Mitä tehdä ennen lapsien hankkimista?

Sterilisaatio.

Miettiä millainen on se ihminen jonka kanssa teet lapsia. Onko teillä oikeasti samat arvot ja onko kyseessä osallistuva puoliso josta tulee vastuullinen vanhempi vai annatko vauvakuumeen sokaista itsesi?

Niin monesti ihmiset sitten sanoo, että "no ei se aiemmin ollut tuollainen", eikä kukaan läheinen enää siinä vaiheessa kun maito on jo maassa kehtaa sanoa että "no olihan, just tuollainen se oli aina".

Eli mieti kenen kanssa lapset teet ja olisiko se vauva-arki niin hurmaavan ihanaa myös yksin, synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa, koliikkivauvan, vammaisen lapsen tai sairaan lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Herraisä sentään, mukuloita on hankittu maailman sivu, eikä siihen lapsiperhearkeen ole ennekään siivoojia, apulaisia ja kokkeja tarvittu.

Nykyään sentään ruuankin saa kaupasta, ei tarvitse itse teurastaa sitä lehmää ja niittää viljaa että saa leipää. Ei se nyt niin vaikeata voi olla!

Mihin sitten piikoja ja kotiapulaisia tarvittiin? Entä kodinhoitajia?

Meillä oli kaikki hunningolla kun kädetön äiti ei halunnut apua.

Matkustaa ympäri maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinun suuri haaveesi on matkustaa intiaan kuukaudeksi, matkusta intiaan kuukaudeksi. Mutta jos se suurin haave on saada lapsia, ala tehdä lapsia.

Haluan muistuttaa siitä, että lapsia ei noin vain tehdä. Vaikka päättäisit tänään, että olet valmis äidiksi, siihen voi mennä aikaa. Siksi kannattaa muistaa, että on muutakin elämää ja nauttia niistä muistakin jutuista, vaikka sitten siitä nukkumisesta.

Lapset on ihania, niiden kanssa voi rakentaa tosi kivan elämän ja tehdä tosi kivoja juttuja. Suosittelen!

Joo lähipiirissä on pitkäänkin yritetty joten tiedossa on että odottaa voi joutua pidempäänkin. Mutta lähinnä miettii joko alkaisi yrittää vai vielä kaksin hetken verran. Voihan se olla että nopeastikin onnistuu. 

En ole vielä luovuttanut, terveisiä vaan 35. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Miettiä millainen on se ihminen jonka kanssa teet lapsia. Onko teillä oikeasti samat arvot ja onko kyseessä osallistuva puoliso josta tulee vastuullinen vanhempi vai annatko vauvakuumeen sokaista itsesi?

Niin monesti ihmiset sitten sanoo, että "no ei se aiemmin ollut tuollainen", eikä kukaan läheinen enää siinä vaiheessa kun maito on jo maassa kehtaa sanoa että "no olihan, just tuollainen se oli aina".

Eli mieti kenen kanssa lapset teet ja olisiko se vauva-arki niin hurmaavan ihanaa myös yksin, synnytyksenjälkeisen masennuksen kanssa, koliikkivauvan, vammaisen lapsen tai sairaan lapsen kanssa. 

Mies osallistuu kotona kiitettävästi, monesti enemmän kuin minä. On käytännöllinen ja huomioi arjessa. 

Mulla ei ole harhaluuloja siitä että vauva-arki olisi välttämättä ihanaa. Ollaan kuitenkin käytännöllisiä ja tukiverkkoa on, eli en usko että jäätäisiin yksin ilman mitään apua, jos huonosti käy. Masennusta tai koliikkia on vaikea mennä ennustamaan. Olen ollut kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa harrastusteni puolesta; mikäli kehitysvamma olisi todettavissa odotusaikana, en haluaisi valita tietoisesti sellaista elämää, mutten myöskään haluaisi jäädä velaksi vammaisuuden pelossa. 

46 ap.. 

Mitä pitäisi tehdä? Tulla järkiinne. Älkää hankkiko lapsia.

Hankkia pitävä parisuhde.

Elää itse.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?

Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?

Niin yllättävää kuin se onkin niin sinun pitää ennen lapsen/lapsien hankkimista harrastaa seksiä miehesi kanssa !!

Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin teette niitä lapsia. Käydä häämatkalla ja tehdä muutakin kaksin.

Kun on ne mukulat hankittu, häiden pitäminen on jotenkin kornia ja matkustaminen vaikeutuu huomattavasti.

Kun meillä oli vauva-aika raskaimmillaan, olin todella onnellinen että olimme ehtineet tehdä yhdessä paljon niitä asioita, jotka yhdistävät juuri meitä kahta: asuimme ulkomailla, kävimme vaeltamassa, harrastimme liikuntaa, hankimme uusia kokemuksia.

Kun elämä pyöri hetken vain vauvan ja nukkumisen ympärillä eikä ollut voimavaroja puolison huomioimiseen, tuntui tärkeältä muistella niitä meidän hienoja yhteisiä kokemuksia. Kumpi tahansa saattoi sanoa: ”muistatko silloin, kun...” ja jaksoimme uskoa, että hankalan vaiheen jälkeen koittaa taas joskus aika, jolloin voimme tehdä muutakin.

Alkaa syödä jo hyvissä ajoin ennen yrittämistä apteekin foolihappoja. Muutenkin kummankin ruokavalion tarkistaminen. Hermoston kehitys tapahtuu sikiöllä aika varhain, joten varastot tankattuna.

Vakuutus jo syntymättömälle vauvalle. Myöhemmin voi puhjeta esimerkiksi sairauksia, mihin enää ei sitten saisi hoitoihin taloudellista apua. Voivat olla kalliitakin. Ennakoikaa sote.

Mun mielestä kannattaa hoitaa kouluasiat kuntoon niin että tutkinto on plakkarissa, työelämästä muutaman vuoden kokemus, asuntoasiat kunnossa. Me vietettiin lisäksi miehen kanssa noin 10 kesän lomat moottoripyöräillen Eurooppa ristiin rastiin ja vähän Aasiassa ja Afrikassa.  

Lasten kanssa pystyy tekemään hyvin monia asioita mutta joitakin eri tavalla. Eli me jatkettiin matkustamista, mutta eri kulkupeleillä ja kohteissa, joissa on lapsia enemmän kiinnostavia asioita. 

Mielestäni ei kannata etukäteen ajatella kaikkia niitä asioita, joista joutuu luopumaan ennen lapsia ja surkuttelemaan oikein keskitetysti niiden perään. Aika aikaa kutakin. Lapsista on valtavasti iloa, uusi ulottuvuus elämään, ja kyllä sitä sitten taas vanhempana ehtii tekemään niitä itsekkäitä juttuja ihan hyvin. 

Ja vaikka maailmassa on yltiölisääntyvää porukkaa, siitä huolimatta mielestäni on parempi, että täällä meidän kulmilla on meikäläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?

Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?

Päätös lasten hankkimatta jättämisestä. Jos tulet raskaaksi, oma elämäsi päättyy siihen. Ikuisiksi ajoiksi. Älä tee sitä. Pelastaudu kun vielä voit. Olen tosissani.

Omia vanhempia seuratessa ei heidän elämä kyllä tosiaan ole päättynyt. Molemmat oman kokemuksen mukaan pitivät perhe-arjesta. Meille perhe ja suku on aina ollut tärkeä ja tätien ja setien kanssa vietetty paljon aikaa. Olen elänyt lapsuuteni oppien malliin jossa perhe-elämä on "omaa elämää". Olen kokeillut myös ns. individualistista elämää korkeakoulutettuna, enkä koe että saan siitä samanlaista tyydytystä, kuin mitä olen kokenut koko elämäni ajan perheyhteisön tuovan. Työ on tietty merkityksellistä, mutta se jatkuu lasten jälkeenkin. 

Asiat joista itse nautin arjessa töiden ulkopuolella, en keksi paljoakaan sellaista mitä ei voisi myös lasten kanssa tehdä (poislukien vauva-aika tietty, mikä on lyhyt aika lopulta). 

Olisi mukava kuulal minkä asioiden koet päättyneen lapsien hankinnan jälkeen (poislukien ne muutamat ensimmäiset vuodet). 

Uppoutuminen työntekoon, vapaa-aika työn jälkeen, harrastukset, kaverien tapaaminen, itsensä kehittäminen, matkustelu yksin, ulkona syöminen yksin, elämästä nauttiminen, miehen kanssa yhteinen aika, television katseleminen.

Puhutko oikeasti kokemuksesta vai onko tuo vanhan piian fantasiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vakuutus jo syntymättömälle vauvalle. Myöhemmin voi puhjeta esimerkiksi sairauksia, mihin enää ei sitten saisi hoitoihin taloudellista apua. Voivat olla kalliitakin. Ennakoikaa sote.

Tämä on erittäin hyvä käytännön vinkki! Vakuutus heti kun mahdollista.

Elää. Mun elämä on loppunut tähän vauva-arkeen. En tiedä saako enää takaisin. Onneksi en tehnyt lapsia nuorena. On sentään elettyä elämää mitä muistella.

Ennen lapsen hankkimista miettikää ainakin seuraavat:

Oletteko säästäneet lasta varten? Lapsen pito tulee kalliiksi.

Oletteko miettineet asunnon suhteen, mahtuuko lapsi sinne vai joudutteko muuttamaan?

Onko parisuhde kunnossa? Yksinhuoltajia on liikaa. Hoitaako myös mies lasta?

Oletteko valmiit luopumaan omista menoista ja ajasta?

Oletko valmis uhraamaan kroppasi raskaudelle/synnytykselle?

Mä hankin ammatin, miehen ja olin töissä niin että sain kohtuukustannuksen kotona ollessa.

Lasten kanssa voi mennä jenkkeihin ja thaimaaseen, tosin pienenä ne haluu olla vain leikkupuistossa ja leikkiä leluilla, ei istua kärryssä kaupunkilomalla.