Tyttäreni (9-luokalla) on huolissaan kun pitäisi jo alkaa tehdä uravalintoja tulevaisuuden suhteen. Ei tiedä mitä haluaisi tehdä "isona"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi nyt v#ttu, jos tuon ikäisenä täytyisi tietää mitä haluaa ehdottomasti tehdä loppuelämänsä ajan. Siinä voi tulla MONTA muuttujaa matkan varrella, mm. ihan fyysiset ominaisuudet voivat estää montakin alavalintaa. Enkä tarkoita vartalon muotoja vaan aivan muita seikkoja. Kokemusta on. Sitä paitsi omat haaveenikin ovat muuttuneet vuosien saatossa sata kertaa. Nyt taidan vihdoin tietää mikä minusta tulee VARMASTI. Ja ikää on yli 20 vuotta.

Näin hallutus on kaavaillut että yliopistojen pääsykokeet poistetaan ja sisään haetaan pelkillä lukion papereilla, eli periaattiissa kurssivalinnat jo lukion ekalla määrittävät sitä, mitä aikoo kirjoittaa jne. Jep, lyhytnäköistä ja typerää, mutta näillä mennään.

Ja sitten niitä kirjoituksia voi käydä uusimassa aikuisena eli sen sijaan, että lukee pääsykokeisiin, niin lukee kirjoituksiin ja samalla paperilla voi hakea kaikkiin yliopistoihin hyvin erilaisiin ohjelmiin eikä tarvitse kantaa huolta vaikkapa siitä, että pääsykokeet on laitettu samalle päivälle, pitäisi opiskella hyvin erilaisia pääsykoemateriaaleja samoihin ohjelmiin eri yliopistoissa tai sitten sairastuminen ei ole yhtä suuri este, koska YO-kokeita voi tehdä aina puolivuosittain.

Miksi tämä onnistuu kaikkialla muualla maailmassa juuri näin, muttei Suomessa?

YO-kokeet voi uusia vain yhden kerran.

Lukioon ehdottomasti. Sen voi jättää kesken, jos siellä ollessa uravalinta selkiytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)

Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(

No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.

No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"

ap

Jollei viimein tässä kohtaa tunnistanut ketjua porvoolaiseksi, niin hahhah! Samanlaista saastaa on syötetty täällä vuosikymmeniä. Ei tällasia möllejä ole Suomessa.

Suomi on erilainen täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Voisit myös itse avartaa maailmaasi.

ap

  Meinaatko että Kehä III:n ulkopuolella ei ole sivistystä.  Mitäs ne lukiot ja, opistot ja yliopistot siellä sitten tekevät Rovaniemeä myöten.  Oletko olevinasi muka niin fiksu että yrität saada provosoitua meidät.  Säälin tytärtäsi.

Meinaan, että on täysin mahdollista elää niin, ettei omassa tuttavapiirissä ole korkeasti koulutettuja kun asuu pienessä kaupungissa. Näin vaan on käynyt. Ne vanhat ystävät lähtivät aikoinaan opiskelemaan ja jäivät sinne isoon kaupunkiin kauan sitten. Puhun nyt itsestäni, en yleisesti kaikista.

ap

Tässä nyt taas, miljoonannen kerran, näkee sen, miten onnettoman puutteellinen oppilaan ohjaus Suomessa oikein on.  Yhdeksäsluokkalaisella ei ole mitään käsitystä omista taipumuksistaan ja vahvuuksistaan! 

Perunajauho kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)

Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(

No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.

No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"

ap

Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.

Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.

ap

Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.

Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.

Koska lukiolaisethan viettävät vapaa-aikansa kierrellen taidenäyttelyitä ja suunnitellen toteutusta maailmanrauhaan. Kyllä ne lukiossakin ihan tavallisia teinejä ovat. Ja huojentaakseni äidin pelkoa, kaikki tuntemani lukion käyneet syövät edelleen perunaa, sen sijaan muutama kanssani amiksen käynyt on vegaani

Jestas.. mistä päin Suomea ap oikein mahtaa olla, kun on noin kovat luokka-asenteet?? Itse olen Etelä-Suomesta kotoisin eräästä pikkujunttilasta ja etelässä asun edelleen eräässä keskisuuressa kaupungissa. Ikääkin on jo 45 v, mutta en ole noin rajoittavaa luokkayhteiskuntaa joutunut kokemaan. Omat vanhempani olivat kansakoulu- ja oppikoulutasoa, mutta ei se estänyt minua ja siskoani menemään lukioon (ei edes muuta vaihtoehtoa mietitty). Lukion jälkeen me molemmat hankimme vielä korkeakoulututkinnot. Ja koskaan en opiskellessa tuntenut itseäni "ulkopuoliseksi", koska opiskelukaverinikin olivat taustoiltaan hyvin erilaisia. Miehenikin on diplomi-insinööri (hän opiskeli aikuisena työn ohella amispohjalta), vietämme ihan tavallista elämää ja syömme tavallista ruokaa (tosin paljon kasviksia, kun itse olen aikamoinen terveysintoilija). Itselleni tuommoiset luokkayhteiskunta-ajatukset ovat todella vieraita, en ole joutunut törmäämään moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)

Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(

No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.

No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"

ap

Jollei viimein tässä kohtaa tunnistanut ketjua porvoolaiseksi, niin hahhah! Samanlaista saastaa on syötetty täällä vuosikymmeniä. Ei tällasia möllejä ole Suomessa.

Suomi on erilainen täällä kehä kolmosen ulkopuolella. Voisit myös itse avartaa maailmaasi.

ap

  Meinaatko että Kehä III:n ulkopuolella ei ole sivistystä.  Mitäs ne lukiot ja, opistot ja yliopistot siellä sitten tekevät Rovaniemeä myöten.  Oletko olevinasi muka niin fiksu että yrität saada provosoitua meidät.  Säälin tytärtäsi.

Meinaan, että on täysin mahdollista elää niin, ettei omassa tuttavapiirissä ole korkeasti koulutettuja kun asuu pienessä kaupungissa. Näin vaan on käynyt. Ne vanhat ystävät lähtivät aikoinaan opiskelemaan ja jäivät sinne isoon kaupunkiin kauan sitten. Puhun nyt itsestäni, en yleisesti kaikista.

ap

Miksi tämä porvoolaisketju on vielä elossa?

Itse olin aivan paniikissa keväisin ammatinvalinnan takia, nyt lähes 50v eikä vieläkään tietoa mikä minusta tulee isona vaikka ammatteja opiskeltu on. Nuorena halusin luovia aloja mutta järki voitti ja menin opiskelemaan järkevän ammatin. Olisi pitänyt uskaltaa seurata haaveita niin ei nyt tarttis katua. Lukio on tietenkin hyvä paikka miettiä mutta myös joku taidekoulu, emäntäkoulu (en tiedä millä nimellä nykyään), lyhyitä vaihtoehtoja löytyy jotka antaa miettimisaikaa.

Sano tytölle ettei stressaa, kun tekee sitä mistä tykkää löytää parhaiten oman tien!

Meillä päin jos ei tuon ikäisenä tiennyt mitä tekee isona lähdettiin merille (60-luku). Siinä vierähti 5 vuotta ja sitten apumieheksi putkifirmaan ja nyt putkimiehenä eläkkeellä jo muutama vuosi. Kyllä se elämä vie eteenpäin vaikka ei ole suunitelmat ihan valmiina aina. tytöllä varmasti hyvä tulevaisuus kun on ahkera

Vierailija kirjoitti:

Perunajauho kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lukio ole hyvä suunta. Ajan ostamisen lisäksi ovia aukeaa laajemmalle. :)

Näin varmasti. Tosin itselle ja miehelle tuo on vieras maailma kun olen itse siivooja ja mies ajaa taksia, niin en tiedä osaammeko auttaa tytärtä noissa asioissa sitten :(

No en minä ainakaan lukiota käydessäni vanhemmilta tarvinnut mitään apua, apua saa kyllä esim. koululta, kavereilta ja netistä.

No juu, onhan se näinkin. Tosin meillä ei edes lähipiirissä ketään "koulutettua" että on se kyllä vieras maailma ja varmaan tytärkin on siellä vähän "yksin?"

ap

Meidän koko perhe ja suku on amisduunareita. Ihan hyvin sovin lukioon enkä ollut lainkaan ulkopuolinen sen vuoksi.

Juu, totta varmasti. Mutta toki vähän pelottavaa omasta mielestä. Kun on tottunut tähän omaan asemaan, niin ei tiedä mitä siellä muurin takana on, ja se tietysti pelottaa.

ap

Sinun tyttäresi sinne lukioon on menossa, et sinä. Pelkää sinä vain ihan rauhassa ja näe muureja siellä, missä niitä ei ole, mutta älä niin hölmö ole, että tartutat asenteesi tyttäreesi.

Vaikka miten ongelma kuulostaa naurettavalta, niin se on tosi. Me asutaan alle 50 000 ihmisen kaupungissa, syödään makkaraa ja perunaa, ei käydä kirjastossa tai taidenäyttelyissä. Perinteinen elämä. Tytär on tottunut tähän ja ei tuon ikäinen vielä muusta tiedä. Olisihan se hienoa että likasta tulisi sivistynyt ja niin edelleen, nyt jo haluaa jättää makkarat syömättä ja on mukana tässä vegaanijutussa, mutta enhan se pelottavaa päästää tyttö itselle täysin vieraaseen "paikkaan". Tavallisia äidin ajatuksia. Toki tyttö päättää lopulta itse.

Koska lukiolaisethan viettävät vapaa-aikansa kierrellen taidenäyttelyitä ja suunnitellen toteutusta maailmanrauhaan. Kyllä ne lukiossakin ihan tavallisia teinejä ovat. Ja huojentaakseni äidin pelkoa, kaikki tuntemani lukion käyneet syövät edelleen perunaa, sen sijaan muutama kanssani amiksen käynyt on vegaani

Jestas.. mistä päin Suomea ap oikein mahtaa olla, kun on noin kovat luokka-asenteet?? Itse olen Etelä-Suomesta kotoisin eräästä pikkujunttilasta ja etelässä asun edelleen eräässä keskisuuressa kaupungissa. Ikääkin on jo 45 v, mutta en ole noin rajoittavaa luokkayhteiskuntaa joutunut kokemaan. Omat vanhempani olivat kansakoulu- ja oppikoulutasoa, mutta ei se estänyt minua ja siskoani menemään lukioon (ei edes muuta vaihtoehtoa mietitty). Lukion jälkeen me molemmat hankimme vielä korkeakoulututkinnot. Ja koskaan en opiskellessa tuntenut itseäni "ulkopuoliseksi", koska opiskelukaverinikin olivat taustoiltaan hyvin erilaisia. Miehenikin on diplomi-insinööri (hän opiskeli aikuisena työn ohella amispohjalta), vietämme ihan tavallista elämää ja syömme tavallista ruokaa (tosin paljon kasviksia, kun itse olen aikamoinen terveysintoilija). Itselleni tuommoiset luokkayhteiskunta-ajatukset ovat todella vieraita, en ole joutunut törmäämään moiseen.

Kyllä Kallella oli vaikeaa isänsä kanssa, mitä kouluun tuli. Ja vielä vuosikymmeniä myöhemminkin on ruokapöydissä kuulut koulusta herrain kotkotuksena, joka ei tavan ihmiselle anna mitään.

Lukiolaiset ei vielä tällä tavalla mieti kenenkään taustoja, joten sen takia kukaan ei kyllä jää ulkopuolelle. Samat kaverithan sielä on kuin peruskoulussakin. Sitä paitsi monikaan ei ole lukiossa mitenkään kunnianhimoinen, monet on sielä vain kun ei muutakaan keksinyt, tai koska se vaan oli itsestään selvä valinta. Kurssit sitten suoritetaan miten sattuu. Ihan samoja aiheitahan ne on kuin peruskoulussakin. Kukaan ei myöskään ole lukion perusteella "korkeasti koulutettu " tai jotain erityistä sakkia. Itse menin lukion jälkeen lähihoitajakouluun, ja jotkut luokastani ei mennyt lopulta jatko-opiskelemaan lainkaan, vaan jämähtivät kaupan kassalle tai siivoamaan. Eli eihän heillä mitään koulutusta ole.

Paitsi, että lukio ei sitä lisäaikaa pahemmin anna, ei ainakaan 3v kuten moni luulee.

Jo ekan vuoden syksyllä olisi hyvä valita kurssitarj aineita jotka todnäk kirjoittaa ja joiden pohjalta hakee opintoihin lukion jälkeen. Ja lukion 2-luokan alkaessa kys valinnat on viim tehtävä.

T. Ressussa ekalla olevan äiti.

Ammattia voi aina vaihtaa. Ei nykyään opiskella yhteen tiettyyn ammattiin ja sitten mennä johonkin firmaan töihin ja olla siellä eläkeikään asti.

Aikuisopiskelu on tehty helpoksi. Nyt vaan pitää hankkia hyvät arvosanat, helpottaa sitten 10 vuoden päästä asioita.

Vierailija kirjoitti:

No joo, voi olla aivan totta, kyse on ennemminkin varmaan siitä kun itse en tunne näitä yliopiston käyneitä niin on varmaan muodustunut pään sisällä kuva heistä tietynlaisina. Ehkä me ollaan samaa porukkaa lopulta kaikki?

ap

Tietyissä asioissa se koulutus (ja usein sen kanssa käsi kädessä kulkeva lukeneisuus) tulee esiin, esim. keskusteluissa. Lukio antaa jollain tapaa laajan yleissivistyksen ja sen jotenkin huomaa kun vertaan itseäni veljiin, jotka kävivät ammattikoulun. Mutta sitten laajempi yleissivistys vaatii sitä lukeneisuutta, jota minulla ei ole, mutta miehellä ja hänen perheessään on enempi. On monia asioita joista en pysty keskustelemaan heidän kanssaan, mutta eivät he siitä koskaan mitään numeroa tee ja monista muista asioista jutellaan sujuvasti. Eikä arkisessa kanssakäymisessä tule mitenkään esiin, kuka on maisteri ja kuka on tohtori. Se tohtorismies kaivaa nenää siinä missä muutkin.

Älä ap myöskään vähättele itseäsi, vaikket ole muodollisia kouluja käynyt. Jos olet nuorena hypännyt perheyritykseen töihin, niin varmasti tässä 20 vuoden aikana olet oppinut paljon sellaista, mitä jotkut ensin opettelevat koulun penkillä ja vasta sitten pääsevät työelämään harjoittelemaan niitä asioita käytännössä. Yrittäjiltä vaaditaan myös tiettyä luonteenlujuutta ja riskinottokykyä, mitä ei läheskään kaikilla akateemisilla ole. Monet mieluiten hakeutuvat leppoisaan valtion tai kunnan virkaan, jossa ei ole liian tiukka työtahti eikä tarvitse pelätä työpaikkansa puolesta.

Tyttö pärjää kyllä siellä lukioissa ja jatko-opinnoissakin, jos terävä on. Älä liikaa murehdi sellaista, mitä ei tarvitse murehtia. Ei akateemiset kuitenkaan mitään kuninkaallisia ole, mitä tarvitsisi tavallisen kansalaisen kavahtaa. Äläkä murehdi sitäkään, jos et osaa tyttöä läksyissä auttaa. Ei monikaan vanhempi enää muista kieliopin koukeroita tai pitkän matematiikan laskuja omilta kouluajoiltaan. Riittää kun olet tytölle tukena, uskot ja luotat siihen että hän pärjää ja kerrot sen myös hänelle. Ja opetat olemaan sitkeä, sitäkin tarvitaan kun vaikeita laskuja ja asioita tulee eteen.

Saat vielä olla ylpeä tytöstäsi, jos et nyt tartuta pelkojasi häneen ja lannista ennenaikaisesti! Olen itsekin kokenut sen, että oma lapsi tavoittelee jotain mihin ei oma usko tahtoisi riittää. Ja olen ihmetellyt, mistä se lapsen horjumaton luottamus omiin kykyihin kumpuaa. Kun siinä oman epäilyksen vallassa näkee lapsen onnistuvan asioissa joita piti hänelle liian vaikeina, niin ei siinä voi kuin hämmästellä ja ihastella lapsen rohkeutta asettaa tavoitteet korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Voi mitä provoilua. Kovin virheetöntä kieltä ja pilkutkin ihan kohdallaan tuolla ap:lla, joka väittää olevansa lukiota käymätön siivooja. Noin hyvällä osaamisella olisi jo omassa nuoruudessa päässyt lukioon.

Kaikki eivät mene lukioon vaikka pääsisivät.

Tuoksunäytteitä.  Pieniä saippuapaloja. Hammasharjat. 

Vierailija kirjoitti:

Tuoksunäytteitä.  Pieniä saippuapaloja. Hammasharjat. 

Jep!

Riippuu alasta mutta amiksessa on tänäpäivänä opetus sellaista kuraa etten lastani sinne laittaisi. Mielummin vaikka 3v lukio + 2v amis. Numeroita jaellaan pärstäkertoimen perusteella ja koulupäivät pidetään miten huvittaa, joskus 2h päivässä.

Lukio tekee kaikille ihan hyvää, älä pelkää, ei se paljoa eroa yläasteesta. :)

Kannusta toki kouluun (itse pidän lukiota mahtavana, mutta jos amispuolelta löytyy jotain motivoivampaa, niin sinne ehdottomasti), mutta painota tytölle, ettei kukaan nykypäivänä valitse sillä lailla ammattia niin kuin ennen. Tai no jotkut toki valitsevat näitä perinteisiä sairaanhoitaja, palomies yms. MUTTA tärkeämpää on kerryttää kattavaa osaamispalettia kuin tietää tarkkaan mihin työhön haluaa tulevaisuudessa.

Itse valmistuin opettajan ammattiin ja nyt kun olen tajunnut, etten käytännön työstä saa oikein sitä tyydytystä mitä haluan uraltani, olen vähän sormi suussa mihin muualle voisinkaan hakea töihin, ikään kuin liikaa kiinni siinä ammattinimikkeessä. Pakko opiskella lisää ja ehkä jotain yleishyödyllisempää (esim. tradenomi).

Lukio ainakin. Oikeen fiksuina vanhempina kannattaa kannustaa lasta käymään kaksoistutkinto, jos amiksesta löytyisi jotain mieleistä. Ammattitutkinto avaa toisenlaisia ovia lähes samalla ajalla, kuin pelkän lukion käyminen. Helpottaa myös töiden saamista tulevaisuudessa. Mut lukiossa oppii taas yleissivistäviä asioita, oppimisen taitoja ja helpottaa korkeakouluun pääsyä, vaikka pelkkä amiskaan ei sulje asiaa.

Näin pystyy pitämään ovet laajempina auki niin työelämän, kuin opiskelunkin suhteen. Varsinkin kun opintotukikuukausia on kiristetty, ettei voi enää ikuisesti opiskella montaa alaa. Korkeakoulussa ei kuitenkaan tarvitse opiskella ollenkaan samaa alaa, kuin mitä amiksessa on opiskellut, voi lähteä ihan eri suuntaan.