Mikä olisi kohtuullinen summa maksaa miesystävälle kuussa, jos muutamme yhteen hänen omistusasuntoonsa?

ap. tässä luettuani kaikki 300 kommenttia!

Kyseessä kaksi aikuista ihmistä, joilla pienehköt tulot tavisduunarihommista ihan. Emme ole asuneet yhdessä, enkä suinpäin ala menemään naimisiin tai ottamaan lainaa puoliksi nimiini.

Mies ei ole pyytänyt minulta mitään tiettyä summaa vielä, mutta kertoi että exänsä maksoi sen vastikkeen verran. Sanoi, että voin maksaa vähemmänkin, jos nyt tiukkaa kuten onkin. Toisaalta vaihtoehtoni on vuokra-asunto ilman mitään tukia, jolloin vuokra olisi väistämättä yli 600 e kuussa. 

Meillä on hyvä luottamuksellinen suhde. En usko, että mistään tulisi riitaa kunhan sovimme kaikki mahdolliset asiat ennen tätä yhteenmuuttoa.  Siis ihan kaikki talousasiat. 

En tiedä olisiko siinä paljon eroa, jos maksan puolet vastikkeesta ja puolet muista juoksevista kuluista, mutta aika lähelle se menee tuota 250-300 e kuussa, jonka ihan mielelläni maksan toki. Kaikki ruokabudjetit ja muut sopisimme myös etukäteen, kuten muutkin kulut.  Ilman näitä etukäteissopimuksia en edes harkitsisi yhteenmuuttoa.

Minulla on maksettavaa velkaa vanhan suhteen jäljiltä. Otin nimiini exäni lainoja ja siksi taloustilanne on vähän heikko nyt. Tuleva avomieheni on kuitenkin tosi innoissaan siitä, miten laittaisin meille hyvät ruuat ja siivoisin - exänsä kun ei ei tehnyt kumpaakaan koskaan kuulemma. Menojalka vipaatti liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis. Jos asunnon omistaja asuisi yksin, maksaisi hän yksin vastikkeen + sähkön + internetin. Sisäänmuuttajan maksaessa näistä puolet, pienenee asunnon omistajan kuukausimenot jo parhaimmillaan monella sadalla. Myös asunnon omistaja voittaa yhdessäasumisesta.

Kaksiossa nuo kulut ovat ehkä 300€ luokkaa. Jos siipeilijä maksaisi näistä puolet, niin asunnon omistaja hyötyisi peräti 150€/kk. Siipeilijä joutuisi yksin asuessaan maksamaan noista vähintään 800€/kk ja säästäisi näin 650€/kk. Näinkö tämä sinusta menee oikein? Asunnon omistaja kantaa kaiken riskin ja säästää 150€/kk kun siipeilijällä puolestaan ei ole mitään riskejä ja hän säästää 650€/kk?

Jotenkin tässä ketjussa tulee niin selkeästi ilmi, minkälaisella talousymmärryksellä varustetut ihmiset on tuomittu vuokra-asujiksi koko loppuelämän ajaksi. Ei mene perusasiat perille vaikka rautalangasta vääntäisi. 

laskisin mieluummin, että säästää 800/2=400-150= 250e. Mutta säästää silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelijä2 kirjoitti:

Puolet siitä mitä maksaisitte vastaavasta kämpästä, jos olisitte vuokralla täysin ulkopuolisella henkilöllä. Yhtään pienempi summa on jalomielisyyttä mieheltä. En tajua miten se on eri tilanne, että kämpän sattuu omistamaan puoliso. Jos oman puolison "omaisuuden karttuminen" ärsyttää, voi nainen varmaan ottaa lainaa ja ostaa puolet kämpästä, jos se miehelle sopii. Olisi täysin käsittämätöntä maksaa vain puolet vastikkeesta ja puolet juoksevista menoista ja tienata satoja euroja kuussa miehen tekemän sijoituksen avulla, niin että itsellä ei ole mitään riskejä. Mies kuitenkin maksaa asunnon remontit, ylläpidon, hajoavat kodinkoneet ja kaikki muut yllätysmenot, joten kyllä hänkin on oikeutettu hyötymään siitä, että on kaksi ihmistä jakamassa asumismenot. 

Meillä esim. oli pitkään se tilanne, että minä ensin opiskelin ja sitten olin hetken työtön. Omistusasunnon ja valmistumisen jälkeen myös miehen tulojen vuoksi en ollut oikeutettu opintotuen asumislisään tai yleiseen asumistukeen eli nettotuloni olivat alle 600€. Niillä tuloilla ei kovin kallista asuntoa olisi maksettu eikä mikään pankki olisi myöntänyt asuntolainaa. Ei taitaisi myöntää vieläkään, kun määräaikaisten työsopimusten ketjussa tiedän tulotilanteeni maks puoli vuotta eteenpäin.

Tuollaisessa tilanteessa se nyt on selvä, ettei pienellä opintotuella tai vaikka peruspäivärahalla puolta pienehköistäkään kuluista ehkä pysty hoitamaan, kun yhdessä asuessa ei saa lisätukiaisia. Kyllä sen verran varmaan liki jokainen on rakastaan valmis tukemaan.

Opintolaina on sen takia, ettei tarvitse käydä töissä opiskellessaan. Tosin onhan se mukavempi miehellä maksattaa, kun ei tarvitse maksaa takaisin sitten kun opiskelujen jälkeen jättää.

asunnon vuokra-arvo puoliksi. Eli jos siitä saisi 800e/kk niin maksaisit 400e/kk. Mielestäni tämä on reiluin vaihtoehto mutta ei välttämättä toimivin.

Vierailija kirjoitti:

Jos maksaa vain puolet kuluista, niin silloinhan sitä asuu täysin ilmaiseksi toisen asunnossa. Kuluttaa ja käyttää toisen asuntoa ilman pienintäkään korvausta. Ei se näinkään kuulosta reilulta. 

Miksi suomalainen nainen ei arvostaa omaa aikaa ja työtä, jonka se tekee kotona, miehen hyvinvoinnin hyväksi? Miksi se on suomalaisen naisen mielestä ilmaista ja asiaan kuuluva?

Mä tuntisin oloni tasapuoliseksi, jos maksaisin puolet asumiskuluista eli 350e. Ja sen lisäksi muut yhteiset kulut puoliksi (sähkö-, ruoka-, lämmitys).

Toki riippuu missäpäin asutte, mutta ainakaan pääkaupunkiseudulla ei löydä asuntoa, jonka (vuokra-)asumiskulut olisivat alle 350 e. Ja jossainhan on jokaisen asuttava.

Toki kannattaa varmaan jutella sen puoliskon kanssa minkä myös hän kokee oikeaksi. Jos hänellä on paljon isommat tulot, niin voisi kuvitella, että ei pyydä sinulta edes puolikkaita kuluista.

Vierailija kirjoitti:

ap. tässä luettuani kaikki 300 kommenttia!

Kyseessä kaksi aikuista ihmistä, joilla pienehköt tulot tavisduunarihommista ihan. Emme ole asuneet yhdessä, enkä suinpäin ala menemään naimisiin tai ottamaan lainaa puoliksi nimiini.

Mies ei ole pyytänyt minulta mitään tiettyä summaa vielä, mutta kertoi että exänsä maksoi sen vastikkeen verran. Sanoi, että voin maksaa vähemmänkin, jos nyt tiukkaa kuten onkin. Toisaalta vaihtoehtoni on vuokra-asunto ilman mitään tukia, jolloin vuokra olisi väistämättä yli 600 e kuussa. 

Meillä on hyvä luottamuksellinen suhde. En usko, että mistään tulisi riitaa kunhan sovimme kaikki mahdolliset asiat ennen tätä yhteenmuuttoa.  Siis ihan kaikki talousasiat. 

En tiedä olisiko siinä paljon eroa, jos maksan puolet vastikkeesta ja puolet muista juoksevista kuluista, mutta aika lähelle se menee tuota 250-300 e kuussa, jonka ihan mielelläni maksan toki. Kaikki ruokabudjetit ja muut sopisimme myös etukäteen, kuten muutkin kulut.  Ilman näitä etukäteissopimuksia en edes harkitsisi yhteenmuuttoa.

Minulla on maksettavaa velkaa vanhan suhteen jäljiltä. Otin nimiini exäni lainoja ja siksi taloustilanne on vähän heikko nyt. Tuleva avomieheni on kuitenkin tosi innoissaan siitä, miten laittaisin meille hyvät ruuat ja siivoisin - exänsä kun ei ei tehnyt kumpaakaan koskaan kuulemma. Menojalka vipaatti liikaa.

Hienoa, että olette valmiita sopimaan asioista. Tuo ruoanlaitto ja siivoaminen varmasti korvaa paljon, vaikket ihan puolia kuluista kykenisikään maksamaan. Tärkeintä on, että molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun.

pyh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maksaa vain puolet kuluista, niin silloinhan sitä asuu täysin ilmaiseksi toisen asunnossa. Kuluttaa ja käyttää toisen asuntoa ilman pienintäkään korvausta. Ei se näinkään kuulosta reilulta. 

Miksi suomalainen nainen ei arvostaa omaa aikaa ja työtä, jonka se tekee kotona, miehen hyvinvoinnin hyväksi? Miksi se on suomalaisen naisen mielestä ilmaista ja asiaan kuuluva?

Tuo kommenttihan pätee vain, mikäli nainen tekee valtaosan kotitöistä, jolloin varmaan kumppani mielellään antaa naisensa asua puolilla juoksevista kuluista. Mikäli kotityötkin ovat tasan nainen on pääasiallisena hyötyjänä.

Mistä kukan tietää onko miehellä mitään asuntolainaa. Kuinka monta naista siellä on jo aikaisemmin ollut maksamassa miehelle vastiketta. Jos on "köyhä" asialla on väliä, mutta jos kummatkin on varakkaita , ei tarvi maksaa mitään avoparina. Oli minullakin maksettu kolmio kun mieheni muutti meille, oli kyllä yksi alakoululainenkin. Hän maksoi elämisestä ja minä maksoin vastikkeen. Pari vuoden päästä ostimme yhteisen rivitalon Espoosta. Olimme silloin jo naimisissa ja toinenkin lapsi jo syntynyt. Kun pitkistyy se kaikki mutkistuu. Jos ei ole aivan tosissaan, ei kannata muuttaa yhteen. Tämä oli jo kauuuan sitten.

Ei sinun ainakaan omistusosuutta pidä hänen puolestaan alkaa maksamaan.

Mutta asunnon vuokra-arvo puoliksi saattaisi olla lähempänä reilua jakoa, kuin se että maksat ainoastaan puolet hoitovastikkeesta, ja mies maksaisi loput.

Kannattaa sekin huomata, että on myös asuntoja joissa ei ole edes hoitovastiketta (esim. taloissa joissa alakerran tiloja vuokrataan yrityksille tmv.). Eli olisiko sinun osuus asumiskuluista silloin mukamas 0 euroa (puolet vastikkeesta, joka on muutenkin 0 euroa?)

Parasta varmaan katsella markkinoilta vastaavia asuntoja joissa sitten jokin vuokra-arvo saat niistä ainakin jonkinlaista viitettä siihen, mikä se sinun osuutesi oikeasti olisi.

Asumisen hinnan jakaminen saattaa kieltämättä olla vähän vaikeaa, kun toinen osapuoli on omistaja, ja toinen ei ole, silloin pitää osata ne omistamiseen liittyvät hyödyt ja haitat ensin laskea pois ja myös huomioida markkinoiden hinnoittelut yms.

Missäpäin Suomea tuo asunto on? Jos pk-seudulla, niin tuon vastikkeen hinnalla ei saisi pienintäkään vuokra-asuntoa itselleen, eikä ap myöskään pienillä tuloilla voisi ottaa asuntolainaa tai ainakaan sellaista, jolla täältä saisi asunnon. 

250 e kuussa asumiskuluista olisi täällä aivan tolkuttoman pieni summa. Ap olisi siis nyt onnekkaassa asemassa, jos voisi kuitata kuukauden asumiskulut noin pienellä rahamäärällä. Hän saattaisi olla kimpassa miehen kanssa, jolla ei ole omistusasuntoa ja molemmat maksaisivat esim. 500 e kuussa. 

Itse maksaisin vastikkeen ja sitten muita yhteisiä kuluja puoliksi. Laittaisin rahaa myös säästöön vaikkapa sillä periaatteella mikä rahasumma tavallaan tässä asumimuodossa säästyisi verrattuna vuokralla asumiseen.

Taloustohtori kirjoitti:

Ei sinun ainakaan omistusosuutta pidä hänen puolestaan alkaa maksamaan.

Mutta asunnon vuokra-arvo puoliksi saattaisi olla lähempänä reilua jakoa, kuin se että maksat ainoastaan puolet hoitovastikkeesta, ja mies maksaisi loput.

Kannattaa sekin huomata, että on myös asuntoja joissa ei ole edes hoitovastiketta (esim. taloissa joissa alakerran tiloja vuokrataan yrityksille tmv.). Eli olisiko sinun osuus asumiskuluista silloin mukamas 0 euroa (puolet vastikkeesta, joka on muutenkin 0 euroa?)

Parasta varmaan katsella markkinoilta vastaavia asuntoja joissa sitten jokin vuokra-arvo saat niistä ainakin jonkinlaista viitettä siihen, mikä se sinun osuutesi oikeasti olisi.

Asumisen hinnan jakaminen saattaa kieltämättä olla vähän vaikeaa, kun toinen osapuoli on omistaja, ja toinen ei ole, silloin pitää osata ne omistamiseen liittyvät hyödyt ja haitat ensin laskea pois ja myös huomioida markkinoiden hinnoittelut yms.

Asunto on vuokra-arvoltaan noin 600 euroa kuussa ja sijaitsee suuren kaupungin isossa lähiössä.  Isot remontit vielä tekemättä ja niiden tullessa toki mietitään asiat uudelleen sitten. ap.

Tuo vastaus tuli siis lähinnä 311 kommentoijalle, mutta kuitenkin. ap.

Eräs nuori äiti maksaa lapsensa isälle 800 euroa kuussa siitä että saa asua miehensä omistamassa omakotitalossa. Sen lisäksi tekee kaikki kotityöt ja heillä siis yhteinen lapsi! Miten puhua järkeä heille!

Kaikki juoksevat kulut puoliksi, myös vastike. Ja sovitte että sinä säästät sitä varten, että ostatte myöhemmin yhdessä asunnon. Älä maksa koko vastiketta! Koska jotkut ottavat vain kulujen maksajan jonka dumppaavat sitten kun pitäisikin alkaa yhteistä elämää rakentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs nuori äiti maksaa lapsensa isälle 800 euroa kuussa siitä että saa asua miehensä omistamassa omakotitalossa. Sen lisäksi tekee kaikki kotityöt ja heillä siis yhteinen lapsi! Miten puhua järkeä heille!

Käske hänen ainakin säästää tositteet kaikista maksuista.

Jännästi täällä on tulkittu että muut kulut jaetaan puoliksi, ja lainansa kulut mies maksaa itse. Eikö tässä tapauksessa asuntoon muuttavan olisi reilua maksaa puolet asunnon markkinavuokrasta? Se vain todennäköisesti on huomattavasti enemmän kuin pelkkä vastike, siksikö ei ole saanut kannatusta..?

Itse ehdottaisin muuta ratkaisua vain jos itse asuisin jo edullisemmassa ratkaisussa, ja mies ehdottomasti haluaisi minun muuttavan omistusasuntoonsa. Silloin en tietenkään suostuisi maksamaan enempää kuin nykyisestä asunnostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan miehelleni hoitovastikkeen kokonaisuudessaan, joka on 220€. Lisäksi maksan vesimaksut, jotka ovat yhteensä 30€. Mies maksaa 700€ lainaansa, korkoja ja lainakuluja. Muut normaalit menot maksetaan puoliksi. Mielestäni saan asua todella halvalla, koska tämän kämpän vuokra olisi noin 1100 kuukaudessa. Enemmänkin olisin valmis maksamaan, jos mies suostuisi. Miehen mielestä avioliitossa ei tärkeää ole mitä kukin maksaa, kunha pärjätään hyvin.

Luultavasti rahoitusvastikkeen pistetään puoliksi sitten joskus, kun vaikkapa putkiremontti tulee ajankohtaiseksi. Riippuu tosin paljon sen hetkisestä taloustilanteesta. Hyvin ollaan 15 vuotta pärjätty ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Täh? Miksei se asunto oo teidän yhteinen? Vai venaatteko te sun ensiasuntoetua?

Joskus oli puhetta, että ostaisin puolet asunnosta pois. No ei koskaan oikein saatu asiaa hoidettua eikä se oikeen enää tunnu tarpeelliselta. Eikä sillä kyllä niin väliäkään ole. Ei meillä avioehtoakaan ole. Ei pahemmin haittaa vaikka en siitä senttiäkään omista. Meillä omaisuus on periaatteellisella tasolla yhteistä vaikka se toisen nimissä olisi. Minä päätin esimerkiksi lattioiden ja seinien värit, kun remonttia tehtiin. Lyhyen pätkän kun mies oli työttömänä maksoin hänen lainaansa pois. Ja kun itse olin hoitamassa lasta kotona niin mies maksoi kaikki meidän kulut.

Kaikkien naisasianaisten mielestä varmaankin olen täysi tampio. Ei kyllä pahemmin kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

aika lähelle se menee tuota 250-300 e kuussa, jonka ihan mielelläni maksan toki. Kaikki ruokabudjetit ja muut sopisimme myös etukäteen, kuten muutkin kulut.  Ilman näitä etukäteissopimuksia en edes harkitsisi yhteenmuuttoa.

Noniin siinähän se summa on. Asia on saletti ja loppuunkäsitelty, tuon verran sovit maksavasi ja sitten ei tarvi muusta murehtia. Edullista asumista se on joka tapauksessa katsotpa tilannetta miten päin vain. Omistajilla on omat ongelmansa joita sinun ei kannata murehtia ennenkuin yhdessä sovitte hankkivanne yhteiseen omistukseen jotain. Siihen asti mietit hintoja vaan vuokramarkkinoiden näkökulmasta koska siellähän ne ainoat vertailukelpoiset vaihtoehdot sinun näkökulmastasi katsottuna on.

Yhteisomistus ei edes välttämättä ole aina hyvä juttu, jos meheviä ja kalliiksi käyviä pitkiä riitoja haluaa niin yhteisomistukset on uskoakseni hyvä tapa hankkia sellaisia. Kun ei ole omistusta, ei ole riitää, tietää kyllä kuka muuttaa ulos, mutta toisaalta asiat lienee saletissa muutenkin siinä vaiheessa. Siinäpä on omistajankin luonteelle testi, näkee että alkaako pikkuriidoissa tuomaan esille omistajan asemaansa, näitä asioita kannattaa aina pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi täällä on tulkittu että muut kulut jaetaan puoliksi, ja lainansa kulut mies maksaa itse. Eikö tässä tapauksessa asuntoon muuttavan olisi reilua maksaa puolet asunnon markkinavuokrasta? Se vain todennäköisesti on huomattavasti enemmän kuin pelkkä vastike, siksikö ei ole saanut kannatusta..?

Itse ehdottaisin muuta ratkaisua vain jos itse asuisin jo edullisemmassa ratkaisussa, ja mies ehdottomasti haluaisi minun muuttavan omistusasuntoonsa. Silloin en tietenkään suostuisi maksamaan enempää kuin nykyisestä asunnostani.

Tuon asunnon markkinavuokra olisi 550-600 euroa, joten eikös se 250 e vastike ole juuri sama summa? Eli ihan miten tahansa laskee niin aina päädytään tuohon max 300 e kuussa asumiskuluista. Toki muut kulut sitten laskettaisiin erikseen. ap.