Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?

Jumpasta olen parikin löytänyt. Tarpeeksi kauan käytiin koko ajan samoilla tunneilla ja alettiin lopulta moikkailla ja jutella. Nyt tunnetaan jo puolisot ja lapset ja appivanhemmatkin :D

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ei ole olemassa mitään "ystävätinderiä." Vois törmätä vaikka missä uusiin ystäviin.

Eikös semmonen ole? vai oliko se sitten vaa joku äiti tinderi?

Aikuisystävät on tullut töiden kautta, mutta ei Suomessa. Muutin tänne kolme vuotta sitten, ainoat kaverit on tulleet ulkosuomalaisten kaverieni tai sukulaisten kautta. "vanhat" ystävät on myös kuvioissa mutta ulkomaan vuodet tietenkin muutti suhteet tietenkin vaikka joka Suomen reissulla pyrin näkemään kavereita, ja nähtiinkin, omassa päässä palasin siihen "samaan Suomeen ja kaveripiiriin". noh, en palannut :(

Muuten en ole ystäviä saanut. En ehkä osaa olla suomalaisten kanssa, toisaalta mulla aika karut ennakokäsitykset suomalaisista ihmisistä, että varmasti omaa syytä on myös.

Onko millään palstalla "etsitään kaveria" tyyppistä? Ongelma lienee, että kukaan ei suostu menemään parille bisselle töiden jälkeen. Täällä tuntuu olevan tapana mieluummin "kun kerran mennään niin ei meinata", mitä taas en itse jaksa/viitsi.

Työpaikalta pari viimeisintä ja nykyään myös läheisintä.

Joka vuosi tulee monta ystävää tai ainakin hyvää kaveria. Viimeisin hyvä ystävä löytyi koirapuistosta. Viihteellä tutustun lähes joka kerta uusiin ihmisiin, ja usean kanssa pidetään yhteyttä senkin jälkeen. Ystävien kautta tulee myös usein uusia kavereita, ja töistä olen saanut suurimman osan ystävistäni. Välillä tuntuu että on liikaakin kokoajan menoa, kun kutsuja tulee kaikenlaisiin tapahtumiin ja juhliin, mutta en valita. Ystävät on todella tärkeitä minulle :) Ystäviä minulla on kaikenikäisiä, 20- 60- vuotiaita!

Vierailija kirjoitti:

Kuntosalilta :)

miten ihmeessä? :) käynyt salilla monta vuotta, kaikki treenaa kuulokkeet päällä ja tekee juttuaan - mikä on tietty ok. Ryhmäliikunnassa kukaan hädin tuskin uskaltaa edes vetäjälle "terve" sanoa.  ja tämä sali on ihan Helsingin ytimessä, jotta luulisi porukan olevan jossain määrin sosiaalisia.. mut ei.

Minä tapasin viime jouluna synnytysosaston ruokalassa ihanaan naiseen ja huomasimme asuvamme lähekkäin ja meillä saman ikäiset lapset. Olimme molemmat kovia puhumaan eli juttua riittää.

Mä löydän ystäviä väh kerran vuodessa. Lapsen ystävien äideistä, kävin iltakoulua, luokkakaveri ja viimeisin, huutiksesta.

Ostin lampun ja jäimme juttelemaan hetkeksi, kun hain.

Meni hetki ja osti multa jotain ja tuli hakemaan. Alettiin nauramaan, kun nähtiin toisemme.

Pyysin sisään katsomaan lamppua. Avattiin viinipullo ja jäi 3 h. Nähdään väh kerran kk kaupungilla .

Avoin ja vastaanottavainen pitää olla.

Ystävän kautta, töistä ja aikuisopinnoista.

Tinderistä!

Ystävien kautta tapaa parhaiten uusia ystäviä aikuisiällä, sen olen huomannut. Uusimman ystäväni tapasin juurikin kun lähettiin pikkuporukalla kahvittelemaan ja en ollut tavannut kolmatta osapuolta.

Töistä voi myös tavata ystäviä mutta koen sen todella vaikeana. Töissä tuntuu siltä, että pitää tuntea ja työskennellä yhdessä monta vuotta, ennen kuin toinen alkaa olla tuttu ja voidaan alkaa nähdä välillä vapaa-ajallakin.

Tinderistä jäi myös muutamia ystäviä ja löytyi mies.

Minunkin on aina ollut helppo löytää ystäviä, kuten monen muunkin tässä ketjussa. Nykyään löytyy ehkä 1-2 uutta ystävää vuodessa, ei kyllä ole tullut pidettyä kirjaa.

Ystäviä olen löytänyt mm. työpaikalta, lasten kavereiden ja seurustelukumppaneiden vanhemmista, miehen kavereiden vaimoista, koiraharrastuksen kautta, naapureista jne.

Ystäviä saa kokemukseni mukaan siten, että on ensinnäkin itse sosiaalinen: juttelee herkästi ja iloisesti ihmisten kanssa. Asiaa auttaa jos itsellä on nauru herkässä, jokainen tykkää siitä jos vastapuolta naurattaa omat vitsit. Tätä voi kai teeskennelläkin, mutta itse satun olemaan hyvin nauravainen luonnostaan. Tällä siis tutustuu. Sitten kun tuttavuus syvenee, läheistä tunnelmaa luo uskoutuminen. Jotain pitää siis rohjeta kertoa itsestään, avautua hieman. Tämä ruukaa olla vastavuoroista: molempien kannattaa avautua ettei tule hyväksikäytettyä oloa tai muuta epätasapainoa.

Sitten pitää tietysti olla luotettava. Ja pitää pitää aktiivisesti yhteyttä, sehän onnistuu helposti viestittelemällä.

Koirapuistosta. Itse ihastuin palavasti, mutta vastapuoli ei. Kavereiksi siis jäätiin. :/

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on aina ollut helppo löytää ystäviä, kuten monen muunkin tässä ketjussa. Nykyään löytyy ehkä 1-2 uutta ystävää vuodessa, ei kyllä ole tullut pidettyä kirjaa.

Ystäviä olen löytänyt mm. työpaikalta, lasten kavereiden ja seurustelukumppaneiden vanhemmista, miehen kavereiden vaimoista, koiraharrastuksen kautta, naapureista jne.

Ystäviä saa kokemukseni mukaan siten, että on ensinnäkin itse sosiaalinen: juttelee herkästi ja iloisesti ihmisten kanssa. Asiaa auttaa jos itsellä on nauru herkässä, jokainen tykkää siitä jos vastapuolta naurattaa omat vitsit. Tätä voi kai teeskennelläkin, mutta itse satun olemaan hyvin nauravainen luonnostaan. Tällä siis tutustuu. Sitten kun tuttavuus syvenee, läheistä tunnelmaa luo uskoutuminen. Jotain pitää siis rohjeta kertoa itsestään, avautua hieman. Tämä ruukaa olla vastavuoroista: molempien kannattaa avautua ettei tule hyväksikäytettyä oloa tai muuta epätasapainoa.

Sitten pitää tietysti olla luotettava. Ja pitää pitää aktiivisesti yhteyttä, sehän onnistuu helposti viestittelemällä.

Itselläni on aina ollut vaikeaa saada ystäviä, olen introvertti ja masentunut joten se on erityisen haasteellista. Toki olen iloinenkin välillä, mutta suurimmaksi osaksi aika sisäänpäinkääntynyt ja vakava.

Ja tuosta avautumisesta, pari tapausta jossa olen saabut takkiin pahasti. Kymmenen vuotta kaveerasin naisen kanssa joka ei oikeasti ollutkaan kaverini, uskoin hänelle henkilökohtaisiakin asioita. Sitten katkaisi välit ihan selittämättä mitään. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta korjata välejä, kun en edes tiennyt syytä tuohon. Toinen tapaus oli töissä, olin taas kertonut elämästäni ummet ja lammet, hän ei koskaan kertonut yhtään mitään. Tai joo, haukkui aina vaimoaan tosi ikävästi. En halua viettää tuollaisen kanssa aikaa.

Luulin löytäneeni uusia ystäviä työpaikalla. Meillä oli ihan mielettömän hyvä työporukka, ja vihdoin ympärilläni oli ihmisiä, joiden huumorintaju natsasi täysin omani kanssa. Otin kuitenkin vastaan hyvän työtarjouksen toisesta firmasta, mutta samalla halusin pitää nämä vanhat työkaverit lähipiirissäni. Kutsuin pari kertaa porukan kasaan, lähetin viestejä eri kanavilla, joulutervehdyksiä... Kun olin itse aloitteentekijä, sain kyllä vastauksia, mutta kukaan ei ollut minun suuntaani yhteydessä. Korona vei viimeisetkin mehut, kun tapaamisia ei voinut järjestää. Nyt en ole kuullut näistä ihmisistä kuukausiin. Ikävä on, mutta vastavuoroisuuden puute vie motivaation ja uskon ystävyyteen.

Työpaikalta. Oltiin samassa tilanteessa oleva määräaikaisten naisten porukka, meistä tuli "taistelutovereita" ja ystäviä.

Lapsen koulukaverin äidistä. Ollaan sydänystäviä nyt, tutustuimme kun lapset oli ekalla, neljä vuotta sitten.

Lapsen harrastuksesta. Kuljimme niin paljon samoilla kyydeillä lasten kisoissa, että alkoi kisareissuilla avautuminenkin sujua.  Vaikka oltiin aivan erilaisia ja mielenkiinnot aivan eri sorttisia. Silti meitä yhdisti tietty huumorintaju ja samat aikuisten huolet.

Koiraharrastuksessa huomasimme asuvamme suht lähekkäin ja aloimme käydä yhdessä lenkeillä silloin tällöin. En tiedä olemmeko ystäviä, mutta kavereita ainakin. Nykyään asumme eri paikkakunnilla, mutta näemme pari kertaa vuodessa.

Koiran hankkiminen tutustutti myös naapureihin ja naapuruston muihin (kaikenikäisiin) koiraihmisiin. Sekin auttoi hälventämään yksinäisyyttä, kun oli edes tuttavallisia sosiaalisia kohtaamisia melkein päivittäin. Ihan kunnon ystävät olen viimeksi löytänyt yliopistosta noin 10v sitten.

Seurakunnasta ja töistä. Töiden kautta myös muutamasta yhteistyökumppanista on tullut melkein ystävä. Oon kai hyvä kuuntelija, mutta huomaan, että mun on vaikea pitää yhteyttä, kun yhteinen juttu ei ole enää yhdistämässä (työ). Yhden kaverin sain kolmen päivän kurssilta.