua kastaisi tällaisena. Kuitenkin he olivat mulle ystävällisempiä kuin tuntemattomat yleensä olivat. Halusin oppia lisää Raamatusta ja hyvä ystäväni kuuluu tähän yhteisöön. He noudattaa Raamattua ja Jeesuksen esimerkkiä. Jeesus olisi ollut ystävällinen. Saan käydä kokouksissa ja etsiä tietoa ihan vapaasti, mutten voi kuulua yhteisöön. Tämä ystäväni saa olla kanssani tekemisissä ja me tutkitaan Raamattua usein. Se on musta mielenkiintoista.

Mulle on aika samantekevää, miten mulle käy, jos ilmestyskirja käy toteen. Jos en pääse paratiisiin, niin en pääse. Se on parempi paikka kuin tämä maailma, ja jos tällaisena kuolen lopullisesti, niin kuolen. Toivon, että maailma muuttuisi paremmaksi. Mun käy sitten, miten käy. Jos näen, että elinaikanani maailmanloppua pukkaa raamatulliseen tapaan, niin olen Jumalan puolella.

Tämän ystäväni yhteisölle toivon kaikkea hyvää. En odota, että mut sinne hyväksyttäisiin, mutta siellä kokouksissa saa istua kuka vain oppimassa.

Siitä olen kyllä osittain samaa mieltä, että kirkko on etääntynyt Raamatusta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Oisko nyt pikkuhiljaa aika hyväksyä se, että teidän rakastava jumalanne ei todellakaan rakasta kaikkia.

Kyllä se rakastava Jumala voi rakastaa kaikkia ihmisiä, vaikka ei rakastaisi kaikkia tekoja. Raamattu puhuu ihmisistä ihmisinä, ei luokitellen heteroihin, homoihin ja lesboihin. Jumalan armo kuuluu yhtä lailla kaikille meille syntisille: rahanahneille, ylpeille, itsekkäille, murhaajille, valehtelijoille ja seksuaalista haureutta harjoittaville. Jos haluaa sen armon vastaanottaa uskomalla Jeesukseen niin on täysin luonnollista, että hoitaa uskoaan esim. käymällä seurakunnassa, joten älkää viitsikö ehdottaa ratkaisuksi kirkossa käynnistä luopumista. Ap:lla on siihen täysi oikeus siinä missä muillakin.

Seurakunnan tehtävä on myös rakastaa kaikkia ihmisiä, joten jos joku ei siellä niin tee, hän toimii kristinuskon vastaisesti. Se on hyvä pitää mielessä, ettei ihmisten epätäydellisyyden takia kannata alkaa kyseenalaistamaan koko uskontoa. Tässä tapauksessa vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei seurakuntalaisten käytöksessä ole toistaiseksi ollut huomauttamista, vaan on kyse ennemmin siitä, että ap:n puoliso kokee syystä tai toisesta olonsa epämukavaksi seurakunnassa. Ehkä voisitte lukea silloin tällöin Raamattua kotona, jotta tulisi hänellekin uskon asiat tutummaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään mennä kirkkoon tuosta syystä. Olen transsukupuolinen ja pelkään, että se vielä jotenkin näkyy tai joku saa sen selville. Ihmiset on vain niin... viallisia ja ikäviä. Mulla on liikaa huonoja kokemuksia. Olenkin pääasiassa lopettanut yhteisöjen hakemisen. Usko on mulle henkilökohtainen asia.

Sulla tuohon voi varmaan vaikuttaa sun oma epävarmuutesi. Ja onhan se niinkin, että jos on erilainen kuin muut niin porukkaan on vaikea päästä kunnolla mukaan. Sekin vaikuttaa jo, jos on esim. muita paljon nuorempi tai vanhempi.

Uskominen on helpompaa, jos sitä voi tehdä yhdessä. Älä luovuta, kyllä sä voit vielä löytää sellasen kristillisen yhteisön, missä koet olevas hyväksytty!

Valitse toinen jumala.