Maisterinaiset ja parisuhde, osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Voi jestas tuota ylemyyden tuntoa. Maisterin paprut rääpii kokoon, jos on älykkyysosamäärä 90 ja riittävästi tahtoa.

Samaa mieltä paitsi älykkyysosamäärästä. Ei auton tai sohvan ostamiseen ja asiallisten puhumiseen opettajan kanssa tarvita maisterintutkintoa. t. maisteri itsekin, enkä tajua sijoittamisesta juuri mitään

Yliopistosta löytyy tieteenaloja, missä tutkintoon vaaditaan lähinnä ulkolukua. Ja sellaiseksihan se helposti menee, jos yksikössä ei ole juurikaan aktiivista vertaisarvioitua tutkimustoimintaa, mikä vaatii taas paljon rahaa ja tohtorikoulutettavia.

Vierailija kirjoitti:

Maisterin puoliso kirjoitti:

Aloittamani keskustelu maisteriuden hyödystä parisuhteelle on herättänyt vilkasta keskustelua. On puhuttu minun nais- tai koulutusvihastani, koulutuksen suuremmasta merkityksestä työhön verrattuna, yliopistokoulutuksen antamasta laaja-alaisesta sivistysksestä jne. Jotkut ovat havainneet, että maisterin tutkinnon mainostaminen on hyvä tapa karkoittaa huonoitsetuntoiset ja kouluttamattomat miehet matkoihinsa.

Minua hämmästyttää vastauksissa, että hyvin harva tähän mennessä noin 300 vastaajasta vastasi kysymykseeni: Mikä on maisterin tutkinnon lisäarvo parisuhteelle?

Olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen kanssa, ammattikoulun käyneen, AMK:n käyneen ja maisterin kanssa. En ole huomannut koulutuksella olevan minkäänlaista merkitystä parisuhdetta ajatellen. Se kertoo tietysti ahkeruudesta, älykkyydestä tai molemmista. Mutta mikä on tutkinnon hyöty parisuhteelle? Palkassakaan se ei näy, eikä välttämättä edes laaja-alaisessa sivistyksessä. Yhden alan syvällinen tunteminenhan ei sitä ole. Mikään ei takaa, että vaikkapa biologi osaa keskustella taloudesta, kulttuurista tai politiikasta.

Sanottakoon vielä loppuun, etten ole maisterivihamielinen. Onhan äitini, sisareni ja vaimoni kaikki maistereita.

Jo edellisessä keskustelussa kysyin muodossa tai toisessa, että miksi sen edes pitäisi olla lisäarvo parisuhteelle. Ei kai kukaan parisuhdetta varten opiskele maisteriksi? Saati jätä opiskelematta?

Ei opiskele, mutta moni maisteri uskoo siitä silti olevan hyötyä hyvää kumppania etsittäessä. Sitten ihmetellään, kun naisen koulutuksella ei olekaan miehille kummoistakaan merkitystä. Asia käännetään sitten koulutusvihamielisyydeksi, josta ei suinkaan ole kyse.

Ois se outoa viedä näytille joku parturi-kampaaja.. Omalla otannalla suvusta ja ystäväpiiristä sanoisin, että korkeakoulutetut miehet tuo korkeakoulutetut naiset ja vähemmän koulutetut sitten samanlailla koulutettuja. Se vaan menee jotenkin niin. Vaimoa jos ajattelisin, niin onhan se esim. perheen kannalta hyödyllistä, että äiti ja isä puhaltaa yhteen hiileen lasten oppimispolun kannalta. Vähän holtitonta se vaikuttaa joillain ei-korkeakoulutetuilla olevan, mutta ei mielestäni ikinä "akateemisissa" perheissä?

Vierailija kirjoitti:

Ois se outoa viedä näytille joku parturi-kampaaja.. Omalla otannalla suvusta ja ystäväpiiristä sanoisin, että korkeakoulutetut miehet tuo korkeakoulutetut naiset ja vähemmän koulutetut sitten samanlailla koulutettuja. Se vaan menee jotenkin niin. Vaimoa jos ajattelisin, niin onhan se esim. perheen kannalta hyödyllistä, että äiti ja isä puhaltaa yhteen hiileen lasten oppimispolun kannalta. Vähän holtitonta se vaikuttaa joillain ei-korkeakoulutetuilla olevan, mutta ei mielestäni ikinä "akateemisissa" perheissä?

Oppimispolun? Lisää voi jestasta. Ei minua ole tarvinnut paimentaa, vaan ihan omin voimin kyennyt hankkimaan akateemisen koulutuksen. Ja voin sanoa, että sehän oli kuin lomaa jopa yliopistossa. Toukokuun alusta syyskuuhun painettiin töitä ja sitten lukukaudet pystyi ottamaan rennosti, keskittymään sosiaaliseen elämään ja biletykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterin puoliso kirjoitti:

Aloittamani keskustelu maisteriuden hyödystä parisuhteelle on herättänyt vilkasta keskustelua. On puhuttu minun nais- tai koulutusvihastani, koulutuksen suuremmasta merkityksestä työhön verrattuna, yliopistokoulutuksen antamasta laaja-alaisesta sivistysksestä jne. Jotkut ovat havainneet, että maisterin tutkinnon mainostaminen on hyvä tapa karkoittaa huonoitsetuntoiset ja kouluttamattomat miehet matkoihinsa.

Minua hämmästyttää vastauksissa, että hyvin harva tähän mennessä noin 300 vastaajasta vastasi kysymykseeni: Mikä on maisterin tutkinnon lisäarvo parisuhteelle?

Olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen kanssa, ammattikoulun käyneen, AMK:n käyneen ja maisterin kanssa. En ole huomannut koulutuksella olevan minkäänlaista merkitystä parisuhdetta ajatellen. Se kertoo tietysti ahkeruudesta, älykkyydestä tai molemmista. Mutta mikä on tutkinnon hyöty parisuhteelle? Palkassakaan se ei näy, eikä välttämättä edes laaja-alaisessa sivistyksessä. Yhden alan syvällinen tunteminenhan ei sitä ole. Mikään ei takaa, että vaikkapa biologi osaa keskustella taloudesta, kulttuurista tai politiikasta.

Sanottakoon vielä loppuun, etten ole maisterivihamielinen. Onhan äitini, sisareni ja vaimoni kaikki maistereita.

Jo edellisessä keskustelussa kysyin muodossa tai toisessa, että miksi sen edes pitäisi olla lisäarvo parisuhteelle. Ei kai kukaan parisuhdetta varten opiskele maisteriksi? Saati jätä opiskelematta?

Ei opiskele, mutta moni maisteri uskoo siitä silti olevan hyötyä hyvää kumppania etsittäessä. Sitten ihmetellään, kun naisen koulutuksella ei olekaan miehille kummoistakaan merkitystä. Asia käännetään sitten koulutusvihamielisyydeksi, josta ei suinkaan ole kyse.

Vain alemmuudentuntoinen, vähemmän kouluttautunut mies voi päästellä näppäimistöltään moista potaskaa. Omat asenteesi tuossa näkyvä, eivät naisten ajatukset.

Olisi erinomainen asia, että naisen koulutuksella ei olisi miehelle kummoistakaan merkitystä, mutta valitettavasti se tuntuu yhä edelleen olevan monille matalammin kouluttautuneille miehille ylipääsemätön paikka. Niin kauan juttu luistaa ja on kivaa, kun ei tiedetä koulutustaustaa. Jos se sitten paljastuu, joko juttu loppuu siihen tai alkaa ilkeämielinen piikittely ja keljuilu. Nähty niin monta kertaa, siksi en juuri enää tapaile amis- tai amk-miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tutkinnolla ei ole mitään merkitystä enkä esim. itse maininnut totoritutkintoa omassa deitti-ilmoituksessani. Tutkinto ei kerro ihmisen hyvyydestä, älykkyydestä eikä vuorovaikutustaidoista yhtään mitään.

Eli kehitysvammaisen äo:lla voi suorittaa tutkinnon esim. matematiikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tutkinnolla ei ole mitään merkitystä enkä esim. itse maininnut totoritutkintoa omassa deitti-ilmoituksessani. Tutkinto ei kerro ihmisen hyvyydestä, älykkyydestä eikä vuorovaikutustaidoista yhtään mitään.

Eli kehitysvammaisen äo:lla voi suorittaa tutkinnon esim. matematiikasta?

Niinkö tuossa sinun mielestäsi lukee? Oletko kehitysvammainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tutkinnolla ei ole mitään merkitystä enkä esim. itse maininnut totoritutkintoa omassa deitti-ilmoituksessani. Tutkinto ei kerro ihmisen hyvyydestä, älykkyydestä eikä vuorovaikutustaidoista yhtään mitään.

Eli kehitysvammaisen äo:lla voi suorittaa tutkinnon esim. matematiikasta?

Ei, kehitysvammaisen äo:lla ei voi suroittaa tutkintoa esim. matematiikasta, koska kehitysvammaisen äo:lla ei yleensä läpäise lukiota, joka on edellytys matematiikan opiskelulle yliopistossa.

Ja kehitysvammaisen äo:lla ei yleensä myöskään rustata deitti-ilmoitusta, josta ei tuo vamma tavalla tai toisella näy.

Jonkinlaista kontekstuaalista lukutaitoa sitä odottaisi aikuisilta ihmisiltä, mutta näköjään turha odotus.

Olen lyhyt nainen 154 cm. Kuitenkin sytyn pitkistä miehistä ja tämän laitoin nettideittiprofiiliini. Sain kuitenkin ison määrän yhteydenottoja lyhyiltä miehiltä, heidän näkemyksensä oli, että ei minun kuulu deittailla pitkiä miehiä kun sopisin heille kun satun olemaan heitä lyhyempi. Minun mielipiteelläni ja toiveillani ei siis ollut minkäänlaista merkitystä. Pelkästään tämä asenne oli mielestäni vastenmielinen vaikka muutoin olisin ehkä voinut pituusvaateesta tinkiä, jos mies olisi muuten täydellinen minulle. Tämä keskustelu muistuttaa minua siitä. Minun, aikuisen naisen, omilla toiveilla ja kritereillä ei ole merkitystä, vaan minun tulisi tyytyä kouluttamattomiin miehiin ja jos en tyydy, olen jotenkin viallinen akka, joka en ymmärrä, että tein virheen kouluttautuessani ja luodessani itselleni akateemisen uran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tutkinnolla ei ole mitään merkitystä enkä esim. itse maininnut totoritutkintoa omassa deitti-ilmoituksessani. Tutkinto ei kerro ihmisen hyvyydestä, älykkyydestä eikä vuorovaikutustaidoista yhtään mitään.

Eli kehitysvammaisen äo:lla voi suorittaa tutkinnon esim. matematiikasta?

Niinkö tuossa sinun mielestäsi lukee? Oletko kehitysvammainen?

"Tutkinto ei kerro älykkyydestä yhtään mitään"

Eli jos tyyppi on FM tai FT matikasta niin eikö se aseta jonkinlaista alarajaa älykkyydelle?

Vierailija kirjoitti:

Olen lyhyt nainen 154 cm. Kuitenkin sytyn pitkistä miehistä ja tämän laitoin nettideittiprofiiliini. Sain kuitenkin ison määrän yhteydenottoja lyhyiltä miehiltä, heidän näkemyksensä oli, että ei minun kuulu deittailla pitkiä miehiä kun sopisin heille kun satun olemaan heitä lyhyempi. Minun mielipiteelläni ja toiveillani ei siis ollut minkäänlaista merkitystä. Pelkästään tämä asenne oli mielestäni vastenmielinen vaikka muutoin olisin ehkä voinut pituusvaateesta tinkiä, jos mies olisi muuten täydellinen minulle. Tämä keskustelu muistuttaa minua siitä. Minun, aikuisen naisen, omilla toiveilla ja kritereillä ei ole merkitystä, vaan minun tulisi tyytyä kouluttamattomiin miehiin ja jos en tyydy, olen jotenkin viallinen akka, joka en ymmärrä, että tein virheen kouluttautuessani ja luodessani itselleni akateemisen uran.

Kyllä kaikilla on oikeus valita puolisonsa omilla kriteereillään. Joku mieskin arvostaa enemmän  kiinteitä tissejä ja nättiä naamaa kuin maisterin papereita. Silti tämä ärsyttää joitain, vaikkei kukaan pakota ketään tämän miehen kanssa seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tutkinnolla ei ole mitään merkitystä enkä esim. itse maininnut totoritutkintoa omassa deitti-ilmoituksessani. Tutkinto ei kerro ihmisen hyvyydestä, älykkyydestä eikä vuorovaikutustaidoista yhtään mitään.

Eli kehitysvammaisen äo:lla voi suorittaa tutkinnon esim. matematiikasta?

Niinkö tuossa sinun mielestäsi lukee? Oletko kehitysvammainen?

"Tutkinto ei kerro älykkyydestä yhtään mitään"

Eli jos tyyppi on FM tai FT matikasta niin eikö se aseta jonkinlaista alarajaa älykkyydelle?

Tutkinto ei kerro älykkyydestä mitään sellaista olennaista, mikä ei ilmene jo deitti-ilmosta. Kehitysvammaisuus tarkoittaa nimenomaan älyllistä vammaa, joten oletettavasti tuo näkyy jo ilmoituksesta jos, sellainen kirjoittajalla on. Ellei tuota huomaa, on varmaan ihan sopiva kumppani ilmoituksen tekijälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lyhyt nainen 154 cm. Kuitenkin sytyn pitkistä miehistä ja tämän laitoin nettideittiprofiiliini. Sain kuitenkin ison määrän yhteydenottoja lyhyiltä miehiltä, heidän näkemyksensä oli, että ei minun kuulu deittailla pitkiä miehiä kun sopisin heille kun satun olemaan heitä lyhyempi. Minun mielipiteelläni ja toiveillani ei siis ollut minkäänlaista merkitystä. Pelkästään tämä asenne oli mielestäni vastenmielinen vaikka muutoin olisin ehkä voinut pituusvaateesta tinkiä, jos mies olisi muuten täydellinen minulle. Tämä keskustelu muistuttaa minua siitä. Minun, aikuisen naisen, omilla toiveilla ja kritereillä ei ole merkitystä, vaan minun tulisi tyytyä kouluttamattomiin miehiin ja jos en tyydy, olen jotenkin viallinen akka, joka en ymmärrä, että tein virheen kouluttautuessani ja luodessani itselleni akateemisen uran.

Kyllä kaikilla on oikeus valita puolisonsa omilla kriteereillään. Joku mieskin arvostaa enemmän  kiinteitä tissejä ja nättiä naamaa kuin maisterin papereita. Silti tämä ärsyttää joitain, vaikkei kukaan pakota ketään tämän miehen kanssa seurustelemaan.

Maisterin paperit ei sulje pois nättiä naamaa ja kiinteitä tissejä. Sen sijaan aina kun korkeasti koulutettu mies pokaa vähemmän koulutetun kauniin naisen, yksi vähemmän koulutettu mies jää sinkuksi. Teidän vähemmän koulutettujen miesten etu olisi, että korkeasti koulutetut miehet olisivat naisissa kiinnostuneempia koulutuksesta kuin naamasta ja tisseistä, mutta kun älykkyytenne ei riitä edes tajuamaan sitä :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa mitä hyötä tai haittaa maisterin tutkinnosta on nimenomaan parisuhteelle. Sen sijaan sen arvo on suurimmillaan siinä vaiheessa kun etsii itselleen kumppania. Se tavallaan antaa tietyn viitearvon siitä, millaisia asioita ihminen on, aiankin joskus pitänyt elämässään tärkeänä. En usko, että kovin moni suoritaa maisterin tutkintoa itseä kiinnostamatta aiheesta vain pakolla.

Toisaalta se kertoo myös millaisissa ympäristössä ihminen on mahdollisesti aikaansa viettänyt. Useimmat maisterin tutkinnot vaativat jonkin verran istumalihaksia ja itsenäsityöskentelyä tosinaan jopa kykyyn ajatella hivenen joten voinee olettaa, että henkilöllä on ainakin jotain edellä mainittua, ainakin joskus ollut.

Sen sijaan maisterius ei takaa automaattisesti yhtään sen parempaa yleis-sivistystä; hyvin moni maisteri on vain suorittanut sen oman -kärjistäen- oman putkitutkintonsa, eikä siten tunne muita aloja.

Ja kai on vielä sanottava sekin, että koska useimmat maisterin tutkinnon suorittaneet ovat hivenen vanhempia kuin ammattikoulusta valmistuneet, niin kai he jollain tavoin ovat, ainakin parhaimmilaan "kypsempiä" ottamaan vastaan sen, mitä elämä seuraavaksi tuo eteen.  

Toisaalta voinee väittää, että maisterilla on keskimäärin parempi yleis-sivistys kuin vain ammattikoulun käyneellä, koska onhan hän pelksätään vuosissa laskien opiskellut enemmän "muodollisesti ja ohjatusti" e. sanalla sanoen kuluttanut aikaansa eri kouluissa (tässä nyt yliopistokin koulu) kuin opinpolkunsa ammattikoluun jättänyt ja jonka yleis-sivistyksen pohja on paljossa oppivelvollisuuden varassa. kun ammattikoulussa on -aivan perustellusti aika mennyt oman alan ammattiopintojen parissa, siinä kun taas lukiossa on ollut "joutunut" opiskelemaan, ainakni pienen "yleis-sivistävän annoksen" hyvin monelta alata  . (Tietysti yleis-sivistykseen vaikuttaa moni muukin asia, kuten kodin antamat eväät ja malli. Puhumattakaan kuinka paljon vaikka kirjastot voivat tarjota eväitä niiden suurkuluttajille).   

Mutta, mutta onhan se tavallaan hieman hurja ajatella, että jos ajattelee nuoria jotka ovat noin parikymppisiä. Osa on käynyt ammattikoulun osa lukion osa jopa molemmat. - Pääsääntöinen olettama on, että ammattitutkinnon suorittaneet alkaisivat pikkuhiljaa elättämään itsensä hankkimansa ammattitutkinnon turvin..

Kun taas saattaa mennä vielä toinen tai kolmaskin vuosi kun noin toinen puoli ikäluokasta (ylioppilaaksi kirjoittaneet) hakevat vasta sitä "omaa juttuaan" ja vain harvan ylioppilaan oletetaan jättävän opintonsa siihen ja alkavan elättämään itseään kuin vasta  mahd. useamman vuoden päästä kun suoritettuna on vähintään (ns.) alempi korkea koulututkinto.  

Kaikki edellä mainitsrmasi maisterin piirteet huomioon ottaen, toivottavasti et ole maisteri, jos tavaat yleis-sivistys.

En ole se, jota kommentoit mutta jatkan kommentistasi. Korkeakoulu ja yliopisto-opiskeluun ja sieltä valmistuneisiin, mikä tätä palstaa on uskominen liittyy joitain väärinkäsityksiä. Kuten jo todettua se ei automaattisesti takaa yhtään parempaa yleissivistystä. Mutta ei se takaa tai varmista myöskään sitä, että maisteri tai tohtori osaisi (ja tai sitten vain vaivautuisi) kirjoittamaan kieliopillisesti yhtään parempaa tekstiä. Tiedän useammankin maisterin ja tohtorin, joiden oikeinkirjoitustaito on vähän niin ja näin. Olen vakuuttunut, että moni abiturientti menee oikein kirjoituksessa kirkkaasti heistä ohi.

- Joskus olen rohjennut jopa huomauttamaankin asiasta vaikka itsellnäi ei ole oikeinkirjoitus erinomainen. Kysyen enempi uteliaisuudesta, ta no joo, joskus myös kiusoitellakseni, että miksi kirjoitti tai kirjoittaa noin tai näin kun minusta se kuullostaa virheelliseltä. -Jos olisin suomenkielen ekspertti osaisin kysyessäni käyttää mm. sijamuodoista oikeaa muodoon nimitystä ja niin saattaisin ehkä vaikuttaa tahdikkaammalta huomautukseni kanssa. 

Usein olen ihmeissäni myös välimerkkien kanssa, että miksi ne tulevat juuri sille kohtaa, eikä toiselle kohtaa. Tai tarvitaanko sitä lainkaan.  Esimerkki mikä muoto on oikein:

(A) Pilko porkkanat, samalla minä kuorin perunat.

(B) Pilko perunat samalla porkkannat samalla, kun minä kuorin perunat.

(C) Pilko perunat samalla kun kun minä kuorin perunat.

Arvatkaa vain mitä olen sitten saanut vastaukseksi. No kukapa meistä tykkää siitä, että oma tekeminen joutuu kyseenalaiseksi. Vaikka toisaalta ilokseni kysymykseni on joitain kertoja johdattanut iloiseen ja väittelyyn jota sitten ollaan naurettu yhdessä vatsakippurassa, että kuinka hauskaa on kielellä leikkiä ja kuinka pienillä asioilla on tai sitten ei ole merkitystä.

Osa on tietysti vain tiuskinut vastaukseksi, että KVVG! Tai sitten selitellyt kirjoittamaansa kiireellä tai microsoftin automaattisella oikeinkirjoitusohjelmalla. Aivan tavatonta ei ole senkään kuuleminen vastauksena, että kai sä (siis tässä minä) tajuan, että kun jatkuvasti kirjoittaa muulla kielellä kuin suomeksi, niin ei enää osaa saati muista miten sama menee suomenkielellä kirjoitettuna oikein. Kun arvokkaampaahan ja arvostetumpaa kun on kirjoittaa vieraalla kielellä (yleensä englanniksi) kuin jollain arkaaisella ja perifisellä kielellä eli tavallisemmin suomenkielellä.

Tässä kohtaa epäilemättä hatunnosto monelle suomalaiselle tällä kertaa erityisesti tieteentekijälle, jotka kohotakseen huipulle, joutuvat käyttämään enempi vähempi energiaa siihen, että oppivat itselle alkujaan täysin vieraankielen jonka kautta vasta aukeaa valtaosa, melkein mnkätahanasa alan aiemmasta tutkimuksesta ja meneillään olevista tutkimuksista ja hankkeista. 

En ymmärtänyt mitään tästä vuodatuksesta, tai sen tarkoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterin puoliso kirjoitti:

Aloittamani keskustelu maisteriuden hyödystä parisuhteelle on herättänyt vilkasta keskustelua. On puhuttu minun nais- tai koulutusvihastani, koulutuksen suuremmasta merkityksestä työhön verrattuna, yliopistokoulutuksen antamasta laaja-alaisesta sivistysksestä jne. Jotkut ovat havainneet, että maisterin tutkinnon mainostaminen on hyvä tapa karkoittaa huonoitsetuntoiset ja kouluttamattomat miehet matkoihinsa.

Minua hämmästyttää vastauksissa, että hyvin harva tähän mennessä noin 300 vastaajasta vastasi kysymykseeni: Mikä on maisterin tutkinnon lisäarvo parisuhteelle?

Olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen kanssa, ammattikoulun käyneen, AMK:n käyneen ja maisterin kanssa. En ole huomannut koulutuksella olevan minkäänlaista merkitystä parisuhdetta ajatellen. Se kertoo tietysti ahkeruudesta, älykkyydestä tai molemmista. Mutta mikä on tutkinnon hyöty parisuhteelle? Palkassakaan se ei näy, eikä välttämättä edes laaja-alaisessa sivistyksessä. Yhden alan syvällinen tunteminenhan ei sitä ole. Mikään ei takaa, että vaikkapa biologi osaa keskustella taloudesta, kulttuurista tai politiikasta.

Sanottakoon vielä loppuun, etten ole maisterivihamielinen. Onhan äitini, sisareni ja vaimoni kaikki maistereita.

Jo edellisessä keskustelussa kysyin muodossa tai toisessa, että miksi sen edes pitäisi olla lisäarvo parisuhteelle. Ei kai kukaan parisuhdetta varten opiskele maisteriksi? Saati jätä opiskelematta?

Ei opiskele, mutta moni maisteri uskoo siitä silti olevan hyötyä hyvää kumppania etsittäessä. Sitten ihmetellään, kun naisen koulutuksella ei olekaan miehille kummoistakaan merkitystä. Asia käännetään sitten koulutusvihamielisyydeksi, josta ei suinkaan ole kyse.

Vain alemmuudentuntoinen, vähemmän kouluttautunut mies voi päästellä näppäimistöltään moista potaskaa. Omat asenteesi tuossa näkyvä, eivät naisten ajatukset.

Olisi erinomainen asia, että naisen koulutuksella ei olisi miehelle kummoistakaan merkitystä, mutta valitettavasti se tuntuu yhä edelleen olevan monille matalammin kouluttautuneille miehille ylipääsemätön paikka. Niin kauan juttu luistaa ja on kivaa, kun ei tiedetä koulutustaustaa. Jos se sitten paljastuu, joko juttu loppuu siihen tai alkaa ilkeämielinen piikittely ja keljuilu. Nähty niin monta kertaa, siksi en juuri enää tapaile amis- tai amk-miehiä.

Samoja kokemuksia minullakin.

Minulla on peruskoulusta asti ystävinä säilyneitä tyttöjä (nyttemmin naisia), jotka lähtivät aikanaan ammattikouluun kun itse suuntasin lukioon ja sieltä yliopistoon. Heidän tuttavapiiriinsä kuuluu paljon amis-amk-pohjaisia miehiä, joihin sitten yhteisissä riennoissa olen törmäillyt. Tuossa porukassa on selkeästi erotettivissa miestyyppi, joka suhtautuu minuun ensin ihan normaalisti, joku on kovasti kiinnostunutkin. Kun sitten jossain kohtaa tulee ilmi koulutustaustani, näiden miesten katse lasittu ja oikein näkee, että päässä alkaa junnata stereotypiat ”akateemisista naisista”. Asiallinen juttelu tyssää yleensä siihen ja alkaa kummallinen akateemisten vähättely, ”ne tekee jotka osaa, ne jotka ei osaa ryhtyy opettamaan” -vitsit, ”käytäntö ja teoria” -väännöt, ”toiset oppii vähemmällä, toiset tarvii siihen kymmenen vuotta” -heitot jne. Aika pian vaihdan seuraa, ei noita jaksa. Tervepäiset amikset ovat puolestaan jees, ystäväpiiriin kuuluu toki heitäkin. Siis myös miespuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Voi jestas tuota ylemyyden tuntoa. Maisterin paprut rääpii kokoon, jos on älykkyysosamäärä 90 ja riittävästi tahtoa.

Samaa mieltä paitsi älykkyysosamäärästä. Ei auton tai sohvan ostamiseen ja asiallisten puhumiseen opettajan kanssa tarvita maisterintutkintoa. t. maisteri itsekin, enkä tajua sijoittamisesta juuri mitään

Koska yliopistossa harjoitellaan tiedon kriittistä hankkimista sekä soveltamista, voi maisteri toivottavasti helposti noihin asioihin perehtyä. Mitä täytyy ottaa huomioon ym, osaa etsiä sitä tietoa itsenäisesti ja ottaa selvää nopeasti. Itseltä ainakin onnistuu, ei mene sormi suuhun noissa tilanteissa. Jos en vielä tiedä asiasta, kohta tiedän ja luotan itseeni, että teen melko oikeat johtopäätelmät.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Lisäarvo miehelle on tietysti nolla.

_Naiselle_ miehen tutkinnolla on suuri merkitys. Naiselle puolison hankkima tutkinto edustaa statusta, tunnetta noususta ylempään sosiaaliluokkaan. Aivan kuten arvostettu ammattikin. Ylipäätään naiselle akateeminen tutkinto on valtava asia, jonka ansiosta muuttuu koko identiteetti ellei peräti sukupuoli ("nainen" -> "Akateeminen Nainen").

Maisterin tutkinto korreloi, keskimäärin, jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. Käytännössä tutkinto rajaa pois kaikkein vähälahjaisimmat ja pahimmat laiskurit, mutta ei todista mitenkään vaikuttavaa älykkyyttä tai edes ahkeruutta - puhumattakaan sivistyksestä.

Tällä korrelaatiolla ei ole käytännön merkitystä koska älyn tai sivistyksen puute ilmenee nopeasti muutenkin.

Syy miksi naiset haluaisivat maisterin tutkinnon olevan valtti, on selvä. _Kaikki_ naiset haluavat saada miehen jolla on statusta, ja kukapa ei haluaisi omata pysyvää valttia (tutkinto) katoavan (kauneus) sijaan.

Ikävä kyllä mm. Chapmanin yliopiston tutkimus osoitti selvästi että mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies on, sitä selkeämmin ykköskriteerit naiselle ovat kauneus ja hoikkuus - ei suinkaan koulutus ja menestys.

 

Se, että on koulutettuja miehiä, joille kelpaa huonommin koulutettukin nainen, kunhan tämä on hoikka ja kaunis, ei suinkaan ole uhka naisille. Jos sen jotakuta pitäisi "huolettaa" niin huonommin koulutettuja miehiä, koska ne naisethan ovat heiltä pois.

Eli kun osa akateemisista miehistä menee alemmin koulutetuille mutta kauneille ja hoikille naisille, se ei ole akateemisuuden statusta vaativilta maisterinaisilta pois?

Millähän logiikalla?

Ainakin pk-seudulla on läjäpäin akateemisia kolmekymppisiä naisia joille ei tahdo löytyä mieluisaa puolisoa. Näitä "Akateeminen Nainen on nimeni, 30v on ikäni, matkustelu on intohimoni"-tapauksia mahtuu kolmetoista tusinaan.

 

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Lisäarvo miehelle on tietysti nolla.

_Naiselle_ miehen tutkinnolla on suuri merkitys. Naiselle puolison hankkima tutkinto edustaa statusta, tunnetta noususta ylempään sosiaaliluokkaan. Aivan kuten arvostettu ammattikin. Ylipäätään naiselle akateeminen tutkinto on valtava asia, jonka ansiosta muuttuu koko identiteetti ellei peräti sukupuoli ("nainen" -> "Akateeminen Nainen").

Maisterin tutkinto korreloi, keskimäärin, jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. Käytännössä tutkinto rajaa pois kaikkein vähälahjaisimmat ja pahimmat laiskurit, mutta ei todista mitenkään vaikuttavaa älykkyyttä tai edes ahkeruutta - puhumattakaan sivistyksestä.

Tällä korrelaatiolla ei ole käytännön merkitystä koska älyn tai sivistyksen puute ilmenee nopeasti muutenkin.

Syy miksi naiset haluaisivat maisterin tutkinnon olevan valtti, on selvä. _Kaikki_ naiset haluavat saada miehen jolla on statusta, ja kukapa ei haluaisi omata pysyvää valttia (tutkinto) katoavan (kauneus) sijaan.

Ikävä kyllä mm. Chapmanin yliopiston tutkimus osoitti selvästi että mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies on, sitä selkeämmin ykköskriteerit naiselle ovat kauneus ja hoikkuus - ei suinkaan koulutus ja menestys.

 

Se, että on koulutettuja miehiä, joille kelpaa huonommin koulutettukin nainen, kunhan tämä on hoikka ja kaunis, ei suinkaan ole uhka naisille. Jos sen jotakuta pitäisi "huolettaa" niin huonommin koulutettuja miehiä, koska ne naisethan ovat heiltä pois.

Eli kun osa akateemisista miehistä menee alemmin koulutetuille mutta kauneille ja hoikille naisille, se ei ole akateemisuuden statusta vaativilta maisterinaisilta pois?

Millähän logiikalla?

Ainakin pk-seudulla on läjäpäin akateemisia kolmekymppisiä naisia joille ei tahdo löytyä mieluisaa puolisoa. Näitä "Akateeminen Nainen on nimeni, 30v on ikäni, matkustelu on intohimoni"-tapauksia mahtuu kolmetoista tusinaan.

 

Tässähän olisi pistämätön sauma fiksuille amis- tai amk-miehille, jos vain itsetunto riittäisi. Tosin pitäisi sitten olla (ainakin kohtuullisen) fiksu, tyhmää sovinistia ei kestä kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lyhyt nainen 154 cm. Kuitenkin sytyn pitkistä miehistä ja tämän laitoin nettideittiprofiiliini. Sain kuitenkin ison määrän yhteydenottoja lyhyiltä miehiltä, heidän näkemyksensä oli, että ei minun kuulu deittailla pitkiä miehiä kun sopisin heille kun satun olemaan heitä lyhyempi. Minun mielipiteelläni ja toiveillani ei siis ollut minkäänlaista merkitystä. Pelkästään tämä asenne oli mielestäni vastenmielinen vaikka muutoin olisin ehkä voinut pituusvaateesta tinkiä, jos mies olisi muuten täydellinen minulle. Tämä keskustelu muistuttaa minua siitä. Minun, aikuisen naisen, omilla toiveilla ja kritereillä ei ole merkitystä, vaan minun tulisi tyytyä kouluttamattomiin miehiin ja jos en tyydy, olen jotenkin viallinen akka, joka en ymmärrä, että tein virheen kouluttautuessani ja luodessani itselleni akateemisen uran.

Kyllä kaikilla on oikeus valita puolisonsa omilla kriteereillään. Joku mieskin arvostaa enemmän  kiinteitä tissejä ja nättiä naamaa kuin maisterin papereita. Silti tämä ärsyttää joitain, vaikkei kukaan pakota ketään tämän miehen kanssa seurustelemaan.

Maisterin paperit ei sulje pois nättiä naamaa ja kiinteitä tissejä. Sen sijaan aina kun korkeasti koulutettu mies pokaa vähemmän koulutetun kauniin naisen, yksi vähemmän koulutettu mies jää sinkuksi. Teidän vähemmän koulutettujen miesten etu olisi, että korkeasti koulutetut miehet olisivat naisissa kiinnostuneempia koulutuksesta kuin naamasta ja tisseistä, mutta kun älykkyytenne ei riitä edes tajuamaan sitä :-D

Ja yhtä lailla joka kerta kun vähemmän koulutettu kaunis nainen vamppaa korkeasti koulutetun miehen, yksi vähemmän kaunis koulutettu nainen jää sinkuksi.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Lisäarvo miehelle on tietysti nolla.

_Naiselle_ miehen tutkinnolla on suuri merkitys. Naiselle puolison hankkima tutkinto edustaa statusta, tunnetta noususta ylempään sosiaaliluokkaan. Aivan kuten arvostettu ammattikin. Ylipäätään naiselle akateeminen tutkinto on valtava asia, jonka ansiosta muuttuu koko identiteetti ellei peräti sukupuoli ("nainen" -> "Akateeminen Nainen").

Maisterin tutkinto korreloi, keskimäärin, jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. Käytännössä tutkinto rajaa pois kaikkein vähälahjaisimmat ja pahimmat laiskurit, mutta ei todista mitenkään vaikuttavaa älykkyyttä tai edes ahkeruutta - puhumattakaan sivistyksestä.

Tällä korrelaatiolla ei ole käytännön merkitystä koska älyn tai sivistyksen puute ilmenee nopeasti muutenkin.

Syy miksi naiset haluaisivat maisterin tutkinnon olevan valtti, on selvä. _Kaikki_ naiset haluavat saada miehen jolla on statusta, ja kukapa ei haluaisi omata pysyvää valttia (tutkinto) katoavan (kauneus) sijaan.

Ikävä kyllä mm. Chapmanin yliopiston tutkimus osoitti selvästi että mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies on, sitä selkeämmin ykköskriteerit naiselle ovat kauneus ja hoikkuus - ei suinkaan koulutus ja menestys.

 

Se, että on koulutettuja miehiä, joille kelpaa huonommin koulutettukin nainen, kunhan tämä on hoikka ja kaunis, ei suinkaan ole uhka naisille. Jos sen jotakuta pitäisi "huolettaa" niin huonommin koulutettuja miehiä, koska ne naisethan ovat heiltä pois.

Eli kun osa akateemisista miehistä menee alemmin koulutetuille mutta kauneille ja hoikille naisille, se ei ole akateemisuuden statusta vaativilta maisterinaisilta pois?

Millähän logiikalla?

Ainakin pk-seudulla on läjäpäin akateemisia kolmekymppisiä naisia joille ei tahdo löytyä mieluisaa puolisoa. Näitä "Akateeminen Nainen on nimeni, 30v on ikäni, matkustelu on intohimoni"-tapauksia mahtuu kolmetoista tusinaan.

 

Alkajaisiksi: ymmärrät kai, että myös akateeminen nainen voi olla hoikka ja kaunis? Ja toiseksi: ymmärrät varmaan myös, että useimmat koulutetut naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä, joilla hoikkuus ja kauneus ovat parinvalinnan (ainoat) kriteerit? Kolmanneksi en sanonut, etteikö akateemisille naisille kelpaisi myös vähemmän koulutettu mies.

Tuntemistani akateemisista sinkkunaisista (jotka nyt tulevat mieleeni) osa on valinnut lapsen hankkimisen yksin, pari on avioitunut ulkomaalaisen miehen kanssa ja loput ovat keskittyneet uraansa ja/tai juuri siihen matkusteluun. En sano, etteikö se varmasti olisi ollut myös kipeä päätös.