Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni (9-luokalla) on huolissaan kun pitäisi jo alkaa tehdä uravalintoja tulevaisuuden suhteen. Ei tiedä mitä haluaisi tehdä "isona"
Mikä avuksi, meillä on ihan terävä likka, tosin hyvin ujo ja herkkä, varmaan lukioon ns. ostamaan lisää aikaa ja kerryrrämään yleissivistystä? Mitä vaihtoehtoja tulee mieleen?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Itse taas koin olevani ulkopuolinen yliopistossa kun tulin maaseudulta ja vanhemmilla alla vain kansakoulu. Tosin opiskelin Hollannissa ja siellä nämä erot olivat vieläkin isompia kuin Suomessa, kanssaopiskelijat olivat selvästi jollain tavalla sivistyeempiä kuin minä, joka olin enemmän käytännöllisempi. No, tutkinto jäi kesken, kandin jälkeen muutama kurssi meni vielä, mutta työllistyin opiskelemalleni alalle Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.
ap
Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.
Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.
Koska lukiolaisethan viettävät vapaa-aikansa kierrellen taidenäyttelyitä ja suunnitellen toteutusta maailmanrauhaan. Kyllä ne lukiossakin ihan tavallisia teinejä ovat. Ja huojentaakseni äidin pelkoa, kaikki tuntemani lukion käyneet syövät edelleen perunaa, sen sijaan muutama kanssani amiksen käynyt on vegaani
Lukio antaa lisäaikaa miettiä uravalintaa, jos vaan on sen verran lukupäätä että saa lukiosta edes kohtuulliset paperit. Mun poika on 9. luokalla, mutta hänellä on selkeät tulevaisuuden haaveet. On ollut jo pari vuotta. Poika sanoo, että hänestä tulee lentäjä, lääkäri tai DI (ja tuo em., järjestys on ensisijaisuusjärjestys).
Tulevaisuudessa amiksesta helpompi hyvällä todistuksella päästä yliopistoon kuin lukiosta, jos siis päätä riittää. Amikseen vaan ja vapaa-ajalla vähän harrastuneisuutta lukemisen suhteen. Lukiosta pitää olla tulevaisuudessa L-rivi, mitkään rupuiset eximiat ja magnat ei riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.
ap
Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.
Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.
No, minun molemmat vanhemmat oli maistereita: emme todellakaan käyneet missään taidenäyttelyissä tai oopperassa, söin useimmiten iltaruokana eineksiä telkkaria yksin katsoen, isä oli joka viikonloppu kännissä ja oksenteli/rikkoi paikkoja. Mitähän muureja oikein rakentelet, emme elä 50- luvulla eikä ylioppiluus tai maisterius ole mikään meriitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi nyt v#ttu, jos tuon ikäisenä täytyisi tietää mitä haluaa ehdottomasti tehdä loppuelämänsä ajan. Siinä voi tulla MONTA muuttujaa matkan varrella, mm. ihan fyysiset ominaisuudet voivat estää montakin alavalintaa. Enkä tarkoita vartalon muotoja vaan aivan muita seikkoja. Kokemusta on. Sitä paitsi omat haaveenikin ovat muuttuneet vuosien saatossa sata kertaa. Nyt taidan vihdoin tietää mikä minusta tulee VARMASTI. Ja ikää on yli 20 vuotta.
Näin hallutus on kaavaillut että yliopistojen pääsykokeet poistetaan ja sisään haetaan pelkillä lukion papereilla, eli periaattiissa kurssivalinnat jo lukion ekalla määrittävät sitä, mitä aikoo kirjoittaa jne. Jep, lyhytnäköistä ja typerää, mutta näillä mennään.
Ja sitten niitä kirjoituksia voi käydä uusimassa aikuisena eli sen sijaan, että lukee pääsykokeisiin, niin lukee kirjoituksiin ja samalla paperilla voi hakea kaikkiin yliopistoihin hyvin erilaisiin ohjelmiin eikä tarvitse kantaa huolta vaikkapa siitä, että pääsykokeet on laitettu samalle päivälle, pitäisi opiskella hyvin erilaisia pääsykoemateriaaleja samoihin ohjelmiin eri yliopistoissa tai sitten sairastuminen ei ole yhtä suuri este, koska YO-kokeita voi tehdä aina puolivuosittain.
Miksi tämä onnistuu kaikkialla muualla maailmassa juuri näin, muttei Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.
ap
Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.
Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.
No, minun molemmat vanhemmat oli maistereita: emme todellakaan käyneet missään taidenäyttelyissä tai oopperassa, söin useimmiten iltaruokana eineksiä telkkaria yksin katsoen, isä oli joka viikonloppu kännissä ja oksenteli/rikkoi paikkoja. Mitähän muureja oikein rakentelet, emme elä 50- luvulla eikä ylioppiluus tai maisterius ole mikään meriitti.
Varmasti vahvasti epäilet, että ap on Porvoosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa amiksesta helpompi hyvällä todistuksella päästä yliopistoon kuin lukiosta, jos siis päätä riittää. Amikseen vaan ja vapaa-ajalla vähän harrastuneisuutta lukemisen suhteen. Lukiosta pitää olla tulevaisuudessa L-rivi, mitkään rupuiset eximiat ja magnat ei riitä mihinkään.
Siis mistä nämä oikein tulee? Miten maailmassa olisi mahdollista että amiksesta olisi helpompi päästä yliopistoon kuin lukiosta? Lukio kun on yleissivistävä jatko-opintoihin valmistava oppilaitos ja amis ammattiin valmistava!
Amis ei ole tarkoitettu jatko-opiskeluihin suuntaaville vaan työelämään suuntaaville ja tulevaisuudessa se menee yhä enemmän siihen suuntaan, nythän työelämäharjoittelua on jo lisätty tuntuvasti.
En ymmärrä miten joku kaupassa tuotteiden hyllyttäminen tai vastaava auttaa valmistautumaan yliopisto-opintoihin? No, ehkä lisää motivaatiota opiskella kun palkattomasti raataa harjoitteluissa.
Oisinpa mä käynyt lukion, kun en ysiluokalla tiennyt mitä haluan. En vieläkään 25-vuotiaana tiedä. Mutta lukiosta olisi hyötyä, koska yliopisto kiinnostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika on menossa lukioon, ei tiedä tarkkaan mitä sen jälkeen. Aloittaa ainakin pitkällä matkalla ja fysiikalla. Luulen että valitsee teknisen alan. Lukio on hyvä yleissivistävä ja ainakin siellä oppii kirjoittamaan. Mutta kovin huonoilla peruskoulun papereilla sinne ei kannata mennä. Toinen vaihtoehto on miettiä kymppiluokalla uraa. Mutta sinne taas ei varmaan kannata mennä hyvillä papereilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Jollei viimein tässä kohtaa tunnistanut ketjua porvoolaiseksi, niin hahhah! Samanlaista saastaa on syötetty täällä vuosikymmeniä. Ei tällasia möllejä ole Suomessa.
Suomi on erilainen täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Voisit myös itse avartaa maailmaasi.
ap
Meinaatko että Kehä III:n ulkopuolella ei ole sivistystä. Mitäs ne lukiot ja, opistot ja yliopistot siellä sitten tekevät Rovaniemeä myöten. Oletko olevinasi muka niin fiksu että yrität saada provosoitua meidät. Säälin tytärtäsi.
Vierailija kirjoitti:
Oisinpa mä käynyt lukion, kun en ysiluokalla tiennyt mitä haluan. En vieläkään 25-vuotiaana tiedä. Mutta lukiosta olisi hyötyä, koska yliopisto kiinnostaa..
Olet nuori menemään aikuislukioon ja toteuttamaan unelmasi. Go on. Sitäpaitsi voit pyrkiä AMK:uun ja sitten yliopistoon. Toki joudut suorittamaan joitakin tenttejä mitkä ovat pakollisia lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa amiksesta helpompi hyvällä todistuksella päästä yliopistoon kuin lukiosta, jos siis päätä riittää. Amikseen vaan ja vapaa-ajalla vähän harrastuneisuutta lukemisen suhteen. Lukiosta pitää olla tulevaisuudessa L-rivi, mitkään rupuiset eximiat ja magnat ei riitä mihinkään.
Näin puhuu amiskaveri joka ei haluaisi että muutkaan menee lukioon.
Lukio on hyvä valinta, mikäli sinne oikeasti itse haluaa. Minä valitsin lukion ja jätin kesken kahden vuoden jälkeen (Toista vuotta ei tosin voi enää opiskeluksi sanoa), koska ei se alunperinkään ollut minua varten. Pakko oli kuitenkin valita lukion tai ammattikoulun väliltä ja koska en todellakaan tiennyt mitä haluaisin ammatikseni tehdä, niin ammattikoulu tippui pois siinä vaiheessa. Lukioon meni myös suurin osa yläasteen kavereista, joten "no kai minäkin sitten".
Edelleenkään en 24- vuotiaana tiedä, että mitä haluaisin tehdä. Joskus tuntuu, että antaisin mitä tahansa jos minulla olisi ollut päivänselvä suunnitelma tulevaisuuden varalle jo peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Lukio on hyvä valinta, mikäli sinne oikeasti itse haluaa. Minä valitsin lukion ja jätin kesken kahden vuoden jälkeen (Toista vuotta ei tosin voi enää opiskeluksi sanoa), koska ei se alunperinkään ollut minua varten. Pakko oli kuitenkin valita lukion tai ammattikoulun väliltä ja koska en todellakaan tiennyt mitä haluaisin ammatikseni tehdä, niin ammattikoulu tippui pois siinä vaiheessa. Lukioon meni myös suurin osa yläasteen kavereista, joten "no kai minäkin sitten".
Edelleenkään en 24- vuotiaana tiedä, että mitä haluaisin tehdä. Joskus tuntuu, että antaisin mitä tahansa jos minulla olisi ollut päivänselvä suunnitelma tulevaisuuden varalle jo peruskoulussa.
Luuseri!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Oliskohan sunkin aika tulla sieltä jurakaudelta tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.
ap
Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.
Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.
No, minun molemmat vanhemmat oli maistereita: emme todellakaan käyneet missään taidenäyttelyissä tai oopperassa, söin useimmiten iltaruokana eineksiä telkkaria yksin katsoen, isä oli joka viikonloppu kännissä ja oksenteli/rikkoi paikkoja. Mitähän muureja oikein rakentelet, emme elä 50- luvulla eikä ylioppiluus tai maisterius ole mikään meriitti.
No joo, voi olla aivan totta, kyse on ennemminkin varmaan siitä kun itse en tunne näitä yliopiston käyneitä niin on varmaan muodustunut pään sisällä kuva heistä tietynlaisina. Ehkä me ollaan samaa porukkaa lopulta kaikki?
ap
Perunajauho kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)
Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(
No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.
No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"
ap
Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.
Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.
ap
Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.
Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.
Koska lukiolaisethan viettävät vapaa-aikansa kierrellen taidenäyttelyitä ja suunnitellen toteutusta maailmanrauhaan. Kyllä ne lukiossakin ihan tavallisia teinejä ovat. Ja huojentaakseni äidin pelkoa, kaikki tuntemani lukion käyneet syövät edelleen perunaa, sen sijaan muutama kanssani amiksen käynyt on vegaani
Ajattelin nyt vähän pidemmälle, eli lukiosta yliopistoon ja sieltä johonkin akateemiseen ammattiin. Tämä on meille vierasta, mutta olisihan se hienoa jos tyttö pääsisi tähän ympäristöön kun uskon että kyvyt riittävät. Toki kun on se "ensimmäinen" (suvussa ei akateemisia) niin voi olla raskasta? On vähän vieraalla maalla...
ap
Älä kuuntele näitä. Olisi täysin typerää tuhlata elämässä vuotta kun voi mennä suoraan lukioon. Kannusta lastasi lukemaan niin pitkälle kuin päätä riittää. Eipä ole seuraavassa polvessa enää kysymystäkään etteikö korkeakouluun.