Kuinka te selviytyisitte / luovisitte tässä tilanteessa, johon joudun tulevana viikonloppuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäytyisin ihan normaalisti ja mikäli joku käyttäytyisi minua kohtaan huonosti, antaisin "ystävällisesti " takaisin. Tsemppiä! Pahinta on jos näytät muille sen että ovat onnistuneet satuttamaan sinua.

Mietin, että jos vastaisiin vittuiluun näin:

"On niin monia tapoja näyttää oma tyhmyytensä, sinä valitsit tällä kertaa tämän tavan." 

Ja kääntäisin selkäni.

Selkä suorana ja hymyillen. Ja jos joku sanoo rumasti, leikin että en kuullut ja sanon " anteeksi, voisitko toistaa" jolloin tollon pasmat menevät sekaisin.

Miksi sä sinne menet itseäsi piinaamaan, aikuinen ihminen!

Millainen tilaisuus, äitisi hautajaiset kuten joku epäili? Jos siitä on kyse, niin suosittelen vain vaikenemaan, ja jos joku yrittää puheisiin niin käännät vain selkäsi ja lähdet tilanteesta. Jos kyseessä on joku muu tilanne, voit edellämainitun lisäksi myös harrastaa harkittua vittuilua.

Menisin ja näyttäisin kuinka hyvin minulla menee ja kuinka onnellinen olen. Asettaisin itseni heidän yläpuolelleen ja kohtelisin heitä erittäin siirappisen ystävällisesti. Jos jotain puhetta menneistä tulisi, kommentoisin niitä lähinnä moukkien käytöstapoina, huonoitsetuntoisten ihmisten toimintana tai muutoin, jolla voisin osoittaa, että he tekivät pahoja virheitä, ovat wt-sakkia, huonompia yms, mutta koska olen parempi, olen antanut ne anteeksi (niistä huolimatta olen onnellinen, jättänyt ne asiat taakse tms).

Onko kyseessä perunkirjoitus? Ei sinnekään ole pakko henk. koht. mennä: voit kirjoittaa valtakirjan esim. miehellesi ja hän sitten menee tai kuka vaan, johon luotat. Tai palkkaat lakimiehen itseäsi edustamaan. Mihinkään kissanristiäisiin ei todellakaan kannata vaivautua ja hautajaiset kuuluvat myös näihin. Voit myös osallistua pelkkään siunaustilaisuuteen.

Mä kyllä kysyisin äidiltäni tuossa tilanteessa suoraan, että miten hän kehtasi antaa miehensä ja tämän sukulaisten kohdella lasta niin ja muistuttaisin kaikista tapahtumista. Sen jälkeen katkaisisin välit vähintäänkin näihin kusipäihin ja vastauksesta riippuen mahdollisesti myös äitiini.

Jos kuitenkin menisin ks. tapahtumaan, esiintyisin ylpeästi, koska tietäisin olevani parempi ihminen kuin kaikki nuo "aikuiset" jotka eivät ymmärrä hävetä aikaisempaa itsekästä, keskenkasvuista ja pahansuopaa käytöstään. Jos joku tulisi aukomaan päätään, sanoisin suoraan rauhallisena pysyen, että minä en ole meistä kahdesta se, joka on kohdellut viatonta lasta kuin toisen luokan kansalaista enkä se, jonka pitäisi itseään peiliin katsoa.

Olit aika pikkuvanha sylivauvaksi, jos pienestä pitäen ymmärsit loukkaantua tuntemattomien tekemättömyyksistä. Miksi ihmeessä et tukeutunut biologisen isäsi sukuun ja ollut enemmän heidän rakastavassa hoivassaan? Siellä sinä olit se tärkein ja rakkain, kaikkien kultanen.

Tosi haavoittava tilanne ja tuntuu että valta on ikäänkuin heillä yhä määritellä sinua. Eikä muuten ole! Annetaan sivutulta täältä sinulle että olet suojassa henkisesti tuollaisilta ihmisiltä, huh! Mene vaan pystypäin he eivät omaa mitään valtaa enää sinuun.

Nyt, kun olet aikuinen sinulla on mahdollisuus puolustaa lasta sisälläsi.

Mene ja anna takaisin jokaiselle joka vähänkin vihjaa. Sen jälkeen sinun on helpompi olla.

Valmistaudu. Tiedät varmasti pahimmat tyypit. Kaiva esiin tapahtuma ja kysele, että miten saatoit toimia noin. Ja miksi. Mitä sinä olit hänen mielestään tehnyt ansaitaksesi moisen kohtelun ja oliko hänen käytöksesnsä lasta kohtaa oikein?

Esim. Tuo lyömistapaus. Kysy muorilta kumpi on hänen mielestään väärin lyödä lasta vai pitää hämähäkki lelua mukana? Kumpi on rikos? Ja tekikö hän mielestään oikein ja eikö yhtään hävetä, kun koko suku tietää millanen sika hän on.