Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä ennen lapsien hankkimista?
Ollaan keskusteltu lasten hankkimisesta jossakin kohtaa. Arjen kivat jutut ja omat harrastukset on alkaneet vauvakuumeen iskiessä tuntua merkityksettömiltä. Silti tuntuu että pitäisikö osata nyt jotenkin "nauttia" lapsettoman elämästä, vaikka oikeasti toivoisi jo perhe-elämän alkavan. Mistä tässä sitten pitäisi oikein vielä nauttia?
Eli - Mitä pitäisi tehdä vielä ennen lapsien hankkimista?
Kommentit (162)
Elää mielellään tommonen 70-90v elämää.
Sit voi käydä Saulit mielessä. Vaan käydä. Nääää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me hankimme miehen kanssa sellaisen asunnon jossa viihdymme ja joka sijaitsee kivalla alueella lähellä palveluita. Remontoimme ennen lapsen syntymää.
Matkustimme! Viidakkovaelluksia ja muita reissuja joita on vaikeampi toteuttaa pienten lasten kanssa.
Panostin harrastukseeni ja urheiluun ylipäätään. Harrastus jatkuu yhä mutta vähemmän intensiivisesti.
Mitenkään muuten en valmistautunut perheen perustamiseen.
Joskus tuntuu että olis parempi kun vaan kävis vahinko. Ei tarvitsisi miettiä milloin on hyvä hetki.
ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu että olis parempi kun vaan kävis vahinko. Ei tarvitsisi miettiä milloin on hyvä hetki.
ap
Jos oikein tarkkaan alkaa miettimään, niin sitä hyvää hetkeä ei tule koskaan. Pankaa nyt vaan toimeksi. Kaikki kyllä järjestyy.
Kaikkea mistä on haaveillut.
Toki haaveilemiaan asioita voi tehdä lastenkin kanssa, niissä vain on aina silloin mukana lapsien hyvinvointi/viihtyminen ym., asioista nauttii silloinkin, eri tavalla tosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä oli vauva-aika raskaimmillaan, olin todella onnellinen että olimme ehtineet tehdä yhdessä paljon niitä asioita, jotka yhdistävät juuri meitä kahta: asuimme ulkomailla, kävimme vaeltamassa, harrastimme liikuntaa, hankimme uusia kokemuksia.
Kun elämä pyöri hetken vain vauvan ja nukkumisen ympärillä eikä ollut voimavaroja puolison huomioimiseen, tuntui tärkeältä muistella niitä meidän hienoja yhteisiä kokemuksia. Kumpi tahansa saattoi sanoa: ”muistatko silloin, kun...” ja jaksoimme uskoa, että hankalan vaiheen jälkeen koittaa taas joskus aika, jolloin voimme tehdä muutakin.
Voi miten kauniisti kirjoitettu! :)
Itse odotin lapsen saantia monta vuotta. Sen jälkeen tämä ratkaisu on vain kaduttanut. Koko oma elämä on ohi. Mihinkään ei voi lähteä. Isovanhemmat ovat sellaisia kiusaajia, ettei niille uskalla lasta jättää. Mihinkään ei pääse, sosiaalista elämää ei ole, seksielämää ei ole.
Kunhan tuo riittävästi kasvaa, otan eron ja elän yksin loppuelämänäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en tehnyt mitään? Nyt on sitten vauva mutta mikään ei ole sinällään muuttunut, pystyn harrastamaan ja tekemään kaikkea melkolailla kuten ennenkin. Tässä toki auttaa se että mieskin on kotona.
Onko vauva tämän palstan vauva?
Nykyään niin mukavuushaluista porukkaa -
netti ja siellä esiteltävä ihanne-elämä aiheuttaneet sen, ja se tulee lisääntymään - että se mikä ennen oli normaalia, on nykyään lähes kärsimystä. Siksi on vietettävä ja pyrittävä kohti ihanne-elämää. Ulkoiset olosuhteet ei kuitenkaan oikeasti ratkaise viihtyvyyttä ja onnea, vaan oma suhde ajatuksiin, tunteisiin jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso ap ohje pitämisistä ja tekemisistä jostain naisten lehdestä.
Varastoon nukkuminen on ihan mahdottomuus. Ei vauva aina valvota!
Mutta kannattaa käydä läpi omaa sukuhistoriaa ja luurankoja kaapeissa. Millainen äiti haluaa olla, millainen ei ainakaan haluaisi olla? Millainen vahemmuuden kuva on omassa päässä?
Kannattaa matkustaa ja käydä ravintoloissa. Niitä voi tehdä lastenkin kanssa ja kannattaakin, mutta ihanaa on kun ei tarvitse ottaa ravintolaan vaunuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkua rauhassa niin paljon kuin tahdot, ja ole hiljaisuudessa nauttien siitä niin pitkään kuin mahdollista!
Rakastele silloin kun sulle sopii, eikä silloin kun vauvasi on nukkumassa.
Lähde sponttaanisti vaikkapa minne tahdot, sillä pienen lapsen kanssa ei niin vaan lähdetäkkään, ja eikä minne tahansa.
Ota alkoholia ihan reippaasti silloin kun siltä tuntuu. Pienen vauvan kanssa ei ryyppäillä kännejä.
ELEKÄÄ VITTU TEHKÖ NIITÄ LAPSIA!!! EI SE NIIN KIVAA OLE. Eli jättäkä tekemättä ja nauttikaa OIKEESTI ELÄMÄSTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse odotin lapsen saantia monta vuotta. Sen jälkeen tämä ratkaisu on vain kaduttanut. Koko oma elämä on ohi. Mihinkään ei voi lähteä. Isovanhemmat ovat sellaisia kiusaajia, ettei niille uskalla lasta jättää. Mihinkään ei pääse, sosiaalista elämää ei ole, seksielämää ei ole.
Kunhan tuo riittävästi kasvaa, otan eron ja elän yksin loppuelämänäni.
Mitä omaa elämää kaipaat - mihin haluaisit lähteä jos olisit ilman lasta? Eikö ole sisaruksia jotka voisivat ottaa lapsen? Miksei voi palkata lapsenvahtia? Millaista sosiaalista elämää kaipaat? Miksi ei ole seksielämää?
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, mitä perheellisyys on? Kaiken vapauden menettämistä, siis kaiken. Ei voi lähteä kävelylle, ei voi lähteä aamukahville, ei jumppaan, ei uimaan, ei ulkomaille, ei kaupungille, ei kavereita tapaamaan, ei kurssille, ei harrastuksiin. Ja se, mitä saa on tyhjää: joutuu olemaan kaamoksessa leikkipaikoilla, heräämään lapsen kanssa, tekemään ruokaa aamulla, päivällä ja illalla, ostamaan vaatteita, käymään sen kanssa lääkärissä, hoitamaan sitä, olemaan siitä huolissaan. Perheellisyys on kauhea asia, älä lähde siihen. Älä missään nimessä. Lapsihan voi olla vaikka vammainen.
Minä en varmaan koskaan ole tehnyt niin paljon kävelylenkkejä kuin vauvan kanssa tein kun sehän nukahti päiväunille vaunulenkillä niin näppärästi. Olen paljon myös jumppaillut joko päikkäriaikaan tai lapsen kanssa nyt kun se on isompi kotosalla. Uimassa käyn kun mies on kotosalla tai nyt kun lapsi on päiväkodissa. Ulkomailla ollaan matkustettu joka vuosi noin kolme kertaa, myös kaukomatkoja, Olen myös opiskellut yliopistossa lapsen ohessa. Lapsi herää normaalisti yhdeksän kymmenen aikoihin aamuisin, olen siis nukkunut koko ajan ruhtinaallisen pitkään. Ja lapsi on täysin terve. Ihme vinkuja tuo ketä lainaan, tuskin sillä lapsiakaan on.
Joidenkin miehet voivat olla öitä poissa kotoa ja tulla muutenkin töistä todella myöhään. Jopa yksinhuoltajia on. Ja kävely rattaiden kanssa, entä sitten kun lapsi ei enää ole rattaissa?.
Kun rattaita ei enää ollut minä kävin juoksulenkillä lasten kanssa niin että ajoivat mukana fillarilla. Vanhempi oppi 3-vuotiaana ajamaan sellaista paksupyöräistä polkupyörää ilman apupyöriä ja ajoi jopa lujaa. Juoksin itse perässä. Voi myös käydä pyörälenkillä niin että lapsi istuu istuimessa kyydissä.
Sanoisin aloittajalle, että jos haluat kiertää hitaasti matkustellen maapallon, tee se nyt. Seuraava tilaisuus (ilman lapsia) tulee ehkä n 15-20 vuoden kuluttua. Hyvin ehtii kyllä sittenkin. Veljeni oli perheineen Lapissa erämaamökissä koko kesäloman kun nuorin lapsista oli 2 kk. Toiset 3 ja 4 v. Ensin veneellä soutaen mantereelle ja siitä autolle muutama km kävellen. Sanomattakin selvää ettei kännyt siellä toimi.
Laita herätyskello soimaan 2 h välein ja aina kun se soi niin keskeytä se mitä teet ainakin puoleksi tunniksi. Kokeile alkuun yötä päivää viikonlopun ajan. Eka vuosi vauvan kanssa on se helpompi vuosi kuin taaperovuosi. Pienistä pinnallisista asioista tulee hankala toteuttaa: kampaajalle pääsee, jos joku hoitaa lasta sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Laita herätyskello soimaan 2 h välein ja aina kun se soi niin keskeytä se mitä teet ainakin puoleksi tunniksi. Kokeile alkuun yötä päivää viikonlopun ajan. Eka vuosi vauvan kanssa on se helpompi vuosi kuin taaperovuosi. Pienistä pinnallisista asioista tulee hankala toteuttaa: kampaajalle pääsee, jos joku hoitaa lasta sen aikaa.
Lapsen isä tietenkin hoitaa. Näillä vinkujilla ei vissiin ole miestä, mutta suurin osa hankkii lapsen kuitenkin yhdessä toisen vanhemman kanssa. Silloin on itsestään selvää, että kumpikin pääsee "omiin menoihinsa", kunhan sovitaan, ettei mennä yhtä aikaa. Meillä on miehen kanssa kännykkäkalenterit synkronoitu, ja siihen merkataan kaikki menot. Pääsen ihan normaalisti kampaajalle, harrastuksiin, kävelylle ja tapaamaan ystäviä, kunhan miehelläni ei ole menoa samaan aikaan. Jos kummallekin tulee tärkeä meno samaan aikaan, katsotaan voisiko jompaan kumpaan ottaa lapsen mukaan. Jos ei voi, hankitaan lapsenvahti. :)
Mies: juoda kaljaa ja pilata avioliitto sillä
Nainen: ryhtyä siiderivalaaksi, jättää liikunta ja hankkia sillä miehen halveksunta ja avioero
Täällähän oli tullut mielenkiintoisia ajatuksia ja hyviä kommentteja! kiitos! ap
Sukupuoliyhdyntää