Metoo: Olisiko sinulle itsellesi joku vuosien terapiaa vaativa kokemus jos joku puristelisi pepusta tai tisseistä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Tää on mennyt niin järjettömäksi. Jotain 80-luvun tissinpuristeluja muistellaan ja media huutaa että miehet on sikoja.

Ei huuda. Huudetaan että ne ahdistelijat on sikoja.

Sittenkö asiat vasta kielletään, jos ne aiheuttaa vuosien terapian tarpeen? Eikö yhtään vähempi riittäisi?

Vierailija kirjoitti:

Tää on mennyt niin järjettömäksi. Jotain 80-luvun tissinpuristeluja muistellaan ja media huutaa että miehet on sikoja.

Ei ole. Palstalla on niin moni mies kertonut, että naisia ei ahdistella ja jos ahdistellaankin, niin ne tykkää kuitenkin kähmimisestä.

Terapiaa vaativa trauma ei liene se määritelmä milloin teko on kielletty. Minulle on 15 kesäisenä vanhat limaiset miehet vikitelleet, kourittu takamuksesta ja pahimmillaan kanssani on harrastettu seksiä kun olen ollut sammunut. En ole tarvinnut Terapiaa, mutta se ei tee noista tilanteista miellyttäviä, sallittuja tai vähemmän ahdistavia. Vai mikä pointtisi oli?

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Pohjimmiltaan ahdistelijat kai tietää että heissä ei ole mitään rakastettavaa eikä kunnioitettavaa, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan.

Eli vaikka mitä tekisit ja repisit, kaikilla turhan elämäsi vuosikymmenillä, koskaan et ole yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tulisi terapiatarvetta. Kourijalle kyllä tulis päivystyskäynti lääkärille.

Päivystyskäynnin sijasta akuutti urologikäynti ja kourijalle terapiaa.

Vuosien terapian sijaan saisin pahoinpitelysyytteen.

Kyllä on taas täällä empatiakyky huipussaan.

Voin kuvitella monia tilanteita, jotka aiheuttaisivat minulle suurta ahdistusta. Jos kuvittelen, että olen esimerkiksi oppilaani isän kanssa kahden palaverissa ja hän kävisi minuun käsiksi, en ihan varmasti koskaan enää kykenisi menemään vastaavaan tilanteeseen ilman toista ammattilaista. Tai jos oppilaani kävisi kiinni seksuaalisesti, en enää ikinä kykenisi suhtautumaan oppilaisiini, varsinkaan tähän kyseiseen oppilaaseen, luottavaisesti. Jos rehtori tarraisi rintoihini, olisin todella peloissani siitä, miten hankalaksi elämäni työpaikalla voisi käydä. Onko työpaikkani vaarassa, jos pidän puoleni? Jos en ilmaise suuttumusta, jatkaako esimies käytöstä ja joudun väistelemään häntä jopa vuosia?

Muistan menneiltä vuosilta, että Suomessa raiskattiin muistaakseni siivooja, joka oli töissä ja paikalle sattui ainoana toisena ihmisenä mies, joka katsoi tilaisuuden koittaneen. Kyllä minulla olisi tällainen skenaario mielessä, jos olisin myyjä tai siivooja tms. joka joutuu olemaan yksin paikalla. Vaikka muuta ei tapahtuisi kuin kähmintää, minun mielikuvitukseni kyllä riittää pidemmällekin, ja kähmintä saisi ajattelemaan, että entä jos joskus käy pahemmin. Ja jos töissä joutuisi toistuvasti ahdistelluksi, kyllä se jossain vaiheessa alkaisi vaatimaan veronsa. On todella vaikea kuvitella, että jaksaisin sellaisessa työssä. Eikä kenenkään pitäisikään joutua jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on mennyt niin järjettömäksi. Jotain 80-luvun tissinpuristeluja muistellaan ja media huutaa että miehet on sikoja.

Ei ole. Palstalla on niin moni mies kertonut, että naisia ei ahdistella ja jos ahdistellaankin, niin ne tykkää kuitenkin kähmimisestä.

Surkea yritys hakea teoille oikeutusta. Mitään oikeutusta ei kuitenkaan ole. Kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nuorelle tytölle eri asia mutta 30+ normaalisti miehistä kokemusta hankkinut nainen vähän eri juttu. Ei tarkoita että siitä tykkää tai ettei sitä kieltäisi mutta vaatisiko jotain vuosien terapiaistuntoja. Ei todellakaan.

Sinä olet asiaton ja pyrit vähättelemään miesten sikamaista käytöstä.

Naisiin ei kosketa ilman lupaa, tajuatko?

Ohhoh. Taas uusi kitinäaloitus metoo kampanjasta. Kylläpä mammapalstalle on eksynyt paljon ahdistelijamiehiä. Kampanja kun ei mitenkään syytä miehiä yleensä vaan nimenomaan ahdistelijoita sukupuoleen katsomatta. Ei siis pitäisi kenenkään ahdisteluun syyttömän miehen vetää hernaria nokkaansa tuosta kampanjasta, niinkuin täälä nyt on moni mies tehnyt.

Ketään ei saa ahdistella. Ei miehiä eikä naisia. Se, että uhri ei tarvitse terapiaa, ei tarkoita, että ahdistelu on vähäpätöinen juttu, jota voi vapaasti jatkaa.

Hei ap, saisitko sinä terapiaa vaativan trauman, jos autosi tai lompakkosi varastetaan? Jos et, niin eikö niitä voisi sallia?

Terapiaan hakeutumisen syyt ovat jokaisen yksityisasia. Yleensä varmaan taustalla on jokin pitempään jatkunut tilanne, vakava trauma tai usean tällaisen summa. Jos joku kuitenkin menee terapiaan yksittäisen, muiden mielestä pienen jutun vuoksi, se on hänen asiansa. 

Ei mitään tällaista voi yleistää! Ei kukaan meistä tiedä mitä oikeasti on tapahtunut tai mikä on uhrin kokemus, joten missään nimessä näitä kokemuksia ei pidä vähätellä.

N28

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Jos vaikka puoliso raiskaa, pettymys on kauhea. Mutta hänen kehonsa on kuitenkin edes joskus ollut kiinnostava, ainakin tuttu.

Mutta jos ahdistelija on sellainen josta ei olisi kiinnostunut, se on kuvottavaa.

Jos mies näkee naisen puoleensavetävänä, hän luulee tai toivoo itsekin olevansa puoleensavetävä, vaikka on naisen näkökulmasta luotaantyöntävä, vastenmielinen.

Ahdistelijalla on hirveä määrä vihaa, koska muut ovat aina hyväksikäyttäjää paljon parempia. Se ei koskaan muutu.

Mua puristeltiin aikuisen toimesta ekaa kertaa kuin olin 14v. Siitä jäi vuosien ahdistus.

Riippuu tilanteesta. Jos olisi pakko pitää kiinni työpaikasta, jossa joutuu ahdistelun kohteeksi ja kukaan ei tee asialle mitään, kyllä se pitkittyessään voisi aiheuttaa vakavaa ahdistusta ja tarvetta ammattiavulle. Jonkun satunnaisen hölmöilyn nyt unohtaa saman tien, mutta entä jos kyse onkin jatkuvasta ja koko ajan pahenevasta ahdistelusta? 

Olin itse nuorena työpaikalla, oman alani ensimmäisellä. Siellä pari pomoa oli päättänyt, että määrätyn ajan sisällä "käyvät läpi" kaikki työpaikan nuoret naiset. Mun suhteeni eivät onnistuneet loppuun asti, mutta painostus oli kovaa ja siinä käytettiin täysillä hyväksi sitä, että työpaikka oli mulle niin tärkeä, eikä ollut ketään, jolle kohtelusta olisi voinut valittaa.

Terapioita ei riitä läheskään kaikille niille jotka terapiaa tarvitsevat ja hakevat.

Jos joku ei tiedä, käsittelemätön trauma jää muistiin eri tavalla kuin normaalimuistot. Asia tulee tuoreena kuin pakastimesta, takaumat kuin teko tapahtuisi yhä. Näin esim sillon kun vanha ihminen vaikka alkaa muistaa lapsuuden tai nuoruuden hyväksikäytön.

Tekijöiden on tätä mahdoton ymmärtää, sillä he elävät vain preesensissä, kuin alkueläimen tasolla.

Kyllä olisin tarvinnut terapiaa, sitä ei kuitenkaan tarjottu. Nykyään olen miesvihaaja.

En ole terapiaan mennyt, mutta vastaavan tilanteen koettuani asia pyöri kyllä säännöllisesti mielessäni useamman kuukauden ajan ja aiheutti ällötyksen väreitä ja voimakkaita tunteita joka kerta. Siitä eteenpäin aina tekijän jossain nähdessäni kuvottaa ja pintaan nousee halveksunta.