Lue keskustelun säännöt.
Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?
Kerro mistä sinä aikuinen löysit viimeksi uuden ystävän? Onko sinulla jokin tietty paikka mistä niitä aina tarttuu mukaan? :)
Kommentit (428)
Komppaan tuota että hankalaa on vanhempana (n36).Töissä,naapurissa ,tarhassa yms. on tuttuja mutta kaikki viettää aikaa suurimmaksi osaksi vain perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ystävät ovat tulleet töiden tai opiskelun kautta.
En mistään. En osaa ystävystyä ihmisten kanssa, enkä kyllä haluaisikaan. En ehdi ihmissuhteita, mulla on niin paljon kaikkea muuta. Tykkään kyllä ihmisistä, esim. työkavereista, joiden kanssa on kiva jutella työpäivän aikana, mutta ei enempää sosiaalisia kontakteja mulle. Mutta mä olen aina ollut yksin viihtyvää sorttia.
Lapsuudesta, opiskelusta ja työpaikalta. Aikuisena se ystävien hankinta on vaikeampaa, valitettavasti.
En muista. Jotenkin on vaikea luottaa uusiin ihmisiin näin vanhemmiten. Mukavia tuttavia ja kavereitakin löytyy, mutta olen kokenut, etten voi luottaa siihen, ettei asioitani puhuta eteenpäin ja toisaalta myös joidenkin kateus on vaikeuttanut ystävystymistä. Mulla on siis moni asia hyvin (joista joku voi olla kateellinen), mutta on myös surullisia juttuja(joita ei ole syytä kadehtia), voihan olla että kuvittelenkin vain tämän kateus-asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki aikuisiän ystävät on löydetty lasten kautta.
Seurakunnan kerhosta löytyi yksi äiti ystäväksi, urheilukerhosta toinen äiti (paras ja rakkain ystäväni), lasten harrastuksesta yksi ystävä, yhden löysin politiikasta :) .
Lomareissulla. Ei todellakaan, tämä oli täysin odottamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalta ja harrastuksen parista on löytynyt muutama ihana ihminen viimeisen vuoden aikana :) Asuin aiemmin monta vuotta Helsingissä, en ystävystynyt siellä kenenkään kanssa, vaikka työpaikallani oli paljon samanikäisiä naisia. Kaikkien kanssa tulin kyllä mainiosti juttuun. Yksinäisiä vuosia oli nuo vuodet, koko ihana kaupunki jäi vieraaksi kun siellä ei ollut ketään läheistä ihmistä tai edes ketään kaveria ketä olisi voinut vapaa-ajalla ja viikonloppuna nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämääni on jäänyt vain yksi lapsuudenaikainen ystävä, muut ystävyydet ovat aikuisiältä.
Sydänystäväni, pari muuta ystävää sekä kasan kavereita olen tavannut tanssiharrastuksessa. Viimeisin ystäväni löytyi Tinderistä (emme alkaneet seurustella, mutta ystävystyimme). :D Tämän lisäksi minulla on kavereita yliopistoajoilta, toisesta harrastuksesta, vapaaehtoistyöstä, nettideittailun kautta ja työpaikalta.
Minusta aikuisena on ihan yhtä helppoa löytää ystäviä kuin lapsena. Minä suosittelen harrastamaan, koska itseä kiinnostavasta harrastuksesta löytyy melko helposti omanhenkisiä ihmisiä. Treffeillä käyminen on myös hyvä keino, se avartaa tosi paljon. :)
kuntosalilta löytyi samanhenkinen ja samanikäinen. Olen jo eläkkeellä, aloin käydä kuntosalilla aamupäivisin jolloin muutkin eläkeläiset käyvät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävystyminen aikuisiällä on jotenkin todella vaikeaa. Vaikka tulisikin jutusteltua töissä, salilla tai vaikka siellä lähikaupassa, niin tuttavuudet tuntuvat jäävän jostain pintapuolisiksi.
Netissä on ystäväryhmiä ja sivustoja, mutta ne tuntuvat liian epätoivoisilta ja syrjäytyneiden ihmisten hommalta..
Ystävystyminen vaatii sitä että paljastetaan toiselle yksityinen puoli itsestä. Ihmiset on aikuisiällä yleensä hyvin muodollisia. Teininä ryypätään ja itketään yhdessä ja koetaan kaikenlaista intiimiä. Silloin syntyy lujempia ystävyyssuhteita. Aikuisena suojellaan omaa sisintä eikä paljasteta sitä muille. Näin jää ystävyyssuhteet syntymättä.
Tämä oli hyvin oivallettu.
Menkäähän eroseminaariin. Siellä itketään ja puhutaan ventovieraiden kanssa intiimit yksityisasiat. On kumma, jos ei siitä kahdenkymmenen ihmisen porukasta löydy yhtään ystävää.
Monet valittaa, ettei aikuisena enää saa ystäviä. Pötyä! Sen kun avaat suusi ja alat jutella. Vai odotatko vaan passiivisena, vai eikö oikein kukaan kelpaa?
Menet johonkin, missä viihdyt ja katsele ympärillesi. Yksinäisiä ihmisiä on joka puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiralenkiltä. Juteltiin niitä näitä kun koirat tekivä tuttavuutta. Kummallakin hieman ongelmallinen koira (omani arka ja kaverin agressiivinen), mutta jostain kumman syystä nuo kaksi tulivat heti toimeen keskenään. Siitä se sitten lähti. Nyt on sekin kiva, kun on luotettava hoitopaikka kummallakin lähellä.
Olin asiakkaana eräällä rouvalla muutaman kerran vuosien mittaan, sitten osuimme käymään samassa lounaspaikassa ja ryhdyimme hakeutumaan samaan pöytään, siitä se alkoi
Toinen rouva oli hyvänpäivän tuttava jo vuosien takaa ja hänellä oli tapana jutella tutuilleen ruokakaupassa, kerran sitten pyysin häntä kävelylle ja jonkin aikaa sen jälkeen soitin sopiakseni, milloin lähdetään.
Näin olen keski-ikälisenä saanaut alulle suhteita, jotka ovat vuosien mittaan kypsyneet ystävyydeksi. Se vei monta vuotta.
- Kaverin häistä (4 vuotta sitten).
- Seurakunnasta.
En mistään. Aikuisena on jotenkin vaikea enää saada ystäviä, harvan ihmisen kanssa on ns. samalla aaltopituudella ja jotenkin kaikilla on sellainen suojamuuri. Olen itse muuttanut monen monta kertaa työpätkien perässä, ja vaikka välillä on ollut tosi kivoja kavereita töissä (joiden kanssa on viettänyt myös vapaa-aikaa), on ne ystävyydet aina jotenkin jääneet työpaikan vaihtuessa. Olen laiska soittelemaan, haluaisin ystäviä sieltä, missä asun, niin voisi käydä yhdessä vaikka lenkillä tai ihan vaan juoda kahvia yhdessä. Haluaisin myös matkaseuraa ulkomaille. On tylsää matkustaa aina yksin. Jotain kavereita olen kysynyt mukaan, mutta osalla ei ole varaa, osa matkustaa aina vain puolison tai perheen kanssa, ja ei jotenkin enää edes viitsi kysyä ketään mukaan. Hotellit maksaa ihan hirveästi yksin matkustaessa. Ei ole ystävättömällä kivaa. Minulla ei oikeastaan ole kuin yksi läheinen ystävä, joka hänkin asuu ihan toisella puolella maata ja sisko, joka hänkin asuu todella kaukana.
Vierailija kirjoitti:
En mistään. Aikuisena on jotenkin vaikea enää saada ystäviä, harvan ihmisen kanssa on ns. samalla aaltopituudella ja jotenkin kaikilla on sellainen suojamuuri. Olen itse muuttanut monen monta kertaa työpätkien perässä, ja vaikka välillä on ollut tosi kivoja kavereita töissä (joiden kanssa on viettänyt myös vapaa-aikaa), on ne ystävyydet aina jotenkin jääneet työpaikan vaihtuessa. Olen laiska soittelemaan, haluaisin ystäviä sieltä, missä asun, niin voisi käydä yhdessä vaikka lenkillä tai ihan vaan juoda kahvia yhdessä. Haluaisin myös matkaseuraa ulkomaille. On tylsää matkustaa aina yksin. Jotain kavereita olen kysynyt mukaan, mutta osalla ei ole varaa, osa matkustaa aina vain puolison tai perheen kanssa, ja ei jotenkin enää edes viitsi kysyä ketään mukaan. Hotellit maksaa ihan hirveästi yksin matkustaessa. Ei ole ystävättömällä kivaa. Minulla ei oikeastaan ole kuin yksi läheinen ystävä, joka hänkin asuu ihan toisella puolella maata ja sisko, joka hänkin asuu todella kaukana.
Juttusi on sekoitus valitusta yksinäisyydestä ja toisaalta siitä, ettet itse viitsi vaivautua.
Tunnustan suoralta kädeltä, että mä en ainakaan tuollaista hapannaamaa huolisi matkaseuraksi. Kaikesta menee ilo, jos toinen on kuin perässä vedettävä kivireki.
Pari matkaa olen tällaisessa seurassa tehnyt: näille ihmisille ei kelpaa mikään, eikä heitä kiinnosta mikään.
lavatansseista löysin ystävän, tosi rakas ystävä on hän, tanssisylini ihana mies ;)