Lue keskustelun säännöt.
Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?
Kerro mistä sinä aikuinen löysit viimeksi uuden ystävän? Onko sinulla jokin tietty paikka mistä niitä aina tarttuu mukaan? :)
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Yliopistolta.
Yliopistolta minäkin mutta käsitin otsikon kysymyksen niin että "aikuisikä" on opintojen päättymisen jälkeen.
Yliopistolta viimeksi löysin, mutta "Aikuisiällä" eli työelämään siirtymisen jälkeen en ole yhtäkään löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluista. Suoritin töiden ohella yamk tutkinnon. Sieltä löytyi yksi samanhenkinen ihminen jonka kanssa on nähty ja vaihdetaan kuulumisia myös valmistumisen jälkeen.
Aikuisiällä en ole löytänyt yhtään ystävää. Elämässä on tilanteita, joissa uusiin ihmisiin tutustuu (työpaikka, harrastus ym), mutta jotenkin en osaa viedä niitä siellä syntyviä tuttavuuksia "seuraavalle tasolle", eli kysyä tapaamista työn ulkopuolella. Ehkä sitä torjutuksi tulemista pelkää niin paljon ja miettii, miten jatkaa samassa työpaikassa sen tyypin kanssa, jos se ei haluakaan lähteä mun kanssa kahville :D
Mulla on ilmoitus kaverihaussa, mutta en ole saanut sen kautta yhtään vastausta, eikä paikkakunnaltani tai lähialueelta ole yhtään ilmoitusta. Muutamaan ilmoitukseen olen siellä vastannut, mutta mielelläni haluaisin tavata ihmisiä irl. Sitten kateellisena katson, kun siellä on kymmenen ilmoitusta peräkkäin, joissa haetaan kaveria 30-40v naisista Helsingissä ja mietin, MIKSI NUO IHMISET EI KIRJOITA TOISILLEEN?? :D Ehkä ratkaisu olisikin muutto sinne, missä asuu ihmisiä :)
Lapsen harrastuksesta, olin mukana vanhempaintoimikunnassa kuten myös tämä jonka kanssa ystävystyimme. Lapset ovat molemmat jo aikuisia ja vuosia sitten tuon harrastuksen lopettaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Al anon -ryhmästä peräti kaksi tosiystävää ja monta hyvää kaveria lisäksi.
IRCistä olen tainnut saada melkein kaikki ystävät. Nykyään kanavat, joilla joskus siellä roikuin, ovat näivettyneet ja ihmiset siirtyneet somealustoille, mutta en ole esim. Facebookista saanut yhtään uutta ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein sain ystävän opinnoissa, mutta valitettavasti hän joutui keskeyttämään enkä ole kovin hyvä pitää yhteyttä... Molemmilla kuitenkin perhe yms menoa tässä. Se tyrehtyi siihen. Olisi toinenkin nainen nyt noissa mun opinnoissa, mutta se on niin toiselta planeetalta kuin minä ryyppyreissuineen, tekoripsineen ja pervoiluineen kuin minä, että ei vaan pysty.
Onneksi on perhe ja introvertti luonne. Vanhat ystävät jäi toiselle puolelle Suomea.
Töistä. Muutin päälle nelikymppisenä toiselle puolelle Suomea kuin missä olin asunut, enkä tuntenut etukäteen ketään. Töistä olen löytänyt kaksi läheistä ystävää ja useamman hyvän kaverin.
Olen introvertti ja viihdyn hyvin itseksenikin, mutta olen todella iloinen näistä ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin Raamatun kautta Jeesuksen ja hän on paras ystävä, joka kenelläkään voi olla.
Suosittelen.
Olen löytänyt aikuisena tasan yhden ystävän. Muut on lapsuudesta saakka. Joskin vähenemään päin hekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin todella hyvän ystävän netin kautta. Erään blogin (luimme samaa blogia säännöllisesti) kommenttiosiossa huomasimme olevamme samaa mieltä monesta asiasta. Kävi myös jostain sivulauseesta ilmi, että asumme kohtuullisen lähekkäin. Tapasimme sitten kävelylenkin merkeissä n. 7 - 8 v. sitten ja olemme edelleen ystäviä. Molemmat olemme muuttaneet ja kaikenlaista on tapahtunut, mutta pidämme säännöllisesti yhteyttä ja mahd. mukaan tapailemme, käymme pienellä matkalla tms. Enpä olisi uskonut, olemme molemmat hyvinkin aikuisia (N40+). Koskaan ei tiedä, kenet voi tavata missäkin! :)
Vierailija kirjoitti:
En löydä ketään, koska en kehtaa paljastaa olevani työtön. Olen yksinelävä nainen. Teeskentelen olevani töissä, koska häpeän työttömyyttäni. Naapurit luulevat minun olevan työelämässä, lähden aamulla iäkästä isääni auttamaan, olen päivät poissa ja tulen illalla myöhään kotiini. Olen todella yksin, ikäiseni (55v.) Ei saa töitä, eikä kumppania. Häpeän itseäni.
Olen samanlainen kuin sinä, mutta nuorempi. Heikkolahjainen, läheisriippuvainen, masentunut surkea tapaus. :(
N33
Tutustuin parhaaseen ystävääni aikuisiällä, hän on silloisen duunikaverini opiskelukaveri ja kerran he olivat menossa lounaalla ja duunikaverini pyysi minut mukaan. Meillä kolahti heti. Ollaan niin samanhenkisiä kuin olla ja voi, nyt ollaan oltu parhaita ystäviä jo yli 25 vuotta.
Tuttavapiiristä ja muiden kavereiden kautta on kaikista paras ja varsinkin sellaiset rennot illanistujaiset kun niissä voi hyvin mennä vaan juttelemaan tuntemattomille ja ravintoloissa moinen ei onnistu ainakaan täällä lapissa. Ongelma onkin sitten se miten kasvattaa tuttavapiiriä siinä vaiheessa kun kaikki edelliset piirit on hajonneet ja ihmisillä menneet välit eli ei sitä verkostohenkilöä ole saatavilla mistään. Todella hankala löytää kavereita näin kolmekymppisenä
-mies
Vierailija kirjoitti:
Minä, 47 v nainen, pohdin ja tajusin juuri eilen, ettei minulla ole oikeastaan ketään ystävää, jolle voisin ex tempore soittaa, ja pyytää vaikka kahville/kävelylle. Käyn normaalisti töissä, kotona puoliso kyllä, mutta tähän havahtuminen sai minut miettimään, onko minussa jotain vikaa. Olisi mukava saada ikioma sydänystävä, mutta taitaa olla enää vain haave..
sulla kuitenkin on puoliso mulla ei sitäkään ja tuun paremmin naisten kanssa toimeen kuin miesten koska tykkään keskustella muustakin kuin kaljasta ja moottoriurheilusta
Vierailija kirjoitti:
Melkein sain ystävän opinnoissa, mutta valitettavasti hän joutui keskeyttämään enkä ole kovin hyvä pitää yhteyttä... Molemmilla kuitenkin perhe yms menoa tässä. Se tyrehtyi siihen. Olisi toinenkin nainen nyt noissa mun opinnoissa, mutta se on niin toiselta planeetalta kuin minä ryyppyreissuineen, tekoripsineen ja pervoiluineen kuin minä, että ei vaan pysty.
Onneksi on perhe ja introvertti luonne. Vanhat ystävät jäi toiselle puolelle Suomea.
Et ole hyvä pitämään yhteyttä....öööö, sitähän se ystävyys on. Mitäpä jos soittaisit hänelle!
Ehkä. Nuorena myös tarvitsee ystävyyssuhteita enemmän. Ne on sosiaalisen kehityksen kannalta olennaisia. Aikuisena ystävyyssuhteiden pitäminen syvällisinä ja merkityksellisinä ihmissuhteina on aika työlästä, kun ottaa huomioon mitä kaikkea muuta elämässä on meneillään. Mutta kehistyspsykologian mukaan jos ja kun nuorena laaja ystäväpiiri on tärkeä ja kaikki suosittu kiinnostaa ja sitä ihannoidaan (miettikää esim tuota someseurailua nykyään), niin vanhempana taas laatu korvaan määrän, moni pintapuolinen ystävyys on siihen mennessä karsiutunut. Tosiystävät jäänet ja uusi yhteys sisaruksiin saavutetaan usein vanhuusiällä, kun on taas aikaa ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita (kuten suvun sairaudet ja kuolemat, käääks!)