Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
Kenenkään ei ole pakko tehdä lapsia! Sen takia näissä pitää olla mieluummin varovaisuuden kannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofreenikon lapsena vastaan, että en tekisi. Toki olen itse onnellinen, että olen olemassa, mutta raskasta on ollut, vaikka vanhempani sairastuikin vasta minun ollessani jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Näyttäkää mulle yksikin suomalainen suku, jossa ei ole mielenterveysongelmia tai alkoholismia...
Juuri näin!! Mistä te voitte tietää onko luovutettujen siittiöiden kantajat terveitä?
Adoptiosta puhumattakaan, aika moni adoptiolapsi on vaikeista oloista, taustalla aika usein köyhyyttä, huumeita, mt-ongelmia, alkoholismia..
Jos joku on sinut mt-ongelmansa kanssa ja hoito hyvässä tasapainossa voi kyseinen henkilö olla paljon terveempi kuin epävakaa diagnosoimaton "terve".
Jotenkin tässä ketjussa nyt korostuu tyhmä ajattelu. Ei olla valmiita hankkimaan lapsia tutun mutta sairaan henkilön kanssa joka on hoidossa ja muuten luotettava ja mukava, mutta ollaan valmiita hankkimaan sokkona siittiöitä tai adoptiolapsi.
Ja jos nyt joku sanoo että siittiöiden luovuttajat ovat terveitä, niin tuskin siinä tutkitaan koko sivun historia yms.
Vierailija kirjoitti:
Sairauden puhkeamiseen tarvitaan huonot geenit + paska ympäristö -yhdistelmä. Ei ne huonotkaan geenit aktivoidu jos elämä on tasaista. Minun isälläni on 2-suuntainen, mutta minä ja sisarukseni terveitä (toisaiseksi, voi sanoa, mutta toisaalta ollaan kaikki jo yli 30).
Tämä.
Itse en tiedä yhtään sukua jossa ei olisi jollain mt-ongelmia. Mutta jos elämä muuten on hyvää ja tasaista ja turvallinen perhe, sitä harvemmin sen jäsenet sairastuvat.
Nyt pitäisi vihdoin tulla tälle vuosituhannelle ja tajuta että mielen ongelmat ovat yhtä yleisiä kuin fyysiset ongelmat.
Ja kyllä se ympäristö ja kasvutekijät vaikuttaa jopa enemmän kuin geenit.
Vai väitättekö että sodan jälkeen pimahtaneet kaikki kantavat jotain hullun geeniä? Että ympäristöllä ei ole vaikutusta?
Tai päinvastoin jos terve ihminen laitetaan lapsena sairaaseen perheeseen, se ei vaikuttaisi hänen kasvuun ja kehitykseen ja psyykeeseen kunhan hänellä on terveet geenit.
Voi luoja että ihmiset on hakoteillä nyt.
Voisin hankkia rajatuissa tapauksissa, mutta narsistin kanssa en😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Musta on muutenkin vastuutonta ihmisiltä tehdä lapsia, jos heillä on perinnöllisiä sairauksia tiedossa. Maailmassa on niin paljon hylättyjä lapsia, että adoptio olisi minusta järkevintä tuossa.
Älkää viitsikö jauhaa tätä adoption mahdollisuutta. Maailmassa ei todellakaan ole siinä määrin hylättyjä lapsia että adoptio olisi kenellekään mikään helppo ratkaisu. Niitä ei ole missään kehitysmaissa jonossa odottamassa, että suomalaiset tulee ja pelastaa ne. Lapsen adoptoiminen on todella, todella pitkä, vaikea ja kallis tie.
Et tiedä, mistä puhut.
Ja mitä tulee perinnöllisiin sairauksiin, meillä kaikilla on niitä. (Myös niillä adoptiolapsilla.) Älä ole tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi etenkään skitsofreniaa sairastavan kanssa. Bipo riippuen siitä, onko ollut pahoja psykooseja. Skitsofrenia etenkin niin periytyvä tauti, etten ottaisi riskiä.
Skitsofrenian geneettisellä periytyvyydellä ei ole kovin vahvat näytöt. Varsinkaan että se olisi NIIN periytyvä tauti mitä väität. Sen sijaan viimevuosina on alettu enemmän tiedostaa ympäristön ja traumojen vaikutukset kyseisen diagnoosin saaneilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi lasta enkä olisi edes parisuhteessa. En voisi luottaa siihen että hyvä vointi/hoitotasapaino pysyy yllä loppuelämän. Olisi suurempi riski ongelmiin kuin terveen ihmisen kanssa.
Tämä ketju satuttaa minua suuresti, koska minulle oltiin iskemässä skitsofreniadiagnoosia, jota en kuitenkaan saanut. Silti pystyn samaistumaan niihin, kellä diagnoosi on ja minkälaisen stigman se lisää vielä omien oireilujenkin päälle. Saan monesti ahdistusta kun luen siitä, kun ihmiset pätee millaisia skitsofreenikot ovat puhuen heistä kuin yhdestä massasta pätien kuinka tietävät minkälaisia he ovat. Kyseinen diagnoosi on myös leimaava ja stigmatisoiva ja olen onnellinen melkein ettei minulla sitä papereissani ole. Eniten satuttaa, kuinka yksin psykoosidiagnoosin saanut jää. Itselläni ahdistaa merkintäni papereissa ja se, hyväksyykö joku minut sen takia mitä olen käynyt läpi. Saanko ikinä parisuhdetta sen jälkeen? Olen siis elänyt ihan normaalin elämän jossa en ollut ymmärtänyt edes mikä psykoosi on, kunnes se omalle kohdalle iski. Miettikääpä jos omalla kohdalla tulisi jotain sellaista ja joutuisitte lukemaan keskusteluja että hankkiako tämän ihmisryhmän kanssa lapsia. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristö vaikuttaa mielenterveyteen enemmän kuin geenit.
Ihminen on geeniensä armoilla 60%:sti, liput on ympäristön vaikutusta.
Mistäs tuo luku on revitty?
Kyllä ympäristötekijät vaikuttaa enemmän. Itse sairastunut traumaattisesta parisuhteesta. En ole skitso
Minä tiedän ihmisen, joka potee kaksisuuntaista ja on saanut lapsen. Tarkoituksella. Lapsitoive voi olla melko syvälle ihmiseen rakentunut.
Kyseessä on nainen, ja äitinä hän toki vaikuttaa lapseensa paljon. Lapsen isä on vahvasti mukana lapsen kasvatuksessa. Ja saa kantaa vastuun lapsesta, jos äiti joutuu huonompaan kuntoon. Lapsenhankinta on ollut heiltä kummaltakin harkittu päätös.
Paha mennä sanomaan toisten puolesta. Mutta arvelen, että osa näistä tapauksista päättyy hyvin ja lapsi saa viettää turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tekisi. Lapsen saaminen on valtava stressitekijä ja siinä on liian iso riski siihen, että hyvä hoitotasapaino on historiaa. En haluaisi altistaa lastani elämään ja kärsimään päihdeongelmaisen tai mielenterveysongelmaisen vaikutuspiirissä. Toki elämässä voi käy mitä tahansa ja kumppanille voi myöhemmässäkin vaiheessa tulla vaikka mikä sairaus, mutta jos jo valmiiksi tietäisin tuon niin vastaus on tosiaan: "En tekisi".
Kaverillani on skitsofrenia. Arvelen, että myös toisella Kaverillani on se. Molemmat jäivät varhain sairaseläkkeelle. Molemmat kuulevat ääniä. Toinen näkee myös harhoja.
Toinen on erittäin paranoidinen ja kokee koko ajan, että häntä yritetään tappaa yms. On erittäin lääkekielteinen. Puoli vuotta menee aina hyvin sen jälkeen, kun on ollut pitkällä pakkohoitojaksolla. Hän epäilee kaikkia läheisiään kaikenlaisesta koko ajan ja hänen sekoilujensa kuunteleminen on rasittavaa. Hänestä on tehty lähestymiskieltoja.
Toinen ei koe itseensä kohdistuvaa uhkaa, joten ei ole aggressiivinen. Mutta ei hän henkisesti terve ole, vaikka syö lääkkeitään.
Koska mulla on kokemus tuosta aggressiivisesta henkilöstä, en uskaltaisi tehdä lasta kenenkään skitsofreenikon kanssa. Miettikää itse, millaista olisi elää ihmisen kanssa, jolla on harhoja ja joka uskoo ne harhansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sairastan psykoositautia ja en tee ikinä lapsia koska en halua että lapseni olisi sairas
Kokemuksesta voin sanoa, että en missään nimessä. Läheisen lipuminen psykoosiin on jo itsessään traumaattista, vanhemmastaan riippuvaisen lapsen kohdalla aivan varmasti vakavasti vaurioittavaa. Toistuvat psykoosit heikentävät ennustetta palata entiseksi itsekseen, ja esim. skitsofreniassa ja bipossa ne kuuluvat asiaan. Kaikki pyörii lopulta sen mielisairauden ympärillä, sairaan mielialaa, unta, puhetta jne. tarkkaillen. Vaikka sairas olisi tiiviisti valvonnan alla ja psykiatrin, terapeuttin ja mt-puolen asiakkaana, niin yhteistyö katkeaa aivan liian usein asiakkaan halusta sairauden pahentuessa, bipo etenkin usein itse kokee tällöin parantuneensa. Maniaan kuuluu kaikenlainen holtiton ja narsistinen käyttäytyminen rahan, päihteiden, seksin yms. suhteen, sen jälkeen masennuksen kourissa maataan kuukausia sängyssä. Jonkun muun on tällöin hoidettava sekä sairas että lapset. Skitsofreenikoilla alkava psykoosi tms. harhaluuloisuus voi kohdistua omiin perheen jäseniin, minkä lapset voivat kokea traumaattisena. Usein sitten puoliso saa jossain vaiheessa tarpeekseen toistuvista ja kuluttavista psykooseista, ottaa eron, mutta päätyy iäksi naimisiin mielisairauden kanssa, jos lapsensa ovat sen perineet. Ei näitä asioita saisi hyssytellä ja rinnastaa tuosta vaan fyysisiin sairauksiin, jotka ovat huomattavasti helpompia hoitaa ja läheisille helpompia käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta skitsofreniaa sairastavan mieheni kanssa.Lapset jo aikuisisia ja menestyvät hyvin elämässä.Tytär oli koulussa luokan paras oppilas ja sai koulun lopussa stipendin. Ei sairaus välttämättä periydy ja ympäristötekijät myös vaikuttaa.
Skitsofreenikkoystäväni oli kympin oppilas ja kuuden laudaturin ylioppilas. Nykyään hän on psykoosissa ja aina välillä pakkohoidossa. Hänen kotinsa oli normaali ydinperhe ja sisaruksensa terveitä.
psykoosit jamuut johtuu demoneista
niistäpääsee irti vain viisaudellla ja Jeesuksen avulla lääkkeet ei ole aina hyväksi jos koskaan
Minä en hankkisi lapsia mielialalääkkeitä käyttävän kanssa! Ne on tasapainottomia lääkkeineen ja kun yrittävät päästä lääkkeistä eroon kun vuosia syöneet niitä. Ja huh minkälaisia depressiossa vellovia panikoivia kahjoja moni on kun yrittää olla ilman lääkkeitä!! Puhumattakaan haitoista mitä lapsille voi tulla kun ne käyttää niitä raskausaikana.
Minulla on lapsi, jonka isä on diagnosoitu skitsofreenikko. Lapsi on täysin terve ja fiksu ja toiv pysyykin terveenä. Haluaisin sanoa, että mielestäni on omituista leimaamista täällä. Ette voi tietää kuka sairastuu, milloin sairastuu tai mihin sairastuu. Yleensäkin tiedetään että geenit sanelee jo useamman sukupolven takaa. Ei se oman vanhemman sairaus ole sen suurempi riskitekijä.
Näyttäkää mulle yksikin suomalainen suku, jossa ei ole mielenterveysongelmia tai alkoholismia...