Maisterinaiset ja parisuhde, osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Noinko tyhmänä pidät kouluttautunutta. Tuo maistereita vaivaava asenne on yksi hyvä syy välttää heitä. Onneks kaikkillla koulutus ei ole noussut hattuun . Mitenköhän rikas ja miten hyvin pärjäisin jos olisin maisteri. En ole edes lukioo käynyt. Kuitenkin sen verran hyvin osaan tehdä töitä, luoda asiakas suhteita ja sijoittaa jotta omaisuus on noin pari milliä. Velkaa nolla, työlistän monta, sijoituksenikin tuottavat yli 50000 euroa vuoteen pistämättä tikkua ristiin. Ikää 36.

Entäpä sit naiseni, kauppatieteiten maisteri, tekee kassalla 25 tuntista viikkoa ja velkoja yli 10000. Omaisuutta vaatteet ja koira.

Piti kirjoittaa kouluttautumatonta

Minä olen tutkintoni suorittanut koska olen pitänyt oppiaineista. Raha tai parisuhde ei ole toiminut motivaationa. Minulla on kaksi maisterin tutkintoa. Jälkimmäisen suoritin naimisissa ollessani ja perheenäitinä. Ei naisten elämä pyöri miesten saamisen ympärillä. Eikä amk - mies kelpaa, jos nainen viehättyy vanhanaikaisesta humanistimiehestä vaikka tämä olisikin PA. Miksi te alemmin koulutetut ylipäätään jankutatte täyä asias. Kouluttautuisitte lisää.

Maisteti mies, joka pitkässä suhteessa ammattikoulunkäyneen naisen kanssa.

Niinkuin tuossa jo tulikin, niin kyllä yliopiston käyminen kertoo lähtökohtaisesti pitkäjänteisyydestä. Kyllähän minullekin oli töitä tarjolla silloin 18 vuotiaana ja työnantaja yritti jopa houkutella jäämään palkankorotuksella.

Toisaalta voihan joku hakeutua yliopistoon vain pakoillakseen käytännön vastuuta.. Meitä on moneksi.

Mutta itse ajattelen, että yliopiston käynyt olisi keskivertoa pitkäjänteisempi ja kykenisi analyyttiseen ajatteluun, tai ainakin ymmärtäisi sen, kun joku toinen ajattelee analyyttisesti.

Mutta jokainen on lopulta omanlaisensa

Minä suoritin tutkinnon, koska olen ollut kiinnostunut alasta jo lapsesta lähtien. Hassua ajatella, että siitä olisi jotain hyötyä parisuhteelle. No mieheni kyllä kyselee paljon alastani ihan mielenkiinnosta erityisesti kun matkustetaan. Tuon enemmän mielenkiintoa reissuihin.

Haaveet on mun aatteet kirjoitti:

5000€ kuussa tienaava, sosiaalinen, komea ja kulttuurista pitävä AMK-insinööri kelpaa suurimmalle osalle maisterinaisille. Koko keskustelu on pelkkää jossittelua.

Jos on hyvällä itsetunnolla varustettu, eikä jatkuvasti aliarvioi toisen koulutusta.

Miehille on yllättävän herkkä kohta, jos miehellä on alempi koulutustaso samalta alalta kuin naisella...

t. DI

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Siinähän se tuli. Maisterit on niin täydellisiä. Tavikset ei osaa keskustella heille eivätkä pärjää heidän kansaan. Toisin sanoen akateemisudesta on vaan haittaa parisuhteessa kun tavis ei osaa kommunikoida oikein ja tavista ei arvosteta. Hienoa että joku yli-ihminen kertoi tämän

Olen filosofian maisteri, ammatiltani lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. En voisi toimia ammatissani ilman muodollista pätevyyttä, joten kysymys tutkintoni merkityksestä parisuhteessa on älytön. En ole kouluttautunut ollakseni "vaimomatskua" vaan haaveammattini vuoksi.

Koen kyllä koulutukseni sivistäneen minua laajasti, en vain yhden kapean tieteenalan osalta. Koska opetan kriittistä lukutaitoa, on minunkin seurattava aikaani. Samoin äidinkielen esseetehtävien aiheissa on huomioitu eri alat. On kysymyksiä historiasta, psykologiasta, filosofiasta, jopa biologiasta ja maantiede. En voisi uskottavasti arvioida näistä aiheista kirjoitettuja tekstejä, mikäli omassa yleissivistyksessäni olisi aukkoja.

Mitä tulee parisuhteeseen, en usko, että tutknnollani on väliä sellaiselle miehelle, jolla on itsellään eri tausta ja erilaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla. En usko, että kiinnostuisimme tällaisen miehen kanssa parisuhdemielessä toisistamme. Omalla puolisollani onkin samantyyppinen koulutustausta kuin minulla, hän on myös opiskellut humanistiseksi luokiteltavaa alaa yliopistossa, ja koen meillä olevan paljon yhteistä - varmasti enemmän kuin minulla olisi vaikka rakennusalan perustutkinnon suorittaneen miehen tai hänellä lähihoitajanaisen kanssa. Poikkeuksia tietysti on, eikä koulutustausta kerro ikinä kaikkea ihmisestä, mutta keskimääräisiä eroja arvojen, kiinnostuksenkohteiden ja maun suhteen tutkitusti on.

No treffeillä on sanottu, että olen keskustelutaitoinen ja mielenkiintoinen maailmaa paljon nähneenä. Kuulemma monet eivät puhu juurikaan mitään treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Meitä on moneksi. Itse pyrin kuluttamaan ja tekemään hankintoja mahdollisimman vähän, joten en usko tarvitsevani koulutettua apua välttämään kulutusta. Lisäksi olen vapaaehtoisesti lapseton 50-vuotiaana, joten en joudu tai pääse keskustelemaan olemattomien lasteni ongelmista.

Itse olen yliopistodrop-out, joka havaitsi, että kovin teoreettinen saati abstrakti ajattelu ei pitemmän päälle kiinnosta minua, akateeminen tutkimus aivan erityisen vähän. Lisäksi jouduttuani - huom ei päästyäni - työelämään on kunnianhimoni vähentynyt jatkuvasti. Olen huomannut työntekemisen lähinnä pakolliseksi riesaksi, joka vie aikaa todellisilta mielenkiinnon kohteilta. Mielestäni ainoa todella tavoittelemisen arvoinen asia on sisäinen tasapaino, mielenrauha. Siihen voi olla hyvin monenlaisia eri teitä. Omalla kohdallani ne eivät ole materiaan liittyviä. Mahdollisimman vähäinen palkkatyönteko on olennaista.

Koulutettu kumppani voi olla mielenkiintoinen mutta jos hän on ns. kunnianhimoinen eli ei osaa olla tyytyväinen mihinkään vaan haluaa aina enemmän tai lisää - mitä se sitten onkaan: rahaa, omaisuutta, sijoituksia, useita asuntoja, lisäkoulutusta, paremman yhteiskunnallisen statuksen, lisää huomiota osakseen, muuta egon hivelyä, valtaa, muiden mukautumista hänen tahtoonsa useimmissa asioissa... - ei elämästä oikein pääse nauttimaan ellei sitten kova työnteko, suoranainen työnarkomania, ole itsessään tyytydyksen lähde eli ainainen uuden ja lisäomaisuuden tavoittelu. Jos kumppani olisi ahne pyrkyri, meillä tuskin olisi mitään tärkeää yhteistä. Älykkyys ja viisaus kun eivät välttämättä korreloi, ainakaan määrätynlainen teoreettinen älykkyys ja viisaus elää hyvää elämää käytännössä.

Itse kun olen enemmänkin pari- kuin työsuhdekeskeinen niin etsin sisältöä elämääni enemmänkin ihmissuhteista, onnellisuudesta ja mielekkäästä tekemisestä eli harrastuksista, koska en ole onnistunut yhdistämään todellisia mielenkiinnon kohteitani ja työelämää. Koulutettu kumppani voi olla hyväkin, jos hän on jalat maassa -tyyppi arjessa mutta jos hän on kovin uraorientoitunut, en usko löytäväni yhteistä säveltä yhteisessä osassa elämäämme, jota ei siis todennäköisesti tulisi olemaankaan koko suhteen ollessa ennalta tuomittu krooniseksi ketutukseksi.

Minä en siis tavoittele muuta kuin hieman niukkaa reilumpaa toimeentuloa, turvallisuutta ja onnellisuutta elämään, paljon aikaa mielenkiinnon kohteille kuten musiikille, kirjallisuudelle ja elokuvalle sekä liikunnalle ja kotieläimille. Sijoituskohteita löydän S-Marketista enkä ole kiinnostunut artesaanimurukahveista, koska kohta niitäkin joku alkaa kaivata. Kaikenlainen brändien tai trendien seuraaminen huvittaisi ellei ärsyttäisi, nykyinen ääri-individualismi parisuhteissakin ei oikein nappaa. Sen sijaan ystävällisyys, hyväsydämisyys, kohteliaat käytöstavat, persoonallinen huumori ja sosiaalinen omatunto eivät ole koulutussidonnaisia.

Akateemisuudella ei siis ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa vaan naiset haluavat akateemisen puolison aivan muista syistä. 😂

12121212 kirjoitti:

Lisäarvo miehelle on tietysti nolla.

_Naiselle_ miehen tutkinnolla on suuri merkitys. Naiselle puolison hankkima tutkinto edustaa statusta, tunnetta noususta ylempään sosiaaliluokkaan. Aivan kuten arvostettu ammattikin. Ylipäätään naiselle akateeminen tutkinto on valtava asia, jonka ansiosta muuttuu koko identiteetti ellei peräti sukupuoli ("nainen" -> "Akateeminen Nainen").

Maisterin tutkinto korreloi, keskimäärin, jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. Käytännössä tutkinto rajaa pois kaikkein vähälahjaisimmat ja pahimmat laiskurit, mutta ei todista mitenkään vaikuttavaa älykkyyttä tai edes ahkeruutta - puhumattakaan sivistyksestä.

Tällä korrelaatiolla ei ole käytännön merkitystä koska älyn tai sivistyksen puute ilmenee nopeasti muutenkin.

Syy miksi naiset haluaisivat maisterin tutkinnon olevan valtti, on selvä. _Kaikki_ naiset haluavat saada miehen jolla on statusta, ja kukapa ei haluaisi omata pysyvää valttia (tutkinto) katoavan (kauneus) sijaan.

Ikävä kyllä mm. Chapmanin yliopiston tutkimus osoitti selvästi että mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies on, sitä selkeämmin ykköskriteerit naiselle ovat kauneus ja hoikkuus - ei suinkaan koulutus ja menestys.

 

Älä jauha pikkukakkonen samaa iänikuista paskaa. Missä maassa mainitsemasi tutkimus on tehty? Esimerkiksi jenkeissä on täysin erilainen yhteiskuntarakenne ja sosiaaliturva. Onko sinulla viitteitä pohjoismaisiin tutkimuksiin? Kauneutta ja hoikkuutta arvostetaan, kas kummaa. Kumman luulet töissä käyvän perusmuijan valitsevan: tavallisessa työssä keskiasteen tutkinnolla varustetun komean ja miellyttävän miehen vaiko ikälopun professorin?

Voisitko joskus pysyä käytännönläheisemmissä kuvioissa? Miehen tutkinnolla valtava merkitys naiselle? Suomessako? Lähihoitaja ei itse muutu akateemiseksi jos nai tippainssin. Maisterikin voi olla köyhä. Nykyään ei ole "tohtorin rouvia". Niitä oli vielä 60-luvulla. Elintaso voi toki muuttua, jos toinen on huomattavasti rikkaampi. Olen muuten huomannut, että jos oma koulutus ja työ on ammattiasteelta voidaan suorastaan karttaa koulutetumpia ihmisiä. 

Ja vielä sakeampaa tuubaa: naiselle omalla akateemisella tutkinnolla muka valtava merkitys???? Suomessa naiset ovat jo pitkään opiskelleet yliopistossa. Onko suvussasi korkeakoulutettuja ihmisiä? Minä olen akateemisesta perheestä ja itsekin maisteri. Asia on minulle yhtä arkipäiväinen kuin vieressäni oleva tuoli. Aivan luonteva valinta, sama kuin joisi vettä. Ei mitään ihmeellistä. En valikoi tuttaviani tutkinnon mukaan. 

Ainoa järkevä kappale tekstissäsi oli tuo viittaus siihen, että tutkinto ei kerro ihmisestä sinänsä sen kummemmin kuin rajaten pois täysin lahjattomat ja korreloi jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. 

Akateeminen puolisoni ymmärtää arkeani ja työtäni, ja arvostaa sitä. Ennen häntä olin mukavan duunarin kanssa, mutta hänen kanssaan oli vaikea sovittaa työtäni ja arkeani, koska tietämättömyydestä kumpusi myös turhautunut "onko tolla nyt mitään väliä" -asenne.

Että sellainen hyöty omalle parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Voi jestas tuota ylemyyden tuntoa. Maisterin paprut rääpii kokoon, jos on älykkyysosamäärä 90 ja riittävästi tahtoa.

Minulle maisterinainen on tuonut yhteiseen talouteen tulot, jotka on isommat kuin itselläni. Se on ihan kiva, mutta tilanne on kehittynyt vuosien varrella kun on opiskellut ja päässyt sitten työelämään. Että ei ollut tiedossa "valintaa" tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa mitä hyötä tai haittaa maisterin tutkinnosta on nimenomaan parisuhteelle. Sen sijaan sen arvo on suurimmillaan siinä vaiheessa kun etsii itselleen kumppania. Se tavallaan antaa tietyn viitearvon siitä, millaisia asioita ihminen on, aiankin joskus pitänyt elämässään tärkeänä. En usko, että kovin moni suoritaa maisterin tutkintoa itseä kiinnostamatta aiheesta vain pakolla.

Toisaalta se kertoo myös millaisissa ympäristössä ihminen on mahdollisesti aikaansa viettänyt. Useimmat maisterin tutkinnot vaativat jonkin verran istumalihaksia ja itsenäsityöskentelyä tosinaan jopa kykyyn ajatella hivenen joten voinee olettaa, että henkilöllä on ainakin jotain edellä mainittua, ainakin joskus ollut.

Sen sijaan maisterius ei takaa automaattisesti yhtään sen parempaa yleis-sivistystä; hyvin moni maisteri on vain suorittanut sen oman -kärjistäen- oman putkitutkintonsa, eikä siten tunne muita aloja.

Ja kai on vielä sanottava sekin, että koska useimmat maisterin tutkinnon suorittaneet ovat hivenen vanhempia kuin ammattikoulusta valmistuneet, niin kai he jollain tavoin ovat, ainakin parhaimmilaan "kypsempiä" ottamaan vastaan sen, mitä elämä seuraavaksi tuo eteen.  

Toisaalta voinee väittää, että maisterilla on keskimäärin parempi yleis-sivistys kuin vain ammattikoulun käyneellä, koska onhan hän pelksätään vuosissa laskien opiskellut enemmän "muodollisesti ja ohjatusti" e. sanalla sanoen kuluttanut aikaansa eri kouluissa (tässä nyt yliopistokin koulu) kuin opinpolkunsa ammattikoluun jättänyt ja jonka yleis-sivistyksen pohja on paljossa oppivelvollisuuden varassa. kun ammattikoulussa on -aivan perustellusti aika mennyt oman alan ammattiopintojen parissa, siinä kun taas lukiossa on ollut "joutunut" opiskelemaan, ainakni pienen "yleis-sivistävän annoksen" hyvin monelta alata  . (Tietysti yleis-sivistykseen vaikuttaa moni muukin asia, kuten kodin antamat eväät ja malli. Puhumattakaan kuinka paljon vaikka kirjastot voivat tarjota eväitä niiden suurkuluttajille).   

Mutta, mutta onhan se tavallaan hieman hurja ajatella, että jos ajattelee nuoria jotka ovat noin parikymppisiä. Osa on käynyt ammattikoulun osa lukion osa jopa molemmat. - Pääsääntöinen olettama on, että ammattitutkinnon suorittaneet alkaisivat pikkuhiljaa elättämään itsensä hankkimansa ammattitutkinnon turvin..

Kun taas saattaa mennä vielä toinen tai kolmaskin vuosi kun noin toinen puoli ikäluokasta (ylioppilaaksi kirjoittaneet) hakevat vasta sitä "omaa juttuaan" ja vain harvan ylioppilaan oletetaan jättävän opintonsa siihen ja alkavan elättämään itseään kuin vasta  mahd. useamman vuoden päästä kun suoritettuna on vähintään (ns.) alempi korkea koulututkinto.  

Kaikki edellä mainitsrmasi maisterin piirteet huomioon ottaen, toivottavasti et ole maisteri, jos tavaat yleis-sivistys.

En ole se, jota kommentoit mutta jatkan kommentistasi. Korkeakoulu ja yliopisto-opiskeluun ja sieltä valmistuneisiin, mikä tätä palstaa on uskominen liittyy joitain väärinkäsityksiä. Kuten jo todettua se ei automaattisesti takaa yhtään parempaa yleissivistystä. Mutta ei se takaa tai varmista myöskään sitä, että maisteri tai tohtori osaisi (ja tai sitten vain vaivautuisi) kirjoittamaan kieliopillisesti yhtään parempaa tekstiä. Tiedän useammankin maisterin ja tohtorin, joiden oikeinkirjoitustaito on vähän niin ja näin. Olen vakuuttunut, että moni abiturientti menee oikein kirjoituksessa kirkkaasti heistä ohi.

- Joskus olen rohjennut jopa huomauttamaankin asiasta vaikka itsellnäi ei ole oikeinkirjoitus erinomainen. Kysyen enempi uteliaisuudesta, ta no joo, joskus myös kiusoitellakseni, että miksi kirjoitti tai kirjoittaa noin tai näin kun minusta se kuullostaa virheelliseltä. -Jos olisin suomenkielen ekspertti osaisin kysyessäni käyttää mm. sijamuodoista oikeaa muodoon nimitystä ja niin saattaisin ehkä vaikuttaa tahdikkaammalta huomautukseni kanssa. 

Usein olen ihmeissäni myös välimerkkien kanssa, että miksi ne tulevat juuri sille kohtaa, eikä toiselle kohtaa. Tai tarvitaanko sitä lainkaan.  Esimerkki mikä muoto on oikein:

(A) Pilko porkkanat, samalla minä kuorin perunat.

(B) Pilko perunat samalla porkkannat samalla, kun minä kuorin perunat.

(C) Pilko perunat samalla kun kun minä kuorin perunat.

Arvatkaa vain mitä olen sitten saanut vastaukseksi. No kukapa meistä tykkää siitä, että oma tekeminen joutuu kyseenalaiseksi. Vaikka toisaalta ilokseni kysymykseni on joitain kertoja johdattanut iloiseen ja väittelyyn jota sitten ollaan naurettu yhdessä vatsakippurassa, että kuinka hauskaa on kielellä leikkiä ja kuinka pienillä asioilla on tai sitten ei ole merkitystä.

Osa on tietysti vain tiuskinut vastaukseksi, että KVVG! Tai sitten selitellyt kirjoittamaansa kiireellä tai microsoftin automaattisella oikeinkirjoitusohjelmalla. Aivan tavatonta ei ole senkään kuuleminen vastauksena, että kai sä (siis tässä minä) tajuan, että kun jatkuvasti kirjoittaa muulla kielellä kuin suomeksi, niin ei enää osaa saati muista miten sama menee suomenkielellä kirjoitettuna oikein. Kun arvokkaampaahan ja arvostetumpaa kun on kirjoittaa vieraalla kielellä (yleensä englanniksi) kuin jollain arkaaisella ja perifisellä kielellä eli tavallisemmin suomenkielellä.

Tässä kohtaa epäilemättä hatunnosto monelle suomalaiselle tällä kertaa erityisesti tieteentekijälle, jotka kohotakseen huipulle, joutuvat käyttämään enempi vähempi energiaa siihen, että oppivat itselle alkujaan täysin vieraankielen jonka kautta vasta aukeaa valtaosa, melkein mnkätahanasa alan aiemmasta tutkimuksesta ja meneillään olevista tutkimuksista ja hankkeista. 

Maisterin puoliso kirjoitti:

Aloittamani keskustelu maisteriuden hyödystä parisuhteelle on herättänyt vilkasta keskustelua. On puhuttu minun nais- tai koulutusvihastani, koulutuksen suuremmasta merkityksestä työhön verrattuna, yliopistokoulutuksen antamasta laaja-alaisesta sivistysksestä jne. Jotkut ovat havainneet, että maisterin tutkinnon mainostaminen on hyvä tapa karkoittaa huonoitsetuntoiset ja kouluttamattomat miehet matkoihinsa.

Minua hämmästyttää vastauksissa, että hyvin harva tähän mennessä noin 300 vastaajasta vastasi kysymykseeni: Mikä on maisterin tutkinnon lisäarvo parisuhteelle?

Olen seurustellut pelkän peruskoulun käyneen kanssa, ammattikoulun käyneen, AMK:n käyneen ja maisterin kanssa. En ole huomannut koulutuksella olevan minkäänlaista merkitystä parisuhdetta ajatellen. Se kertoo tietysti ahkeruudesta, älykkyydestä tai molemmista. Mutta mikä on tutkinnon hyöty parisuhteelle? Palkassakaan se ei näy, eikä välttämättä edes laaja-alaisessa sivistyksessä. Yhden alan syvällinen tunteminenhan ei sitä ole. Mikään ei takaa, että vaikkapa biologi osaa keskustella taloudesta, kulttuurista tai politiikasta.

Sanottakoon vielä loppuun, etten ole maisterivihamielinen. Onhan äitini, sisareni ja vaimoni kaikki maistereita.

Jo edellisessä keskustelussa kysyin muodossa tai toisessa, että miksi sen edes pitäisi olla lisäarvo parisuhteelle. Ei kai kukaan parisuhdetta varten opiskele maisteriksi? Saati jätä opiskelematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä taas on merkitystä nimenomaan parisuhteen arjessa. Maisteri osaa hakea ja arvioida tietoa kun teidän pitää tehdä yhteisiä hankintoja tai sijoituksia. Maisteri osaa keskustella toisten koulutettujen kuten opettajien ja sossujen ja psykologien kansa, jos teidän lapsella on vaikeuksia. Maisteri osaa pitää teidän puolia ikävää maaimaa vastaan. On sillä väliä, kun ajattelet pitkällä tähtäimellä. Jos ajattelet vain sänkyyn, ei ehkä ole väliä.

Voi jestas tuota ylemyyden tuntoa. Maisterin paprut rääpii kokoon, jos on älykkyysosamäärä 90 ja riittävästi tahtoa.

Samaa mieltä paitsi älykkyysosamäärästä. Ei auton tai sohvan ostamiseen ja asiallisten puhumiseen opettajan kanssa tarvita maisterintutkintoa. t. maisteri itsekin, enkä tajua sijoittamisesta juuri mitään

Muun koulutuksen saanut nainen harvoin vehkeilee selän takana entisen yliopisto-opettajansa kanssa.

Olen nyt deittisivustolla ja täytyy sanoa, että akateemiset miehet kirjoittavat mielenkiintoisia ja pitkiä viestejä. Niitä on todella mukava lukea. En siis hae akateemista seuraa, mutta toistaiseksi olen noiden viestien perusteella treffannut vain akateemisia. 

12121212 kirjoitti:

Lisäarvo miehelle on tietysti nolla.

_Naiselle_ miehen tutkinnolla on suuri merkitys. Naiselle puolison hankkima tutkinto edustaa statusta, tunnetta noususta ylempään sosiaaliluokkaan. Aivan kuten arvostettu ammattikin. Ylipäätään naiselle akateeminen tutkinto on valtava asia, jonka ansiosta muuttuu koko identiteetti ellei peräti sukupuoli ("nainen" -> "Akateeminen Nainen").

Maisterin tutkinto korreloi, keskimäärin, jonkin verran älyn ja sivistyksen kanssa. Käytännössä tutkinto rajaa pois kaikkein vähälahjaisimmat ja pahimmat laiskurit, mutta ei todista mitenkään vaikuttavaa älykkyyttä tai edes ahkeruutta - puhumattakaan sivistyksestä.

Tällä korrelaatiolla ei ole käytännön merkitystä koska älyn tai sivistyksen puute ilmenee nopeasti muutenkin.

Syy miksi naiset haluaisivat maisterin tutkinnon olevan valtti, on selvä. _Kaikki_ naiset haluavat saada miehen jolla on statusta, ja kukapa ei haluaisi omata pysyvää valttia (tutkinto) katoavan (kauneus) sijaan.

Ikävä kyllä mm. Chapmanin yliopiston tutkimus osoitti selvästi että mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies on, sitä selkeämmin ykköskriteerit naiselle ovat kauneus ja hoikkuus - ei suinkaan koulutus ja menestys.

 

Se, että on koulutettuja miehiä, joille kelpaa huonommin koulutettukin nainen, kunhan tämä on hoikka ja kaunis, ei suinkaan ole uhka naisille. Jos sen jotakuta pitäisi "huolettaa" niin huonommin koulutettuja miehiä, koska ne naisethan ovat heiltä pois.