Metoo: Olisiko sinulle itsellesi joku vuosien terapiaa vaativa kokemus jos joku puristelisi pepusta tai tisseistä töissä?

Ap, luuletko, että metoo -kampanjassa on kyse terapian tarpeesta? Mistä ihmeestä moinen käsitys on syntynyt?

Tavoitteena oli tuoda esiin seksuaalisen häirinnän valtava yleisyys ja hiljainen hyväksyntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Jos vaikka puoliso raiskaa, pettymys on kauhea. Mutta hänen kehonsa on kuitenkin edes joskus ollut kiinnostava, ainakin tuttu.

Mutta jos ahdistelija on sellainen josta ei olisi kiinnostunut, se on kuvottavaa.

Jos mies näkee naisen puoleensavetävänä, hän luulee tai toivoo itsekin olevansa puoleensavetävä, vaikka on naisen näkökulmasta luotaantyöntävä, vastenmielinen.

Ahdistelijalla on hirveä määrä vihaa, koska muut ovat aina hyväksikäyttäjää paljon parempia. Se ei koskaan muutu.

Olisi ihan kauheaa, jos oma mies tai tuttu raiskaisi. Siihen liittyisi paljon häpeää ja oletus, ettei keneenkään voi enää ikinä luottaa. Paljon myös miettisi, teinkö jotain väärin, kun valitsin tuon miehen ja onko vika nyt minussa. On myös luultavasti helpompaa tehdä rikosilmoitus tuntemattomasta kuin omasta puolisosta tai perhetuttavasta.

Minua kosketellaan ja puristetaan takapuolesta tai laitetaan kädet vyötärölle lähes joka kerta, kun käyn baarissa. Usein se tapahtuu tanssilattialla niin, että mies ohimennessään tekee sen, enkä edes tiedä kuka oli kyseessä. Tuollainen ei oikein tunnu minusta miltään. Jos taas joku tuttu kaveriporukasta tai työporukasta tekisi niin, tuntuisi ahdistavalta ja vaikeammalta päästä asiasta yli. 

Olisi minulle kunnon puristelijaan kohdistamaani turpasaunaa vaativa kokemus.

Ei tällaiset tapaukset ole mitään kertaluontoisia juttuja.

Ei käpälöinti ole mitään sattumaa, vaan usein esimiehen tai korkeammalla tasolla muuten olevan vallankäyttöä. Ensiksi silmäilyä, sitten kaksimielisiä juttuja, sen jälkeen kopelointia, pahimmillaan huipentuu jopa hyväksikäyttöön tai raiskaukseen.

Löytyisiköhän mistään koottua dataa, kuinka iso osa raiskaajista on raiskannut samalla työpaikallaan olevan tai olleen naisen?

Saattaisin sitä terapiassa käsitellä kun siellä muista syistä käyn. Ei se mulle pikkujuttu olisi tosiaankaan. Varsinkin kun tekijä on itseä paljon vanhempi, jotenkin luottaa että se "suojelee" oman tyttärensä ikäistä eikä ainakaan tee mitään pahaa ja sitten kun niin käykin, tulee petetty olo. Jos tekijä olisi oman ikäinen, reaktio olisi todennäköisemmin vitutus, mutta siinäkin asia riippuu siitä millainen suhde mulla olisi tekijään. Lisäksi osuutensa on sillä, millainen vaihe mulla on henkisesti. Joskus kun menee heikosti, tuota olisi hankala käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Jos vaikka puoliso raiskaa, pettymys on kauhea. Mutta hänen kehonsa on kuitenkin edes joskus ollut kiinnostava, ainakin tuttu.

Mutta jos ahdistelija on sellainen josta ei olisi kiinnostunut, se on kuvottavaa.

Jos mies näkee naisen puoleensavetävänä, hän luulee tai toivoo itsekin olevansa puoleensavetävä, vaikka on naisen näkökulmasta luotaantyöntävä, vastenmielinen.

Ahdistelijalla on hirveä määrä vihaa, koska muut ovat aina hyväksikäyttäjää paljon parempia. Se ei koskaan muutu.

Olisi ihan kauheaa, jos oma mies tai tuttu raiskaisi. Siihen liittyisi paljon häpeää ja oletus, ettei keneenkään voi enää ikinä luottaa. Paljon myös miettisi, teinkö jotain väärin, kun valitsin tuon miehen ja onko vika nyt minussa. On myös luultavasti helpompaa tehdä rikosilmoitus tuntemattomasta kuin omasta puolisosta tai perhetuttavasta.

Minua kosketellaan ja puristetaan takapuolesta tai laitetaan kädet vyötärölle lähes joka kerta, kun käyn baarissa. Usein se tapahtuu tanssilattialla niin, että mies ohimennessään tekee sen, enkä edes tiedä kuka oli kyseessä. Tuollainen ei oikein tunnu minusta miltään. Jos taas joku tuttu kaveriporukasta tai työporukasta tekisi niin, tuntuisi ahdistavalta ja vaikeammalta päästä asiasta yli. 

Niinpä. Jos olisin nainen, niin ehkä vaikeinta olisi kohdata oman aviopuolison tekemä väkivaltainen raiskaus. Siinä joutuisi sekä raiskatuksi ja häpäistyksi että samalla rikkoisi kaikki luottamuksen ja kunnioituksen siteet muita miehiä kohtaan. Avioerokin täytyisi käydä läpi, ja yrittää palauttaa luottamus itseensä sen jälkeen.. ja ennen kaikkea voittaa se valtava pettymys siihen ainoaan ihmiseen, joka on luvannut rakastaa ja tukea sinua elämänsä myötä- ja vastoinkäymisissä..

Erityisesti vaimonsa raiskaajat pitäisi hirttää munistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, luuletko, että metoo -kampanjassa on kyse terapian tarpeesta? Mistä ihmeestä moinen käsitys on syntynyt?

Tavoitteena oli tuoda esiin seksuaalisen häirinnän valtava yleisyys ja hiljainen hyväksyntä.

Jotenkin karua kuinka hiljaisen hyväksynnän lisäksi ainakin vähättely on hyvin avointa. Olen nähnyt niin monen kommentoivan omalla nimellään että kampanja on suunnilleen ihan puppua ja turhuutta.

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on mennyt niin järjettömäksi. Jotain 80-luvun tissinpuristeluja muistellaan ja media huutaa että miehet on sikoja.

Ei huuda. Huudetaan että ne ahdistelijat on sikoja.

Juuri näin! Sitähän nämä ahdistelijat eivät ymmärrä, että heikäläisään on vain hyvin pieni osa kaikista miehistä. Loput ovat normaaleja, hyväkäytöksisiä miehiä joita kampanja ei koske, eikä heidän siksi tarvitse siitä loukkaantua.

Yhyy! Miehet kiinnostuu ja ovat tuhmia kun kattelee minnuu!! Yhyy! Menkää kotiin kasvamaan! Älkää esittäkö aikuista jos käytös on vauvan tasoa.Vähän niinkuin että tosta tykkään ja se saa puristella ja toi ei koska sillä on väärän väriset kengät.Nyky nuoret on ihan pyllystä kun kaikki on niin herkkistä ja normi elämä on niin kauheeta! Mites ennen pärjättiin ilman näitä äidin toisissa roikkujia pappa betalar vässyköitä.

Monella naisella on takanaan lukuisia eriasteisia ahdistelukokemuksia, useilla ihan lapsuudesta saakka. Jokin uusi kokemus, vaikka se sinänsä olisi vähäinen, voi nostaa menneen trauman pintaan. Jos menet kähmäisemään esimerkiksi naista, joka on joskus raiskattu, palautat mieleen torjutut muistot ja saatat aiheuttaa todella paljon tuskaa "viattomalla" perseeseen tarttumisellasi.

Ystäväni koki 12-vuotiaana ahdistelua, kun hänen sukulaisensa tunki yöllä hänen viereensä, alkoi puristella häntä ja kertoi miten rakasti tätä palavasti. Ystäväni heräsi tähän kauheuteen.

Meni useampi vuosi ja hän eli elämäänsä normaalisti, kunnes 15-vuotiaana hän alkoi oireilla. Hän ei saanut nukuttua öisin ja parisuhteet ällöttivät häntä. Parikymppisenä hän kertoi seksin olevan kuvottavaa jo ajatuksen tasolla, eikä asiaa muuta se, että hän harrastaisi seksiä jonkun kanssa, jota hän rakastaa.

Eräässä parisuhteessa tästä tuli ongelmia, ja ystäväni päätyi lääkäriin puhumaan aiheesta ja seksiin liittyvästä kivusta. Kävi ilmi, että hänen alavartalon lihaksensa ovat olleet krampissa 12-vuotiaasta lähtien. Ne oli avattava väkisin sähköshokeilla, hieronnalla ja lopulta jopa leikkauksella. Hän käy edelleen terapiassa.

Kun tiedän, mitä ystäväni on käynyt läpi, otan ahdistelut ja kaiken siihen liittyvän erittäin vakavasti. Oli se sitten +30v. tai se 12v. joka siitä ahdistuu, hänellä on siihen täysi oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni koki 12-vuotiaana ahdistelua, kun hänen sukulaisensa tunki yöllä hänen viereensä, alkoi puristella häntä ja kertoi miten rakasti tätä palavasti. Ystäväni heräsi tähän kauheuteen.

Meni useampi vuosi ja hän eli elämäänsä normaalisti, kunnes 15-vuotiaana hän alkoi oireilla. Hän ei saanut nukuttua öisin ja parisuhteet ällöttivät häntä. Parikymppisenä hän kertoi seksin olevan kuvottavaa jo ajatuksen tasolla, eikä asiaa muuta se, että hän harrastaisi seksiä jonkun kanssa, jota hän rakastaa.

Eräässä parisuhteessa tästä tuli ongelmia, ja ystäväni päätyi lääkäriin puhumaan aiheesta ja seksiin liittyvästä kivusta. Kävi ilmi, että hänen alavartalon lihaksensa ovat olleet krampissa 12-vuotiaasta lähtien. Ne oli avattava väkisin sähköshokeilla, hieronnalla ja lopulta jopa leikkauksella. Hän käy edelleen terapiassa.

Kun tiedän, mitä ystäväni on käynyt läpi, otan ahdistelut ja kaiken siihen liittyvän erittäin vakavasti. Oli se sitten +30v. tai se 12v. joka siitä ahdistuu, hänellä on siihen täysi oikeus.

Miten ihmeessä ystäväsi suostui tuollaiseen hoitoon??? Ei ihme, että terapia jatkuu edelleen.

Reinot jalassa kirjoitti:

Yhyy! Miehet kiinnostuu ja ovat tuhmia kun kattelee minnuu!! Yhyy! Menkää kotiin kasvamaan! Älkää esittäkö aikuista jos käytös on vauvan tasoa.Vähän niinkuin että tosta tykkään ja se saa puristella ja toi ei koska sillä on väärän väriset kengät.Nyky nuoret on ihan pyllystä kun kaikki on niin herkkistä ja normi elämä on niin kauheeta! Mites ennen pärjättiin ilman näitä äidin toisissa roikkujia pappa betalar vässyköitä.

Joo, ikävää, että sua harmittaa, että naiset saavat valita kumppaninsa itse ja ahdisteluun puututaan. Ehkä sinulla itselläsi olisi se kasvun paikka tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Jos vaikka puoliso raiskaa, pettymys on kauhea. Mutta hänen kehonsa on kuitenkin edes joskus ollut kiinnostava, ainakin tuttu.

Mutta jos ahdistelija on sellainen josta ei olisi kiinnostunut, se on kuvottavaa.

Jos mies näkee naisen puoleensavetävänä, hän luulee tai toivoo itsekin olevansa puoleensavetävä, vaikka on naisen näkökulmasta luotaantyöntävä, vastenmielinen.

Ahdistelijalla on hirveä määrä vihaa, koska muut ovat aina hyväksikäyttäjää paljon parempia. Se ei koskaan muutu.

Olisi ihan kauheaa, jos oma mies tai tuttu raiskaisi. Siihen liittyisi paljon häpeää ja oletus, ettei keneenkään voi enää ikinä luottaa. Paljon myös miettisi, teinkö jotain väärin, kun valitsin tuon miehen ja onko vika nyt minussa. On myös luultavasti helpompaa tehdä rikosilmoitus tuntemattomasta kuin omasta puolisosta tai perhetuttavasta.

Minua kosketellaan ja puristetaan takapuolesta tai laitetaan kädet vyötärölle lähes joka kerta, kun käyn baarissa. Usein se tapahtuu tanssilattialla niin, että mies ohimennessään tekee sen, enkä edes tiedä kuka oli kyseessä. Tuollainen ei oikein tunnu minusta miltään. Jos taas joku tuttu kaveriporukasta tai työporukasta tekisi niin, tuntuisi ahdistavalta ja vaikeammalta päästä asiasta yli. 

Niinpä. Jos olisin nainen, niin ehkä vaikeinta olisi kohdata oman aviopuolison tekemä väkivaltainen raiskaus. Siinä joutuisi sekä raiskatuksi ja häpäistyksi että samalla rikkoisi kaikki luottamuksen ja kunnioituksen siteet muita miehiä kohtaan. Avioerokin täytyisi käydä läpi, ja yrittää palauttaa luottamus itseensä sen jälkeen.. ja ennen kaikkea voittaa se valtava pettymys siihen ainoaan ihmiseen, joka on luvannut rakastaa ja tukea sinua elämänsä myötä- ja vastoinkäymisissä..

Erityisesti vaimonsa raiskaajat pitäisi hirttää munistaan.

Oikeasti? Sinulle olisi vaikeinta tulla itse valitsemasi puolison, vieläpä sellaisen jonka kanssa olet astunut avioon, raiskaamaksi? Sellaisen ihmisen jonka kanssa harrastat vakituisesti (suojaamatonta) seksiä?

Paljon vaikeampaa olisi tulla raiskatuksi tuntemattoman ihmisen toimesta kylmässä ja likaisessa ojassa, ja et voi tietää millaisia sukupuolitauteja kyseisellä raiskaajalla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisen mielenterveydestä. Itse järkytyin nuorena kovasti itsensäpaljastajasta, vaikka olin ollut miessuhteissa. Enää en järkyttyisi. Myös se voi vaikuttaa, onko kourija vieras vai tuttu. Tutun tekemänä uskoakseni paljon vaikeampi asia.

Jos vaikka puoliso raiskaa, pettymys on kauhea. Mutta hänen kehonsa on kuitenkin edes joskus ollut kiinnostava, ainakin tuttu.

Mutta jos ahdistelija on sellainen josta ei olisi kiinnostunut, se on kuvottavaa.

Jos mies näkee naisen puoleensavetävänä, hän luulee tai toivoo itsekin olevansa puoleensavetävä, vaikka on naisen näkökulmasta luotaantyöntävä, vastenmielinen.

Ahdistelijalla on hirveä määrä vihaa, koska muut ovat aina hyväksikäyttäjää paljon parempia. Se ei koskaan muutu.

Olisi ihan kauheaa, jos oma mies tai tuttu raiskaisi. Siihen liittyisi paljon häpeää ja oletus, ettei keneenkään voi enää ikinä luottaa. Paljon myös miettisi, teinkö jotain väärin, kun valitsin tuon miehen ja onko vika nyt minussa. On myös luultavasti helpompaa tehdä rikosilmoitus tuntemattomasta kuin omasta puolisosta tai perhetuttavasta.

Minua kosketellaan ja puristetaan takapuolesta tai laitetaan kädet vyötärölle lähes joka kerta, kun käyn baarissa. Usein se tapahtuu tanssilattialla niin, että mies ohimennessään tekee sen, enkä edes tiedä kuka oli kyseessä. Tuollainen ei oikein tunnu minusta miltään. Jos taas joku tuttu kaveriporukasta tai työporukasta tekisi niin, tuntuisi ahdistavalta ja vaikeammalta päästä asiasta yli. 

Niinpä. Jos olisin nainen, niin ehkä vaikeinta olisi kohdata oman aviopuolison tekemä väkivaltainen raiskaus. Siinä joutuisi sekä raiskatuksi ja häpäistyksi että samalla rikkoisi kaikki luottamuksen ja kunnioituksen siteet muita miehiä kohtaan. Avioerokin täytyisi käydä läpi, ja yrittää palauttaa luottamus itseensä sen jälkeen.. ja ennen kaikkea voittaa se valtava pettymys siihen ainoaan ihmiseen, joka on luvannut rakastaa ja tukea sinua elämänsä myötä- ja vastoinkäymisissä..

Erityisesti vaimonsa raiskaajat pitäisi hirttää munistaan.

Oikeasti? Sinulle olisi vaikeinta tulla itse valitsemasi puolison, vieläpä sellaisen jonka kanssa olet astunut avioon, raiskaamaksi? Sellaisen ihmisen jonka kanssa harrastat vakituisesti (suojaamatonta) seksiä?

Paljon vaikeampaa olisi tulla raiskatuksi tuntemattoman ihmisen toimesta kylmässä ja likaisessa ojassa, ja et voi tietää millaisia sukupuolitauteja kyseisellä raiskaajalla on?

En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta halusin kommentoida.

Minua ei ole koskaan raiskattu, enkä halua vähätellä kenenkään kokemusta ja voin puhua vain omista fiiliksistäni spekuloinnin tasolla. Tulee mieleen, että kun ei noin rankasta asiasta ole kokemusta, että pitäisikö kommentoida ollenkaan, kun ihan jokainen ahdistelukokemus raiskauksista puhumattakaan on ihan taatusti järkyttävä ja hirveä monella eri tavalla.

Kuitenkin ajatuksen tasolla tässä tapauksessa vaikeinta nimenomaan se, että se ihminen, johon luotan 100%, jonka pitäisi olla minun puolisoni, tuki ja turva, elämänkumppani, olisikin valmis satuttamaan, häpäisemään ja alistamaan minua noin. En usko, että tuon jälkeen voisi enää ikinä luottaa kenenkään. Puskaraiskauksessa minulle pahinta olisi ehkä se pelko itse tilanteessa, mutta siitä voisi ehkä päästä ajan kanssa yli, koska tekijä oli joku yksittäinen hullu, jonka kohteeksi joutuminen oli epäonninen sattuma. Mutta se, että oma puoliso tarkoituksella tekisi jotain tuollaista, vie pohjan ihan kaikilta ihmissuhteilta loppuelämäksi. Ei luottaisi enää edes omaan kykyynsä arvioida ihmisiä eikä siten keneenkään.

Tällaisia fiiliksiä.

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on mennyt niin järjettömäksi. Jotain 80-luvun tissinpuristeluja muistellaan ja media huutaa että miehet on sikoja.

Ei huuda. Huudetaan että ne ahdistelijat on sikoja.

Ei kaikki puristelleet 80-luvullakaan, vain huonot. Syy ei ole ajassa, ei paikassa eikä uhrissa.

Syy on aina vain tekijässä.

Väärä teko on väärä teko eikä muuksi muutu.

No ei mulle ollut, sille puristelijalle olisi ennemminkin voinut olla. Sai kuulla kunniansa ja kaikkien työkavereiden kuullen. Jäi muuten saikulle, paskiainen. Mutta ymmärrän, että ei kaikki ole samanlaisia kuin minä ja saattavathan jotain terapiaakin tarvita, jos ovat oikein herkkiä. 

Kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Koskaan ei pidä vähätellä toisen kokemaa.

No ei tod. Mun nyrkki, käpälöitsijän ylähuuli, terapeuttinen kohtaaminen. Ei kellään tarvetta vinkua jälkikäteen. Noi vinkujat uskoo pohjimmiltaan, että on halunneetkin sitä ja siksi vinkuvat. Provosivat ja joku tyhmä muuli meni lankaan. Ei muuta.

"Ihan kauheeta. Vanhempi mies tuli juttelemaan ja ehdottelemaan jotain. Yhyy en kestä tätä ahdistelua."

Jotenkin niin naurettavaa.