Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
Minulla on suvussa pari skitsofreenikkoa ja entisen kumppanini toisella vanhemmalla on skitsofrenia. Kun lapsikysymys tuli ajankohtaiseksi, erosin, sillä tajusin että en halua ottaa sitä tiedostettua riskiä, että lapsellamme olisi ollut korostunut riski sairastua skitsofreniaan. Toki meidän molempien mahdollisilla tulevilla lapsilla on jonkun verran korostunut riski jo entisestään kun kerran suvussa näitä geenejä on, mutta mielestäni ei ollut järkevää alkaa tuplaamaan kyseistä riskiä saattamalla geenejämme yhteen. Erityisesti siksi, että skitsofrenia ei ole yksi yhtenevä tauti, vaan nykytiedon mukaan siitä on useita erilaisia geneettisiä variantteja. Joten suurella todennäköisyydellä meidän lapsemme olisi perinyt useita erilaisia sairaudelle altistavia geeniklustereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kumppanini on "pelkkä masentunut". Pitkiä ajnjaksoja jolloin hän on meille ihan käsittämätön riippakivi ja rasite. Koko roska on minun vastuullani. Vituttaa tulla töistä kun mies on maannut koko päivän sängyssä. Ei tulisi meleenikään lisääntyä hänen kanssaan eikä halua itsekään lapsia kun ymmärtää ettei pysty isäksi. Minulla on kaksi lasta ed. liitosta.
En. Ei paskoja geenejä eteenpäin.
En. Anteeksi. Siis nyt, näin ulkopuolelta katsottuna, en todellakaan. Mutta tilanne olisi aivan eri, jos olisin rakastunut ja aloittanut elämän ihmisen kanssa, jolla jompi kumpi on, niin todennäköisesti joo. Mutta ei hyvä idea lainkaan mielestäni.
Ympäristö vaikuttaa joo, mutta skitsofreniassa ja bipossa on iso geneettinen komponentti myös.
Adoptoidahan te ette voi poikaystäväsi taustan takia, joten vaihtoehdoksi jäisi luovutetut sukusolut.
Mikä on homman nimi? kirjoitti:
Hauska lukea kuinka täällä naiset kilvan julistavat, etteivät edes seurustelisi ikinä mielenterveysongelmaisen kanssa (vaikka tilanne ja lääkitykset on ihan hallinnassa kuten tuossa Ap:n tapauksessa).
Vähän kaksinaismoralismia pelissä, joku aika sitten oli ketju jossa mies kyseli asiallisesti seurustelusta mt-ongelmaisen naisen kanssa (oli ollut muistaakseni pahaa masennusta nuorempana tällä naisella mm. oli viillellyt itseään ja jäljet näkyivät ranteissa). Tässä ketjussa moni nainen suhtautui mahdolliseen seurusteluun positiivisesti ja ongelmiin vähättelevästi. Vastaavasti ketjun miesten kirjoittamat jyrkätkin mielipiteet olla seurustelematta kyseisen tapauksen (tai kenenkään mt-tapauksen kanssa) keräsivät ryöpyn alapeukkuja.
Mistä tämä epäjohdonmukaisuus kumpuaa? Mielipiteet näyttävät olevan melko päinvastaisia - muuttuvana tekijänä on ainoastaan mt-ongelmaisen kumppaniehdokkaan sukupuoli.
Ja tämä ei ole mikään provo, ihan oikeasti pohdin asiaa itsekseni.
Mä ainakin olen vastaavissa ketjuissa aina johdonmukaisesti sanonut, etten itse seurustelisi vakavasti mt-ongelmaisen kanssa (en jättäisi miestäni meidän 17v suhteen jälkeen jos hän sairastuisi, mutta en aloittaisi suhdetta mt-ongelmaisen kanssa), ja että ymmärrän täysin miestä, joka ei halua seurustella mt-ongelmaisen naisen kanssa.
Lievä-keskivaikea masennus tai ahdistus eivät ole ongelma minulle, todella moni käy läpi jotain sinne päin elämänsä aikana. Mutta persoonallisuushäiriöt ja psykoottistasoiset sairaudet - ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus voisi olla äitini kirjoittama. Sitten he päättivät hankkia meidät kaksi, yhden kanssa meni vielä jotenkin, mutta minun synnyttyä isälle iski todella huono vaihe. Ei vain kestänyt lapsiperhearkea, kun juuri pärjäsi ihan normaalia aikuiselämää. Mutta ei vain tunnistanut tätä riskiä.
Lisäksi perinnöllisyys mietityttää meitä lapsia.
Mutta miettikää asiaa tarpeeksi valmiiksi, pohjustakaa turvaverkkoja, kertokaa neuvolassa, mies käy oman hoitotiiminsä kanssa historiansa läpi jne.
En. Itsellä on pitkäaikainen masennus ja yleinen ahdistuneisuushäiriö, jo nämä ovat sellaisia, että tuskin uskallan harkita lasten hankkimista. En halua sitä riskiä, etten ite jaksaisikaan lapsiperhearkea ja että olisin huono vanhempi + saati että lapseni joutuisi läpikäymään samoja ongelmia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukuni puolelta on skitsofreniaa, mutten vauvakuumeilussani todellakaan ajatellut sitä. Sittenhän kävi niin, että lapsemme synnyttyä, ensin miehellä puhkesi bibo ja vuosia myöhemmin myös minulla. Lapsellamme siis melkoiset perintötekijät, mutta haluan ajatella, että turvallinen kasvuympäristö suojelee häntä. Miehellä on ollut pitkään sairaus tasapainossa ja minulla vielä haetaan parhainta mahdollista lääkekomboa. Meillä molemmilla siis tyyppi 2, joten hypomaniat ovat lieviä.
tekisitkö lapsia naisen kanssa joka on ollut narkomaani muttanyt uskovainen ja raitis?
itse ajattelen että voisin tehdä, onhan vanha kadonnut, samoin voi vanha olla kadonnut psykoottisesti sairaalta, mutta vain jos Jeesus on elämässä, muutenkana en ei-uskovaa ottaisi, mielestäni kaikki ei-uskovat ovat jotenkin sairaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö me suomalaiset olla kaikki sairaita, on psykoosia, masennusta, alkoholismia, suuruudenhulluutta, työttömyyttä, ateismia, jopa homoutta ja lesboutta
vain usko on ratkaisu pelastukseen eli Jeesus
TIE TOTUUS JA ELÄMÄ
En ikinä, enkä usko että sinäkään olet henkisesti tasapainossa jos edes harkitset moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen itse se suhteen nainen ja sairastan 1-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olemme mieheni kanssa päättäneet olla hankkimatta lapsia. En halua lapselleni samaa kohtaloa kuin itselleni. Sitä paitsi, on lapselle todella vaikeaa ja traumaattista jos toinen vanhempi sairastelee usein. Kaikkien ei nyt vaan mun mielestä pidä hankkia lapsia. Näin se vaan on, kylmä fakta. Olisin ilman sairautta maailman paras äiti mutta tää sairaus vaikuttaa miehen ja varsinkin mun elämään niin paljon. Lapsikin joutuisi kärsimään. Lisäksi miehenkin suvussa kaksisuuntaista. Mies tosin itse on terve kuin mikä. Paskat geenit olen perinyt. En laita vahinkoa kiertämään.
En tekisi, enkä alkaisi edes seurustelemaan bipon tai skitsofreenikon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi. Olen tavannut työni puolesta monia ihmisiä joilla on tuo kyseinen sairaus. Kaikki ovat olleet niin sanotusti hyvässä lääkityksessä että heidän pitäisi pystyä elämään suht normaalia elämään mutta kyllä kaikista heti näki jo päältä päin että eivät ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Musta on muutenkin vastuutonta ihmisiltä tehdä lapsia, jos heillä on perinnöllisiä sairauksia tiedossa. Maailmassa on niin paljon hylättyjä lapsia, että adoptio olisi minusta järkevintä tuossa.
Ap:han ei voi miehensä kanssa adoptoida miehen sairauksien takia.
Pelkäisin, seurustelin aikoinaan skitson tytön kanssa, yllättävän väkivallan pelko ajoi eroon.
En. Vaikka olis tasapainossa niin vauvavuosi voi pahimmillaan olla niin rankkaa että suistaa raitelta jos on taustalla noita em sairauksia. Liian iso riski :(
En. Olen itse 2-suuntainen ja yhden lapsen äiti. Ei ole ollut helppoa. Ikäni on kuitenkin tuonut tasapainoa ja nykyinen kumppani sanoo, ettei huomaisi minusta esim masennusta jos en itse kertoisi. Periytymisestä ei tiedä kun lapsi on vielä pieni. Omat vanhemmat ja sisarukset ovat terveitä.
En tietenkään. Ei huonojen geenien levittämistä pidä ehdoin tahdoin tukea.