Lue keskustelun säännöt.
Sinkun yksinäinen joulu
17.11.2017 |
Onko muita sinkkuja, joilla ei ole jouluksi mitään suunnitelmaa, eikä voi mennä sukulaisten harmiksi, eikä vanhemmat enää elossa tai ovat vanhainkodissa?
Itselläni on nyt toinen joulu tulossa yksin, eikä ole vara lähteä ulkomaillekaan. Voi kun joulu menisi äkkiä ohi..
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluatko viettää joulun nimenomaan seurassa? Mä vietän aina joulut käytännössä yksin eikä se oo ongelma. Treenaan, syön jotain hyvää ja kattelen Netflixiä :) joku kaveri ehkä soittelee illalla. Miksi Joulun pitäis olla tietynlainen?
Jos ihmisellä ei ole ketään, niin se on ihan sanoinkuvaamattoman raskasta henkisesti ja vaikuttaa ajatteluun hyvin vahingollisesti. Sinulla on ainakin yksi kaveri olemassa. Se on ihan eri asia kuin olla totaallisen yksin.
On paljon "yksinkertaisempaa" elää arkea, kun on joku olemassa, jolle voi purkaa tuntojaan milloin vain. Tarkoitit varmasti hyvää, mutta aina v*tuttaa yhtä paljon, kun joku tulee yksinäiselle kertomaan, kaveri sitä, kaveri tätä. Suomessa on todella paljon totaaliyksinäisiä.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Isäni on elänyt parikymmentä vuotta erakkona, hänen puheentuottonsakin on jo mennyt vaikeaksi tai sitten se vain peilaa sitä, miten ahtaalla hän on päänsä sisällä. Ei siis puhu kanssamme mitenkään kuukausittain tai edes vuosittain vaan tyyliin pakosta joku muutaman minuutin asioiden hoito viiden vuoden välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla siis olisi ketään kavereita joiden kanssa voisit viettää ainakin osan joulusta? Täällä on tullut hyviä vinkkejä, yritä siis ottaa aikaa itsellesi, tehdä jotain mukavaa ja nauttia. En tiedä missä asut, mutta uskoisin että kaupungilla/keskustassa saattaisi olla jotain tapahtumaa jouluna, ainakin paljon valoja joita ihailla? :)
10 uoden aikana juopotellut yksin kotona aina viikko putkeen nyt aion olla raitis, yksin kotona
Vierailija kirjoitti:
Voi vi**u te muutamat kuvittelijat. Voisitteko nyt mennä muualle kuvittelemaan ja sitten takaisin, kun teillä ihan oikeasti on perhepiirissä kuolemaa tai vaikeita menetyksiä.
Se, että joku tässä ketjussa kirjoittaa surevansa yksinäistä joulua tai kaipaavansa vanhaa tms, ei tarkoita sitä, että hän rypisi jatkuvasti itsesäälissä tai että elämä olisi jotenkin täysin ilotonta ja poissa raiteiltaan. Kun kävin sururyhmässä, siellä sai itkeä ja nauraa vuorotellen eikä kukaan sanonut, että nyt uhriudut tai että nyt pitäisi piristyä. Silti uskon, että jokainen meistä sai ihan hyvin kiinni elämästään uudelleen.
Jos kysyt että onko muita sinkkuja jotka viettää yksin joulun ja joilla ei ole ketään (elävää) seuranaan niin halusitko vastaukseksi lyhyet kyllä tai ei? Miksi ihmeessä niin vihamielinen suhtautuminen? Ja ihmisiä kuolee kaiken ikäisiä ja monin tavoin mutta se on osa elämää. Ei minulla ainakaan ole tarvetta mässäillä surullani tai jäädä jumiin menetyksiin. (Ja joo löytyy menetyksiä vauvasta vaariin, sairauksista, itsemurhiin ja kaikkea siltä väliltä.)
Onhan se nyt eniten ihmisen luonteesta kiinni, osaako olla ja viihtyykö yksinään. Ei edes niin paljon siitä, onko pakosti yksin vai vapaaehtoisesti. Ja ns. pakosti yksinolijakin varmasti löytää seuraa jos sitä väkisin tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt eniten ihmisen luonteesta kiinni, osaako olla ja viihtyykö yksinään. Ei edes niin paljon siitä, onko pakosti yksin vai vapaaehtoisesti. Ja ns. pakosti yksinolijakin varmasti löytää seuraa jos sitä väkisin tarvii.
Nimenomaan! Pitää vaan osata avata suunsa. Miten ne sukulaiset / ystävät (jos niitä on) muuten edes tietää, että toinen ei halua olla mieluummin yksin. Ja miksei yksinäiset osaa kerääntyä yhteen?
Ymmärrän hyvin. Vaikka olen itsekseni viihtyvä introvertti, otti eräänä jouluna yksinolo aika koville. Jos et halua olla yksin, niin ehkä voisit ilmoittautua vapaaehtoiseksi vaikka jonnekin vanhainkodille pitämään vanhuksille seuraa? Käyttäisit vaikka jotain vanhusta hautausmaalla tai kävelyllä tms. Voisi tulla itsellekin hyvä mieli kun tekisi hyvää muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt eniten ihmisen luonteesta kiinni, osaako olla ja viihtyykö yksinään. Ei edes niin paljon siitä, onko pakosti yksin vai vapaaehtoisesti. Ja ns. pakosti yksinolijakin varmasti löytää seuraa jos sitä väkisin tarvii.
Nimenomaan! Pitää vaan osata avata suunsa. Miten ne sukulaiset / ystävät (jos niitä on) muuten edes tietää, että toinen ei halua olla mieluummin yksin. Ja miksei yksinäiset osaa kerääntyä yhteen?
Yksinäinen voi olla yhtä yksinäinen vieraiden ihmisten keskellä.
En ole ap enkä ole jumissa surussani, vaikka taas jonkun av-psykiatrin mukaan olenkin. On se kuitenkin eri olla aina erillinen, yksin. Muut tulivat hautajaisiin perhekuntina (tai jostain perheestä yksi edistaja, mutta se on eri asia). Minä järjestin ne yksin, tulin yksin, lähdin yksin. Kun on muut sukujuhlat, muut pukevat juhlamekot ja sitovat kravatit yhdessä, istuvat autoon tai taksiin yhdessä. Minä valitsen vaatteet, saavun paikalle ja lähden yksin. Juhlissa on mukavaa, olen sosiaalinen jne, mutta kyllä tuo silti kaivaa.
Kun kävin sururyhmässä, siellä oli kaksi, joille kuollut oli ainoa lähiomainen ylenevässä tai alenevassa polvessa. Toiselle jopa niin, että hautajaisissa oli vain yksi osallistuja. Kyllä sen huomasi, että menetys on sellaisessa tapauksessa ihan toista kuin silloin kun jää edes joitain jäljelle.
Aikoinaan kun vietin ensimmäisen yksinäisen jouluni, ei ollut edes nettiä ja kaikki paikat oli tosiaankin kiinni. Puhelintakaan ei tietenkään sen ikäisenä ollut. Tämä siis 70-luvulla.
En nyt halua korostaa, että mullapa oli vielä paskempi joulu, mutta nykyään on sentäs edes jotain elämää ja voi pitää yhteyttä muuhun maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä pitänyt tuota ongelmana. Kavereita ehtii nähdä sitten taas välipäivinä ja uutenavuotena. Välillä olen kyllä järjestänyt kaverijoulujakin lautapelien ja hehkuviinin merkeissä.
En ole kyllä pitänyt tuota ongelmana. Kavereita ehtii nähdä sitten taas välipäivinä ja uutenavuotena. Välillä olen kyllä järjestänyt kaverijoulujakin lautapelien ja hehkuviinin merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena ja nuorena aika paljon noita yksinäisiä jouluja. Periaatteessa isä oli kyllä paikalla mutta usein joi viinaa ja sammui jo ennen iltaa. Katselin sitten vaan telkkarista jouluohjelmia ja nautin jouluherkuista. Lueskelin lahjakirjoja jos niitä sain. Nyt kun mulla on perhe ja pienet lapset niin ihme kyllä joskus jopa kaipaan sitä yksinäisyyttä jouluna ja että sai puuhailla yksinään jotain mikä itseä miellytti ja mistä itselle tuli joulufiilis. Nyt mennään enemmän lasten ehdoilla eikä ole tietoakaan rauhallisesta löhöämisestä kirjojen ja ohjelmien parissa, käsi suklaarasiassa.
Yksinäinen joulu mahdollisesti tulossa. Edellisen pelasti eksä, joka pyysi viettämään joulua. Olin valmistautunut yksinoloon.
Kyllä siitä selviää! Vielä tänä vuonna joulu osuu edes vähän viikonlopun päälle, ei tule niin pitkiä pyhiä. Tee jotakin mukavaa, lue, pelaa, kudo, treenaa, mitä ikinä keksit. Kapakoissa voi olla kohtalotovereita, jos se on sinun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen voi olla yhtä yksinäinen vieraiden ihmisten keskellä.
En ole ap enkä ole jumissa surussani, vaikka taas jonkun av-psykiatrin mukaan olenkin. On se kuitenkin eri olla aina erillinen, yksin. Muut tulivat hautajaisiin perhekuntina (tai jostain perheestä yksi edistaja, mutta se on eri asia). Minä järjestin ne yksin, tulin yksin, lähdin yksin. Kun on muut sukujuhlat, muut pukevat juhlamekot ja sitovat kravatit yhdessä, istuvat autoon tai taksiin yhdessä. Minä valitsen vaatteet, saavun paikalle ja lähden yksin. Juhlissa on mukavaa, olen sosiaalinen jne, mutta kyllä tuo silti kaivaa.
Kun kävin sururyhmässä, siellä oli kaksi, joille kuollut oli ainoa lähiomainen ylenevässä tai alenevassa polvessa. Toiselle jopa niin, että hautajaisissa oli vain yksi osallistuja. Kyllä sen huomasi, että menetys on sellaisessa tapauksessa ihan toista kuin silloin kun jää edes joitain jäljelle.[/quote]
Tämä kirjoitus kosketti todella, se voisi olla kuin minun näppäimistöltäni, vaikka minulla on kyllä läheistä sukua paljon. Mutta ei perhettä, ei läheisiä sisarussuhteita eikä seurustelukumppania. Kuljen aina pystypäin, monen ihailemana koulutettuna itsellisenä naisena, mutta kotona aina romahdan. Miksei kukaan suorista minun hamettani, pyyhkäise pois tomuhiukkasta olkapäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka oletkin yksin niin miksi olet yksinäinen? Tosisinkku ei ole yksinäinen vaan järjestää itselleen tekemistä ja mielihyvää, nauttii yksinolosta. Ei ole mikään vika olla yksin tai sinkku. Niitä aikoja ja ajanjaksoja on monilla tänä päivän, jotkut viettävät niin suurimman osan elämästään joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti. Kannattaa kuitenkin ottaa aina asioista niiden parhaat puolet irti, ei herkkua ne perhe- ja sukujoulutkaan.
Onko tekstisi mielestäsi relevantti vaikkapa tuolle nuorelle naiselle, joka on lyhyessä elämässään ehtinyt jäädä jo paljosta paitsi? Että on idiootti kun haaveilee poikaystävästä ja perhejoulusta, kun se olisi kuitenkin vain rasittavaa paskaa?
Entä sille, jolla on ollut ihana perhe, mutta ei ole enää. Syöpä vienyt perheenjäsenet eikä ole löytänyt puolisoa, jonka kanssa olisi voinut saada omia lapsia tai on menettänyt nekin.
On relevantti. Uhriutumisella jää paljosta paitsi jatkossakin.
Kyllä se yksinäisyys on korvien välissä. Yksinäisemmäksi tunsin itseni "perhejouluja" vietettäessä ex-anoppilassa, jossa kaikki oli aikataulutettu, hommat kaatuivat minun niskaani, anoppi stressasi ja marttyroi ja kaikki tappelivat vuorotellen keskenään. Toivoin aina vaan että pääsen nukkumaan tai pois sieltä, että koko joulua ei olisi olemassakaan.
Nyt sinkkuna muistelen vaan niitä kauhujouluja, joita ehti kertyä ihan liian monta ja nautin olostani, kun saan tehdä omannäköiseni joulun ja juuri niitä asioita jotka itselle on tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yksinäisyys on korvien välissä. Yksinäisemmäksi tunsin itseni "perhejouluja" vietettäessä ex-anoppilassa, jossa kaikki oli aikataulutettu, hommat kaatuivat minun niskaani, anoppi stressasi ja marttyroi ja kaikki tappelivat vuorotellen keskenään. Toivoin aina vaan että pääsen nukkumaan tai pois sieltä, että koko joulua ei olisi olemassakaan.
Nyt sinkkuna muistelen vaan niitä kauhujouluja, joita ehti kertyä ihan liian monta ja nautin olostani, kun saan tehdä omannäköiseni joulun ja juuri niitä asioita jotka itselle on tärkeitä.
Mahtava kirjoitus. Hyvää joulun odotusta sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi ovat vielä elossa voisitko mennä heitä katsomaan vanhainkotiin tai hakea luoksesi? :) Tai onko ketään sukulaisia tai tuttuja joilta voisi kysyä saisitko liittyä edes hetkeksi seuraan? Monet seurakunnat järjestävät myös yksinäisten joulun minne voi kuka tahansa yksinäinen tulla!
Uskon että tuo tuntuu kurjalta, mutta jos et saa ketään seuraksesi niin koita silti keksiä mielestä tekemistä. Joulukirkossa kannattaa käydä, tulee todella jouluinen fiilis ja siellä ei tarvitse olla yksin. Sitten kotona voi kuunnella jouluista musiikkia, katsoa hyviä elokuvia, leipoa pipareita ja torttuja, sekä illalla kannattaa käydä hautausmaalla kävelemässä.
Hieno idea. Pari dementoinutta housuun kusevaa vuodepotilasta kotihoitoon jouluksi :)
aavee ei koskaan petä :D
Eka joulu 25 vuoteen yksin. En ole koskaan pitänyt koko touhusta ja täysin väkisin mennyt aina. Kesällä erosin pitkästä suhteesta ja tyttöystävän takia juossu joka mestat läpi. Nyt yksin oma hima ja nautiskelen. Pari kirjaa käyn ostaa ja oon vaan. Paras joulu 25 vuoteen.