Sinkun yksinäinen joulu

Minut on kutsuttu ystävän perheen luo, muuten olisi sama tilanne. Olen joskus käynyt joulupöydässä kylpylässä, jossa oli joulunviettäjiä.

Mulla ei ole vielä tuota tilannetta, mutta varmaan jonain päivänä on. Ensimmäisen yksinäisen joulun olen ajatellut viettää juomalla glögiä, syömällä suklaata ja katsomalla leffoja sekä lukemalla kirjoja. Joulukuusi, kynttilät ja vähän jotain jouluruokia. Eli pidän vuosikymmenten sukujoulujen jälkeen rauhallisen ja hiljaisen joulun. Seuraavina jouluina aion osallistua vapaaehtoisena erilaisiin vähäosaisten joulujuhlien järjestämiseen. 

Pidä hemmottelujoulu itsellesi. Hyvää ruokaa ja viiniä. Hyviä elokuvia. Käy illalla hautuumaalla kävelyllä, siellä on kaunista kun on paljon kynttilöitä. ..

Ajattele positiivisesti ja tee mistä nautit.

Jep. Ensimmäinen yksinäinen ja samalla ensimmäinen köyhä joulu edessä. Ei ainakaan vielä ahdista, mutta luulen, että itkien sen vietän.

Ajattele kuinka moni olis mieluummin yksin kuin sukulaisten kanssa. Suomessa pitäis olla hyväksyttävämpää viettää kaverijouluja ja/tai kutsua sinkkukavereita joulupöytään.

Siis haluatko viettää joulun nimenomaan seurassa? Mä vietän aina joulut käytännössä yksin eikä se oo ongelma. Treenaan, syön jotain hyvää ja kattelen Netflixiä :) joku kaveri ehkä soittelee illalla. Miksi Joulun pitäis olla tietynlainen?

Sama täällä. Varaudun hyvillä kirjoilla ja suklaalla. Käyn lenkillä tai salilla ja joulukirkossa tai konsertissa. Kynttilät palamaan ja rauhallista musiikkia. Haikeaa, mutta arki palaa taas pian :)

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko viettää joulun nimenomaan seurassa? Mä vietän aina joulut käytännössä yksin eikä se oo ongelma. Treenaan, syön jotain hyvää ja kattelen Netflixiä :) joku kaveri ehkä soittelee illalla. Miksi Joulun pitäis olla tietynlainen?

Omasta puolestani voin sania, että olen perhe/sukujouluihminen ja olen nauttinut niistä jouluista kovasti 40 kertaa. Sitten tuli vastaan se joulu, kun olet enää yksin oma perheesi ja sukusi. Tuntui pahalta. Toki vietin joulun annettujen puitteiden mukaisesti parhaalla tavalla, mutta kaipaisin muuta ja toki on ikävä myös poismenneitä.

Minä en ole ns. fakkiutunut ja kaavoihin kangistunut jouluihminen, joten ei olisi mitään ongelmaa ottaa ystävää tai serkkua joulupöytäämme, jos vain tietäisin halukkaita olevan! 

Yhtenä vuonna tytär oli vaihdossa Keski-Euroopassa ja toi joululomalle mukanaan australialaisen ystävänsä, jolla ymmärrettävistä syistä oli liian pitkä matka kotiin jouluksi. No problem, saatiin vähän kansainvälisempi meininki.

Jouluaattoisin järjestetään ainakin isommissa kaupungeissa monenlaisia yksinäisten jouluja erilaisissa ravintoloissa, baareissa ja juhlatiloissa. Muutaman kympin voi tosin maksaa, kun niissä on jouluruokapöydät ja glögit ja jotain ohjelmaakin usein. Pukki käy ja pappikin puhuu. Eihän se tietysti sama ole kuin olla rakkaiden kanssa, ja ujolle tai introvertille muutenkin ahdistavaa, mutta kyllä ihmisten ilmoille jouluksi pääsee. Joulupäivänä on myös kaikenlaista konserttia sun muuta. Olis mukava jos olis jotain nettisovelluksia joilla esim. lesket, eronneet, lapsettomat, yksinäiset jne. voisivat tavoittaa toisiaan ja järjestää esim. 6-10 hengen yhteisiä joulunviettoja. Voisi syntyä uusia ystävyyksiä ja upeita muistoja.

Siinäkin saattaa olla psykologisesti ero, onko omasta tahdostaan yksin vai siksi, että ympäriltä on kuoltu/erottu.

Täällä toinen, mutta päinvastoin! Ei mitään joulupaskaa, saa olla yksinään pitkän viikonlopun!! 

Tämäkin ketju täynnä idiootteja jotka eivät ymmärrä yksinolon ja yksinäisyyden eroa. Toinen on itse valittu, toinen on tila johon joudutaan pakosta ja joka aiheuttaa kärsimystä. Et voi olla yksinäinen jos nautit siitä.

Katsokaa wikipediasta ennenkuin tulette yksinäisten ketjuun julistamaan miten rakastatte viettää aikaa yksin.

Minun ongelma on se, että lapset ovat aina viettäneet isänsä suvun kanssa joulun, siellä on serkut ja mummot ja hyvä tunnelma. Ja hyvä niin. Harmittaa, että lapsia säälittää että äiti viettää joulun yksin. Ihan mielellään juopottelen glökiä itsekseni joulun ja istun kuusen alla, harmittaa että lapsilla on paha mieli.

Itse olin sinkuna yli kolmekymppiseen, onnellisessa asemassa että oli vanhemmat ja sisarukset, jotka aatoksi kerääntyivät porukoille. Sillon nuorempana itkin kyllä illalla yksin sängyssä, kun pariutuneet sisarukset palasivat kumppaneidensa luokse, ja minä jäin yksin. Siis omasta puolestani, olin onnellinen toisten suhteista ja hyvät välit silloin ja nykyisin kälyyn ja lankoon :). Aika kului ja kolmenkympin jälkeen ei enää itkettänyt kun kasvoi aikuiseksi :). Ja niin löytyi suhdekin yllättäen, odottamatta.

Nykyisin olen naimisissa ja uusioperhe, ja siitä on sitten oma riesansa, kun haluan yhä käydä vanhempien luona jouluna, ja toisaalta miehen vanhemmat inhoavat minua, vaikka ei ole osaa eikä arpaa vuosia ennen minua tapahtuneeseen eroon. Oli kai suosikkiminiä joka teki lapset, joten sinne en halua mennä. Eli tullut toisenlainen joulustressi.

Ei kannata antaa yksinäisyyden masentaa, joulu on vain yksi päivä ja toisilla se sisältää paljon riitoja, viinan liikakäyttöä ym, ei sitä perheiloa jota esim minun lapsuudenkodissani tai sinun :). Poistuneita läheisiä saa ikävöidä, kunhan muistaa, että itse on vielä elossa ja nauttii siitä lyhyestä ajasa, mitä täällä olemme :)

t nuorena sisaren haudannut entinen ikisinkku <3

Jep, mutta ilmoittauduin töihin vapaaehtoiseksi, eli menee joulu töissä.

Jos vanhempasi ovat vielä elossa voisitko mennä heitä katsomaan vanhainkotiin tai hakea luoksesi? :) Tai onko ketään sukulaisia tai tuttuja joilta voisi kysyä saisitko liittyä edes hetkeksi seuraan? Monet seurakunnat järjestävät myös yksinäisten joulun minne voi kuka tahansa yksinäinen tulla!

Uskon että tuo tuntuu kurjalta, mutta jos et saa ketään seuraksesi niin koita silti keksiä mielestä tekemistä. Joulukirkossa kannattaa käydä, tulee todella jouluinen fiilis ja siellä ei tarvitse olla yksin. Sitten kotona voi kuunnella jouluista musiikkia, katsoa hyviä elokuvia, leipoa pipareita ja torttuja, sekä illalla kannattaa käydä hautausmaalla kävelemässä.

Mun vanhemmat jätti mut jouluna yksin kun olin 24v sinkku (lähtivät kaukomatkalle pikkusiskoni kanssa). Arvatkaa vituttiko. Veljellä oli tyttöystävä, menivät hänen vanhemmilleen jouluksi. Minä en tuntenut heitä, minua ei edes kysytty mukaan. Olin viettänyt kaikki joulut siihen asti joko omien vanhempieni tai poikaystävän vanhempien kanssa. Poikaystävään oli suhde loppunut jo vuosi-pari aiemmin, joten vanhemmat tiesivät jättävänsä mut pulaan. Ystävät kuitenkin pelastivat! Ei tarvinnut kuin avata suunsa ja opiskelukaverit suorastaan tappelivat siitä, kuka saa minut mukaansa pelastamaan umpitylsän joulun vanhempiensa kanssa. :) Valitsin sitten sen, jolla ei ollut sisaruksia ollenkaan ja meillä oli kiva joulu.   

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju täynnä idiootteja jotka eivät ymmärrä yksinolon ja yksinäisyyden eroa. Toinen on itse valittu, toinen on tila johon joudutaan pakosta ja joka aiheuttaa kärsimystä. Et voi olla yksinäinen jos nautit siitä.

Katsokaa wikipediasta ennenkuin tulette yksinäisten ketjuun julistamaan miten rakastatte viettää aikaa yksin.

Itsesäälissä vellominen joulun takia ei kuulosta houkuttelevalta. Jos nyt jostain elämässä nauttii niin eikö se asia saa myös jouluna paremmalle mielelle? Asenne kysymys tai sitten korjaa lääkitystä.