Lue keskustelun säännöt.
Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?
Kerro mistä sinä aikuinen löysit viimeksi uuden ystävän? Onko sinulla jokin tietty paikka mistä niitä aina tarttuu mukaan? :)
Kommentit (428)
En nyt tiedä meneekö tämä ihan tähän kategoriaan, mutta aikuistunut tyttäreni on aivan huippuseuraa. Toki ihan kaikkea ei hänelle voi puhua. Suhteeni omaan äitiini on myös läheinen ja lasken hänet hyväksi ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kautta.
Omat tyttöni tutustuivat vuosi sitten päiväkodissa heidän ryhmäänsä tulleeseen uuteen tyttöön ja halusivat tavata toisiaan myös päiväkodin ulkopuolella. Vaihdoimme tytön äidin kautta yhteystietoja tapaamisten järjestämiseksi, ja sitä kautta myös me äidit ystävystyimme.
Olen saanut paljon tuttavia työpiireistä mutta viimeisimmät aidot ystävät sain yliopistolta. Niistä ajoista on jo noin 30 vuotta.
Lasten harrastuksista (kilpaharrastus, jossa vanhempien tuki olettamus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut monta uutta ystävää nykyisen puolisoni myötä. ja kyseessä siis ystäväpariskuntia.
Kävelimme toisiamme kadulla vastaan joku kolme vuotta sitten. Ulkoilutettiin koiria, joiden ulkonäkö on sen verran huomiota herättävä, että tiesimme koiriemme olevan sukua ja siitä sitten aloimme vaihtaa viestejä. Satumme myös asumaan toisistamme vain n. 1km etäisyydellä ja tulimme tässä kuluneen parin vuoden aikana samaan aikaan myös raskaiksi ja nyt ulkoilemme vauvojen kanssa yhdessä lähes päivittäin.
Hienoja sattumia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiön kellarista. Nainen ei saanu häkkikopin ovea auki. Avasin sen ja palkaksi pari kuppia kahvia ja muhevaa piirasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman intohimon parista (ympäri maailmaa). Uimarannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkipuistosta. Ja päiväkodin kautta, lapsen ystävän vanhemmat. :)
Töistä
Vierailija kirjoitti:
Olen 40+ nainen ja kärsin yksinäisyydestä vaikka ihana perhe onkin. Muuttojen takia ystävät ovat jääneet ( tavataan harvoin), mutta monesti elämäni varrella olen kokenut että naispuolinen ystävä tuo elämään iloa ja mielekkäitä keskusteluja. Ilman ystäviä elämä menee helposti arkiseksi oravanpyöräksi.
Itsellä olisi annettavaa mielestäni, olen empaattinen, valoisa, juttelevainen lukutoukka. Mutta mistä ystävä? Naapuruston kolmekymppiset pikkulapsiperheet kaveeraa keskenään. Harrastusryhmässä ei ketään potentiaalista, painelevat kiireisinä tiehensä. Netissä tapasin yhden, paljastui oudoksi torjuvaksi viivasuuksi. Lapset jo teinejä, heidän kauttaan oli helppo tavata ihmisiä aikoinaan toisella paikkakunnalla.
Mene mukaan, älä tyypittele naapurustoa "kolmekymppisiksi". Mitä väliä heidän iällään on? Ja toki kaveeraavat kun ovat naapurustossa olleet pidempää kuin sinä. Mene mukaan, anna jotain itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään. Tai sain pyynnön liittyä Facebookin johonkin ryhmään... onko se ystäväksi pyytämistä?? 😁🤔
Harvan ihmisen lasken ystäväksi. Kavereita piisaa kyllä. Aikuisena saamani oikeat ystävät ovat lähinnä töistä.
Myös niistä ihmisistä jotka ovat olleet esim.lasteni kavereita jo vuosia, osasta on aikuistuttuaan tullut ystäviäni, läheisiäkin.
Luulin löytäneeni naapurista. Paljastui kuitenkin asioita, joita en voinut hyväksyä (taloudellista hyväksikäyttöä), joten yritän unohtaa koko jutun.
Usein minulle käy niin, että orastava ystävyys kaatuu siihen, että toinen levittelee asioitani ympäri kyliä. Ei minulla suuria salaisuuksia ole, mutta vaadin ystävältä ehdotonta luottamusta. En jaksa avautua ja vielä vähemmän kuulla avautujia. Ihmiset rasittavat.
Töistä löysin yhden parhaista ystävistäni. Kavereita on tullut mm. parista yhdistyksestä, lasten kavereiden vanhemmista ja lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.