Metoo: Olisiko sinulle itsellesi joku vuosien terapiaa vaativa kokemus jos joku puristelisi pepusta tai tisseistä töissä?
Varmaan nuorelle tytölle eri asia mutta 30+ normaalisti miehistä kokemusta hankkinut nainen vähän eri juttu. Ei tarkoita että siitä tykkää tai ettei sitä kieltäisi mutta vaatisiko jotain vuosien terapiaistuntoja. Ei todellakaan.
Kommentit (61)
Ei vaatisi. Minua on teininä puristeltu, eräs itseäni paljon vanhempi epämiellyttävä mies. Ei se kivaa ollut, mutta en koe että siitä olisi jäänyt mitään pysyviä arpia.
Tämä on totta ja maalaisjärkeä, mutta herranduudelis, eihän sitä saa sanoa ääneen!
Ei varmastikaan. Kuinka niin? Vaatisiko se vuosien terapiaa jos joku varastaa sinulta jotain? Ai ei? No Sittenhän se on ok jonkun tehdä niin.
Lähinnä tilanne on sellainen, että yök mikä rasvainen mies ja tilanne on unohdettu jo tunnin päästä.
Vierailija kirjoitti:
REALITY CHECK, mammat!
Ei se ole sitä edes nuorelle tytölle.
Mistä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Ei varmastikaan. Kuinka niin? Vaatisiko se vuosien terapiaa jos joku varastaa sinulta jotain? Ai ei? No Sittenhän se on ok jonkun tehdä niin.
Murhattu tai tapettu ei myöskään tarvitse terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nuorelle tytölle eri asia mutta 30+ normaalisti miehistä kokemusta hankkinut nainen vähän eri juttu. Ei tarkoita että siitä tykkää tai ettei sitä kieltäisi mutta vaatisiko jotain vuosien terapiaistuntoja. Ei todellakaan.
Missäs näitä on näitä vuosien terapiaistuntoja läpi käyviä naisia, joita on joku puristellut tisseistä tai pepusta töissä??
Tosin et toki määritellyt sitäkään, että onko kyseessä yhden kerran tapaus, vai onko ihminen joutunut vaikka vuosikausia tekemään töitä ihmisen kanssa, joka jatkuvasti ahdistelee seksuaalisesti.
Mutta siis oletuksella: 16+ ikäistä nuorta naista joku puristelee kerran tisseistä/pepusta, ja siitä seuraa vuosien terapia - näytä yksikin tapaus.
Kyse on siitä miten teon kohteeksi joutunut kokee asian. Kukaan ei voi määrittää toisen kokemusta. Kyse ei ole yksityiskohdista vaan kokonaisvaltaisesta itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta.
Erityisen kamalaa jos tekijä on vastenmielinen.
Vaikka omasta mielestään limanuljaskat on tietysti tosi hottiksia=oksennus
Puolustaisin itseäni, joten ei, mutta tuttavalleni, joka ei ole yhtä itsevarma se varmasti olisi. Menisi elämä pilalle, kun ei luottaisi miehiin sen vertaa, että ehtisi toteuttaa unelmansa, saada lapsia, ennen vaihdevuosi-ikää.
Vierailija kirjoitti:
Monilla saattaa sen jälkeen sauva pöristä ;)
Ap, sinulleko siis on käynyt niin, että käyt edelleen terapiassa vai mistä keksit tällaisen esimerkin?
Mä kyllä muistelen vuosien takaista puristelua ja nyt vanhemmalla iällä olen ruvennut laskemaan asioita yhteen ja mietin, että aivan varmasti on puristelu ulottunut myös omaan tyttäreen ja tyttärentyttäreen.
Enpä ole itse lukenut yhtään juttua, jossa nainen olisi kirjoittanut tarvinneensa terapiaa tuollaisen takia. Se ei silti mitenkään oikeuta ahdistelua.
Minulle ei tulisi terapiatarvetta. Kourijalle kyllä tulis päivystyskäynti lääkärille.
Olin vielä neitsyt siinä vaiheessa, kun isompikokoinen poika änkesi päälleni ja kouri rintojani ja hankasi itseään haaroväliini. Ja hän ihmetteli, miksen voisi vaan olla mukana, eihän hän minua raiskaa.
En tarvinnut vuosien terapiaa, mutta onhan se taas jättänyt jotain jälkiä siihen, miten asennoidun ja luotan miehiin (muitakin huonoja kokemuksia). Onneksi ensirakkauteni oli niin täydellinen, että pääsin hyvin nopeasti hänen kanssaan yli siitä epämiellyttävän kosketuksen tuomasta henkisestä lukosta.
Nuorena se puristelu tuntui inhottavalle, jäädyin, enkä osannut reagoida mitenkään. Jos tiesin tyypin, niin välttelin sen jälkeen häntä. Vanhemmiten aloin antaa sanatonta palautetta eli mahdollisuuden mukaan tallon miestä täysillä jalkapöydän päälle tai potkaisen kovaa sääreen. Miehet eivät sano mitään, mutta järkytyksen näkee heidän naamaltaan. Tytöille pitäisikin opettaa itsepuolustusta.
Töissä ahdistelluksi joutuminen voi kyllä olla erityisen ikävää koska ahdistelijan joutuu kohtaamaan uudestaan ja uudestaan. Erityisen hankalaa, jos ahdistelija on selvässä valta-asemassa uhriin nähden. Ei tuosta silti välttämättä mitään vuosien terapiatarvetta koidu, mutta ehdottoman väärin on silti.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei tulisi terapiatarvetta. Kourijalle kyllä tulis päivystyskäynti lääkärille.
Päivystyskäynnin sijasta akuutti urologikäynti ja kourijalle terapiaa.
Joskus nuorena tapahtuneet asiat oireilee vasta myöhemmin. Esim raskaus voi aiheuttaa kehon muutoksia, ja se laukaisee muistoja.
Mutta pointti on, että jokainen kokee oman kokemuksensa. Ahdistelija ei päätä, miten toinen kokee. Traumatisoituminen ei ole heikkous, vaan luonnollinen reaktio luonnottomaan tapahtumaan.
Ei ole mikään perusoletus, että jos mies näkee naisen haluttavana, että nainen haluaisi juuri häntä.
Naisella on oikeus valita kuka koskee.
Miesten pitäisi hyväksyä etteivät voi olla kaikkien mielestä kiinnostavia, mutta ehkä sitten jostain joskus löytyy joku, jonka kanssa voi olla. Ja myös itse saada hyväksyntää. Mutta mikään ei oikeuta ahdistelemaan ketään.
Ei minulle tuosta mitään kamalia traumoja tulisi. Seksuaalista ahdistelua tuollainen päivänselvästi silti on, ja riippumatta siitä traumatisoiko seksuaalinen ahdistelu kokijaansa vaiko ei, sitä ei tarvitse sietää ja hyväksyä. Tämä on #metoo - kampanjan ydinasia; tehdä seksuaalinen ahdistelu näkyväksi ja saada se sitä kautta vähenemään. Sen vuoksi niitä kokemuksia kerrotaan, ei siksi että haluttaisiin uhriutua, kerjätä sääliä tai kuvailla traumojaan.
En ymmärrä tämän aloituksen ideaa. Oletko sinä ap sitä mieltä, että jos ihminen ei ole saanut traumoja kokemastaan ahdistelusta, se on silloin ollut ihan ok, asia joka pitää vain hyväksyä osaksi tavallista elämää? Että ahdistelusta ei pidä puhua vaan sen tulisi antaa kaikessa rauhassa jatkua, jollei kokija traumatisoidu?
REALITY CHECK, mammat!
Ei se ole sitä edes nuorelle tytölle.