Lue keskustelun säännöt.
Auttoiko miehenne teitä vauva-aikana? Miten?
Kommentit (81)
Ei hän auttanut. Hän hoiti puolet niin kuin kuuluukin. Jäi kotiin kun molempien vauvojen kanssa kun olivat n. 6kk vanhoja. Hoiti kaikki yöheräilyt myös tietenkin. Vauvavuotena minä olen voinut elää ihan normaalisti, käydä kuntosalilla ja kavereilla. Kävinpä auhokoulunkin kun toinen lapsi oli 2-4kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osallistui vauvan hoitoon minkä vaan ehti. Oli reissutöissä. Hän vaihtoi vaipat, kylvetti, syötti tuttipullosta ja pesi ja steriloi pullot, teki vauvan soseita ja syötti. Vei vaunulenkille ja muskariin yms. ja vietti vauvan kanssa paljon aikaa ihan vastasyntyneestä lähtien. Lapsi oli miehen pitkäaikainen toive, minkä kyllä huomasi. Hän myös välillä syötti vauvan öisin, vaikka teki raskasta työtä, pitkää päivää mutta sen takia että saisin välillä nukkua öisin katkotta. Toki teki myös kotitöitä ja kävi kaupassa ja teki ruokaa jne.. Ja toki tekee edelleen ja yhdessä ollaan vieläkin.
Siis auttoi sua?!?
No ei! Auttamisessa oletus on että nämä työt kuuluvat oikeasti äidille. Auttaminen ei ole sitä että tekee sen mikä itsestään selvästi itselle kuuluu.
No siksi kysyinkin.
Nyt en ymmärrä. Mihin minä olisin apua tarvinnut, kun ihan normit alatiesynnytykset oli...?
Vai tarkoititko, että osallistuiko mies vauvan hoitoon ja kodinhoitoon? Ne on meillä yhteisiä töitä, ei vaimon töitä. Joten en katso niiden tekemistä "vaimon auttamiseksi", koska ne eivät ole mitään laissa naisille määrättyjä pikkuhommeleita, joita mies pikkuapulaisena tekee, jos saattuu huvittamaan ja saa siitä kiitoksia ja taputuksia!
Ei hän minua auttanut vaan hoiti vauvaansa ja kotiansa ihan kuten normaali-ihmiset tekevät.
Me oltiin miehen ja lapsen kanssa ihan me, ei ollut meitä kahta ja mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kävi 2-3 kertaa viikossa vaunulenkillä (kun olin ensi pukenut, hoitanut ja nukuttanut vauvan) Tästä kuului antaa seksiä, ylistystä sekä vuoden isä-palkinto. Toisen kanssa (jep, olen tyhmä) oli päivähoito miehen toimesta, kun halusi jäädä kotiin. Rukkaset tippuivat sillä sekunnilla kun tulin töistä ja astuin ovesta sisään. Miehellä oli "päivä täysi".
Tänään sain ensimmäisen kerran 9 kuukauteen nukkui klo kahteentoista aamulla kun mies oli sitä mieltä että tarvitsen lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on auttanut minua (ja myöhemmill kerroilla isompia lapsiamme) suunnittelemalla ja pääosin toteuttamalla perheen ruokahuollon.
Toki sitten vaipanvaihdot, isompien lasten kanssa ulkoilut ja harrastuskuskaukset jne. Mutta eniten juuri minua on auttanut se, että olen saanut kunnon aterioita.
Meillä mies osallistui kaikkeen, niin kodin- kuin vauvanhoitoon muuten tosi hienosti, mutta yövalvomiset jäi mun kontolleni. Ja sitähän riitti, koska vauvalla oli allergioita ja refluksia, ja kesti ihan liian kauan ennen kuin saimme apua terveydenhuollosta. Lisäksi mies vähätteli väsymystäni ja psyykkistä kuormaani (myös päivisin vauva oli kivulias ja itkuinen ja nukkui tosi huonosti päiväunia, lisäksi on kauheaa kun et tiedä mikä vauvalla on hätänä), ajautui liitto todelliseen kriisiin.
Yövalvomisista en osaa olla katkera, sillä esim. yösyötöt eivät olisi onnistuneet mieheltä. Refluksitaipumuksen vuoksi tutit ja tuttipullot saivat vauvan oksentamaan. Lisäksi kokeilemamme korvikemaidot saivat vauvan huutamaan naama punaisena, jos niitä jollain konstilla saatiin syötettyä. Ja itsehän en herunut pumpulle...
Mutta se psyykkinen tuki tai sen puute aiheutti särön, jonka korjaamisessa meni paljon aikaa. Miehen näkökulmasta minun olisi vain pitänyt olla onnellinen vauvakuplassa kelluva äiti, vaikka arkipäivisin 20h vuorokaudessa yritin yksin selvitä itkuisen vauvan kanssa muutaman tunnin katkonaisesti nukutuilla yöunilla.
Tästä on jälkikäteen keskusteltu paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kysymys tämä nyt on?
Miten niin? Joidenkin miehet auttavat, joidenkin eivät. Kiinnostaa tietää, millaisia tarinoita on.
Minun mieheni ei "auttanut". Hän hoiti oman osuutensa kodin ja vauvan hoidosta kyllä.
Mikä v...un "auttoi"?? Teki puolet hommista kun oli himassa, niin kuin normaalisti kuuluukin. Myös öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auttanut. Tuli kyllä yllätyksenä. Eka vauva kun oli pieni, naapurin rouva kertoi, että he ovat sopineet miehensä kanssa, että vuoroilloin jompikumpi syöttää lapselle iltapalan ja laittaa nukkumaan. Miehen sisko kertoi, että heillä mies herää aikaisin vauvan kanssa vuoroviikoin. Mikään vastaava ei käynyt miehelleni. Koskaan ei kertonut miksi. Kerrankin olin kovassa kuumeessa ja jouduin soittamaan miehen kotiin töistä vauvaa hoitamaan (hänellä joustava työ ja onnistui ihan hyvin). Tuli kyllä kotiin, mutta meni saman tien nukkumaan.
Toinen lapsi kun syntyi mies teki matkatöitä. Kotona piti aina levätä viikko, että jaksaa rankan työmatkan ja työmatkan jälkeen piti taas levätä viikko, että palautui rasituksesta. Joskus kun ehdin itkeä viikkotolkulla väsymystäni, mies saattoi antaa minun nukkua viikonloppuna pidempään. Pahimmillaan sain väsymyksestä rytmihäiriöitä.
Kolmannen lapsen osalla en enää odottanut mieheltä mitään. Mies ei tainut kertaakaan edes vaippaa vaihtaa. Syöttänyt ei ole lapsiamme koskaan. Tiskikoneen tyhjennyksen sentään otti kiitettävästi hoitaakseen.
Kun lapset ovat kasvaneet, on alkoi enemmän olla lasten kanssa. Saatoi viikonloppuisin jopa ulkoilla heidän kanssaan. Sellaista, että olisi lähtenyt yksin lasten kanssa esim. uimahalliin, ei tapahtunut koskaan. Eikä myöskään koskaan laittanut lapsia nukkumaan. No niinä yhden käden sormilla laskettavilla kerroilla, kun olen ollut poissa kotoa.
Lapset jo isoja ja omatoimisia ja me miehen kanssa yhdessä. Otin aikoinaan sen asenteen, että hän on se, joka jotain tässä menettää. Varsinkin kuopuksen kanssa on harrastanut yhdessä, joten vähän on mieskin kehittynyt,
Autoin todella paljon vaimoani, joka naisena luonnollisesti vastasi lasten hoitamisesta. Oman vaativan työni ja opiskeluitteni ohessa. Mutta kiittämätön ämmä oli. Toivottavasti on onnellinen sen tyhjäntoimittajan kanssa jonka paniikissa poimi arkiavukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on itsestään selvää nykyään. Omalla kohdalla ei näin ollut, mutta hyvin klaarasin itseksenikin.
Vierailija kirjoitti:
Ei auttanut. Tuli kyllä yllätyksenä. Eka vauva kun oli pieni, naapurin rouva kertoi, että he ovat sopineet miehensä kanssa, että vuoroilloin jompikumpi syöttää lapselle iltapalan ja laittaa nukkumaan. Miehen sisko kertoi, että heillä mies herää aikaisin vauvan kanssa vuoroviikoin. Mikään vastaava ei käynyt miehelleni. Koskaan ei kertonut miksi. Kerrankin olin kovassa kuumeessa ja jouduin soittamaan miehen kotiin töistä vauvaa hoitamaan (hänellä joustava työ ja onnistui ihan hyvin). Tuli kyllä kotiin, mutta meni saman tien nukkumaan.
Toinen lapsi kun syntyi mies teki matkatöitä. Kotona piti aina levätä viikko, että jaksaa rankan työmatkan ja työmatkan jälkeen piti taas levätä viikko, että palautui rasituksesta. Joskus kun ehdin itkeä viikkotolkulla väsymystäni, mies saattoi antaa minun nukkua viikonloppuna pidempään. Pahimmillaan sain väsymyksestä rytmihäiriöitä.
Kolmannen lapsen osalla en enää odottanut mieheltä mitään. Mies ei tainut kertaakaan edes vaippaa vaihtaa. Syöttänyt ei ole lapsiamme koskaan. Tiskikoneen tyhjennyksen sentään otti kiitettävästi hoitaakseen.
Kun lapset ovat kasvaneet, on alkoi enemmän olla lasten kanssa. Saatoi viikonloppuisin jopa ulkoilla heidän kanssaan. Sellaista, että olisi lähtenyt yksin lasten kanssa esim. uimahalliin, ei tapahtunut koskaan. Eikä myöskään koskaan laittanut lapsia nukkumaan. No niinä yhden käden sormilla laskettavilla kerroilla, kun olen ollut poissa kotoa.
Lapset jo isoja ja omatoimisia ja me miehen kanssa yhdessä. Otin aikoinaan sen asenteen, että hän on se, joka jotain tässä menettää. Varsinkin kuopuksen kanssa on harrastanut yhdessä, joten vähän on mieskin kehittynyt,
Ja teit tuon kanssa Kolme lasta? Et ole kyllä terävin kynä.
Ei auttanut mitenkään. Kun palasin synnäriltä oli asunto kamalassa kunnossa. Minua potkittiin. Mies makasi sammuneena ties missä.
Nykyisin esittää muka hyvää hetken aikaa. Mä olen loppu ja totuuden kaikesta tietävät silloiset naapurit ja läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kysymys tämä nyt on?
Miten niin? Joidenkin miehet auttavat, joidenkin eivät. Kiinnostaa tietää, millaisia tarinoita on.
Siis puhutaanko nyt lapsen hoidosta vai jostain muusta?
Olemme aina olleet miehen kanssa tasa-arvoisia vanhempia ja mieheni on tehnyt lasten kanssa kaikkea muuta paitsi imettänyt.
Hoiti yösyötöt, vaihtoi vaipat ainakun oli kotona (ei siis töissä). Ja hoiti kaikki isommat hankinnat, rattaat, kantokopat, turvaistuimet ,pinnasängyt, yms. Otti selvää ja tutki millaiset on hyvät(insinööri) , toki kysyi minunkin mielipidettä. Jotenkin hän aina hoiti lapset tosi helposti, osasi käsitellä jo ensimmäistä oikein. Sai aina röyhtäytettyä, syötettyä, nukutettua paljon helpommin kuin minä.
Nytkin katsoo lasten kanssa Piirrettyjä tv:stä. Ei lapset minua koskaan kaipaa, ovat isän kanssa jos mahdollista.
Ihana isä, mutta aviomiesyys on lasten myötä vähentynyt. En valita, mieluummin näin päin.
Ei auttanut. Syntyi vasta kuusi vuotta myöhemmin.
Ei auttanut, vaan ihan oli lapsen vanhempi kuten itsekin. Apulaisia löytyi joskus tädistä mummoon.