Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia, enkä olisi parisuhteessakaan.
Ajatellaanpa asia näin: Sä itse sairastut vaikka siihen 2suuntaiseen ni onko sun mielestä ihan ok ettet kelpaa enää edes parisuhteeseen? Jos sairastut niin jätät vissiin parisuhteen etsinnän kokonaan pois ja elät yksin koko loppu elämäsi? Näinkö? Muistathan sitten ensitreffeillä kertoa treffikumppanille että olet sairas niin hän voi paeta paikalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia, enkä olisi parisuhteessakaan.
Ajatellaanpa asia näin: Sä itse sairastut vaikka siihen 2suuntaiseen ni onko sun mielestä ihan ok ettet kelpaa enää edes parisuhteeseen? Jos sairastut niin jätät vissiin parisuhteen etsinnän kokonaan pois ja elät yksin koko loppu elämäsi? Näinkö? Muistathan sitten ensitreffeillä kertoa treffikumppanille että olet sairas niin hän voi paeta paikalta!
En ole tuo kirjoittaja, mutta minusta on tietenkin okei, että joku ei kelpuuta minua parisuhteeseen. Seurustelu on täysin vapaaehtoista! Jos minulle ei kelpaa vaikkapa lapsia haluava kouvolatukkainen laitossiivoja, ei se tarkoita, etteikö hän kelpaisi monelle muulle. Kyllä kaikilla on oikeus etsiä rakkautta, mutta kellään ei ole velvollisuutta sitä antaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kakkostyypin bipo. En tuomitse ihmisiä jotka hankkii lapsia, kunhan tuntevat itsensä ja voimavaransa. En aio itse olla biologinen äiti, enkä varsinkaan lisääntyä toisen bipon kanssa. Tai skitsofreniaa sairastavan kanssa. Voisin ehkä kuvitella hankkivani lapsen vakaan kumppanin kanssa, adoption kautta. Ja hyvin vakaaseen tilanteeseen, vuosikymmenien tasaisuuden jälkeen.
Periytymisen riski on biologisessa mielessä liian suuri, enkä tahdo tietoisesti altistaa lastani vaikealle psyykkiselle sairaudelle.
Vaikka olisi vuosikymmenien tasaisuutta taustalla mitä tahansa voi tapahtua.
En missään olosuhteissa tekisi. On niitä sairauksia, jotka todella periytyvät ja kulkevat suvussa. Miksi altistaa tahallisesti lapsi tai edes itsensä tällaiselle? Olkoonkin hyvä hoitotasapaino nyt, mutta miten sitten kun tulee elämään jotain kriisejä, lapset valvottavat jne.? Nämä ovat arvaamattomia sairauksia ja seuraukset voivat olla jopa hengenvaarallisia perheelle jos huono tuuri käy ja mies väsymyksen tai stressin vuoksi sekoaakin.
Ja ennen kuin joku tulee tähän sölpöttämään jotain syövästä ja ties mistä muista saurauksista, asia on eri. Ne eivät sekoita näin suurella todennäköisyydellä vanhemman päänuppia ja saa häntä käyttäytymään agressiivisesti, arvaamattomasti tai välinpitämättömästi muita kohtaan. Pientä lasta ei kannata ehdoin tahdoin altistaa sellaiselle. Kun vaihtoehtojakin on!
En todellakaan. Miksi varta vasten haalia lapselle surkeat geenit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on bipo ja elämä on ihanaa :) Mä en itse edes kestäisi normaalia (=mun mielestä tylsää) elämää. Käyn töissä (elätän itseni), mulla on ystäviä, keitä autan ja kuuntelen ja ihana mies, joka hyväksyy mut tällaisena. En ikinä ole tehnyt rikoksia tai aiheuttanut kenellekään normaalia enempää harmia. Kaikki muutkin tekee virheitä.
Nautin elämästä ja voisin toivoa oman elämäni myös jollekin muulle. :) Bipon kanssa voi tehdä lapsia. Terveet ihmiset voivat saada sairaita lapsia. Elämän laatu on paljon asenne kysymys (ja asenne opitaan osittain kasvatuksessa). Erilaisia ihmisiä ja erilaisia lähtökohtia tarvitaan <3 Lapsia saadaan ja parasta on osata rakastaa omaa lastaan juuri sellaisena kuin hän on.
Kaverin äiti on bipo ja tiedän että kaverin ja hänen siskon lapsuus oli rankka. Masentunut äiti koettaa kyllä lapsia.
Toisen kaverin eno oli bipo ja hänen maaniset episodit oli niin hurjia että vaimo otti eron.
Kummallakaan näistä ei suostunut syömään lääkkeitään, ja perheiden elämä oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä välillä.
Lapsen takia en haluaisi hankkia lapsia vaikean mt-sairaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastan itse kaksisuuntaista ja mm tästä syystä en halua lapsia. En biologisia enkä adoptoituja koska sellaista helvettiä elämä tämän kanssa välillä on ettei yksikään lapsi ansaitse joutua kasvamaan tällaisessa ympäristössä. Enkä todellakaan voisi elää itseni kanssa jos lapseni tähän sairastuisi ja joutuisi elämään samaa helvettiä. Oli periytyvä sairaus sitten syöpä tai mielenterveysongelma niin älkää hyvät ihmiset hommatko ainakaan biologisia lapsia. Itsekkäämpää tekoa ei voi olla kuin riskeerata toisen elämä vain koska itse sattuu haluamaan lapsia.
Tuttava tällainen bipo-seko ja en edes halua tietää minkä verran yhteiskunta on pullittanut perheen hoitamiseen. Kolmesta lapsesta jokaisella jotain ongelmaa, avustajan tarvetta, "erityispiirrettä" (kaunis peitenimi ongelmille), sitä ja tätä terapiaa. Kaikki on vähän vaikeaa ja joka asiaan tarvitaan tukea, äitin sekoilu sekoittanut lastenkin pään. Äitinsä ei ole kuunaan ollut töissä, sekoilee aina kausittain millon mitäkin ja kovalla tohinalla aloittaa asioita, mutta ei saa mitään päätökseen. Koko konkkaronkka elelee tukien ja hoitohenkilökunnan turvin. Helvetin kallis riesa yhteiskunnalle kun lapsistakin näkee jo tässä vaiheessa ettei yksikään suurella todennäköisyydellä selviä normaaliin työelämään.
Tee ap palvelus ja etsi toinen mies, tai edes lahjasiittiöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa jeesustelua taas saa täältä lukea....
Jos elämä on nyt tasapainossa ja lapsesta pystyy pitämään hyvää huolta, niin ei noista ole esteeksi.
Periytyvyys on totta, mutta tästä voi vaikka keskustella lääkärin kanssa. Lisäksi kasvatus vaikuttaa näihinkin sairauksiin merkittävästi.
Näistä sairauksista yksikään ei ole este elää hyvää elämää, kunhan oma asenne on kohdallaan ja sopivia hoitokeinoja käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa jeesustelua taas saa täältä lukea....
Jos elämä on nyt tasapainossa ja lapsesta pystyy pitämään hyvää huolta, niin ei noista ole esteeksi.
Periytyvyys on totta, mutta tästä voi vaikka keskustella lääkärin kanssa. Lisäksi kasvatus vaikuttaa näihinkin sairauksiin merkittävästi.
Näistä sairauksista yksikään ei ole este elää hyvää elämää, kunhan oma asenne on kohdallaan ja sopivia hoitokeinoja käytetään.
On yksi asia saada oma sairautensa niin hyvin hallintaan, ettei se haittaa elämää, ja kokonaan toinen asia altistaa toinen ihminen samalle sairaudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mietipä sitä että olet mahdollisesti sellaisen lapsen omaishoitaja niin kauan kuin henki pihisee. Kaikki skitsofreenikot eivät todellakaan kykene itsenäiseen elämään ja kuvitellaanpa tilanne että kumppanisi (lapsen isä) joutuu tilanteeseen jossa lääkkeet jäävät syömättä, millainen riski hän olisi lapselle?
Seurustelin kerran lääkityksellä olevan ihmisen kanssa ja hänen perheensä sanoi suoraan että x:lla on liian paljon ongelmia. Ei ollut edes vakavinta lajia mutta oli muitakin mielenterveyden häiriöitä jotka ilmenivät täysin puun takaa esim. tilanteissa joissa asiat eivät menneet niin kuin hän halusi. Jäimme ystäviksi vielä mutta ei siitä mitään tullut kun ei koskaan tiennyt mistä päin tuulee seuraavaksi.
Enää en edes seurustelisi mt-ongelmaisen kanssa mutta hyvä jos teillä synkkaa. Lapsia en tekisi missään tapauksessa. Jos sinulla olisi sairas mies ja yksikin, saati useampi sairas lapsi "vahdittavana", mieti millaista elämäsi tulisi olemaan. Kyllä vanhemmuus on raskasta ajoittain ihan terveenkin lapsen kanssa ja oman lapsen sairastuminen on ehkä rankinta mikä kohdalle voi osua, etenkin kun mielen sairauksiin ei ole parannuskeinoa, ne ovat aina siellä vaikka miten lääkittäisiin.
En menisi treffien merkeissä edes kahvikupposelle MT-ongelmasta kärsivän kanssa. Ja kyllä, olen täysin tosissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En menisi treffien merkeissä edes kahvikupposelle MT-ongelmasta kärsivän kanssa. Ja kyllä, olen täysin tosissani.
Hahaha. Minä en ole varmaan ollut koskaan treffeillä ihmisen kanssa, jolla ei olisi ollut vähintään lievä masennusjakso. Mielenterveysongelmat eivät ole mikään yksi yhtenäinen ilmiö, tiesitkös?
Ap tässä. Kehotukset siitä, että pitäisi etsiä toinen mies voitte lopettaa tähän. Olemme puhuneet poikaystäväni kanssa paljon sairaudesta. Myös suhteemme alkuvaihde oli aika raskas, sillä hän ei ollut täysin terve. Hän on kiltti, hyväsydäminen ja minulle rakas ihminen, en ole jättämässä häntä mt-ongelmien takia. Kuten en ole myöskään tekemässä lapsia hänen kanssaan tässä ja nyt.
Tiedän, että hän haluaa vakaan hyvän elämän ja perheen. Tämä on sellainen kysymys, josta meidän tulisi keskustella ammattilaisten kanssa, sitten kun se on ajankohtaista.
Hyvä juttu, että tänne on syntynyt keskustelua, mutta surettaa taas huomata, millaiset ennakkoluulot monilla on mt-ongelmia kohtaan.
Ap
En tekisi lapsia. Olen itse skitsofreenikon lapsi, lapsuus oli aika paska. Olen itse terve, veli skitsofreenikko myös. Periytyy liian vahvasti. Luovutetut siittiöt jos haluat lapsen/lapsia.
Itse en halunnut laittaa näitä geenejä kiertoon, lapset hankittu muulla tavoin.
Minulla on kaksi lasta skitsofreniaa sairastavan mieheni kanssa.Lapset jo aikuisisia ja menestyvät hyvin elämässä.Tytär oli koulussa luokan paras oppilas ja sai koulun lopussa stipendin. Ei sairaus välttämättä periydy ja ympäristötekijät myös vaikuttaa.
Kiintoisaa keskustelua joskin täällä näyttää olevan vaan yksi vallitseva mielipide. Puolisoni lähiomaisella on skitsofrenia ja käsittääkseni myös kauempana suvussa joku tällainen tapaus. Puolisoni itse on vakaa persoona ja minun suvussani ei ole mt-ongelmia, ainakaan sellaisia vakavampia joista siis suvussa laajemmin tiedettäisiin. Olen joskus miettinyt että kuinkahan todennäköisesti puolisoni suvun geenit voisivat meidän mahdolliseen jälkikasvuun vaikuttaa.
Sairauden puhkeamiseen tarvitaan huonot geenit + paska ympäristö -yhdistelmä. Ei ne huonotkaan geenit aktivoidu jos elämä on tasaista. Minun isälläni on 2-suuntainen, mutta minä ja sisarukseni terveitä (toisaiseksi, voi sanoa, mutta toisaalta ollaan kaikki jo yli 30).
Tapailin bipoa viime kesällä. Erittäin ihastuttava nainen, kaunis, herkkä ja taiteellinen, älykäskin. Mutta tiesin, etten hankkisi lapsia hänen kanssaan. Perhe-elämä kaipaa sellaista vakautta, jota kaksisuuntaista sairastavalla ei ole. Hän kun voi koska tahansa päättää jättää lääkkeet pois – ja ihan hyvästä syystä, kyllähän niillä on sivuvaikutuksia – ja sitten ollaan taas koko perhe sairauden armoilla.