Rauhallisen taaperon villit kaverit

Eiköhän lapsesi ole ihan itsekin keksinyt alkaa uhmata tuolla tavoin. Oma rauhallinen lapseni ei ole purrut, lyönyt, töninyt, tai tehnyt mitään muutakaan sellaista, jota pidetään epäsuotavana käytöksenä, vaikka hänellä sellaisia kavereita on ollutkin.

mista. En tiedä, samoja mietin, mitä pitäisi tehdä, vähentääkö villien kaverien näkemistä vai miten... Toisaalta kait lapsenikin pakko oppia pitämään puoliaan yms, kun joskus hoitoonkin menee...

no kyllä sitä matkimalla lapsi kuitenkin enimmäkseen oppii.. ei tästä mihinkään pääse.



itse olen vähentänyt lapsen kieltämistä ja rajoissa pitämistä, kun olen huomannut etteivät muutkaan äidit sitä tee. Osin tämä on järkevää eli ehkä olen pitänyt lasta liikaa " kurissa ja nuhteessa" . Lisäksi olen huomannut, että on älykkäälle ja rauhalliselle lapselleni haitallista jos hän ei opi pitämään puoliaan samoilla keinoilla kun muutkin lapset. Lapseni olisi tavallaan aina kärsivä osapuoli villien ja mahdottomien lasten kanssa, jotka eivät kuuntele eivätkä ymmärrä puhetta.



Pidän siis terveenä, että lapseni myös uhmaa ja on villimpi välillä. Toki aikuista pitää silti kunnioittaa, mutta toisten lasten kanssa on myös opittava pärjäämään.

vuoden parin päästä se on SINUN muksusi joka opettaa nuo tavat seuraaaville pienokaisille. Niin se menee....

Se että joku lapsi on villi, ei tarkoita sitä että on myös ilkeä. Tosi moni lapsi kokeilee noita puremis ja lyömisjuttuja, ei niitä mistään opita. Aikuisen tehtävä noissa tilanteissa on kertoa, että se on väärin ja lopettaa tommoinen epäsuotuisa käytös.

Älä anna lapsesi käyttäytyä noin huonosti.

Oma lapseni on hyvin vilkas, siis paljon keskivertoa vilkkaampi, mutta ei ole koskaan purrut ketään. Lyömistä ja tönimistä kyllä on kokeiltu mutta ne saatu karsittua pois nopeasti. Lapsellani on hyvin paljon kavereita ja hän on suosittu toisten lasten seurassa.



Mielestäni sinun on oltava paljon tekemisissä muiden lasten kanssa, jotta lapsesi oppii käyttäytymään heidän seurassaan.

Jos joku lapsi on jatkuvasti ilkeä ja vanhemmat ei saa kuriin tai ovat laiskoja kasvatusasioissa, heidän seuraansa välttäisin.



Lapsesi on varmaan arka ja siksi yrittää puolustautua väkivallalla. Yritä opettaa hänelle muunlaisia " puolustautumiskeinoja" .

Älkää päästäkö valloille tuommoista ajattelua

jos heidän vanhempansa ovat niitä, jotka eivät katso asiakseen katsoa lapsensa perään. Omat villikkoni ovat varmaan olleet ikäviä hiljaisemmille kavereille, mutta itse pidin tärkeänä opettaa omiani ottamaan toiset huomioon. Yleensä se riitti vaikkei ihan jokaikistä muksaisua pystynytkään välttämään.

jatka noin, hyvä tulee.

lapset oppivat toisiltaan noita juttuja ja onhan se toisaalta ihan normaalia lasten käyttäytymistäkin.... ei kannata eristää lasta hissukoiden joukkoon kuitenkaan eikä pitää pumpulissa! sinunkin rauhallinen lapsesi varmasti oppii metkut ja opettaa niitä sitten muillekin taas! niin se vaan menee!

Ihan sama tekeekö oma vai naapurin lapsi. Minulta ei ainakaan ole tuttavat kaikonneet sanomisieni takia.

Jos kieltävät antaisin lasten leikkiä ja karsisin omalta lapseltani huonon käytöksen alkeet pois. Jos taas eivät kiellä keskustelisin asiasta näiden lasten vanhempien kanssa. En tosin koskaan ole tavannut äitiä joka olisi antanut lapsensa vapaasti purra jotakuta toista, joten mielestäni aloitus kuulostaa oudolta.

Olen myös sitä mieltä että jonkin verran omaa tahtoa pitää olla, puolustaa pitää oppia tässä maailmassa jne. Mutta onko sitten niin että minä olen liian ankara koska puutun esim. siihen jos kaveri tönäisee, puree tms?? Vaadin anteeksipyynnön ja yritän opettaa toisenlaisen tavan olla, esim. kehun kun poika silittää siskoaan nätisti jne.



Uskon kuitenkin että rauhallisella pojalla on varmasti ihan yhtä lailla puolustautumiskeinoja, eikä fyysinen uhmailu ole ainoa. Sitä vain mietin että jos poika olisi päiväkodissa, millaiseksi hän muuttuisikaan...



t. ap

Mulla on vilkas poika 1,5- vuotias. Pikkuveli on 6 kk ja selkeesti huomaa siitäkin ettei jää kyhnöttäjäksi.



Miksei lapsia sitten kielletä tönimästä ja rohkasta tekeen hyviä asioita?



Ei lapsia kannata jättää tapaamatta toisiaan tai jäädä odottamaan itse -niitä pitää kasvattaa. Musta on vaan hyvä että muutkin äidit huomatessaan että lapseni tekee jotain kiellettyä siitä menee lapselle huomauttamaan, vastaavasti minä voin mennä kieltämään naapurin Mattia riehumasta jos hänen äitinsä ei näe.



Omia tapojaan nyt ei kannata mennä opettaan, mutta selkeesti töniä ei saa! Sen voi kieltää kuka tahansa aikuinen. On se kuitenkin lapsen opittava oleen sosiaalinen toisia kohtaan. Vilkkaus ei riipu siitä miten osaa huolehtia toisista. Mun esikoinen on kova koheltaan mutta osaa varoa silti. Saattaa juosta ympäri huonetta ja pysähtyy äkkiä antaan jollekin halin.



Meillä lapsi oppi pureen vuoden ikäsenä harmistuessaan: halusi jotain niin paljon eikä osannut sanoa.

Se on kaukana siitä että purraan ihan tosissaan, jos äitipiirissä lapset oikeesti satuttaa toisiaan niin puutu siihen; tosin koska sulla on hiljanen lapsi niin sulla saattaa olla sensorit ihan toisella asteella kuin menevien lapsien äideillä? Siis eli mahdatko ylireagoida?



Lapsen kasvatus on kasvattamista ja se on tota että joskus purraan kun innostutaan. Se ei ole kasvattamista että vältetään tilanteita joissa lapsi kohtaa ikäviä asioita. Pitäähän purijan oppia ettei saa purra. Jos äiti ei kiellä lastaan puremasta niin sinä kiellät! Kaikki ei välitä ja ajatellaan että kyllä se lopettaa " joskus" .

valitettavasti se on meidän luonnossamme... sitä paitsi poikasi käy huonosti jos jää ylirauhallisena villien lasten keskelle tai silmätikuksi... tuskin sinäkään kokoajan voit olla lapsesi perään katsomassa. toki puremiset ja lyömiset ovat eri juttuja, ne pitää tietenkin karsia... muuten anna poikien hieman kähinöidä, se on ihan normaalia ja tulee eteen jossain vaiheessa kuitenkin!

mites sitten käy kun kotona pumpulissa kasvatettu poikasi menee eskariin vilien lasten keskelle!?

Se vaan on niin ap, että noin pienet lapset alkaa pikkuhiljaa harjoitella sosiaalisia taitoja ja en ole vielä törmännyt yhteenkään pikkulapseen, joka ei tönäise tai ota toiselta lelua. Se on kuule sosiaalisten taitojen harjoittelua.

ratkaisemaan.

Puolitoistavuotias alkaa olla uhmaiässä - toki tapauksesta riippuen - jo itsekin. Välttämättä ns. huonot tavat eivät ole muilta opittuja, sillä ne eivät kuitenkaan kaikille jää mallistakaan.



Tee niinkuin hyvällä tuntuu. Tuskin se tällaisten kavereiden välttely mitään auttaa. Toivoisin kyllä itsekin, että näiden lasten äidit lempeästi ohjaisivat pilttinsä pois moisista tekosista. Jos eivät puutu, en itse jaksaisi katsella. Alle kasivuotiaan ohjaamisessa toisto ja skarppina olo on tärkeintä, pitää jaksaa aina yhden kerran enemmän kuin lapsi jaksaa...



Tiesithän, ettei alle kakaivuotias osaa purra/lyödä siten, että osasisi ajatella sen sattuvan? Tietää kyllä ohjattuna, ettei niin saa tehdä, mutta ei osaa ilkeillä ajatellen jatkoseuraamuksia.

Minulla on erittäin eloisat kaksospojat. Lapset olivat pienenä perhekerhossa, puistossa villejä, saattoivat ottaa lelun kädestä, jopa huitaista lapiolla. Silloin ei vielä ollut sanoja käytössä. Välillä perhekerhon jälkeen olin melkein itku silmässä, kun koko aika meni lasten ohjaamiseen, ei saa ottaa kädestä, yms.



Nyt siitä kaikesta on monta vuotta. Lapsemme ovat hyvin käyttäytyviä ja osaavat olla rauhallisia halutessaan!! Olen erittäin ylpeä pojistani.

Silloin kun olisin ymmärtänyt enemmän, että kaikki se lelujen kädestä vieminen, töniminen menee kyllä ohi ja lapsista voi tulla toiset huomioon ottavia, olisin säästynyt monelta ikävältä. Sitkeys näköjään tuottanut hedelmää ainakin meidän kohdalla.

Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin niin tekee.

kun silmä vähän välttää ja pääsevät hakkaamaan pienempiään. Kuten joku jo sanoi: Eloisat ja itsevarmat lapset ovat harvoin väkivaltaisia!