Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme  exää. Tokalla oli suvussa skitsofreniaa...no hän käytti pilvee. Selkeästi pilven poltto teki sen että tuli väkivaltaiseksi. Mahdollisuus skitsofrenian puhkeamiseen suuri. Erottiin. Kolmannella exällä bipo. Oli ihan seko vaikka aluksi tuntui fiksulta ja älykkäältä kaverilta...mitä varmaan olikin, mutta liika alkoholin käyttö laukaisi bipon. Eihän sitä kestänyt...aivan toisissa sfääreissä eli ja sitten kuolikin surkeasti. Hankalia sairauksia ja nyt olen pysynyt erossa miehistä, sen nuo opetti ja sinkkuna meinaan elää loppuelämäni. Onneksi sen ihan ensimmäisen, joka oli ihan normaali, kanssa on kolme ihanaa lasta - hänen kanssaan ero nuorempana tuli ihan eri syistä. Nyt nautin yksinolosta ja siitä, että saan olla rauhassa. Skitsofreenikot  ja bipot on puolisoina ihan helvetistä. Tsori.

Ei pidä yleistää. Lisäksi päihteet ja lapsi ei kuulu samaan kotiin ikinä.

Mitäs mieltä olette siitä, kun Vain Elämää -ohjelmassa Toni Wirtanen kannusti bipolaarista Cheekiä lastenhankintaan ja sanoi, että isyys sopisi hänelle? Tonille ei tullut mieleenkään, ettei Cheekillä olisi oikeutta perustaa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme  exää. Tokalla oli suvussa skitsofreniaa...no hän käytti pilvee. Selkeästi pilven poltto teki sen että tuli väkivaltaiseksi. Mahdollisuus skitsofrenian puhkeamiseen suuri. Erottiin. Kolmannella exällä bipo. Oli ihan seko vaikka aluksi tuntui fiksulta ja älykkäältä kaverilta...mitä varmaan olikin, mutta liika alkoholin käyttö laukaisi bipon. Eihän sitä kestänyt...aivan toisissa sfääreissä eli ja sitten kuolikin surkeasti. Hankalia sairauksia ja nyt olen pysynyt erossa miehistä, sen nuo opetti ja sinkkuna meinaan elää loppuelämäni. Onneksi sen ihan ensimmäisen, joka oli ihan normaali, kanssa on kolme ihanaa lasta - hänen kanssaan ero nuorempana tuli ihan eri syistä. Nyt nautin yksinolosta ja siitä, että saan olla rauhassa. Skitsofreenikot  ja bipot on puolisoina ihan helvetistä. Tsori.

Ei pidä yleistää. Lisäksi päihteet ja lapsi ei kuulu samaan kotiin ikinä.

Kofeiini on päihde. Lasketaanko sekin?

En tekisi. Vaikka olisi hoidossa ja sairaus hallinnassa. Itse koin lapsuuden, jossa kaikki pyöri äidin ajoittain puhkeavien ongelmien kanssa, ja tosiasia nyt on vaan se, että koko perheen ei pidä elää yhden ihmisen ongelmien ympärillä. Se on juurikin se virtahepo olohuoneessa, joka kääntyillessään särkee vaikkakin tahattomasti paljon, Oman tilan ja oikeutuksen puutteesta olen kärsinyt koko ikäni, ja sitä en ikinä toivoisi omalle lapselleni.

Ja samanlaisia tarinoita olen kuullut muilta, joiden perheessä on ongelmainen henkilö. Yhden sekoilu imee kaikkien energiat, ja hänhän ei tietenkään itse asialle mitään voi koska kyseessä on sairaus. Kummasti silti muiden ymmärrys ja paapominen kelpaa ja sitä jopa vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mieltä olette siitä, kun Vain Elämää -ohjelmassa Toni Wirtanen kannusti bipolaarista Cheekiä lastenhankintaan ja sanoi, että isyys sopisi hänelle? Tonille ei tullut mieleenkään, ettei Cheekillä olisi oikeutta perustaa perhettä.

Minusta se oli ajattelemattomasti sanottu. En tiedä tunteeko Toni Wirtanen Cheekiä henkilökohtaisesti, jos ei niin silloin ei varsinkaan pitäisi väittää, että isyys sopisi hänelle.

Oikeus perustaa perhe on kaikilla, eri asia on se, että kannattaako se, ja onko se mahdollisesti lapsen edun mukaista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarihäiriö on hyvin yleinen sairaus, 1 ihminen 70:stä sairastaa sitä.

Se ei periydy automaattisesti ja todennäköisyys periytymiselle on vain 20 %, jos vain toinen vanhempi sairastaa sitä. Ympäristötekijöillä oletetaan olevan hyvin suuri merkitys geneettisen alttiouden laukeamiseen; Kasvatuksen epäjohdonmukaisuus, perheen vähäinen yhteenkuuluvuus ja runsaat keskinäiset ristiriidat lisäävät kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiä. Samoin runsas lapseen kohdistuva kurinpito.

Tässä erään kolmen lapsen bipolaariäidin mietteitä netistä kopioituna:

Nuoresta asti olen ollut hirveä suorittaja, täydellinen.

Olen tehnyt ja saanut kaiken, mistä ihmiset yleensä unelmoivat. Olen 38-vuotias, minulla on kolme lasta ja kolme tutkintoa.

Pääsin yliopistoon vuonna 2004, kun ammattikorkea oli vielä kesken. Samoihin aikoihin syntyi esikoinen. Parikuinen lapsi rinnoillani kirjoitin ammattikorkean opinnäytetyötä.

Silloin en vielä tiennyt, että hurjassa draivissani on jotakin outoa. Bipolaarisuusdiagnoosin sain vasta 2011, siihen saakka minua hoidettiin masennuspotilaana.

Väitän, että meitä kaksisuuntaisia on paljon, eikä meitä tunnisteta. Emme me ehkä itsekään halua jäädä kiinni, sillä kaksisuuntainenhan saa valtavasti aikaan!

Minustakin on nähty vain tämä ihailtava aikaansaava puoli. Vitsi että sä oot tehokas, miten sä jaksat tehdä tuon kaiken?

Yhteiskunta ihannoi supersuorittamista, kukaan ei sano, että se on epänormaalia, sehän on toivottavaa!

Näin jälkeenpäin ymmärrän, että olen rykinyt näitä elämäni suuria hankkeita eteenpäin hypomaniallani. Masentuneenakin olen pystynyt opiskelemaan, en tiedä millä voimilla. En tiedä miten olen suoriutunut kaikesta.

Me kaksisuuntaiset ollaan usein sellaisia, että me suoritetaan masentuneenakin, niin kauan kunnes lääkäri määrää lepäämään. Me suoritetaan ja suoritetaan ja saadaankin asioita aikaan, mutta sisällä tuntuu ihan hirveän pahalta.

Lapset on oppineet että olen vähän erilainen äiti. He tietävät että välillä minua väsyttää, vaikka nukkuisin kuinka paljon, ja etten aina jaksa, vaikka kuinka haluaisin.

He tietävät että jos olen surullinen tai minua itkettää, se johtuu äidin sairaudesta, joka rajoittaa välillä toimintakykyä, ihan niin kuin jokin fyysinenkin vaiva.

Lapsille olen myös selittänyt että tässä minun sairaudessani on loppujen lopuksi kyse biokemiasta, aivojen välittäjäaineista, ja siihen tarvitaan lääkkeitä. Olipa Kerran Elämä -sarjasta muistavat hyvin, miten aivot ja välittäjäaineet toimivat. Inside Out -leffa oli myös lapsille kuvaava - jos ohjauspöytään tulee vika niin tunteet muuttuvat tahtomatta. On väsynyt tai ärtynyt, vaikka oikeasti haluaisi olla iloinen ja hyvällä tuulella.

13-vuotias kommentoi aivan hiljattain näin: "Meille on ainaki se kakssuuntanen ihan ok ja ei muuta meijän elämässä mitään muuta ku et tiedetään nää: Oot selittäny sen että välillä tulee nopee kausi jolloi sä teet ja haluut tehä hirveesti kaikkee ja sit se kostautuu seuraavaks. Ja siks syksyt on välillä vaikeita."

Lapset ymmärtävät, mutta ymmärtävätkö palstan aikuiset?

Tämä oli tosi asiallisesti kirjoitettu! Ihan kuin minun suustani.

En tekisi lapsia mielisairautta sairastavan kanssa. Olen joutunut seuraamaan läheltä kahta eri perhettä, jossa toisella vanhemmalla on bipo. Lasten ja puolisoiden elämä molemmissa perheissä on sairaiden takia erittäin vaikeaa. Periytyvyys erit. bipossa on suuri.

Minulle puhkesi lievä 2-tyypin bipo, kun tyttäreni oli 4-vuotias. Olen pärjännyt ihan hyvin, ja nyt tytär on nyt tasapainoinen ja terve 17-vuotias. Lapsen isä on terve ja on ottanut paljon vastuuta kasvatuksesta. Minulla on taustalla traumaattinen lapsuus, joka ilmeisesti vaikutti oman biponi puhkeamiseen.

Bipot ovat hyvin erilaisia vakavuudeltaan, ei niitä voi niputtaa noin vaan yhteen. Minulla ei ole koskaan ollut psykooseja enkä ole ollut osastolla. Viimeiset 5 vuotta olen pärjännyt myös ilman lääkitystä. Lääkitys purettiin lääkärin aloitteesta.

Yhdellä ystävälläni puhkesi vakava 1-tyypin bipo, ja hän ei pärjännyt lastensa kanssa. Lapset on nyt sijoitettu pysyvästi kodin ulkopuolelle.

Yhteenvetona voisin aloittajalle neuvoa, että sinä itse tunnet puolisosi parhaiten ja teet päätöksesi sen mukaan. Onhan lasten tekeminen mt-ongelmaisen kanssa riski, mutta elämä itsessään on riski myös. Kukaan ei voi luvata, että mahdollinen seuraava "diagnoositon" kumppani osoittautuisi täydelliseksi lasten kasvattajaksi.

Moi, etsin vertaistukea. Mies sairastaa bipoa ja on ollut suljetulla osastolla ja uhannut tappaa itsensä, vaikka oon raskaana. Meille tulossa ensimmäinen lapsi ja mies ei otakaan lääkkeitä, vaikka lupasi.