Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
No varmaan joku tekisi Keekin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjasoluilla. Mies on terve, minun äidilläni löytyy koko kirjo. Minulla ei ole ollut ikinä mitään. En halunnut biologisia lapsia taudin periytymisen vuoksi, joten jonotimme lahjoitusta ja saimme lopulta 3 lasta. Kukaan ei tiedä etten ole heidän biologinen äiti mutta aiomme kertoa siinä vaiheessa, kun vanhin on 18.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Hyvin iso riski että periytyy, tai jos puolison oireet jossain vaiheessa pahenevat, voi lapsi kärsiä kovasti vanhempansa mielenterveyshäiriöstä.
Voisitko linkata lähteesi väitteellesi että mt-ongelmilla on hyvin iso riski periytyä? Mt-ongelmia voi myös hoitaa ja jo hoidossa olevalle harvemmin pahenee jos tauti on vuosi ollut hallinassa.
Itse perinnöllisen sairauden omaavana voin sanoa, ettei tulisi mieleenkään tehdä lapsia. Miehesi ei kuulosta vastuuntuntoiselta, jos tosiaan on valmis biologisia lapsia siittämään tuolla taustalla.
Olen jo vanhempi mies. Bipostani kuulin muutama vuosi sitten. Lapsia ja lapsenlapsia on useita ja kaikilla menee hyvin. Täällä "puhuu" kovasti ne, jotka luulevat tietävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään haluaisi tämmöisen kärsivän ihmisen jatkavan sukuaan minun kanssaan. Minun jalostuneet geenini ansaitsevat vain yhtä jalostuneen geeniperimän omaavan puolison jonka yhteiset lapset omaavat tulevaisuudessa mahtavan geeniperinnön johon ei kuulu mikään skitsoilu tai holtiton maniassa hilluminen.
En usko, että edes seurustelisin sellaisen ihmisen kanssa, etenkin skitsofreniaa sairastavan. Hyvällä ystävällä puhkesi nuorena skitsofrenia ja on lääkityksellä ja hoidollakin todella huonossa kunnossa. En halua ottaa sitä riskiä, että menettäisin lapseni tai puolisoni sille sairaudelle, vaikka olisi hoidossa tai piilevänä tai mitä ikinä. Se on todella rankkaa, ja kun itsekin olen mieleltäni hieman epävakaa niin tuskin kestäisin sitä. :/
Hienoa, jos sinä pystyt siihen. Minulle se vain olisi liian arvaamatonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Hyvin iso riski että periytyy, tai jos puolison oireet jossain vaiheessa pahenevat, voi lapsi kärsiä kovasti vanhempansa mielenterveyshäiriöstä.
Voisitko linkata lähteesi väitteellesi että mt-ongelmilla on hyvin iso riski periytyä? Mt-ongelmia voi myös hoitaa ja jo hoidossa olevalle harvemmin pahenee jos tauti on vuosi ollut hallinassa.
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2010/8/duo98743
”Lapsilla, joiden biologinen äiti oli sairastanut skitsofreniaryhmän psykoosia ja joilla siten oli suuri geneettinen sairastumisvaara, oli moninkertainen riski sairastua aikuisiässä skitsofreniaryhmän häiriöön verrattuna lapsiin, joiden biologinen äiti ei ollut sairastanut psykoosia.” Skitsofrenialla on todella suuri todennäköisyys periytyä, taidetaan puhua jopa 1/10 joissain lähteissä.
Hyvin rehottaa täällä tietämättömyys! Usein psykiatriset sairaudet johtuvat lapsuuden traumoista, joita voidaan hoitaa psykoterapialla ynnä muilla hoidoilla, eli jos vain ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa, rahaa, uskallusta ja motivaatiota toipua löytyy, niin vaikeistakin traumoista voi toipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työskennellyt useamman vuoden lähihoitajana mt-potilaiden parissa. Eli melko paljon on tietoa sairauksista. Ja voin sanoa että en tekisi biologisia lapsia tai hommaisi lapsia muutekaan (luovutetuilla tai adoptiolla) kyseisiä sairauksia sairastavan ihmisen kanssa.
En sch kanssa. Koko elämä tuossa sairaudessa on niin erilaista. Esim ajattelu ja huomiointikyky. 99 % SCH sairastavista ei huomioi omaistensa merkkipäiviä. Tupakka ja kahvi kiinnostaa, laskut rästissä. Nyt kysyt, että misten sanon noin. Siihen riittää työura; mielisairaanhoitaja vuodesta - 84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI,älä tee. Oikeasti, et anna itsellesi anteeksi, kun lapsesi siihen sairastuu. Tai kärsii isänsä sairaudesta. Vaikka tilanne nyt tasapainossa, ei välttämättä aina.
Itse sairastan toistuvaa masennusta ja ahdituneisuushäiriötä. Syön sellaisia lääkkeitä, että niiden kanssa ei voi lasta turvallisesti hankkia eikä minun olisi lääkkeitä turvallista lopettaa. Kysymykseen on siis vastattu puolestani. Adoptio taas ei mielenterveysongelmista kärsivälle yleensä ole mahdollista.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee: minulle ei olisi ongelma rakastaa ihmistä, jolla on diagnosoitu mielenterveyden häiriö enkä myöskään usko, että sellainen ihminen mitenkään automaattisesti on huono vanhempi TAI että lapset automaattisesti sairastuvat, jos vanhemmilla on mielenterveystaustaa. Paljon on kiinni tukiverkoista. Itse en kuitenkaan uskaltaisi lapsia hommata, koska tiedän stressin ja unenpuutteen tms. pahentavan omaa oireiluani. Nää on kuitenkin sellaisia kysymyksiä, joihin kukaan ei voi toisen puolesta vastata eikä kenelläkään myöskään ole oikeutta kieltää mielentervwysongelmiata kärsiviä lisääntymästä. Eivät he ole mitään ihmishirviöitä, usein jopa paljon ns. terveitä lempeämpiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tekisi! Itselläni on suvussa paljon mielenterveysongelmia (ei kuitenkaan mielisairauksia), jotka näyttäisivät olevan jossain määrin perinnöllisiä. Itselläni on ollut paljon mm. masennusta , erilaisia ahdistuneisuushäiriöitä ja syömishäiriöitä. Näissä on mielestäni ollut ihan tarpeeksi kestämistä. En halua periyttää lapselleni tällaista paskaa, puhumattakaan, jos geenilotossa olisi tarjolla vakavia mielisairauksia, joten jättäydyn lapsettomaksi. Toinen asia, mikä mietityttäisi, jos lapsen ehdon tahdoin haluaisin, että miten ihmeessä jaksaisin häntä huoltaa ja kasvattaa, jos esimerkiksi synnytyksen jälkeen tai muun elämänkriisin yhteydessä oireilu pahentuisi/puhkeaisi uudestaan. Lapselle on kamala tilanne, jos äiti/isä on mieleltään sairas ja kykenemätön rooliinsa.
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt useamman vuoden lähihoitajana mt-potilaiden parissa. Eli melko paljon on tietoa sairauksista. Ja voin sanoa että en tekisi biologisia lapsia tai hommaisi lapsia muutekaan (luovutetuilla tai adoptiolla) kyseisiä sairauksia sairastavan ihmisen kanssa.
No oletko koskaan kuullut psykoterapiasta, kehohoidoista ynnä muista hoidoista ja tuista, joiden avulla vaikeastikin lapsuudessaan traumatisoitunut ja mm. bipolaari-diagnoosilla varustettu voi tervehtyä?
Kyllä. Jokainen kantaa joidenkin perinnöllisten tautien mahdollisuutta tietäen tai tietämättään. Joillain tietysti on suuremmat todennäköisyysprosentit kuin toisilla, mutta ikinä ei etukäteen voi olla varma tulevan lapsen terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta lapsen hankinta ei ole mikään oikeus.
Vai niin. Ja keneltähän siihen sitten pitäisi kysyä lupaa, arvon diktaattori? Minne voin jättää anomuksen biologisen tarpeeni täyttämisestä vai meinaatko ottaa minutkin pois päiviltä?
Voiko skitsofreniasta toipua? Olkaa hyvät ja lukekaa Lauveng Arnhildin vuonna 2012 julkaistu kirja Huomenna olin aina leijona, jossa Lauveng Arnhild kertoo tervehtymisestään skitsofreniasta:
https://www.therapeia-saatio.fi/julkaisujen_tilaus/kirjojen_puffit/lauv…
Uusimpien tutkimusten mukaan raskausajan voimakas stressi on skitsofrenian laukaiseva tekijä. Lapsesta voi joka tapauksessa tulla skitsofreenikko, vaikka lapsen vanhemmat eivät sellaisia olisi.
En tekisi. Hyvin iso riski että periytyy, tai jos puolison oireet jossain vaiheessa pahenevat, voi lapsi kärsiä kovasti vanhempansa mielenterveyshäiriöstä.