Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille

Nää tyttikset on joskus anoppeja, huoh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No silti mielestäni pitäisi anopin ajatella että jos asunnossa asuu joku muukin , on hänelläkin valta päättää sisustamisesta. Eli olisiko kannattanut ostas jotain muut lahjaksi eikä noin massiivista.

Eihän häälahjaksikaan yleensä.osteta toisten kotiin huonekaluja tai muuta tekvisiittaa kysymättä hääparilta millaista.

Mahtaakohan aloittajan äiti kysyä tyttärelleen syntymäpäivälahjaa ostaessaan tyttärensä poikaystävältä, mitä hän saa ostaa ja mitä ei?

Mun äiti ei osta mitään sisustukseen liittyvää meille ilman, että olemme itse makutuomareina. Eikä anoppi kysynyt missään vaiheessa poikaystävältäni mitä hän haluaisi lahjaksi.

Eikä edes sitä, kelpaako hänen ostamansa matto poikaystävällesi?

Kannattaa nyt puhua poikaystävän kanssa, jotta hän puhuu äidilleen. On ihan tavallista, että ihmiset ostavat läheisilleen sellaisia asioita, joita ovat tottuneet ostamaan. Jos poikaystäväsi äiti on ennenkin ostanut pojalleen sisustukseen liittyviä juttuja, hän tekee sitä nytkin. Sen vuoksi poikaystävisi pitää ihan itse sanoa äidilleen, ettei enää halua äidiltään mitään sisustusjuttuja. Ei riitä, että sinä sanot vaan sen pitää tulla poikaystäväsi suusta. 

Olen anoppi ja poikani ollessa vielä poikamies saatoin ostaa hänelle kaikenlaista kotiinsa. Kun hän meni parisuhteeseen ja sanoi, että tyttöystävän sisustusmaku on hyvin erilainen, lakkasin ostamasta. Nykyisin ostan pojalleni lahjaksi jotain henkilökohtaista kuten kausikortin lätkämatseihin, lahjakortin vaateliikkeeseen tms. Tyttärelleni ostan sisustusjuttujakin, mutta hän osaa ihan itse kertoa, jos jokin sisustusjuttu ei ole vävyni mieleen. 

Ei ole sisustusjuttuja hirveämmin ostellut ennen. Nyt yhteenmuuton jälkeen on alkanut ostelemaan. Ei mua haittaisi lakanat ja pyyhkeet, koska ovat käyttötavaroita ja niitä eivät ulkopuoliset näe, kun taas iso matto näkyy. Samoin viime visiitin aikana oli tuonut jonkun pitsisomisteisen purkin meille. Jos mä tykkäisin romanttisesta tyylistä, niin varmasti se meillä näkyisi, mutta kun mä suoraan sanottuna inhoan romanttista tyyliä.

Edelleen: laitat poikaystäväsi sanomaan äidilleen, että EI YHTÄÄN MITÄÄN sisustusjuttuja enää teille. Jos poikaystäväsi äiti edelleen niitä senkin jälkeen tuo, heitätte roskikseen. Minä ainakin haluan kuulla omilta lapsiltani enkä heidän puolisoiltaan, miten lapseni haluavat minun toimivan. 

Montakohan kertaa olen tässä ketjussa jo sanonut, että poikaystäväni lupautui jo sanomaan äidilleen.

No hyvä. Ja sun kannattaa itsekin sanoa, ettei osta myöskään sinulle mitään, mitä et ole saanut itse valita. Asiat kannattaa pitää yksinkertaisina. Minä en osaa ostaa mitään miniälleni, joten en osta hänelle mitään. Asia on ihan ok molemmin puolin. Ostan pojalleni, tyttärelleni ja vävylleni. Ei mun ole mikään pakko ostaa lahjoja miniälleni.

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Tätä ketjua lukiessa en voi estää mielikuvaa True Detective -jaksosta jossa Rust ja Marty löytävät pitkällisen etsinnän jälkeen salaiset menot joissa lukemattomat nuoret pariskunnat polttavat anopeilta saamiaan, toinen toistaan kammottavampia esineitä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Oletko vanhempiesi ainoa lapsi? Eikö äidilläsi ole ketään muuta, joille voisi hankkia lahjoja? 

Roskikseen vaan uudet tietokoneet yms mitä ei tarvita. Tarvittaessa porttari päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Oletko vanhempiesi ainoa lapsi? Eikö äidilläsi ole ketään muuta, joille voisi hankkia lahjoja? 

Korjaisin tuon että eikö kommentoijan äidillä ole ketään muuta ketä kontrolloida.

Mitään ei ole pakko vastaanottaa. Pienemmät artikkelit roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä.  Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.

Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.

Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!

Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.

Älähän yritä. Itse ilmoitit, että poikasi tietää jo nyt, ettei halua olla tytön kanssa pitemmällä tähtäimellä. Yhteen muuttoa suunnitteleva tyttö taas selvästi olettaa näin olevan. Poikasi käyttää tyttöä hyväkseen ja vanhempi kihertelee tyytyväisenä vieressä. Hyi teidän molempien, sekä vanhemman että pojan käytöstä.

Miten niin käyttää hyväkseen? Jos on selkeästi sanonut, että ei, me emme muuta yhteen asumaan, niin missä ihmeessä on se hyväksikäyttö? Jos ei täysi-ikäinen nainen usko puhetta, niin vikako on puhujassa eikä vastaanottajassa.

Poika pitää tyttöä varalla, vaikka on ilmeisesti puhunut äitinsä kanssa, ettei aio tämän kanssa olla tulevaisuudessa. Poika ei kuitenkaan ole kertonut tätä tytölle, vaan antaa tytön edelleen luulla, että heillä on yhteinen tulevaisuus. Sen vuoksi tyttö elättelee ilmeisesti toivoa yhteisestä kodista ja ehdottelee pojalle yhteen muuttoa. Taloudellinen syy on tytön yksi rationaalisuuteen vetoava perustelu yhteen muutolle, mutta jos tyttö tietäisi, että poika on jo päättänyt, ettei poika halua olla tämän kanssa, niin luuletko tytön edelleen haluavan muuttaa yhteen? Eli siten niin käyttää poika tyttöä hyväkseen. Poika pitää tyttöä vakituisena seksikumppanina, kunnes löytyy toisen, johon sitoutuu tosissaan. Jonkun, jonka kanssa oikeasti haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, eikä vain pidä toista siinä uskossa, että heillä muka on yhteinen tulevaisuus.

Jos poika ei ole tosissaan tytön suhteen, niin miksi hän ei kerro sitä tytölle, kun tietää tytön kuitenkin olevan tosissaan pojan suhteen? Nythän olisi hyvä aika kertoa asiasta. "En halua muuttaa kanssasi yhteen, koska en näe tämän suhteen jatkuvan." Tyttö voisi sitten tehdä omat suunnitelmansa ja etsiä toisen kumppanin, joka haluaa sitoutua häneen.

Ja juu, yhteen muuton kanssa ei tarvitse hoppuilla, mutta tässä tapauksessahan äiti ilmoitti, että poika ei muuttaa tytön kanssa yhteen, koska ei ota suhdetta vakavissaan. Puhuu tästä vanhemmilleen, mutta ei tytölle itselleen. Ja vanhemmat ilmeisesti antavat siunauksensa tällaiselle käytökselle. Tuollainen nallittaminen suhteessa, joka ei johda mihinkään on epärehellistä.

Miniäkandidaatti on valittanut asiaa minulle käydessämme kahvilla. Poikani sanoi siinä meidän molempien kuullen, että hän ei aio muuttaa kenenkään kanssa asumaan, koska haluaa pitää kotinsa omanaan. Hän on kaveripiirissä nähnyt ihan riittävän monta tapausta, joissa tyttöystävä päättää kantaa tavara ulos ja uutta sisään ja mies joutuu maksajaksi. Asiaan voidaan palata siinä vaiheessa, kun kumppanilla on varaa maksaa 50% kolmion hinnasta.

Jos miniäkandidaatti ei usko selkeää puhetta, niin se ei ole minun ongelmani.

No ei tuo minusta kovin selkeältä tunnu, että poikasi lupaa tyttöystävälleen, että yhteenmuuttoa voidaan harkita sitten, kun tytöllä on varaa maksaa puolet asunnosta. Tuohan on valhe, jolla poikasi pitää yllä tyttöystävän toivoa vakiintumisesta vailla aikeita koskaan tämän kanssa kuitenkaan vakiintua.

Miksi poikasi ei voisi olla rehellinen ja sanoa tyttöystävälleen suoraan mitä ajattelee tästä? Miksi hän lupaa harkita yhteenmuuttoa kunhan taloudelliset kysymykset saadaan ratkaistua, vaikka oikeasti ajattelee että tämä "roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa hän haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa"?

Ah niin, mutta jos poikasi olisi yhtä rehellinen tyttöystävälleen kuin on sinulle ollut, niin se tyttishän saattaisi vaikka erota pojastasi kokonaan. Ja silloin poikasi menettäisi sen hyödyn, mitä tytöstä nyt kokee saavansa, kun epärehellisin keinoin ja tyhjin lupauksin pyrkii pitämään tämän kuvioissa mukana...

Ohis...tuo edellinen kirjoitti:

"Miniäkandidaatti on valittanut asiaa minulle käydessämme kahvilla. Poikani sanoi siinä meidän molempien kuullen, että hän ei aio muuttaa kenenkään kanssa asumaan, koska haluaa pitää kotinsa omanaan. "

Minusta tuo on harvinaisen selvästi sanottu ja sanottu vielä tyttöystävän kuullen, joten normaalijärkisellä tyttöystävällä ei pitäisi olla pienintäkään epäselvyyttä asiasta. 

Ja kuitenkin poika oli myös sanonut, että yhteenmuuttoasiaan voidaan palata sitten kun tyttöystävä pystyy maksamaan 50% asunnon hinnasta. Eli hän antaa hyvin ristiriitaisia viestejä tyttöystävälle ja jättää kokonaan kertomatta sen, että on jo päättänyt, ettei tyttöystävä ole se henkilö, jonka kanssa hän haluaa jakaa elämänsä tai edes kotinsa.

Pojan puheista tyttöystävälle saa sellaisen mielikuvan, että itse tässä tyttöystävässä ei ole mitään vikaa hänen mielestään, mutta hän vain ei halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa, ja itseasiassa juuri tämän tyttiksenkin kanssa voisi sitäkin harkita jos vain taloudelliset asiat saadaan ratkaistua. Äidilleen hän on kuitenkin kertonut, että tyttöystävä on itsessään sellainen henkilö, jonka kanssa hän ei halua vakavissaan olla. Minusta tällainen kaksoisviestintä on kaikkea muuta kuin rehellistä ja selkeää.

Missä kohtaa viestiketjua hän on kertonut äidille, että tyttöystävä on pelkkä hetken hairahdus? Minusta se poika kertoi äidilleen vain sen, että ei aio asua kenenkään sellaisen kanssa, joka kantaa toisen tavaroita roskiin. Ja että se poika haluaa pitää oman kotinsa omana kotinaan eikä toisen sisustussuunnitelmien temmellyskenttänä.

Jos haluaa pitää kotinsa omanaan ja sanoo sen ääneen, niin mitä epäselvää siinä on?

No minä ymmärsin äidin viesteistä, että tämä tyttöystävä olisi kantanut poikaystävänsä tavaroita roskikseen ja että tämä on se pääasiallinen syy, miksi poika ei koe tytön olevan se henkilö, jonka kanssa haluaisi elämänsä ja kotinsa jakaa. Äiti on kahdessa eri viestissään tässä ketjussa korostanut, että tämä toisen tavaroiden roskiin kantaminen on syy siihen, ettei suhde ole vakava. Tuskin hän tällaista sanoisi, jollei tyttis olisi poikansa omaisuuteen jo ainakin yrittänyt kajota.

Eipä silti, en minä poikaa siitä moiti, ettei hän halua muuttaa saman katon alle tuollaisen tytön kanssa. En itsekään hyväksyisi sitä, että mieheni alkaisi raahata minun omaisuuttani roskikseen ilman minun suostumustani. Mutta en minä sellaisen miehen kanssa suhdettakaan jatkaisi, saati vihjailisi, että yhteenmuutto on mahdollista sitten, kun talousasiat ovat kunnossa. Ja kertoisin kyllä mielipiteeni tavaroideni roskiin kantamisesta sille miehelle ihan itselleen, sen sijaan että avautuisin äidilleni asiasta. Minusta tuntuu härskiltä sanoa äidilleen, ettei tyttöystävä ole se nainen, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa, mutta antaa tyttöystävän itsensä luulla, että kyse on vain asunnon rahoituksesta.

Ei, vaan äiti selitti myöhemmin, että poika on nähnyt kavereiden tyttöystävien tekevän niin ja siksi uskoo, että omakin tyttöystävä tekisi niin.

Juu, hoksasin tämän itsekin. Ei tämä toisaalta yhtään tilannetta paranna, pikemminkin päinvastoin. Poika siis uskoo pahaa omasta tyttöystävästään ilman että tyttö itse on sille aihetta antanut. Kaiken lisäksi poika on mennyt äidilleenkin avautumaan luottamuspulastaan. Sen sijaan, että äiti sanoisi pojalleen ettei ole reilua tuomita toista etukäteen vain joidenkin muiden naisten käytöksen perusteella, hän lähtee mukaan parjaamaan tyttöystävää. Ja ilmeisesti tyttöystävä itse on autuaan tietämätön siitä, että hänen poikaystävänsä ja anoppikokelaansa puhuvat hänestä pahaa hänen selkänsä takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Oletko vanhempiesi ainoa lapsi? Eikö äidilläsi ole ketään muuta, joille voisi hankkia lahjoja? 

Korjaisin tuon että eikö kommentoijan äidillä ole ketään muuta ketä kontrolloida.

Kaikki saamansa tavarat voi heittää roskiin tai laittaa kierrätykseen. Myös ne ruuat, joita edellisen kirjoittajan äiti tuo tullessaan. En näe kontrolloimisena tuota asiaa vaan yksinkertaisesti haluna ostaa kaikenlaista lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ongelma poistuu, jos voi ostaa jollekin muulle. Minä en ole enää vuosiin ostanut mitään poikani perheelle, mutta sitäkin enemmän tyttäreni perheelle. Jos tyttäreni ei pidä jostain ostamastani, hän laittaa sen roskikseen tai kierrätykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Oletko vanhempiesi ainoa lapsi? Eikö äidilläsi ole ketään muuta, joille voisi hankkia lahjoja? 

Korjaisin tuon että eikö kommentoijan äidillä ole ketään muuta ketä kontrolloida.

Aivan, sitähän se "auttaminen" joidenkin kohdalla on. Ei kunnioiteta omaa aikuista lasta eikä olla päästetty irti vaan halutaan hallita, kenties tiedostamatta mutta silti väärin tehden.

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Siis apua mikä äiti. Voin vain kuvitella mitä mielessäsi on pyörinyt ikean rekan peruutuspiippausta kuunnellessasi. Miten ihmiset voi olla noin rajattomia?

Vierailija kirjoitti:

Nuorille naisille kelpaa nykyisin ikean valkoinen lastulevy. Hassua, että voidaan ostaa kolmen tonnin merkkilaukku, mutta kotiin ei saa yhtä kunnollista mattoa hankittua. Täällä ihmeteltiin, miksi mm. minä olen ostanut niin kalliita mattoja. En ole ostanut vaan antanut. Ja poikani pyynnöstä. Miniä ei vain tunnu aina osaavan arvostaa laatuakaan.

t. laatua arvostava anoppi

Minä tarjosin pojalleni vanhaa Arabian maitokannua. Toi sen takaisin, koska miniäni ei ollut tykännyt siitä. Tarjosin maitokannua tyttärelleni ja hänelle se kelpasi. Tyttö oli selvittänyt maitokannun arvon ja hinta oli lähes 1000 €. Oli iloinen, kun miniälleni ei kelvannut ja sanoi, että mun kannattaa tarjota kaikkia sellaisia esineitä aina ensin hänelle ja sitten vasta pojalleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin mieleen oma äitini. Hän on krääsänkantamisen mestari, eikä todellakaan kuuntele kieltoja. Loppukesästä kyllästyin totaalisesti tähän jatkuvaan ylikävelemiseen ja pistin välit poikki. Ihan pari sähköpostia ollaan vaihdettu tässä syksyn mittaan.

Yhtenä päivänä viime viikolla kävin kuitenkin kuopuksen kanssa tervehtimässä, koska lapsella oli ollut esitys josta halusi isovanhemmille kertoa. Oltiin ehkä vartti tervehtimässä. Seuraavana päivänä sain sähköpostia äidiltäni, että he voivat kyllä milloin tahansa auttaa lasten kanssa. Kaunis tarjous, jos en tietäisi, että tässäkin piilee takana ajatus siitä, että avulla minut saisi johonkin kiitollisuudenvelkaan, jonka varjolla voisi taas oikeuttaa kaikki omat päähänpistot. Sivumennen sanoen meidän kaikki lapset ovat kouluikäisiä, ja vain enää yksi alakoulussa, joten mitään varsinaista lastenhoitoapua emme todellakaan tarvitse. Vastasin takaisin, että en halua heiltä apua, mutta jos he (siis myös isäni, joka on omalla tavallaan vielä pahempi pätijä) haluavat olla meidän kanssa tekemisissä, heidän täytyy ihan itse nähdä, että käytännöissä on jotain mätää ja heidän täytyy olla halukkaita myös muuttamaan omaa käyttäytymistään meitä kohtaan. Kirjoitin jälleen kerran, ettei meille saa tuoda mitään krääsää eikä edes joululahjoja sopimatta. Heillä on niin käsittämättömät joululahjahankinnatkin, olen niistä täällä avautunutkin, ja pointti on aina se, että lapsille ostetaan monen sadan euron laitteita ja vempeleitä keskustelematta lainkaan meidän kanssa niiden sopivuudesta ja tarpeellisuudesta.

Kuinka ollakaan äitini vastasi pian. "En tietenkään tarkoittanut, että tarvitsisit mitään apua. Tein tällaisen joulukalenterin lapsille, saanko antaa sen?" Ja liitteenä kuva järjettömän suuresta tulitikkurasioin ja pyykkipojin varustetusta systeemistä, jossa roikkuu miljoona pientä joulusukkaa. Turha varmaan sanoakaan, että meillä on jo hänen tekemänsä joulukalenteri sekä teineillä omat itse ompelemat joulusukat.

Tuntuu tosiaan kiittämättömältä evätä lapsilta mummon tekemä joulukalenteri. Mutta se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputulos on taas se, että lapsille tuodaan tietokoneita ja kännyköitä, välittämättä siitä että meillä on täysin toimivat laitteet ja teinien kanssa on tehty sopimus rahanhankinnasta, jos välttämättä haluavat uusia omiaan. Sitten meille tuodaan äitini maun mukaisia pöytäliinoja ja jopa valmiita ruokia jääkaappiin, tietenkin taas kysymättä että tarvitaanko tai halutaanko mitään. Aivan liikaa on vaadittu, että tulisi mieleen, että meillä on ehkä ihan omatkin illallissuunnitelmat. Ja tiedän jo, kuinka äitini sormet oikein syyhyävät päästä meidän yläkerran remontoidun huoneen kimppuun, kun hänellä olisi niin hyviä huonekaluja sinne. Tosin sehän melkein olisi asiasta keskustelua, eikä yhtään samaa kuin vuosi sitten, kun Ikean rekan lasti vain kipattiin meidän pihaan. Äitini oli tilannut lapsille työpöydät ja lipastot. Kuulemma isovanhemmat saavat antaa lahjoja lapsenlapsilleen.

Että ihan aina se napakka ja topakka kieltäminen ei riitä. En olisi halunnut viedä välejämme tällaiseen tilanteeseen, äitini on monella tavalla tosi hyvä tyyppi ja ihana mummo. Mutta miten hitossa se voi kuvitella, että toisen perheeseen saa puuttua ihan miten vaan? Miten se ei yhtään näe omaa toimintaansa? En oikein keksi muuta ratkaisua kuin tällaisen totaalikiellon.

Oletko vanhempiesi ainoa lapsi? Eikö äidilläsi ole ketään muuta, joille voisi hankkia lahjoja? 

En ole, meitä on neljä sisarusta. Luulen kyllä, että tämä kohdistuu minuun ja meidän perheeseen siksi, että minun lapseni olivat pitkään ainoat lapsenlapset. Meidän nuorinkin on vanhempi kuin sisarusteni esikoiset. Mutta tämä on ihan arvailua, syy voi olla varmaan mikä vaan. Luultavasti tällaiseen ajaudutaan, ei äitinikään yhdessä hetkessä ryhtynyt raahaamaan meille tavaraa. Enkä minä edes muista mikä oli ensimmäinen ärsyttävä juttu. Varmaan aluksi oli lähinnä hämmentävää ja harmittavaa, ja jossain vaiheessa homma alkoi riistäytyä käsistä. Olen useitakin kertoja suuttunut ja vajonnut suunnilleen teinitasolle rähjäämään vanhemmilleni tästä, mutta aina meininki on lipsunut ennemmin tai myöhemmin samaan. Nyt muutaman kuukauden mykkäkoulukaan ei näytä ihan tepsivän, kun kiellot kaikista lahjoistakin kuitattiin sillä, että ois se joulukalenteri tulossa.

Meillehän ei mikään Ikean lastulevyrekka tuo kuljetusta. Viekööt lastulevymööpelit suoraan kaatikselle tai köyhäinapuun. Laatuminiän mielipide.

Konmarin aikakaudella raivostuttavaa touhua.. eikä muutenkaan kukaan halua krääsää kotiinsa. Tai tyyliin: "me ei enää tarvita niin annetaan tämä nyt teille".

Maitokannut on so last season. Voin ottaa jos saan myydä.

Valaisimina Paavo Tynellin lamppuja, Boknäsin kirjahylly sekä kirjakaruselli, jalopuisia huonekaluja. Taidetta. Mitään wt maitokannuja en todellakaan halua kotiini. Laatuminiä.

Onko toi loputon tavaroiden roudainen alempien sosiaaliryhmien ongelma?