Joo o, lastensuojelu kävi tänään koska ekaluokkalaisesta oli tehty lasu koulun puolesta

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Missäpä perheessä ei olisi jotain, mistä oikein vääntämällä voi kehittää jonkun ns huolen. Lapset on välillä likaisissa vaatteissa, no daa, ne remuavat kuralammikoissa. Äiti tai isä ovat joskus väsyneitä töistään ja arjesta, missäpä perheessä ei. Aina ei jokaikinen keskustelu mene oppikirjan mukaan.. Voi apua. Kyllä näiden ilmoitusten pitäisi perustua ihan todelliseen huoleen, missä tämä viran puolesta ilmoittaja on yrittänyt keskustella vanhempien kanssa ja myös ymmärtää, että arjen raskautta ei ainakaan helpota se, että lisäksi saa olla selittelemässä kotioloista sossuille. Pientä suhteellisuudentajua kiitos. Ja ja kyllä, meistä teki neuvola lasun, koska lapsen painonkehitys oli heikkoa. Ei auttanut selitykset, että tyyppi on vain pieniruokainen. Pidettiin ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutille yms. Ei, kyllä syy on pakko olla se, ettei lapselle tarjota tarpeeksi syötävää. Voi elämä.

Olen samaa mieltä. Jokaisesta perheestä saa oikein tarkkailemalla kyllä keksittyä jonkun "huolen". Koska kaikissa perheissä on asioita, jotka eivät ole oppikirjojen mukaan täydellisiä, eikä tarvitsekaan olla. Kokonaiskuva on se, millä on väliä.

Aiheettoman ilmoituksen kohdalla sitä nyt et saa tekemättömäksikään enää joten voisit koittaa nähdä asian positiivisesti. Ensinnäkin ilmoitus todettiin aiheettomaksi, toiseksi joku välittää lapsestasi. Jotta ne apua tarvitsevat lapset löydetään, täytyy joukossa olla myös aiheettomia tapauksia välillä. En väitä, etteikö ilmoituksia joskus voida tehdä kiusalla, mutta tämä nyt kuulostaa siltä että otat asian liian henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Minusta ilmoitusten tulisi koskea lähinnä henkeä ja terveyttä uhkaavia vaaroja. Ei mitään epämääräisiä huolia.

Eli lapsella on toistuvia mustelmia/ruhjeita, tiedetään että vanhemmat ryyppäävät jatkuvasti ja lapsi on heitteillä jne. Vain vahvoilla todisteilla saisi ilmoittaa. 

Koska ei se aiheetonkaan ilmoitus ole kivuton sille perheelle, vaikka täällä hurskastellaan, että eikös ole hyvä, että tarkistetaan. No ei ole, se on paitsi nöyryyttävää, myös monesti varsin uuvuttavaa, aikana jolloin vanhemmuus on muutenkin kovin intensiivistä, työelämä haastavaa ja ihmisillä on jatkuva väsymys ja kiire ilmankin tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.

Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.

Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.

Juuri näin. Kun se ei ole sille lapselle mikään kevyt ja mukava prosessi, jos päädytään lastensuojelun selvitysten alle. Ja jos perheessä on ihan normaaleja haasteita, vaikka lapsen temperamentin, koulumotivaation, kaverisuhteiden, terveyden tai minkä tahansa muun kanssa, se on oikeasti jo itsessään kaiken muun arjen ohella aika raskasta. Ei siihen tarvita mitään ylimääräistä tahoa kaiken muun lisäksi. Ei tarvitse lapsi, eikä vanhemmat. Eikä sieltä lastensuojelusta saa näihin mitään apua, kun monessa tilanteessa lasta voisi auttaa esimerkiksi psykologille/toimintaterapeutille/whatever pääsy, se että koulukiusaamiseen puututtaisiin siellä koulussa, tukiopetus, tai joku ihan muu, mihin lastensuojelulla ei ole osaa eikä arpaa.

Ja lain mukaan selvitys saa kestää max kolme kuukautta mutta voi kestää vuoden.

Vilja-Erikan äitipuolikin pauhasi aikoinaan turhaan tehdyistä lasuista, milloin milläkin tekosyyllä lastensuojelun ajojahdista.

Annetaan viranomaisten tehdä työnsä, jos lasu aiheeton he kyllä käsittelevät se niin.

Ap voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriyden ja iloita siitä että lapsia myös pelastuu lastensuojelun kautta.

Nyt ihan aikuistenoikeasti, kasva ap ihmisenä!

Vierailija kirjoitti:

Vilja-Erikan äitipuolikin pauhasi aikoinaan turhaan tehdyistä lasuista, milloin milläkin tekosyyllä lastensuojelun ajojahdista.

Annetaan viranomaisten tehdä työnsä, jos lasu aiheeton he kyllä käsittelevät se niin.

Ap voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriyden ja iloita siitä että lapsia myös pelastuu lastensuojelun kautta.

Nyt ihan aikuistenoikeasti, kasva ap ihmisenä!

No voi lässynlää. Paljon lasu tätäkin lasta auttoi. Eivät ne puutu todellisiin ongelmiin, tentataan vaan jostain tahraisista päällivaatteista tai väsyneen näköisistä vanhemmista. Lasun resurssit pitäisi kohdentaa oikeiden ongelmien tunnistamiseen ja nopeaan puuttumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Onko se lapsen parasta, että hänen vanhempiensa olo tehdään mahdollisimman epämukavaksi mm kyseenalaistamalla heidän vanhemmuuttaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vilja-Erikan äitipuolikin pauhasi aikoinaan turhaan tehdyistä lasuista, milloin milläkin tekosyyllä lastensuojelun ajojahdista.

Annetaan viranomaisten tehdä työnsä, jos lasu aiheeton he kyllä käsittelevät se niin.

Ap voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriyden ja iloita siitä että lapsia myös pelastuu lastensuojelun kautta.

Nyt ihan aikuistenoikeasti, kasva ap ihmisenä!

Ei se prosessi siihen kaatunut vaan isän äitiin, sosiaalijohtajaan, joka lakimiesten kanssa sekaantui ja kollegat kumarteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.

Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.

Miksi se lastensuojeluilmoitus sitten alun perin on tehty, jos mitään ongelmia ei ole ollut? Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että yrität vierittää syytä huonosta koulunkäynnistä sosiaalitoimelle. Sossu ei kovin pitkään tenttaa, jos syytä ole. Lisäksi luulisin, että koulunkäynnistä tentataan ihan siellä koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vilja-Erikan äitipuolikin pauhasi aikoinaan turhaan tehdyistä lasuista, milloin milläkin tekosyyllä lastensuojelun ajojahdista.

Annetaan viranomaisten tehdä työnsä, jos lasu aiheeton he kyllä käsittelevät se niin.

Ap voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriyden ja iloita siitä että lapsia myös pelastuu lastensuojelun kautta.

Nyt ihan aikuistenoikeasti, kasva ap ihmisenä!

No kun nyt itse tämän keissin otit puheeksi, se on nimenomaan osoitus siitä, miksi lastensuojelu ei toimi. Toisaalta jahdataan ihan pieniä mitättömiä juttuja, kuten reikiä sukissa tai satunnaisesti unohtuvia läksyjä ja toisaalta, kun sitten ongelmia on, systeemi ei anna mahdollisuuksia puuttua nopeasti ja järeästi, vaan loputtomasti vaan selvitellään ja selvitellään ja vatvotaan. Monesti lastensuojelu on myös täysin väärä taho, esimerkiksi jos lapsi tarvitsisi neurologista arviota (ja ei, heillä ei ole mitään kanavaa tälle puolelle suositella lapselle arviota).

Eli tarvittaisiin se nopeasti ja ketterästi reagoiva organisaatio, jolla on toimivaltaa puuttua hälyttäviin asioihin ja toisaalta sinne ei sitten päätyisi mitään epämääräisiä "huolia" kuormittamaan. 

Tajusin tätä ketjua lukiessa että meillä on ollut käytössä varsin huono sanavalinta jota täytynee muuttaa. Meillä ei käytetä ollenkaan alkoholia, ei ole käytetty vuosiin ennen lapsiakaan. Minä tykkään kuitenkin saunassa juoda vissyä. Lapsi 5v ei tykkää mistään hiilihapollisesta juomasta ja mieltääkin ne aikuisten ja isojen juomiksi. Tämän myötä meille on jäänyt elämään käsite aikuisten vissy. Lapsi on aina kiinnostunut siitä mitä saunassa juon, saako maistaa. Olen sitten sanonut että äitillä on sitä aikuisten vissyä josta et tykkää. Meille olisi ihan mahdollinen skenaario että lapsi vaikka päikyssä kertoisi että kun hän käy äitin kanssa saunassa äiti juo aikuisten vissyä ja on hänenkin annettu maistaa muttei tykkää kun on väkevää. Lapsella on ollut pitkään kausi että sanoo väkevää kaikesta ruoasta/juomasta mistä ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.

Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.

Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.

Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.

Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.

Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.

Miksi se lastensuojeluilmoitus sitten alun perin on tehty, jos mitään ongelmia ei ole ollut? Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että yrität vierittää syytä huonosta koulunkäynnistä sosiaalitoimelle. Sossu ei kovin pitkään tenttaa, jos syytä ole. Lisäksi luulisin, että koulunkäynnistä tentataan ihan siellä koulussakin.

No kylläpäs vedät mutkia suoraksi. Sanotaan, että lapsella on haastavaa koulussa, mutta hän yrittää. On vaikka oppimisen ongelmia, mitkä tekevät koulusta raskasta. Näihin tarjotaan tukea koulussa, mutta ei riittävästi, tai lapsi ei edes pääse oppimisen arviointiin, koska ei ole "tarpeeksi paha" tapaus. Lapsi/nuori oireilee, koulu tekee lasun sen sijaan, että tuettaisiin koulutyötä enemmän siellä, missä sitä tukea tarvitaan. Tulee sossun selvitykset, lapsen/nuoren jo muutenkin koetuksella olevat voimat loppuvat totaalisesti ja koulu keskeytyy tai vedetään nipinnapin läpi säälistä. Ymmärrätkö? Kun se tuen tarve on siihen koulutyöhön, koulu ulkoistaa ongelman lasulle, lapsi saa näennäisesti tukea, mutta vääriin asioihin, koulu pesee kätensä -> homma hoidossa, lasu hoitaa, ja lapsi/nuori jää oikeasti vain heitteille. Sen lisäksi vielä kokien, että hänen vanhempiaan syytetään siitä, että hän ei pärjää koulussa.

Jossain vaiheessa vanhemmatkin on tietenkin otettu mukaan kuvioon, mutta kuinka monella vanhemmalla lopulta on erityisopettajan osaaminen tukea oppimisvaikeuksia?

Täytyy todeta, että on aivan katastrofaalisen surkealla tolalla tämä Suomen lasu. Saavat paljon tuhoa aikaan. Täytyisi koko organisaatio voida purkaa ja aloittaa homma alusta. Mikähän ihme tätä maata vaivaa, kun joka alueella vähän kaikki pielessä. Todella turhauttavaa ja raivostuttavaa, en siedä tällaista tyhmyyttä, tulee siis olo että on tyhmien ja epäoikeudenmukaisesti toimivien viranomaisten vallan alla, eikä voi mitenkään vaikuttaa. Aikamoista meininkiä.

Minua sieppaa niin suunnattomasti nöyristely, mutta läheppä yksin tuonne vaatimaan jotain. Kyllähän muutosta tulee jos ihmiset suurin joukoin sitä vaativat. Ei ymmärrretä vaatia, vai mitä tämä on?

Mistä sitä tietää mikä on totuus? Mutta hyvä kun selvisi, että ei aihetta.

Esim tuttavan lapsi on lihava ja vanhemmat puhuvat, että tyttö ”on helposti lihova ja syö terveellisesti”. Itse nähtynä tämä terveellinen ruokavalio on einesruokaa, isoja sipsipusseja ja suklaalevyjä. Eli ihmisillä on ihan erilaiset käsitykset joistain asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vilja-Erikan äitipuolikin pauhasi aikoinaan turhaan tehdyistä lasuista, milloin milläkin tekosyyllä lastensuojelun ajojahdista.

Annetaan viranomaisten tehdä työnsä, jos lasu aiheeton he kyllä käsittelevät se niin.

Ap voisi kasvaa aikuiseksi ja lopettaa marttyyriyden ja iloita siitä että lapsia myös pelastuu lastensuojelun kautta.

Nyt ihan aikuistenoikeasti, kasva ap ihmisenä!

Samaa mieltä.