Sinkun yksinäinen joulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä jouluna teen itsemurhan. En vaan jaksa enää.

Äläpä nyt kuitenkaan. Tuu vaikka mun luo lomailemaan jos et muuta keksi.

Minkälainen joulu luonasi odottaa?

Yksin vietettyjä jouluja on jo ainakin kymmenen enkä luultavasti enää osaisi viettääkään joulua sukulaisten kesken. Poikkesin tuossa muutama päivä sitten iäkkään enoni luona ja yhdessä muistelimme aikoja, kun vietimme sukujouluja. Mukana olivat isovanhemmat, isoäidin sisko, vähitellen kolme lapsiperhettä ja yksi poikamieseno. Vähitellen sitten lapsiperheet yksi toisensa jälkeen alkoivat viettää perhejoulua, meidän perhe muistaakseni viimeisenä.

Vaikka nuo sukujoulutkin olivat kivoja, niin silti olisin halunnut olla vain perheen kesken. Perhejouluja ei sitten ehtinyt ollakaan kuin pari, kun äiti sairastui ja kuoli. Vuosi vuodelta joulu muuttui hiljaisemmaksi. Velikin siirtyi avovaimonsa suvun joulunviettoon. Siinä me istuimme kuin kaksi vanhaa varista, isäukko ja minä, kunnes hänkin kuoli. Siitä lähtien olen ollut jouluisin omassa seurassani, joko kotona tai loma-asunnolla. Nautin, kun saan olla omassa rauhassa, syödä ja juoda silloin kun siltä tuntuu, nukkua tai valvoa ketään häiritsemättä. Varaan vähän parempaa ruokaa ja paljon lukemista enkä vähässä kummassa pistä nokkaani ulos ovesta. Ehtiihän sitä pyhien jälkeenkin lenkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt joulut yksin 17- vuotiaasta lähtien, sitä ennen lastensuojelulaitoksessa. Kyllä siihen tottuu vaikka joskus haaveilen että minulla olisi perhe, sukulaisia tai poikaystävä jonka kanssa viettää joulua. Jouluna ajattelin leipoa pipareita, katsoa leffaa ja ehkä käydä veljen haudalla jos pystyn. N22

Hyvää joulua sinulle ja etenkin hyvää elämää kokonaisuudessaan. Tähän asti olet elänyt muiden armoilla ja nyt aikuisena saat rakentaa itsesinäköisen elämän. Joudut lähtemään liikkeelle takamatkalta huonon alun vuoksi, joten älä vertaa itseäsi muihin, ainakaan lannistavassa mielessä. Halaus

Vaikka oletkin yksin niin miksi olet yksinäinen? Tosisinkku ei ole yksinäinen vaan järjestää itselleen tekemistä ja mielihyvää, nauttii yksinolosta. Ei ole mikään vika olla yksin tai sinkku. Niitä aikoja ja ajanjaksoja on monilla tänä päivän, jotkut viettävät niin suurimman osan elämästään joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti. Kannattaa kuitenkin ottaa aina asioista niiden parhaat puolet irti, ei herkkua ne perhe- ja sukujoulutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oletkin yksin niin miksi olet yksinäinen? Tosisinkku ei ole yksinäinen vaan järjestää itselleen tekemistä ja mielihyvää, nauttii yksinolosta. Ei ole mikään vika olla yksin tai sinkku. Niitä aikoja ja ajanjaksoja on monilla tänä päivän, jotkut viettävät niin suurimman osan elämästään joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti. Kannattaa kuitenkin ottaa aina asioista niiden parhaat puolet irti, ei herkkua ne perhe- ja sukujoulutkaan.

Onko tekstisi mielestäsi relevantti vaikkapa tuolle nuorelle naiselle, joka on lyhyessä elämässään ehtinyt jäädä jo paljosta paitsi? Että on idiootti kun haaveilee poikaystävästä ja perhejoulusta, kun se olisi kuitenkin vain rasittavaa paskaa?

Entä sille, jolla on ollut ihana perhe, mutta ei ole enää. Syöpä vienyt perheenjäsenet eikä ole löytänyt puolisoa, jonka kanssa olisi voinut saada omia lapsia tai on menettänyt nekin.

Facebookissa oli jossain vaiheessa ryhmä, jossa kuka tahansa sai kutsua yksinäisen kotiinsa joulunviettoon. Tuntui toimivan hyvin, ilo oli molemminpuolista.

Itse vietän 10 perhejoulun jälkeen tulevan joulun yksin, omasta toiveesta. Muu perhe/suku matkustaa ulkomaille jouluksi. Itse en jaksa lähteä, menetin hiljattain rakkaan ihmisen ja haluan vain levätä.

Jos viettäisin joulun yksin niin nauttisin siitä enkä ainakaan pilaisi elämääni itkemällä ja ahdistumalla. Jos on yksin niin on ja elämästä voi nauttia yksinkin.

Lämmittäisin joulusaunan, tekisin hyvää jouluruokaa, ostaisin itselleni pari ihanaa lahjaa, joisin punaviiniä, söisin suklaata ja lukisin pyjamassa pari kirjaa. laittaisin kodin kauniiksi.

Jos tulisi monta yksinäistä joulua niin välillä voisi käydä risteilyllä tai kylpylässä. Tai sitten säästäisin rahaa koko vuoden ja lähtisin viikoksi etelän lämpöön ja unohtaisin koko joulun. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka oletkin yksin niin miksi olet yksinäinen? Tosisinkku ei ole yksinäinen vaan järjestää itselleen tekemistä ja mielihyvää, nauttii yksinolosta. Ei ole mikään vika olla yksin tai sinkku. Niitä aikoja ja ajanjaksoja on monilla tänä päivän, jotkut viettävät niin suurimman osan elämästään joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti. Kannattaa kuitenkin ottaa aina asioista niiden parhaat puolet irti, ei herkkua ne perhe- ja sukujoulutkaan.

Onko tekstisi mielestäsi relevantti vaikkapa tuolle nuorelle naiselle, joka on lyhyessä elämässään ehtinyt jäädä jo paljosta paitsi? Että on idiootti kun haaveilee poikaystävästä ja perhejoulusta, kun se olisi kuitenkin vain rasittavaa paskaa?

Entä sille, jolla on ollut ihana perhe, mutta ei ole enää. Syöpä vienyt perheenjäsenet eikä ole löytänyt puolisoa, jonka kanssa olisi voinut saada omia lapsia tai on menettänyt nekin.

Ei auta jäädä suremaan. Olisin surrut koko elämäni ja surisin loputkin. Parempi siis iloita!

Tämä on toinen joulu jonka vietän yksin. Vanhemmat ovat kuolleet ja sisarukset pyytäneet jouluaattona kylään, mutta haluan viettää yksin kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihanteellinen tilanne. Joka toinen joulu lasten kanssa täysi jouluhärdelli ja joka toinen ihana oma rauha. Molemmista osaan nauttia ja ottaa kaiken irti. Perhejoulu on perinteinen ja itsekseni sitten vaan olla möllöttelen, en välttämättä edes koristele, mutta jotain pientä ekstraa itselleni hankin. Hyvä kirja, kynttilöitä, glögiä, rentoutumista. 

Entä jos jokainen joulu olisi pakosta oma joulurauha, ehkä loppuelämäsi. Et kaipaisi yhtään sitä joka toinenvuotista perhejouluhärdelliä?

En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta vastaan silti. Mä tulen varmasti kaipaamaan perhejouluja sitten, kun niitä ei enää ole. Kuolleita ei kuitenkaan saa takaisin ja omille lapsilleen täytyy antaa mahdollisuus viettää omaa jouluaan. Tällä hetkellä mulla ei ole riittävästi aikaa vapaaehtoistyöhän (omat vanhempani ovat jo iäkkäitä), mutta aikanaan on. Lähistöllä on palvelutalo ja olen ajatellut, että ryhdyn sitten käyttämään siellä asukkaita vaikkapa ulkona, kampaajalla tai mitä nyt haluavatkaan tehdä. Uskoisin, että heistä löytyy ihmisiä, jotka joutuisivat viettämään joulujaan yksin palvelutalossa. Ja jos sellaisia löytyy ja he vielä haluaisivat tulla kotiini viettämään joulua kanssani, järjestän joulun heille. Saatan  myös ryhtyä tekemään vapaaehtoistyötä yksinäisten ja syrjäytyneiden nuorten aikuisten parissa. Jos heistä löytyy halukkaita viettämään joulua kotonani, kutsun heitä. Ei tämä poista ikävääni kuolleita läheisiäni kohtaan tai lapsiani, jotka kenties asuvat silloin toisella puolella maapalloa eivätkä käy jouluisin Suomessa, mutta ainakaan mun ei tarvitse olla yksin, jos en halua olla jouluna yksin. 

Jos ne sinun kaikki läheisesi ovat kuolleet tai katkaisseet välinsä yksipuolisesti sinuun, tunnelma voi olla jo toinen. Ei silti poista sitä, ettetkö viettäisi jouluasi hyväntekeväisyyden parissa, mutta on ihan eri lähetellä hyvänjouluntoivotuksia rakkaille lapsille Equadoriin skypellä kuin tietää, että he eivät halua kuulla sinusta sanaakaan tai ovat kuopattuna mullan alle. 

Tietenkin tuo on eri asia, mutta vaikka ne eivät siellä Equadorissa haluaisi pitää muhun enää yhteyttä tai jäisivät mutavyöryn alle (en tiedä, onko Equadorissa mutavyöryjä, mutta tässä skenaariossa on), niin silti on edelleen minusta itsestäni kiinni, vietänkö joulun yksin katkeroituneena vai vietänkö joulun muiden ihmisten seurassa koittaen saada joulusta irti sen jouluilon, mitä menetyksistäni huolimatta pystyn saamaan. Ensimmäiset joulut varmasti surisinkin menetyksiäni yksin, koska mulla ei olisi edes halua lähteä ihmisten pariin, mutta en mä kaikkia loppuelämäni jouluja viettäisi yksin. 

Jouluaattoiltana on hyvä mennä hautausmaalle viemään kynttilöitä, koska siellä kaikki muutkin ovat silloin. On rauhaisa tunnelma ja voi nähdä tuttuja. Ei ole yksin kotona.

Jos ei ole kotipaikkakunnallaan, hautausmailla on myös muualle haudattujen paasia, joille voi oman kynttilänsä viedä valomereen.

Jos jään yksin, en ole huonossa seurassa :) Tässä minun mottoni, ottakaa muutkin tämä käyttöön,tosi hyvä mun mielestä!

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelma on se, että lapset ovat aina viettäneet isänsä suvun kanssa joulun, siellä on serkut ja mummot ja hyvä tunnelma. Ja hyvä niin. Harmittaa, että lapsia säälittää että äiti viettää joulun yksin. Ihan mielellään juopottelen glökiä itsekseni joulun ja istun kuusen alla, harmittaa että lapsilla on paha mieli.

Tää on paha. :D Oma 14-vuotiaani haluaisi kovasti mennä mummolaan isänsä kanssa jouluksi, siellä kun on isot sukujuhlat aina. Lapsi kuitenkin ahdistuu kun minä jäisin yksin.

Miten sanoa mahdollisimman hellästi omalle rakkaalle lapselle, että nauttisin suunnattomasti joulusta YKSIN: :D Jos kerron tästä salaisesta haaveestani lapselle niin hänhän sitten kokee, että äiti ei halua häntä jouluksi.  Olen yrittänyt kannustaa lasta kertomalla, että minä luen kirjoja ja käyn joulukirkossa. Olen kannustanut lastani menemään mummolaan vaan ja nauttimaan. Kun sanoin varmasti nauttivani joulusta itsekseni, oli lapsen ilme suunnilleen sellainen kuin olisin kertonut siirtyväni saattohoitoon..

Voi vi**u te muutamat kuvittelijat. Voisitteko nyt mennä muualle kuvittelemaan ja sitten takaisin, kun teillä ihan oikeasti on perhepiirissä kuolemaa tai vaikeita menetyksiä.

Se, että joku tässä ketjussa kirjoittaa surevansa yksinäistä joulua tai kaipaavansa vanhaa tms, ei tarkoita sitä, että hän rypisi jatkuvasti itsesäälissä tai että elämä olisi jotenkin täysin ilotonta ja poissa raiteiltaan. Kun kävin sururyhmässä, siellä sai itkeä ja nauraa vuorotellen eikä kukaan sanonut, että nyt uhriudut tai että nyt pitäisi piristyä. Silti uskon, että jokainen meistä sai ihan hyvin kiinni elämästään uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä jouluna teen itsemurhan. En vaan jaksa enää.

Äläpä nyt kuitenkaan. Tuu vaikka mun luo lomailemaan jos et muuta keksi.

Minkälainen joulu luonasi odottaa?

Hyvin rauhallinen maalaisjoulu. Glögiä, suklaata, elokuvia, lueskelua yms. Oon mä välillä tosin joulunaikaan töissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelma on se, että lapset ovat aina viettäneet isänsä suvun kanssa joulun, siellä on serkut ja mummot ja hyvä tunnelma. Ja hyvä niin. Harmittaa, että lapsia säälittää että äiti viettää joulun yksin. Ihan mielellään juopottelen glökiä itsekseni joulun ja istun kuusen alla, harmittaa että lapsilla on paha mieli.

Tää on paha. :D Oma 14-vuotiaani haluaisi kovasti mennä mummolaan isänsä kanssa jouluksi, siellä kun on isot sukujuhlat aina. Lapsi kuitenkin ahdistuu kun minä jäisin yksin.

Miten sanoa mahdollisimman hellästi omalle rakkaalle lapselle, että nauttisin suunnattomasti joulusta YKSIN: :D Jos kerron tästä salaisesta haaveestani lapselle niin hänhän sitten kokee, että äiti ei halua häntä jouluksi.  Olen yrittänyt kannustaa lasta kertomalla, että minä luen kirjoja ja käyn joulukirkossa. Olen kannustanut lastani menemään mummolaan vaan ja nauttimaan. Kun sanoin varmasti nauttivani joulusta itsekseni, oli lapsen ilme suunnilleen sellainen kuin olisin kertonut siirtyväni saattohoitoon..

Miten sanoa... MITÄ JOS SANOISIT IHAN SUORAAN. Ihme touhua tuollainen jos ei omalle 14-vuotiaalle osaa puhua suoraan. Että on olemassa erilaisia ihmisiä, toiset viihtyvät yksin.

Minä ja mieheni vietämme joulun mieluiten kaksistaan. Osaan nykyään kysyä muiltakin ihmisiltä suoraan, miten te mieluiten viettäisitte joulun (jos ihan itse saisitte päättää, ei tarvitsisi tunte muista huono omatuntoa tms). Yllättäen muutkin sitten osaavat sanoa, jos ovatkin mieluiten yksin tai kaksin tai jättävät joulun viettämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi vi**u te muutamat kuvittelijat. Voisitteko nyt mennä muualle kuvittelemaan ja sitten takaisin, kun teillä ihan oikeasti on perhepiirissä kuolemaa tai vaikeita menetyksiä.

Se, että joku tässä ketjussa kirjoittaa surevansa yksinäistä joulua tai kaipaavansa vanhaa tms, ei tarkoita sitä, että hän rypisi jatkuvasti itsesäälissä tai että elämä olisi jotenkin täysin ilotonta ja poissa raiteiltaan. Kun kävin sururyhmässä, siellä sai itkeä ja nauraa vuorotellen eikä kukaan sanonut, että nyt uhriudut tai että nyt pitäisi piristyä. Silti uskon, että jokainen meistä sai ihan hyvin kiinni elämästään uudelleen. 

Niinpä. Näillä idiooteilla ei vissiin oo tunne-elämää ollenkaan. Mä viihdyn yleensä arjessa hyvin yksin mutta kyllä sitä välillä kaipaa jotain jonka kanssa voisi jakaa asioita ja varsinkin lomien aikaan iskee orpo olo. Pitäis muka matkustella ja nähdä maailmaa mutta miksi mä yksin lähtisin mihinkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vi**u te muutamat kuvittelijat. Voisitteko nyt mennä muualle kuvittelemaan ja sitten takaisin, kun teillä ihan oikeasti on perhepiirissä kuolemaa tai vaikeita menetyksiä.

Se, että joku tässä ketjussa kirjoittaa surevansa yksinäistä joulua tai kaipaavansa vanhaa tms, ei tarkoita sitä, että hän rypisi jatkuvasti itsesäälissä tai että elämä olisi jotenkin täysin ilotonta ja poissa raiteiltaan. Kun kävin sururyhmässä, siellä sai itkeä ja nauraa vuorotellen eikä kukaan sanonut, että nyt uhriudut tai että nyt pitäisi piristyä. Silti uskon, että jokainen meistä sai ihan hyvin kiinni elämästään uudelleen. 

Niinpä. Näillä idiooteilla ei vissiin oo tunne-elämää ollenkaan. Mä viihdyn yleensä arjessa hyvin yksin mutta kyllä sitä välillä kaipaa jotain jonka kanssa voisi jakaa asioita ja varsinkin lomien aikaan iskee orpo olo. Pitäis muka matkustella ja nähdä maailmaa mutta miksi mä yksin lähtisin mihinkään...

Opettele majoittumaan hostelleissa, niissä tapaa ihmisiä (jos et osaa yksin matkustaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vi**u te muutamat kuvittelijat. Voisitteko nyt mennä muualle kuvittelemaan ja sitten takaisin, kun teillä ihan oikeasti on perhepiirissä kuolemaa tai vaikeita menetyksiä.

Se, että joku tässä ketjussa kirjoittaa surevansa yksinäistä joulua tai kaipaavansa vanhaa tms, ei tarkoita sitä, että hän rypisi jatkuvasti itsesäälissä tai että elämä olisi jotenkin täysin ilotonta ja poissa raiteiltaan. Kun kävin sururyhmässä, siellä sai itkeä ja nauraa vuorotellen eikä kukaan sanonut, että nyt uhriudut tai että nyt pitäisi piristyä. Silti uskon, että jokainen meistä sai ihan hyvin kiinni elämästään uudelleen. 

Niinpä. Näillä idiooteilla ei vissiin oo tunne-elämää ollenkaan. Mä viihdyn yleensä arjessa hyvin yksin mutta kyllä sitä välillä kaipaa jotain jonka kanssa voisi jakaa asioita ja varsinkin lomien aikaan iskee orpo olo. Pitäis muka matkustella ja nähdä maailmaa mutta miksi mä yksin lähtisin mihinkään...

Opettele majoittumaan hostelleissa, niissä tapaa ihmisiä (jos et osaa yksin matkustaa).

Joskus vaan kannattaisi olla hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis haluatko viettää joulun nimenomaan seurassa? Mä vietän aina joulut käytännössä yksin eikä se oo ongelma. Treenaan, syön jotain hyvää ja kattelen Netflixiä :) joku kaveri ehkä soittelee illalla. Miksi Joulun pitäis olla tietynlainen?

Jos ihmisellä ei ole ketään, niin se on ihan sanoinkuvaamattoman raskasta henkisesti ja vaikuttaa ajatteluun hyvin vahingollisesti. Sinulla on ainakin yksi kaveri olemassa. Se on ihan eri asia kuin olla totaallisen yksin. 

On paljon "yksinkertaisempaa" elää arkea, kun on joku olemassa, jolle voi purkaa tuntojaan milloin vain. Tarkoitit varmasti hyvää, mutta aina v*tuttaa yhtä paljon, kun joku tulee yksinäiselle kertomaan, kaveri sitä, kaveri tätä. Suomessa on todella paljon totaaliyksinäisiä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!