Tunnetko ketään itsensä tappanutta? Osasitko aavistaa?
Mietin vain, kun yksi tuttu tappoi juuri itsensä eikä kellään perheen ulkopuolisella ollut tästä mitään hajua etukäteen. Olemmekohan sokeita vai voiko tämmöinen todella tulla yllätyksenä.
Kommentit (29)
Teidänlaiset ihmiset saa meidät surulliseksi. Avatkaa silmänne, pyydän.
t: psyk. sh
Tavattiin vielä edellisenä iltana ennen kuolemaa ja ihan normaalisti oli bilettämässä, iloisella mielellä kuten aina.
Aamulla mies oli sitten löytänyt hänet kuolleena, ja kaikille tutuille syötettiin juttu että oli kyse tapaturmasta. Viranomaiset toki tiesivät totuuden, ja sellaisiin papereihin sattumalta sitten törmäsin ja sain tietää kaiken. Ystäväni oli sairaassa mielessään ajatellut, että mulla (naimisissa olevalla puolivuotiaan äidillä!) oli suhde hänen mieheensä.
MITÄÄN vihiä hän ei ollut epäilyistään minulle antanut, mutta jäähyväiskirje miehelle paljasti syyn. Syyn jättää kiva mies ja kaksi pientä lasta :`(
Olen pikkuhiljaa päässyt yli siitä ajatuksesta että se olisi jotenkin ollut minun vikani. Että jokin käytöksessäni olisi viitannut siihen että olisin ollut rakastunut/ihastunut hänen mieheensä. En tiedä onko mies sitten salaa ollut ihastunut minuun, ainakaan en ole huomannut. Enkä halua kertoa hänelle että tiedän nyt totuuden. Täytyy vaan todeta, että enpä TODELLAKAAN tuntenut ystävääni sitten lopulta :(
toivoisi tälläistä kohtaloa. Se, että oma lapsi päätyy itsemurhaan...en voi edes kuvitella tuskan määrää kun äidinkin menetys oli viedä minut mennessään.
Toisen kanssa kävin vielä samana päivänä päässäni keskustelua siitä miksi itsemurha ei kannata. Olis vissiin pitänyt sekin keskustelu käydä ihan livenä...
kyllä on silmät ihan auki.... jos on lähipiirissä tälläinen uhkailia vuodesta toiseen, tempusta toiseen ja hoidosta toiseen.... niin kyllä tulee tosiaa mitta täyteen... mikä oikeus jollain on piinata toisia vuosikausia. Jos on toivoton tapaus niin on
yksi oli alkoholisti, lapset huostaanotettuja, viimeisimmän halusi luovuttaa itse. Keräsi lähimmät ihmiset viettämään iltaa kanssaan mökille ja aamulla löytyi kuolleena. Yliannostus. Puhui vuosikausia aikeestaan, monta yritystäkin oli. Tällä kertaa onnistui.
Toinen oli vakavasti sairas, ja puhui myös vuosikaudet aikeistaan. Kun oli lopulta niin huonossa kunnossa ettei pärjännyt enää yksin (puolisokin lähti toisen matkaan), kun avioero oli selvä. Vaimolla ei oikeutta enää perintöön, toteutti uhkauksensa.
Kolmas sukulainen, jota en tuntenut juurikaan. Hirtti itsensä, oli sanonut lähtiessään mitä aikoo.
Hyvä ystäväni teki itsemurhan ja kyllä tuli todella suurena yllätyksenä. Sillä hetkellä hänellä oli elämässä kaikki erityisen hyvin. Joskus hänelläkin oli vaikeita aikoja jolloin hänelle usein sanoin ettei vaan tekis itelleen mitään (ei tosin siitä koskaan silloinkaan edes puhunut tms.) ja hän olikin tosi kovasti itsemurhaa vastaan. Mutta ne ajat olivat jo kaukana historiassa....
Mutta kun kuulin hänen kuolemastaan, jotenkin vain tiesin heti että kuinka hän on kuollut. Nyt jälkeen päin sitä tietysti miettii että mikä oli pielessä ja ehkä vähän jo ymmärtääkin miksi näin kävi....
A-L Härkönen kirjoittaa kirjassaan Loppuunkäsitelty keskustelustaa psykiatrin kanssa:
" - Mutta kun se vaikutti vielä pari viikkoa sitten niin levolliselta, se näytti siltä että se on delviytymässä.
- Itsemurhapäätöksen tehnyt ihminen yleensä seestyy loppua kohti. Hän saa rauhan."
Olen ihan samaa mieltä. Itsemurhan tekevä ihminen yleensä ennen kuolemaansa vakuuttaa läheisensä sanoin ja teoin onnellisuudellaan ja sillä kuinka hyvin kaikki onelämässä. Hän haluaa nähdä viimeisinä päivinään läheisensä onnellisina, ei hänestä huolissaan. Se on käsittämätöntä kuinka hyvin ja taitavasti se heiltä onnistuu vaikka mielessä jo tehty päätös kuolemasta. Ystävänikin toimi juuri näin. Ja ellei teko olisi ollut niin selvästi itsemurha, varmasti en uskoisi kuolemaan oman käden kautta vaan epäilisin onnettomuutta, muiden osallisuutta asiaan tms. Niin onnellinen ja ihana hän oli=)
Voi että on ikävä =`(
...eikä hänen henkinen sairautensa jää keneltäkään huomaamatta. On selvästi epätasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, erittäin hankala ihminen. Nyt syöpäsairas eikä paljoa elinaikaa.
Ei sitä osannut ennalta arvata, mutta jälkeenpäin tajusi merkkejä, joista olisi voinut päätellä, että kyseinen ihminen oli masentunut.