Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä ennen lapsien hankkimista?
Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?
Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?
Kommentit (162)
Laiskotella, nukkua, harrastaa seksiä, olla itsekäs, eli ajatella itseäsi ja olla tekemättä mitään.
Näistä voit sitten vain unelmoida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastaa seksiä, joka päättyy miehen ejakulaatioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?
Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?
Päätös lasten hankkimatta jättämisestä. Jos tulet raskaaksi, oma elämäsi päättyy siihen. Ikuisiksi ajoiksi. Älä tee sitä. Pelastaudu kun vielä voit. Olen tosissani.
Omia vanhempia seuratessa ei heidän elämä kyllä tosiaan ole päättynyt. Molemmat oman kokemuksen mukaan pitivät perhe-arjesta. Meille perhe ja suku on aina ollut tärkeä ja tätien ja setien kanssa vietetty paljon aikaa. Olen elänyt lapsuuteni oppien malliin jossa perhe-elämä on "omaa elämää". Olen kokeillut myös ns. individualistista elämää korkeakoulutettuna, enkä koe että saan siitä samanlaista tyydytystä, kuin mitä olen kokenut koko elämäni ajan perheyhteisön tuovan. Työ on tietty merkityksellistä, mutta se jatkuu lasten jälkeenkin.
Asiat joista itse nautin arjessa töiden ulkopuolella, en keksi paljoakaan sellaista mitä ei voisi myös lasten kanssa tehdä (poislukien vauva-aika tietty, mikä on lyhyt aika lopulta).
Olisi mukava kuulal minkä asioiden koet päättyneen lapsien hankinnan jälkeen (poislukien ne muutamat ensimmäiset vuodet).
No opettele esim. kirjoittamaan. Mikä vitun lapsien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Kävelylle voi lähteä lapsen kanssa. Aamukahville? Juon kahvin kotona ja töissä. Omat vanhempani ovat myös pienenä ollessani juoneet kahvin kotona ja töissä. En ole nytkään käynyt "aamukahvilla" missään?
Äitini kävi koko lapsuusaikamme jumpassa ja uimassa säännöllisesti. Uimaan otti välillä lapsetkin mukaan mikä oli mukavaa. Monesti oli isä mukana jolloin oltiin toisen kanssa ja toinen pystyi kuntoilemaan samalla.
Kavereillani on lapsia ja ihan samalla tavalla olen heitä nähnyt lasten saannin jälkeen kuin ennen sitäkin. Kun useammilla on lapsia on niistä keskenäänkin myöhemmin seuraa ja voi järjestää leikkitreffejä.
Kurssit ja harrastukset on itsellä sitä luokkaa, että niitä voi harrastaa kotona tai kotiovesta ulos lähtiessä, ja mies on kotona nyt jo osallistuva, eli olen varma että saadaan järjestymään molemmille omaa aikaa lapsia saadessakin. Poislukien tietty vauva-aika kun riippuvuus on ihan eri luokkaa, olen valmis uhraamaan vuosia harrastuksista, kun tietää että niihin voi palata.
Suoraan sanottuna viestissäsi ei ollut mitään mitä en olisi miettinyt tai jopa jollain tavalla odottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Mun korviin toi vauva-arki kuulostaa ihanalta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olla yksin. Lukea kirjaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?
Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?
Päätös lasten hankkimatta jättämisestä. Jos tulet raskaaksi, oma elämäsi päättyy siihen. Ikuisiksi ajoiksi. Älä tee sitä. Pelastaudu kun vielä voit. Olen tosissani.
Omia vanhempia seuratessa ei heidän elämä kyllä tosiaan ole päättynyt. Molemmat oman kokemuksen mukaan pitivät perhe-arjesta. Meille perhe ja suku on aina ollut tärkeä ja tätien ja setien kanssa vietetty paljon aikaa. Olen elänyt lapsuuteni oppien malliin jossa perhe-elämä on "omaa elämää". Olen kokeillut myös ns. individualistista elämää korkeakoulutettuna, enkä koe että saan siitä samanlaista tyydytystä, kuin mitä olen kokenut koko elämäni ajan perheyhteisön tuovan. Työ on tietty merkityksellistä, mutta se jatkuu lasten jälkeenkin.
Asiat joista itse nautin arjessa töiden ulkopuolella, en keksi paljoakaan sellaista mitä ei voisi myös lasten kanssa tehdä (poislukien vauva-aika tietty, mikä on lyhyt aika lopulta).
Olisi mukava kuulal minkä asioiden koet päättyneen lapsien hankinnan jälkeen (poislukien ne muutamat ensimmäiset vuodet).
Uppoutuminen työntekoon, vapaa-aika työn jälkeen, harrastukset, kaverien tapaaminen, itsensä kehittäminen, matkustelu yksin, ulkona syöminen yksin, elämästä nauttiminen, miehen kanssa yhteinen aika, television katseleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Mun korviin toi vauva-arki kuulostaa ihanalta! :)
Oletko sekaisin? Eikä se pääty vauva-arkeen, vaan perhearki jatkuu sen jälkeenkin. Se on hirveää.
Ap, jos sinun suuri haaveesi on matkustaa intiaan kuukaudeksi, matkusta intiaan kuukaudeksi. Mutta jos se suurin haave on saada lapsia, ala tehdä lapsia.
Haluan muistuttaa siitä, että lapsia ei noin vain tehdä. Vaikka päättäisit tänään, että olet valmis äidiksi, siihen voi mennä aikaa. Siksi kannattaa muistaa, että on muutakin elämää ja nauttia niistä muistakin jutuista, vaikka sitten siitä nukkumisesta.
Lapset on ihania, niiden kanssa voi rakentaa tosi kivan elämän ja tehdä tosi kivoja juttuja. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Minä en varmaan koskaan ole tehnyt niin paljon kävelylenkkejä kuin vauvan kanssa tein kun sehän nukahti päiväunille vaunulenkillä niin näppärästi. Olen paljon myös jumppaillut joko päikkäriaikaan tai lapsen kanssa nyt kun se on isompi kotosalla. Uimassa käyn kun mies on kotosalla tai nyt kun lapsi on päiväkodissa. Ulkomailla ollaan matkustettu joka vuosi noin kolme kertaa, myös kaukomatkoja, Olen myös opiskellut yliopistossa lapsen ohessa. Lapsi herää normaalisti yhdeksän kymmenen aikoihin aamuisin, olen siis nukkunut koko ajan ruhtinaallisen pitkään. Ja lapsi on täysin terve. Ihme vinkuja tuo ketä lainaan, tuskin sillä lapsiakaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Minä en varmaan koskaan ole tehnyt niin paljon kävelylenkkejä kuin vauvan kanssa tein kun sehän nukahti päiväunille vaunulenkillä niin näppärästi. Olen paljon myös jumppaillut joko päikkäriaikaan tai lapsen kanssa nyt kun se on isompi kotosalla. Uimassa käyn kun mies on kotosalla tai nyt kun lapsi on päiväkodissa. Ulkomailla ollaan matkustettu joka vuosi noin kolme kertaa, myös kaukomatkoja, Olen myös opiskellut yliopistossa lapsen ohessa. Lapsi herää normaalisti yhdeksän kymmenen aikoihin aamuisin, olen siis nukkunut koko ajan ruhtinaallisen pitkään. Ja lapsi on täysin terve. Ihme vinkuja tuo ketä lainaan, tuskin sillä lapsiakaan on.
Joidenkin miehet voivat olla öitä poissa kotoa ja tulla muutenkin töistä todella myöhään. Jopa yksinhuoltajia on. Ja kävely rattaiden kanssa, entä sitten kun lapsi ei enää ole rattaissa? Siinäpä sitten olet.
Eikä kaikilla ole terveitä lapsia, sanot tuon todella oudosti, sehän nimen omaan tekee elämästäsi helpompaa että lapsi on terve. Sairaan lapsen kanssa on pelkkää huolta ja vaivaa koko ajan moninkerroin verrattuna terveeseen lapseen. Silloin kaikki on vaikeaa. Eivätkä kaikki lapset nuku pitkään, omani heräsi ennen kuutta aina, se oli kauheaa.
On inhottavaa, kun ne, joilla on helposti asiat, tulevat kehuskelemaan sillä helppoudella ikään kuin se tekisi heistä parempia ihmisiä, kun kestävät sitä helppoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap onkin nyt päättänyt olla hankkimatta lapsia, olen todella onnellinen hänen puolestaan. Onnittelut siinä tapauksessa. Voi vain toivoa, että asia on niin. Edes yksi elämä pelastettu.
"Ennen lapsien hankkimista" -kirjoitit sanan väärin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Mun korviin toi vauva-arki kuulostaa ihanalta! :)
Oletko sekaisin? Eikä se pääty vauva-arkeen, vaan perhearki jatkuu sen jälkeenkin. Se on hirveää.
Riippuu kyllä ihan hoitajasta. Ei ollut hirveää.
Lapsen kanssa voi mennä melkein minne vaan, tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Minä en varmaan koskaan ole tehnyt niin paljon kävelylenkkejä kuin vauvan kanssa tein kun sehän nukahti päiväunille vaunulenkillä niin näppärästi. Olen paljon myös jumppaillut joko päikkäriaikaan tai lapsen kanssa nyt kun se on isompi kotosalla. Uimassa käyn kun mies on kotosalla tai nyt kun lapsi on päiväkodissa. Ulkomailla ollaan matkustettu joka vuosi noin kolme kertaa, myös kaukomatkoja, Olen myös opiskellut yliopistossa lapsen ohessa. Lapsi herää normaalisti yhdeksän kymmenen aikoihin aamuisin, olen siis nukkunut koko ajan ruhtinaallisen pitkään. Ja lapsi on täysin terve. Ihme vinkuja tuo ketä lainaan, tuskin sillä lapsiakaan on.
Joidenkin miehet voivat olla öitä poissa kotoa ja tulla muutenkin töistä todella myöhään. Jopa yksinhuoltajia on. Ja kävely rattaiden kanssa, entä sitten kun lapsi ei enää ole rattaissa? Siinäpä sitten olet.
Eikä kaikilla ole terveitä lapsia, sanot tuon todella oudosti, sehän nimen omaan tekee elämästäsi helpompaa että lapsi on terve. Sairaan lapsen kanssa on pelkkää huolta ja vaivaa koko ajan moninkerroin verrattuna terveeseen lapseen. Silloin kaikki on vaikeaa. Eivätkä kaikki lapset nuku pitkään, omani heräsi ennen kuutta aina, se oli kauheaa.
On inhottavaa, kun ne, joilla on helposti asiat, tulevat kehuskelemaan sillä helppoudella ikään kuin se tekisi heistä parempia ihmisiä, kun kestävät sitä helppoutta.
90% lapsista on kuitenkin terveitä ja normaaleja. On kyseenalaista ja alhaista pelotella lasta harkitsevaa sillä, että juuri hänelle osuisi se vammainen ja sairas vauva. Se millaiseen parisuhteeseen ja turvaverkostoon sitten lapsen tekee, on valinnan asia, ei mikään luonnonlaki. Järkevä nainen tekee lapsensa miehen kanssa, joka haluaa ja pystyy osallistumaan lapsenhoitoon ihan yhtä lailla kuin äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Minä en varmaan koskaan ole tehnyt niin paljon kävelylenkkejä kuin vauvan kanssa tein kun sehän nukahti päiväunille vaunulenkillä niin näppärästi. Olen paljon myös jumppaillut joko päikkäriaikaan tai lapsen kanssa nyt kun se on isompi kotosalla. Uimassa käyn kun mies on kotosalla tai nyt kun lapsi on päiväkodissa. Ulkomailla ollaan matkustettu joka vuosi noin kolme kertaa, myös kaukomatkoja, Olen myös opiskellut yliopistossa lapsen ohessa. Lapsi herää normaalisti yhdeksän kymmenen aikoihin aamuisin, olen siis nukkunut koko ajan ruhtinaallisen pitkään. Ja lapsi on täysin terve. Ihme vinkuja tuo ketä lainaan, tuskin sillä lapsiakaan on.
Joidenkin miehet voivat olla öitä poissa kotoa ja tulla muutenkin töistä todella myöhään. Jopa yksinhuoltajia on. Ja kävely rattaiden kanssa, entä sitten kun lapsi ei enää ole rattaissa? Siinäpä sitten olet.
Eikä kaikilla ole terveitä lapsia, sanot tuon todella oudosti, sehän nimen omaan tekee elämästäsi helpompaa että lapsi on terve. Sairaan lapsen kanssa on pelkkää huolta ja vaivaa koko ajan moninkerroin verrattuna terveeseen lapseen. Silloin kaikki on vaikeaa. Eivätkä kaikki lapset nuku pitkään, omani heräsi ennen kuutta aina, se oli kauheaa.
On inhottavaa, kun ne, joilla on helposti asiat, tulevat kehuskelemaan sillä helppoudella ikään kuin se tekisi heistä parempia ihmisiä, kun kestävät sitä helppoutta.
90% lapsista on kuitenkin terveitä ja normaaleja. On kyseenalaista ja alhaista pelotella lasta harkitsevaa sillä, että juuri hänelle osuisi se vammainen ja sairas vauva. Se millaiseen parisuhteeseen ja turvaverkostoon sitten lapsen tekee, on valinnan asia, ei mikään luonnonlaki. Järkevä nainen tekee lapsensa miehen kanssa, joka haluaa ja pystyy osallistumaan lapsenhoitoon ihan yhtä lailla kuin äitikin.
No hui kamalaa, joillekin tulee oikeasti vammainen lapsi ja he joutuvat elämään sen kanssa koko elämänsä, sekä vauva-ajan että lapsuuden että aikuisuuden, eikä lapsi lähde koskaan kotoa pois. Miten vätysmäistä on kieltää tämä fakta, kun he joutuvat sen kanssa kuitenkin elämään koko elämänsä? Uskomatonta nimby-mentaliteettia.
On paljon juttuja, joita normaalien, tyytyväisten ja hyvinkäyttäytyvien lasten kanssa voi tehdä. Tai vauvan kanssa, jos se nukkuu missä ja milloin vain ja on hereillä ollessa virkeä ja helposti viihtyvä.
Mutta, jos todella haluat tehdä asioita, jotka lasten kanssa muuttuvat hankaliksi tai mahdottomiksi, niin tee niitä nyt:
- matkustele erikoisissa paikoissa omatoimimatkailutyyliin seikkaillen
- nuku pitkään aamuisin ja valvo niin myöhään kuin haluat
- harrasta seksiä silloin kun sattuu huvittamaan
- opiskele
- ole spontaani: varaa äkkilähtö etelään, lähde leffaan puolen tunnin varoitusajalla, aja 200 km nähdäksesi lempibändisi keikka
- vietä viikonloppusi katselemalla suosikkisarjasi kaikki kaudet netflixistä tms.
- vedä kännit
- vietä darrapäivä
Loogisesti ajateltuna ennen kuin hankkii lapsen, täytyy olla sukupuoli-yhdynnässä....