Lue keskustelun säännöt.
Joo o, lastensuojelu kävi tänään koska ekaluokkalaisesta oli tehty lasu koulun puolesta
16.11.2017 |
Syitä ilmoitukselle kaksi (nämä siis käytiin tänään läpi eikä mitään tarvetta jatkotoimille ole eli ilmoitus oli aiheeton).
-lapsella on kuulemma usein likaiset vaatteet päällään. Mitenköhän ne voivat olla likaiset kun joka aamu laitetaan puhtaat vaatteet päälle? Toki joskus joku lempipaita voi olla kaksi päivää peräkkäin päällä mutta silloinkin katson ettei ole tahrainen. Mitään pysyviä tahroja vaatteissa ei ole, sellaisia en edes säilytä kun kirpparilta saa lähes tulkoon ilmaiseksi hyväkuntoisiakin. Ulkovaatteet ovat toki asia toinen näillä keleillä mutta kyllä niistä joka päivä pyyhkäistään suurimmat tahrat pois. Kovin usein en halua niitä pestä etteivät kärsi siitä. Lapsi on aika liikkuvainen joten vaatteet joutuisi pesemään joka päivä. Niin ja pesulla käydään joka ilta, hiukset pestään joka toinen päivä jos ei tietysti olla hikoiltu paljon.
-lapsi oli kertonut koulussa, "että äiti ei vastaa puhelimeen kun on ottamassa aikuisten juomaa". Käyn todella harvoin viihteellä, viimeksi olin pari kuukautta sitten kun juhlimme ystäväni synttäreitä. Kyllä, lapsi oli yrittänyt soittaa mutta en ollut kuullut sitä ja siinä vaiheessa kun huomasin, kello oli jo niin paljon etten viitsinyt soittaa takaisin.
Siis mitä ihmettä? Koulusta ei ole tullut asian tiimoilta yhtään viestiä eli koko lasu tuli aivan puskan takaa. Vaikka se todettiinkin aiheettomaksi, jäi tosi paska maku suuhun ja varsinkin opettajasta. Saas katsoa, mistä opettaja seuraavaksi tekee lasun kun tämä ei kerran onnistunut.
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhuollon ammattihenkilö ja jos lapsi kertois mulle että äiti ei vastaa puhelimeen kun ottaa aikuisten juomaa, niin mulla olisi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus! Toki ensin olisin yhteydessä kotiin mutta riippumatta kodin vastauksesta se velvollisuus olisi edelleen olemassa, koska kuinkahan moni alkkisvanhempi myöntää että joo, tulee otettua aikuisten juomaa ja jätettyä lapsen keskenään. Voit antaa opelle palautetta lähinnä siitä että olisit toivonut ilmoitusta myös kotiin, mutta opella on velvollisuus tehdä lasu tuossa tapauksessa jos huolta on noussut _yhtään_. Että ihan turha loukkaantua.
No eikö pitäisi kysyä myös lapselta, että kenen kanssa olit kun yritit soittaa äidille...?
Se ei poista ammattihenkilön vastuuta tehdä lasua. Me ei voida sille mitään, että ohjeistus on tälläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitä tietää mikä on totuus? Mutta hyvä kun selvisi, että ei aihetta.
Esim tuttavan lapsi on lihava ja vanhemmat puhuvat, että tyttö ”on helposti lihova ja syö terveellisesti”. Itse nähtynä tämä terveellinen ruokavalio on einesruokaa, isoja sipsipusseja ja suklaalevyjä. Eli ihmisillä on ihan erilaiset käsitykset joistain asioista.
No mitä se lastensuojelu muka tekee, jos lapsi on lihava? Lässyttää vanhemmille, että älä anna sipsejä?
Tuo on ensinnäkin terveydenhuollon asia, ja toiseksi lihavuusongelma on äärimmäisen vaikea puututtava. Se on hyvin herkkä aihe, eikä siihen auta syyllistävä sossu, joka syynää mitä iltaruokaa teillä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.
Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.
Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.
Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.
Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.
Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.
Miksi se lastensuojeluilmoitus sitten alun perin on tehty, jos mitään ongelmia ei ole ollut? Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että yrität vierittää syytä huonosta koulunkäynnistä sosiaalitoimelle. Sossu ei kovin pitkään tenttaa, jos syytä ole. Lisäksi luulisin, että koulunkäynnistä tentataan ihan siellä koulussakin.
Itsellä kävi niin, että kuopuksen synnyttyä ja lääkärintarkistuksen jälkeen tämä lääkäri oli näppäillyt lapsen tietoihin väärän koodin, jonka mukaan ”lapsi oireillut äidin alkoholinkäytön takia”. Itse juon (ennen raskautta siis) ehkä kerran vuodessa puoli lasillista viiniä, kun minulle tulee vain paha olo alkoholista ja muutenkin vatsani ei oikein kestä sitä. Käytyäni paperit läpi pari viikkoa myöhemmin huomasin tämän tekstin ja vaadin saman tien oikaisua! Olin ihan järkyttynyt. Neuvolassakaan ei mainittu mitään tästä mokasta ja luultavasti tämä olisi jäänyt lapsen tietoihin ellen olisi itse tämän huomannut. Summa summarun, tästä olisi voinut jonkun ”huoli” herätä ja olisimme jääneet viranomaisten ja lastensuojelun hampaisiin. Ei olisi auttanut kieltäminenkään, tietysti alkoholisti valehtelee?!
Meillä on yhteiskunnallinen ongelma, eikä se ole suinkaan turhat lastensuojeluilmoitukset.
Lapsia otetaan huostaan usein ihan liian myöhään, tilanteen annetaan kriisiytyä vuosikausia ja lasten voida pahoin.
Työskentelen isossa yläkoulussa, yli 15 vuotta työuraa takana. Koskaan en ole törmännyt aiheettomaan huostaanottoon. Ikävä kyllä sosiaaliviranomaiset eivät voi perustella julkisesti huostaanottoja, joten huoltajat voivat suoltaa mitä tahansa soopaa julkisuudessa, netissä ja täällä.
Jos opettaja tekee ilmoituksen likaisesta lapsesta, on kynnys ilmoituksen tekemiseen niin suuri, ettei kyse ole varmasti likatahroista paidassa ja vaan lapsi on ollut koulussa "toistuvasti korvia myöden paskainen".
Epäilyttäviä asioita myös huoltajien päihteiden käytöstä kotona on varmasti ollut myös muissa lapsen jutuissa.
Jos LASU tällä kertaa todettiin perusteettomaksi, pidä huoli ettei niitä tarvitse enää lapsestasi tehdä.
Lapsen ylipainon pitäisi kyllä olla aihe lasuun.
Lapselle on haitallisempaa syöttää se lihavaksi kuin mitkään tahrat vaatteissa tai ryyppäämään lähtenyt äiti.
Lihavuuden yli menee haitallisuudessa lähinnä vain emotionaalinen kylmyys ja etäisyys, i n s e s ti, näkyvät ja arkea hallitsevat päihdeongelmat jotka luovat turvattomuutta, raaka väkivalta.
Tukistaminen, sormille räppäsy tai pepulle läppäsy eivät ole mitään verrattuna siihen, että syötät lapsestasi lihavan.
Kävi niin sääliksi se pyyhkeenkeksijäpoikakin, raukkaparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kerran tehnyt lastensuojeltuilmoituksen. Kyseisen perheen lapset kertoivat sekä oma-aloitteisesti että kysyttäessä pelkäävänsä joskus perheensä toista aikuista. Tämä toinen aikuinen kuulemma riehui ja yksi lapsista sanoi kerran että pelkää koska tämä aikuinen oli sanonut "jos ei nyt tapahdu asiaa x, niin minä hyppään junan alle". Kyseinen aikuinen oli useampaan kertaan riehunut humalassa ja selvinpäin heidän kodissaan, riidan yhteydessä oli hajotettu puhelimia ja muita toisten henkilökohtaisia tavaroita. Joskus olivat "lähteneet pakoon" omasta kodistaan tätä aikuista, kun oli ollut joku riehumistilanne. Kyseisessä perheessä useampi alakouluikäinen lapsi.
Oliko kohtuutonta tehdä tuollaisessa tilanteessa lasu? Ainakin tämä kyseisen perheen toinen aikuinen, ei siis tämä riehujatyyppi, suuttui ilmoituksesta. Että heillä ei ole mitään hätää ja tuollaiset ilmoitukset ovat liioittelua. Minulla kyllä heräsi iso huoli tuollaisista asioista, ja koin oikeaksi tehdä ilmoituksen. En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos jotain olisi tapahtunut lapsille, koska en tehnyt ilmoitusta joka olisi voinut auttaa heitä.
Ei tullut sitten mieleen kertoa vanhemmille, että tällaisia lapsi puhuu ja kysyä onko näissä jotain totuuspohjaa? Eihän ongelmainen perhe välttämättä myöntäisi mitään, mutta jo vastauksen tyyli voisi kertoa hieman onko kyseessä lähinnä lasten höpöttelyt vai oikea tilanne.
Oikeasti ongelmaisessa perheessä lapsi saa tuosta selkäsaunan eikä helposti avaa suutansa muille aikuisille uudestaan. Voitaisko nyt ajatella lasten parasta eikä vanhempien mukavuudenhalua.
Ei se lastensuojelun selvitys ole sille lapsellekaan mikään kiva asia, jos se ei tule selkeästi tarpeeseen. On totta, että kaikissa toimintatavoissa on riskinsä, mutta kyllä ammattihenkilön ilmoituksen tulisi perustua varsin pitkäaikaiseen tarkkailuun tai aivan ilmeisiin merkkeihin. Jos ei uskalla puhua perheelle, sitten konsultoiden vaikkapa kollegaa, kouluterveydenhoitajaa tms riippuen missä ollaan töissä.
Olen itse aikuispuolella opinto-ohjaajana ja työn puolesta näkee ja kuulee kaikenlaista. Tiedän nuoria, joilla on olleet aivan normaalit perheolot, on tehty lasu ja tämän jälkeen on alkanut oireilu, tullut masennusta jne. Se on aika rankkaa, että omista asioista pitäisi käydä vatvomassa vieraille ihmisille vasten tahtoaan, perheestä yritetään kaivella negatiivista ja kyseenalaistaa sitä, miten perheessä toimitaan. On jopa tällaisia, joilla suistuu koulut yms kokonaan raiteiltaan, kun on ehkä ollut koulunkäyntimotivaation kanssa nuorena ongelmia, sitten hyökkää sossut jne tenttaamaan ja nuori toteaa, että olkoot. Kymmenen vuoden päästä nämä surevat aikuispuolella, kun koulu jäi kesken, mites saataisiin elämä takaisin raiteilleen.
Miksi se lastensuojeluilmoitus sitten alun perin on tehty, jos mitään ongelmia ei ole ollut? Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että yrität vierittää syytä huonosta koulunkäynnistä sosiaalitoimelle. Sossu ei kovin pitkään tenttaa, jos syytä ole. Lisäksi luulisin, että koulunkäynnistä tentataan ihan siellä koulussakin.
No kylläpäs vedät mutkia suoraksi. Sanotaan, että lapsella on haastavaa koulussa, mutta hän yrittää. On vaikka oppimisen ongelmia, mitkä tekevät koulusta raskasta. Näihin tarjotaan tukea koulussa, mutta ei riittävästi, tai lapsi ei edes pääse oppimisen arviointiin, koska ei ole "tarpeeksi paha" tapaus. Lapsi/nuori oireilee, koulu tekee lasun sen sijaan, että tuettaisiin koulutyötä enemmän siellä, missä sitä tukea tarvitaan. Tulee sossun selvitykset, lapsen/nuoren jo muutenkin koetuksella olevat voimat loppuvat totaalisesti ja koulu keskeytyy tai vedetään nipinnapin läpi säälistä. Ymmärrätkö? Kun se tuen tarve on siihen koulutyöhön, koulu ulkoistaa ongelman lasulle, lapsi saa näennäisesti tukea, mutta vääriin asioihin, koulu pesee kätensä -> homma hoidossa, lasu hoitaa, ja lapsi/nuori jää oikeasti vain heitteille. Sen lisäksi vielä kokien, että hänen vanhempiaan syytetään siitä, että hän ei pärjää koulussa.
Jossain vaiheessa vanhemmatkin on tietenkin otettu mukaan kuvioon, mutta kuinka monella vanhemmalla lopulta on erityisopettajan osaaminen tukea oppimisvaikeuksia?
Tämä on itselläkin se fiilis, mikä koko systeemistä tulee. Missään ei ole riittäviä resursseja tukea lasta (tai perhettä) riittävästi, ja sitten tuupataan vaan jonkun muun instanssin vaivoiksi. Vaikka oppimisen ongelmat kuuluvat koululle, samoin kuin vaikkapa koulukiusaaminen. Neurologiset ongelmat kuuluvat erikoissairaanhoitoon. Psyykkiset ongelmat psykologille tai psykiatrille. Perheen jaksamisen ongelmiinkaan ei oikein mikään taho voi tarjota apuja, perheneuvola ehkä lähinnä, mutta sielläkin se apu tyssää, jos heidän keinovalikoimansa (lähinnä keskustelua, lapsille/nuorille jotain leirejä) ei riitä. Ja mikäs siinä, jos se lastensuojelu tai perheneuvola tms voisi pistää vaikka lapsen kiireellisenä lastenpsykologin / neurologin tms. arvioon, mutta tällaistahan keinoa heillä ei ole, koska se on väärä reitti. En tiedä, kyllä on parantamisen varaa monissa prosesseissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiskunnallinen ongelma, eikä se ole suinkaan turhat lastensuojeluilmoitukset.
Lapsia otetaan huostaan usein ihan liian myöhään, tilanteen annetaan kriisiytyä vuosikausia ja lasten voida pahoin.
Työskentelen isossa yläkoulussa, yli 15 vuotta työuraa takana. Koskaan en ole törmännyt aiheettomaan huostaanottoon. Ikävä kyllä sosiaaliviranomaiset eivät voi perustella julkisesti huostaanottoja, joten huoltajat voivat suoltaa mitä tahansa soopaa julkisuudessa, netissä ja täällä.
Jos opettaja tekee ilmoituksen likaisesta lapsesta, on kynnys ilmoituksen tekemiseen niin suuri, ettei kyse ole varmasti likatahroista paidassa ja vaan lapsi on ollut koulussa "toistuvasti korvia myöden paskainen".
Epäilyttäviä asioita myös huoltajien päihteiden käytöstä kotona on varmasti ollut myös muissa lapsen jutuissa.
Jos LASU tällä kertaa todettiin perusteettomaksi, pidä huoli ettei niitä tarvitse enää lapsestasi tehdä.
No on tässä kuule aika paljon eroja opettajien keskuudessa.
Vanhemmat opettajat (50+) ovat yleensä järkeviä ja suhteellisuudentajuisia, mukavia ihmisiä kun taas nuoremmat hysteerisiä ja liian tarkkoja.
Niin tarkkoja, että menettävät uskottavuutensa ja vanhemmat puhuvat heistä kimpassa selän takana p*skaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiskunnallinen ongelma, eikä se ole suinkaan turhat lastensuojeluilmoitukset.
Lapsia otetaan huostaan usein ihan liian myöhään, tilanteen annetaan kriisiytyä vuosikausia ja lasten voida pahoin.
Työskentelen isossa yläkoulussa, yli 15 vuotta työuraa takana. Koskaan en ole törmännyt aiheettomaan huostaanottoon. Ikävä kyllä sosiaaliviranomaiset eivät voi perustella julkisesti huostaanottoja, joten huoltajat voivat suoltaa mitä tahansa soopaa julkisuudessa, netissä ja täällä.
Jos opettaja tekee ilmoituksen likaisesta lapsesta, on kynnys ilmoituksen tekemiseen niin suuri, ettei kyse ole varmasti likatahroista paidassa ja vaan lapsi on ollut koulussa "toistuvasti korvia myöden paskainen".
Epäilyttäviä asioita myös huoltajien päihteiden käytöstä kotona on varmasti ollut myös muissa lapsen jutuissa.
Jos LASU tällä kertaa todettiin perusteettomaksi, pidä huoli ettei niitä tarvitse enää lapsestasi tehdä.
No on tässä kuule aika paljon eroja opettajien keskuudessa.
Vanhemmat opettajat (50+) ovat yleensä järkeviä ja suhteellisuudentajuisia, mukavia ihmisiä kun taas nuoremmat hysteerisiä ja liian tarkkoja.
Niin tarkkoja, että menettävät uskottavuutensa ja vanhemmat puhuvat heistä kimpassa selän takana p*skaa.
Ei se välttämättä ikäkysymys ole, mutta asennekysymys kyllä. Jotkut opettajat eivät jotenkaan vaan sisäistä sitä, että lapsella tai nuorella on eri kehitysvaiheita ihan normaalistikin, ja moni käytös selittyy kyllä näillä.
Meidän perheen lapsista on tehty lastensuojeluun ilmoitus, itseasiassa kolme kertaa. Kyseessä oli eräs kotiamme lähellä asuva taho, jonka minä (äiti) olin jollain tavalla suututtanut. Hän halusi ilmeisesti kostaa jotain. Oli jutellut sinne ummet ja lammet minun pahuudestani ja kuinka lapset oireilee koulussakin.
Siitä sitten minulle soitettiin ja asia saatiin ns. kuitattua sillä yhdellä puhelinsoitolla. Tämä naapuri ei valitettavasti tiennyt, että minulla on läpipiirissä lastenvalvoja eli asia hoitui nopeasti ohi. Toki mitään syytä ei lasuun ollut. Annoin luvan olla yhteydessä kouluun, päiväkotiin ja neuvolaan. Koulusta olivat antaneet puoltavan lausunnon minun puoleeni. Tai lasteni hyvinvoinnin puolesta.
Tämän jälkeen kyseinen henkilö teki samanlaisen ilmoituksen kaksi kertaa, mutta onneksi asiaa käsittelevä henkilö tiesi, mistä oli kyse ja osasi/uskalsi sanoa, ettei ota asiaa tutkittavaksi.
Ikävää, että tällä tavalla voidaan kuormittaan järjestelmää. On tärkeää, että kaikki ilmoitukset tutkitaan ja selvitetään, onko aihetta huoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni 17v tyttärestä tehtiin aikanaan lasu, kun hänen äitinsä luona oli ollut tappelu äidin, tämän uuden miesystävän ja muutaman tämän kaverin kesken. Tappelu sinänsä oli kai ollutkin aika raju ja osa oli päätynyt ihan sairaalaan saakka.
Ainoa vaan, että tyttö asui tuohon aikaan meillä, isällä oli yksinhuoltajuus ja tyttö ei tavannut äitiään ollenkaan.
Tämä oli kohtalaisen rankka prosessi meille, sossut tulivat meidän kotiimme, halusivat tavata tytön pikkusisaruksia, juttelivat tytön kanssa yksin, tytön ja miehen kanssa, minun ja miehen kanssa, jututtivat meidän kahta nuorempaa lastamme jne. Tyttö itse oli aivan uupunut ja rikki, tapaamisia oli kuitenkin useita ja niissä oli udeltu ja jänkätty, eikä tyttöä uskottu, kun hän kertoi, ettei tapaa äitiään ollenkaan ja isän luona on pelkästään rakastava ilmapiiri. Minä koin myös sossujen asenteen todella hyökkäävänä.
Äiti sen sijaan selvisi pelkällä puhelinsoitolla.
Täsä meni kyllä oma luottamukseni systeemiin aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhuollon ammattihenkilö ja jos lapsi kertois mulle että äiti ei vastaa puhelimeen kun ottaa aikuisten juomaa, niin mulla olisi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus! Toki ensin olisin yhteydessä kotiin mutta riippumatta kodin vastauksesta se velvollisuus olisi edelleen olemassa, koska kuinkahan moni alkkisvanhempi myöntää että joo, tulee otettua aikuisten juomaa ja jätettyä lapsen keskenään. Voit antaa opelle palautetta lähinnä siitä että olisit toivonut ilmoitusta myös kotiin, mutta opella on velvollisuus tehdä lasu tuossa tapauksessa jos huolta on noussut _yhtään_. Että ihan turha loukkaantua.
Tää on ihan uskomatonta!!! Järkyttävää resurssien tuhlausta ja jokaiselle lapselle jää merkintä tietoihin ilmoituksesta. Siitä saattaa joskus seurata vaikeuksia vaikka ei syytä olisikaan.
Minusta on käsittämätöntä, että toitotetaan avoimuutta kodin ja koulun välille ja sitten tehdään näitä ilmoja olematta kotiin edes yhteydessä.
Ja tiedän tasan tarkkaan, että Wilmassa ei välttämättä ole mitään merkintöjä tai mainintoja mistään ennen kuin lasu tehdään.
Ja on ihan turha silmät pyöreinä selittää kuinka on hyvä, että pidetään huolta. Joka ei ole prosessia kokenut voi olla ihan hiljaa.
Painajaismaista odottamista ja ei voida kertoa
vanhemmille ennen kuin poliisi soittaa.
Näin meille sanottiin. Lapsi puhunut opelle ihan puuta heinää läpällä ja ope teki ilmon soittamatta ja kysymättä mitään vaikka usean vuoden yhteistyö takana.
Meillä oli aiheeton ilmo ja mulla ropisi kyllä luotto koulua kohtaan sekä yhteiskunnan rakenteita kohtaan kokonaan.
Koin todella olevani huono vanhempi ja valtava epäluulo tuli asumaan sisimpään.
Siinä vaiheessa kun sun lapsesi menee "läpällä" puhumaan opelle niin rankkoja juttuja että siihen poliisikin sotketaan mukaan lasun lisäksi niin se opettaja ja sosiaaliviranomainen on kyllä vähän väärä kohde niille sun haukuilles ja kiukulle.
Mutta tässähän se on tiivistettynä nykyinen uhriutumistyyli. Lapsi valehtelee opelle korvat heiluen, ope ottaa todesta ja vie asian eteenpäin ja äiti uhriutuu päälle kuinka kamalaa oli kun tälläisen juttuun tartutaan ja häntä nyt epäillään ja syytetään äitinä. Muistathan vielä opettaa sille lapsellesikin että hei sehän oli ihan ookoo teiniläppää selittää opelle mitä sattuu, tyhmä ope kun otti tosissaan?
Otit esiin itse tuon hyvän vanhemmuuden niin tosiaan, ethän sä kovin hyvin vanhempana käyttäytynyt. Hyvä vanhempi olisi antanut kuulua teinille tuosta valehtelusta, selvittänyt oliko vaan teinihäröilyä vai onko teinillä jotain syytä toimia noin. Pahoittelut lapsensa aiheuttamaa vaivaa opelle, poliisille ja lasulle ja ollut kiitollinen siitä että tositilanteessa jos lapsi olisikin puhunut totta eikä valehdellut, apu olisi tullut nopeasti. Sä keskityt vaan uhriutumaam ja syyttelemään toisia lapsesi tekemisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen terveydenhuollon ammattihenkilö ja jos lapsi kertois mulle että äiti ei vastaa puhelimeen kun ottaa aikuisten juomaa, niin mulla olisi velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus! Toki ensin olisin yhteydessä kotiin mutta riippumatta kodin vastauksesta se velvollisuus olisi edelleen olemassa, koska kuinkahan moni alkkisvanhempi myöntää että joo, tulee otettua aikuisten juomaa ja jätettyä lapsen keskenään. Voit antaa opelle palautetta lähinnä siitä että olisit toivonut ilmoitusta myös kotiin, mutta opella on velvollisuus tehdä lasu tuossa tapauksessa jos huolta on noussut _yhtään_. Että ihan turha loukkaantua.
Tää on ihan uskomatonta!!! Järkyttävää resurssien tuhlausta ja jokaiselle lapselle jää merkintä tietoihin ilmoituksesta. Siitä saattaa joskus seurata vaikeuksia vaikka ei syytä olisikaan.
Minusta on käsittämätöntä, että toitotetaan avoimuutta kodin ja koulun välille ja sitten tehdään näitä ilmoja olematta kotiin edes yhteydessä.
Ja tiedän tasan tarkkaan, että Wilmassa ei välttämättä ole mitään merkintöjä tai mainintoja mistään ennen kuin lasu tehdään.
Ja on ihan turha silmät pyöreinä selittää kuinka on hyvä, että pidetään huolta. Joka ei ole prosessia kokenut voi olla ihan hiljaa.
Painajaismaista odottamista ja ei voida kertoa
vanhemmille ennen kuin poliisi soittaa.
Näin meille sanottiin. Lapsi puhunut opelle ihan puuta heinää läpällä ja ope teki ilmon soittamatta ja kysymättä mitään vaikka usean vuoden yhteistyö takana.
Meillä oli aiheeton ilmo ja mulla ropisi kyllä luotto koulua kohtaan sekä yhteiskunnan rakenteita kohtaan kokonaan.
Koin todella olevani huono vanhempi ja valtava epäluulo tuli asumaan sisimpään.Siinä vaiheessa kun sun lapsesi menee "läpällä" puhumaan opelle niin rankkoja juttuja että siihen poliisikin sotketaan mukaan lasun lisäksi niin se opettaja ja sosiaaliviranomainen on kyllä vähän väärä kohde niille sun haukuilles ja kiukulle.
Mutta tässähän se on tiivistettynä nykyinen uhriutumistyyli. Lapsi valehtelee opelle korvat heiluen, ope ottaa todesta ja vie asian eteenpäin ja äiti uhriutuu päälle kuinka kamalaa oli kun tälläisen juttuun tartutaan ja häntä nyt epäillään ja syytetään äitinä. Muistathan vielä opettaa sille lapsellesikin että hei sehän oli ihan ookoo teiniläppää selittää opelle mitä sattuu, tyhmä ope kun otti tosissaan?
Otit esiin itse tuon hyvän vanhemmuuden niin tosiaan, ethän sä kovin hyvin vanhempana käyttäytynyt. Hyvä vanhempi olisi antanut kuulua teinille tuosta valehtelusta, selvittänyt oliko vaan teinihäröilyä vai onko teinillä jotain syytä toimia noin. Pahoittelut lapsensa aiheuttamaa vaivaa opelle, poliisille ja lasulle ja ollut kiitollinen siitä että tositilanteessa jos lapsi olisikin puhunut totta eikä valehdellut, apu olisi tullut nopeasti. Sä keskityt vaan uhriutumaam ja syyttelemään toisia lapsesi tekemisistä.
Se teinien "läppä" voi myös olla hetkellistä teinituskaa, kotona vaikkapa kiukuttaa kotiintuloajat ja hetkellisesti ajattelee olevansa maailman väärinymmärretyin ja kaltoinkohdelluin olento. Teineillä kun aivotoiminta on sellaista, että suhteellisuudentaju voi olla ihan hukassa välillä.
Minun esikoiseni saattoi sanoa teininä että kotona ei ole koskaan mitään ruokaa.
Tosiasiassa oli aina ja paljon ja itse kokttua ja toiveiden mukaan.
Tähänkin olisi joku idiootti voinut tarttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielipahan määrästä tässä ketjussa huomaa, että lapsiperheissä voidaan aika huonosti. Hirveä hätä siitä, että lapsi avaa suunsa ja paljastaa minkälaiset ne kotiolot aidosti ovat. Nykyään näkee niin paljon huonoa kasvatusta, lapset lihotetaan sairaiksi ja lapsenlikkana on iPad tai puhelin, tai molemmat. Sitten nuristaan jostain hemmetin paineista olla täydellinen vanhempi, jos se todella olisi se ongelma niin meillä ei olisi täällä suomessa tällä hetkellä niin surkeita lapsia ja nuoria. Ihan hävettää katsella sitä mössöistä sakkia busseissa joka päivä toljottamassa tyhmänä jotain ruutua. Hyvässä lykyssä vanhemmat siinä vieressä aivan yhtä löysinä ja typerinä.
Sitten itketään somessa kun vaaditaan niin paljon ja tulee lasua lasun perään. Aiheettomia lasuja ei ole.
Terkuin sossutäti.
Vierailija kirjoitti:
Mielipahan määrästä tässä ketjussa huomaa, että lapsiperheissä voidaan aika huonosti. Hirveä hätä siitä, että lapsi avaa suunsa ja paljastaa minkälaiset ne kotiolot aidosti ovat. Nykyään näkee niin paljon huonoa kasvatusta, lapset lihotetaan sairaiksi ja lapsenlikkana on iPad tai puhelin, tai molemmat. Sitten nuristaan jostain hemmetin paineista olla täydellinen vanhempi, jos se todella olisi se ongelma niin meillä ei olisi täällä suomessa tällä hetkellä niin surkeita lapsia ja nuoria. Ihan hävettää katsella sitä mössöistä sakkia busseissa joka päivä toljottamassa tyhmänä jotain ruutua. Hyvässä lykyssä vanhemmat siinä vieressä aivan yhtä löysinä ja typerinä.
Sitten itketään somessa kun vaaditaan niin paljon ja tulee lasua lasun perään. Aiheettomia lasuja ei ole.
Terkuin sossutäti.
Puolet on aiheettomia.
Tämän takia niitä lapsia ei haluta kun ei haluta olla 18vuotta suhteessa sosiaaliviranomaisten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiskunnallinen ongelma, eikä se ole suinkaan turhat lastensuojeluilmoitukset.
Lapsia otetaan huostaan usein ihan liian myöhään, tilanteen annetaan kriisiytyä vuosikausia ja lasten voida pahoin.
Työskentelen isossa yläkoulussa, yli 15 vuotta työuraa takana. Koskaan en ole törmännyt aiheettomaan huostaanottoon. Ikävä kyllä sosiaaliviranomaiset eivät voi perustella julkisesti huostaanottoja, joten huoltajat voivat suoltaa mitä tahansa soopaa julkisuudessa, netissä ja täällä.
Jos opettaja tekee ilmoituksen likaisesta lapsesta, on kynnys ilmoituksen tekemiseen niin suuri, ettei kyse ole varmasti likatahroista paidassa ja vaan lapsi on ollut koulussa "toistuvasti korvia myöden paskainen".
Epäilyttäviä asioita myös huoltajien päihteiden käytöstä kotona on varmasti ollut myös muissa lapsen jutuissa.
Jos LASU tällä kertaa todettiin perusteettomaksi, pidä huoli ettei niitä tarvitse enää lapsestasi tehdä.
Huostaanotto on aika ääripäässä toimenpiteitä, niin kuin aina muistutetaan. Tosin ne alkupään toimetkaan ei juridisesti ole mitään vähäpätöisiä.
Yksityisyydensuoja, itsemääräämisoikeus, kotirauha esimerkiksi ovat uhattuna heti ilmoituksen vastaanottamisesta lähtien. Ja näitä rikotaan tai näistä oikeuksista luovutaan vastoin asiakkaan omaa halua aivan jatkuvasti.
Joten oudolta kuulostaa puolustelu, ettei sentään lapsia aiheettomasti huostaanoteta.
Kai opettajakin nyt tietää perusoikeudet ja niiden arvon sekä opettajankin tulisi virkaa tehdessään ymmärtää, että millään muulla viranomaisella ei ole käytännössä yhtä suuria valtuuksia rikkoa ihmisten perusoikeuksia kuin ls:lla. Opettajilla varmasti on vaikutusvaltaa prosesseihin ja käytäntöihin jopa lakiin, joten ihmettelen alistumista muiden työrukkaseksi. Kyllä pitää jokaisen itse kantaa vastuuta itselle kuuluvista asioista, vaikka yhteistyötä varmasti haluaakin tehdä.
Näin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa täytyy yhtyä täällä monien mielipiteeseen: meidän resursseja ja myös keinoja pitäisi ehdottomasti kohdentaa niihin aidosti hädässä oleviin lapsiin, joiden perheissä on esimerkiksi väkivaltaa, alkoholismia tai muuten kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta. Monesti meille päätyy kouluista esimerkiksi koulukiusattuja lapsia tai nuoria, kun opettajilla loppuu keinot auttaa oireilevaa lasta. No, ei meillä ole senkään vertaa keinoja auttaa kiusattua lasta, tai oppimisvaikeuksista kärsivää lasta.
Myös monessa tekstissä mainitut neurologiset ongelmat ovat hyvin tavallisia. Kotiolot ovat täysin kunnossa, vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapsi saisi apua, mutta me olemme vain yksi aivan turha väliporras, jossa lasta pompotetaan.
Hyvin moni sosiaalityöntekijä tiedostaa nämä ongelmat, mutta ääneenhän näistä ei saa puhua. Sitten yritämme mahdollisimman kevyesti hoitaa nämä aivan ilmeisen aiheettomat tapaukset, ja antaa vanhemmille vinkkejä, miten toimimalla voi ehkä saada lapsen nopeammin esimerkiksi lastenpsykologille. Se on valitettavasti aika pientä, ja se tekee tästä työstä äärimmäisen kuluttavaa.
No on kyllä jotain kasvatuksessa vikana, jos TEINI valehtelee kodin ulkopuolella jotain traagisia tarinoita kotioloistaan?!
About 5-vuotiaillahan voi olla tollanen vaihe, että päikyssä selitellään mitä sattuu ja oma lapsenikin sanoi sen ikäisenä tarhassa, että meillä syödään vain eläinmakaronia ja ketsuppia eikä ikinä mitään muuta.:D
Mutta eihän nyt teinit tollasia juttuja selittele!
Omituista touhua kyllä, jos joku niin tekee.
Kai annatte sankioita noin hölmöille teineille noin typeristä teoista?
Jotain seuraamuksia tuosta täytyy teinille tulla.
Amen! Valtaosa lasten ja nuorten oireiluja on ihan muuta kuin aidosti huonot kotiolot. Tai vaikka kotona jotain olisikin, ei lastensuojelulla ole mitään konkreettisia tapoja näitä ratkoa, paitsi sitten ääritapauksissa ne järeimmät toimet kuten sijoitukset yms. Mitäköhän apua siitä on, että sosiaalityöntekijä käy välillä juttelemassa?
Kun koulumenestys ja käyttäytyminen koulussa voi olla kiinni vaikkapa oppimisvaikeuksista, koulukiusaamisesta tai vastaavasta. Lapsella voi olla neurologisia ongelmia, tai muuta terveyden murhetta. Lastenpsykologille ei pääse. Vanhemmilla voi olla jaksaminen kortilla (ja ei, mitään konkreettista apua tähän ei saa).