Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?
Kerro mistä sinä aikuinen löysit viimeksi uuden ystävän? Onko sinulla jokin tietty paikka mistä niitä aina tarttuu mukaan? :)
Kommentit (428)
Olen vaan oma luonnollinen oma itseni ja hyvin herkästi innostun puhelemaan mukavien ihmisten kanssa. Näin monta pitkäaikaista ystävää on jaksanut kulkea rinnallani. Ystävät ovat löytyneet ihan lähipiiristä kaupungilla liikkuessa. Terkkuja vaan kaikille.😚
En mistään. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä, edes lapsena. Minussa vain on jotain sellaista, että minä en pysty ystävystymään muiden ihmisten kanssa. Vaikka joku ihminen haluaisikin ystävystyä kanssani, niin minä en edes huomaa sitä ja sitten kyseinen ihminen luovuttaa. Sitten ehkä myöhemmin saan kuulla, että kyseinen henkilö on yrittänyt ystävystyä kanssani ja minä jään hölmönä ihmettelemään, että "Ai jaa, koska muka? En minä vain ole huomannut mitään". Ehkä olen jollain tapaa autistinen, mutta ystäviä minulla ei koskaan ole ollut, lapsenakin leikin aina yksin. Päiväkodissakin muut lapset leikkivät keskenään kun taas minä leikin yksin tai useimmiten vain istuin jossain nurkassa ja seurasin kun muut leikkivät ja ajattelin, että "Kuinka lapsellisia nuo pienet lapset ovatkaan, kun viitsivät leikkiä", vaikka he olivat samaa ikäluokkaa kanssani.
Viimeisin fb-ryhmästä.
Edellinen kävelylenkiltä.
Työmatkalta pari vuotta sitten. Ikäiseni nainen joja on samalla alalla mutta ruotsalainen. Tapaamme työn merkeissä n kerran vuodessa ja meillä on aina hauskaa. Seuraava reissu 2 vkon kuluttua
Toinen uusi ystävä vajaa 2kk sitten työreissulta: Israelilainen juutalainen ja homo. Tosi mahtava tyyppi jonka kanssa varmasti tullaan pitämään yhteyttä.
N 57v
Työväenopiston espanjantunnilta, pojan nappulafutiksen kentän laidalta.
Seurakunnasta. Suosittelen, ystävällisiä, empaattisia, hyvätapaisia ihmisiä paljon. :)
Viimeisimmät on tulleet yhteisen ystävän kautta. Edellinen ihan itse hankkimani löytyi opiskeluaikana. Joskus joidenkin työkaverien kanssa on ollut ihan lupaavaa, mutta kynnys hengata vapaa-ajalla on vaan liian korkea.
AMK ja sen jälkeen on ollut melko hiljaista ja nekin kaverit jäi toiseen kaupunkiin, kun piti pk-seudulle tunkea töiden perässä. Nykyisin paras ystäväni on tämmönen asuksen näyttö mitä katselen kaiket illat ja töissä minulla on kaksi työkaveria ja ne on identtisetveljekst hp ja hp.
Mulla on kaksi ystävää, siis Ystävää isolla yyllä. Toinen lapsuudesta saakka (kolmivuotiaasta asti) ja toinen tupsahti elämään muutama vuosi sitten kirpparilta :) Ihan vaan niitänäitä alettiin jutteleen ja tuttavuudesta kehittyi ystävyys.
Uusi naapuri tarvitsi aluksi jotain apua, siitä se alkoi. Kerran ulkomailla sain ystävän ruokakaupan hedelmätiskillä. Työtovereissa on montakin ystävää , joiden kanssa pidämme muutenkin yhtä. Mökkinaapureista on tullut hyvin läheisiä minulle. Muutaman serkun kanssa pidän paljon yhteyttä. Oma lähiperhe on aika suuri, ei oikein riitä aika enempään. Aikuisten lasten lähipiirin kanssa vietämme juhlia. Olen myös menettänyt itselleni rakkaan parhaan ystävän, kun hän avioerostaan selvitäkseen joutui muuttamaan ja joutuu salaaman olinpaikkansa. Ny näemme hyvin harvoin. Mieheni on minun paras ystäväni onneksi.
Harmi kun ei ole olemassa mitään "ystävätinderiä." Vois törmätä vaikka missä uusiin ystäviin.
En mistään. En saa ystävyyssuhteita säilymään, koska arkailen kertoa itsestäni. Minua on aikoinaan satutettu, kun luotin liikaa muihin. Nyt olen ollut 7-vuotta yksin. Ehkä näin on parempi loppujen lopuksi.
Kaverini mies petti kaveriani ja ystävystyin tämän toisen naisen kanssa. Nykyään tämä "toinen nainen" seurustelee mieheni kaverin kanssa.
No kyllä sun on vaikea ystävystyä, koska et paljasta aitoa itseäsi ihmisille. Itsekin häpesin masennustani ja vahingollista parisuhdettani. En koskaan voinut kertoa ihmisille muuta kuin ihan pinnallisia juttuja. Ei sellainen ketään kiinnosta, jos toinen ei anna mitään. Kun erosin, kerroin eron syystä ja elämästäni ihmisille avoimesti ja ystävystyin monen kanssa. Oli jtn mistä jutella.