Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempiosaisissa perheissä kannustetaan ja jopa vaaditaan tuloksia. Oppimista seurataan ja ollaan kiinnostuneita lapsesta.

Sitten on perheitä, joilla on jo asenne sellainen, että koulutus on turhaa. Ollaan jopa jo 3. polven toimeentuloasiakkaita. Ei ole kukaan kannustamassa yrittämään, jotta saisi kunnon arvosanat

Ei pelkästään, veikkaan että alemman tason saavuttaneissa kouluissa on myös paljon enemmän häiriöitä luokissa ja jostain "mystisestä" syystä näitä ei esiinny niissä kouluissa joissa paremman väen kakarat opiskelevat.

Koulun valinta laadun perusteella ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, pikemminkin sitä tehdään paljon enemmän esim. briteissä ja usa:ssa.

Koulu saatetaan valita jossain Helsingissä, mutta käytännössä lähes kaikki menevät lähikouluunsa. Useimmissa kunnissa on vain yksi ainoa yläkoulu ja lukio. Koulun valinta laadun perusteella nimenomaan ei ole suomalainen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä tilanne, jossa tavallisen duunariperheen lapselle on luettu ja opetettu paljon asioita ja kouluun on panostettu alusta asti. Todistus vilisee kymppejä ja kiitettäviä. Tosin koulu ei järjestä lapselle riittävän haastavaa puuhaa, ja lapsi tylsistyy... apuopena saa toimia, mutta siinä ne haasteet.

Monen lapsen arkea Suomessa. Peruskoulu ei huomioi kunnolla lahjakkaita ja nopeasti oppivia lapsia. Heistä kasvaa helposti alisuoriutujia, kun eivät opi kunnon opiskelurutineja ja vaivannäköä peruskoulussa. 

 Ja jos heitä yritetään huomioida esim. luokkajaoissa niin heti on joku mankussa epätasa-arvosta/porvareista/suosimisesta/rikkaiden lapsista kuten tämänkin ketjun aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opettajat antavat usein parempia numeroita kerman lapsille.

näin ainakin minun lapsuudessani. 

Just oli hesarissa siitä, että maahanmuuttajataustasilla oppilailla on eniten ilmaa peruskouluarvosanoissa, kun maikat haluu kannustaa.

Onko toikaan lopulta reilua? On esim. lukioita joissa nuorilla on aivan harhaiset kuvitelmat osaamistasostaan, ja opettajat ruokkivat niitä. Se tiputus tulee vasta yo-kokeissa kun kuvittelee kirjoittavansa vaikka enkusta ja matikasta L:n tai ainakin E:n, ja saakin himaa ripoen B:n tai C:n paperit. 

On epäeettistä opettajalta valehdella oppilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempiosaisissa perheissä kannustetaan ja jopa vaaditaan tuloksia. Oppimista seurataan ja ollaan kiinnostuneita lapsesta.

Sitten on perheitä, joilla on jo asenne sellainen, että koulutus on turhaa. Ollaan jopa jo 3. polven toimeentuloasiakkaita. Ei ole kukaan kannustamassa yrittämään, jotta saisi kunnon arvosanat

Ei pelkästään, veikkaan että alemman tason saavuttaneissa kouluissa on myös paljon enemmän häiriöitä luokissa ja jostain "mystisestä" syystä näitä ei esiinny niissä kouluissa joissa paremman väen kakarat opiskelevat.

Koulun valinta laadun perusteella ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, pikemminkin sitä tehdään paljon enemmän esim. briteissä ja usa:ssa.

Koulu saatetaan valita jossain Helsingissä, mutta käytännössä lähes kaikki menevät lähikouluunsa. Useimmissa kunnissa on vain yksi ainoa yläkoulu ja lukio. Koulun valinta laadun perusteella nimenomaan ei ole suomalainen ilmiö.

Mekin asumme pienessä kaupungissa, jossa on vain yksi lukio ja siellä vain yksi luokka aloittaville eli rinnakkaiskuokkia ei ole. Lukioon pääsee sisään seiskan keskiarvolla ja koulu pärjää keskinkertaisesti lukioiden välisissä mittauksissa. Silti sieltä päästään ihan samalla tavalla opiskelemaan kuin muistakin lukioista riippuen opiskelijan kiinnostuksesta. Oma poikani hakeutui kolmen luokkakaverinsa kanssa Aaltoon opiskelemaan kun olivat kaikki matematiikasta ja tekniikasta kiinnostuneita. Kyllä heillä on ihan hyvät uramahdollisuudet Aallon jälkeen, vaikka eivät ole käyneet hienoa lukiota eivätkä preppauskursseja.

Parhaan ystäväni molemmat vanhemmat olivat opettajia, ja he kannustivat tytärtään opiskelemaan. Minä olin mukana siinä sivussa. Kirjaimellisesti menin ystäväni luo opiskelemaan lukio aikana. Yhdessä harjoiteltiin, ja hänen vanhempansa auttoivat. Omat vamhempani myös  tukivat, mutta kummallakaan ei ollut mitään koulutusta. Sain pitkästä matematiikasta todella hyvän numeron, ja vieläkin muistan kun harjoittelin laskuja  ystäväni kanssa ja hänen vanhampansa olivat siinä tukena.

Varmasti montakin syytä. Esimerkiksi oppimisvaikeudet, autismin kirjon oireilu, psyykkiset oireet yms. vaikuttavat ihmisen koulutusuraan ja ammatinvalintaan, joten ne jo määrittävät vanhemmuutta ja kykyä tukea omien lasten koulunkäyntiä. Alemman koulutustason perheissä ei välttämättä pidetä koulussa pärjäämistä yhtä arvossa kuin ylemmissä tulo- ja koulutusluokissa, joten kodin vaatimukset ja tuki eivät ohjaa samassa määrin lasten koulusuoriutumista. Ylipäätään perheissä missä on rahaa eikä tarvitse kituuttaa, on helpompi järjestää lapselle virikkeitä ja kokemuksia, jotka edistävät hyvinvointia ja oppimista ja taitoja, joita tarvitaan koulussa pärjäämisessä. Erityistä tukea ei välttämättä saa riittävästi kouluissa, sillä resurssit ovat niukat, ja se taas vaikuttaa epäsuotuisasti oppimiseen ja hyvinvointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Parhaan ystäväni molemmat vanhemmat olivat opettajia, ja he kannustivat tytärtään opiskelemaan. Minä olin mukana siinä sivussa. Kirjaimellisesti menin ystäväni luo opiskelemaan lukio aikana. Yhdessä harjoiteltiin, ja hänen vanhempansa auttoivat. Omat vamhempani myös  tukivat, mutta kummallakaan ei ollut mitään koulutusta. Sain pitkästä matematiikasta todella hyvän numeron, ja vieläkin muistan kun harjoittelin laskuja  ystäväni kanssa ja hänen vanhampansa olivat siinä tukena.

Tarkoitan, että jos jotain ei tajunnut, he osasivat selittää sen tajuttavasti, mutta vastaavasti omat vanhempani ei olisivat ymmärtäneet aiheesta yhtikästä mitään. Enkä vähättele vanhempiani. Isäni oli erittäin älykäs yksityisyrittäjä ihan eri alalla, mutta molemmat vanhemmat kuitenkin kannustivat opiskelemaan mutta eivät kuitenkaan vaatineet sitä. He olivat onnellisia jos minäkin olin. 

Vierailija kirjoitti:

Parempiosaisissa perheissä kannustetaan ja jopa vaaditaan tuloksia. Oppimista seurataan ja ollaan kiinnostuneita lapsesta.

Sitten on perheitä, joilla on jo asenne sellainen, että koulutus on turhaa. Ollaan jopa jo 3. polven toimeentuloasiakkaita. Ei ole kukaan kannustamassa yrittämään, jotta saisi kunnon arvosanat

Täydellinen vastaus jo heti ensimmäisenä. Ratkaisuna tietysti se, että parempiosaisilta perheiltä kielletään kannustus ja vaatiminen.

Jo varhaiskasvatus eriyttää, vaikka sen pitäisi tasoittaa koulunalkamista tasaamalla taitoeroja. Suurissa päiväkotiryhmissä pärjäävät lapset, joilla on vuorovaikutustaitoja ja kykyjä säädellä tunteitaan ja stressiä. Myös oman toiminnan ohjauskykyä vaaditaan, kun aikuisia on vähän apuna. ELi lapset jotka ovat heikoimmilla, eivät saa riittävää tukea ja heidän hyvinvointinsa voi jopa heikentyä. Erityisavustajien tai erityislastentarhanopettajien määrä päiväkodeissa ei riipu tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien lasten määrästä, vaan avustajia on tietyllä alueella tietty (alimitoitettu) määrä, ja heitä riittää vain osalle lapsista, osa jää ilman tai apu on alimitoitettua. Aika harvaa puoluetta tai vanhempaa tämä asia näyttää kiinnostavan, panostus on puolueilla nyt ilmaiseen varhaiskasvatukseen ja se nähdään laatuna, mitä halutaan tarjota, sisällöstä ei niinkään näytetä olevan kiinnostuneita. Nykyinen henkilökuntamitoitus ei turvaa hyvää kasvua, kehitystä ja oppimista kaikille. 

Joka helvetin päivä olen kiitollinen siitä, että lapseni ovat olemassa. Tuntuu että joillekin tässäkin ketjussa se omassa lapsessa tärkein asia on menestyminen ja pitkälle pääseminen. Lapsi on minulle tärkeä omana itsenään, eikä hänen tarvitse olla mitään hienoa. Sossun asiakaskin olisi rakas ja riittävä minulle. Mutta miettikää te vain miten olette niiiiiin hyviä vanhempia, ja toiset huonoja.

179 ja 180. Kaikki lapset olivat alle 2 v. 

Päinvastoin, uskoin vilpittömästi, että kasvuympäristö on se joka määrää. Enhän muuten olisi huolinut lasta, jonka tulevaisuuden olisin ajatellut olevan jo ennalta tuhoon tuomittu (siis vain koulutuksellisessa ja ammatillisessa mielessä, ihminen voi olla hyvinkin onnellinen ja elää rikasta elämää, vaikkei koulumenestystä olisikaan)

Enkä vieläkään ole antanut periksi, teen opettajan ohjauksessa kotiharjoituksia nuorimman lapsen kanssa tavoilla, jotka lapsesta eivät tunnu koululta, vaan yhdessä puuhailulta, mutta joiden todellinen tarkoitus on esim kehittää lapsen matemaattisia taitoja.

177

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen, lapset tulleet maailmaan sektiolla, imetystä ei lainkaan. Miten fiksuja ne olisikaan, jos olisin tuon tajunnut. Nyt yhdestä tulee lääkäri, toinen on töissä keskieurooppalaisessa investointipankissa ja kolmas aloitti oikeustieteen opinnot.

Luonnollisesti he noilla geeneillä ovat fiksuja. Mutta olisivat vielä fiksumpia, jos imetys olisi onnistunut. Itse ajattelen sen niin, että imetys auttaa aivoja kehittymään siihen potentiaaliin, mikä geenien puolesta on. Ja korvikeruokinnalla se kehittyminen jää hieman vajaaksi. Tämä on ihan tutkittu asia joten turha vetää siitä herneitä nenäänsä, vaikka ymmärrettävästi epäonnistunut imetys on monelle kova paikka.

Voi jeesus mitä roskaa. Imettämisellä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Ei imettäjän eikä imetettävän. Mene kouluun ja opi mitä tieteellinen tutkimus tarkoittaa. 

Näin oli jo 80-luvulla. Keskiarvoni huippulukiossa oli vain 8,4, mutta kirjoituksista 5 laudaturia, ystävälläni suunnilleen samoilla koulunumeroilla vaatimattomassa koulussa B:n paperit.

Ei olla akateemisia mutta poika on pärjännyt todella hyvin aina koulussa ja pääsi yliopistoon pääsykokeitten kautta, sinne minne halusi. Olen pitänyt koulua erittäin tärkeänä, tsempannut, kannustanut, motivoinut, arvostanut ja jopa palkinnut monet kerrat riihikuivalla rahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikesta tärtä huolimatta opetusministeri kieltäytyy edes harkitsemasta peruskoulun päättökokeita,joissa nähtäisiin oppilaiden todellinen osaaminen! Nyt voi surkeassa koulussa saada arvosanan 8, kun vaivautuu pari kertaa viikossa paikalle, mutta hyvässä koulussa 8 on numero, jonka saadakseen täytyy myös osata. Sitten näillä vertailukelvottomilla todistuksilla haetaan jatko-opintoihin.

Oikeudenmukaista olisi välittömästi aloittaa päättökokeiden valmistelu vähintään 4 eri aineessa eli äidinkieli, vieras kieli (saisi olla englanti,ruotsi, venäjä,ranska jne.), matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Huomattaisiin aika äkkiä, että itäisen Helsingin kouluissa osaaminen on jotain ihan muuta kuin mitä oppilaiden todistuksissa väitetään.

Aikamoista yleistystä. Itäisessä Helsingssä sijaitsevat mm Viikin Norssi ja Kulosaaren Yhteskoulu, joissa ei tod pääse pelkällä läsnäololla mihinkään.

Ja se Viikin Norssin todistuksen 8 on valtakunnallisessa kokeessa 10!

Ymmärsitkö: nyt saa huonossa koulussa osaamattomana arvosanan 8, hyvässä osaavana 8. Valtakunnallisessa kokeessa tämä koulujen sisäiseen arvosteluasteikkoon perustuva ero katoaisi!

Eli nyt käänsitkin sen toisinpäin: hyvä koulu on huono.

Omani käyvät huippukoulua Itä-Helsingissä ja kymppi on ihan mahdollinen. Koska opetus on hyvää. He myös oppivat jo yläkoulussa oikeasti opiskelemaan, mikä näkyy sitten lukiossa ja myöhemmin.

T. Äiti ja ope

Ymmärrän, että opettajat eivät halua nähdä tätä koulujen välistä eriarvoisuutta. Hyvä opetus ei takaa hyvää oppimista, koska kyseessä on kahden eri yksilön toiminta. Hyvä opetus mahdollistaa huonommankin oppilaan oppimisen, mutta opetuksen taso ei määritä arvosanoja.

En arvostele kouluja, arvostelen sitä, että eri kouluissa samalla osaamisella saa erilaisen numeron. Opettajana tiedät, että kymppi on aina mahdollinen hyvälle oppilaalle, mutta myös huonon koulun luokan parhaalle, joka ei koskaan edes oppinut kunnolla lukemaan.

Miksi sinulle peruskoulun päättötodistuksen arvosanoilla on niin suuri merkitys?

Elämässä ylipäätään niillä ei ole minkäälaista merkitystä.

Koska ne määräävät tulevaisuuden.

Minkä ikäinen sä oot? 15-vee?

Ei, peruskoulutodistuksen numerot eivät määrää tulevaisuutta.

Jos et tämän vertaa ole (perus)koulussa oppinut, niin vähän on ohuiksi jäänyt elämän eväät.

Peruskoulussa valetaan ne perustukset, joiden varaan rakennetaan tuleva oppi. Lukio jatkaa siitä, mihin peruskoulu jäi, ja amkissa tai yliopistossa nämä asiat oletetaan tietävän. Jos jostakin aineesta on jo peruskoulussa pudonnut kärryiltä, niin todella vaikea päästä samalle tasolle muiden kanssa jatko-opinnoissa. Olen itse todella harmistunut siitä, etten aikoinaan valinnut lukiota opetuksen laadun perusteella, vaan priorisoin toissijaiset seikat tärkeämmiksi. En sitä tietenkään teininä tajunnut. Kuvittelin että lukion arvosanoilla voi pyyhkiä takapuolensa, mutta nyt vanhempana kun vuosien haahuilun jälkeen päätin lähteä yliopistoon, tajusin kuinka paljon paremmassa asemassa olisin ollut jos kirjoitukset olisivat menneet paremmin. Kirjoitin M:än paperit, ja pääsin YO:on sisään koepistekiintiössä kun ei yhteispisteet olisi riittäneet.

Itse allekirjoitan täysin sen, että ns. huono-osaisemmilla lapsilla huonompi koulumenestys voi johtua siitä, että kotona ei ymmärretä kuinka tärkeää on opettaa lapsi pienestä asti opiskelemaan (itsekuri, keskittymiskyky ja itselle toimivat opiskelumetodit). Eikä ainakaan omista vanhemmista ollut ikinä apua, jos jokin aine oli hankala (kun eivät osanneet itsekään). Toki peruskoulun selviää tekemättä mitään ja lukiostakin saa ne kolmen L:än paperit (Lukio Lukematta Läpi) suhtellisen minimaalisella vaivalla, mutta siitä korkeampi koukutus vaatii jo työtä. Tästä tulee varmasti itselleni haastavaa, juuri pitäisi tenttiin lukea, mutta istun lueskelemassa vauva-foorumilla. Voi kun olisi äiti tuppiremmin kanssa vahtimassaXD.

Vierailija kirjoitti:

Ei kahdeksan mikään huonokaan numero ole, mutt näin ysiluokkalaisen vanhempana on ollut pakko sanoa lapselle tiukasti, että kasi on numero, joka haittaa lukioon pääsyä. Eli yhtään turha kahdeksikkoa ei pidä lukuaineista ottaa, vaikka opettajat tai kaverit kuinka vakuuttaisivat, että on se kasikin ihan hyvä.

kyllä lukioon pääsee vaikka kaikki olisi kaseja. Kasi on keskiverto. Ei pääse tietenkään Ressuun, Sykkiin, Kulosaaren Yhteiskouluun ts. yli 9 ka:n lukioon. 

Suuri vaikutus koulussa menestymiseen on se, onko lapselle luettu kirjoja ja kannustetaanko häntä lukemaan.

Ja jo jonkun mainitsema keskustelu ja ajattelemaan kannustaminen kotona jo pienestä pitäen. Asioiden ihmettely ja tutkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä tilanne, jossa tavallisen duunariperheen lapselle on luettu ja opetettu paljon asioita ja kouluun on panostettu alusta asti. Todistus vilisee kymppejä ja kiitettäviä. Tosin koulu ei järjestä lapselle riittävän haastavaa puuhaa, ja lapsi tylsistyy... apuopena saa toimia, mutta siinä ne haasteet.

ilmeisesti kyse peruskoulusta, peli ei oo vielä pelattu, lukioon yli 9 ka:n jos resurssit riittää ja sitten yliopistoon. 

Vierailija kirjoitti:

Suuri vaikutus koulussa menestymiseen on se, onko lapselle luettu kirjoja ja kannustetaanko häntä lukemaan.

Ja jo jonkun mainitsema keskustelu ja ajattelemaan kannustaminen kotona jo pienestä pitäen. Asioiden ihmettely ja tutkiminen.

Minun mielestäni lapselle lukemista korostetaan liikaa. Lähipiirin perheen jokaiselle lapselle on luettu, hyllyt täynnä kirjoja, harrastuksiin kannustettu. Jokainen keskeytti lukiovaiheessa murrosiän ongelmien vuoksi. Kaveripiirissä päihteitä, nuorisotyöttömyyttä, sosiaalisia ongelmia. Ei siinä vanhempien koulutustaso auttanut. Riskinhakuinen elämäntapa vei mennessään moneksi vuodeksi. Ja näitä kaveripiirejä on kaupunkilähiöt pullollaan.

Itse olin pienituloisen yksinhuoltajan ainut lapsi, ja koulussa varsinkin matematiikka tuotti paljon vaikeuksia. Äitini teki paljon iltavuoroja, hän kyllä yritti parhaansa mukaan auttaa läksyissä, mutta illalla kymmenen jälkeen molemmat olimme tosi väsyneitä. Välillä olen miettinyt, olisinko pärjännyt paremmin, jos olisi ollut kaksi vanhempaa, jotka auttavat ja kannustavat.