Lue keskustelun säännöt.
17-vuotiaan poikani tyttöystävä paljastui koulukiusaajaksi. Työkaverini kertoi, että tyttö oli kiusannut
09.11.2017 |
pahasti hänen tyttöään yläkoulun ajan. Kiusaaminen ollut henkistä eli olivat joukolla haukkuneet okesttavaksi nössöksi ja läskiksi ja yökkäilleet aina kun tyttö oli kulkenut ohi. Lisäksi muutenkin syrjineet ja eristäneet tyttöä, joka kärsii edelleen kiusaamisen vaikutuksista, Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen. Kannattaako kertoa pojalleni ja yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin vai mitä kannattaisi tehdä? Olen tavannut muutaman kerran tyttöä ja vaikuttanut ihan mukavalta,
Kommentit (105)
Kerro.
Ihan oikein sille pömperölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.
Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.
Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.
Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?
En kirjoittanut tuota, mutta niin paljon kiusaamisia selvittäneenä voin sanoa, että 80% tapauksista on todellakin hyvin epäselviä, vaikka ensin tilanne tuodaankin törkeänä kiusaamisena vanhempien ja lapsen puolelta. Vain pieni osa on niitä selkeitä tapauksia, lopuissa asia on todellakin monimutkainen ja KUMMASSAKIN osapuolessa on vikaa.
Olisiko aika hankkia uusi työpaikka, koska et osaa erottaa normaaleja kiistatilanteita kiusaamisesta? Ei ihme, että kiusaamista on niin paljon eivätkä kiusatut saa apua, jos puuttujana on noin ammattitaidoton ihminen.
Niin. Ohjeistus on, että jos joku kokee jonkun asian olevan kiusaamista - se on sitä. Jos koulussa vaikkapa sanotaan, ettei tuo ole mitään kiusaamista, vaan normaali kiistelyä, niin arvatkaapa kuinka nopeasti Iltalehden toimittaja on tekemässä koulusta juttua. Tämä on se ’välien selvittelijöiden’ ongelma. Missään ei ole mitään taulukkoa, josta näyttää, että tämä mitä teidän välillä on ollut, ei ole kiusaamista, vaan kysymys on aina siitä, missä vaiheessa joku kokee jonkun asian koulukiusaamiseksi.
Tavallaan on aika helppoa, jos kiusaaminen on ollut sellaista, mistä on helppo sanoa, että toiseen koskeminen on väärin, toisen tavaroiden vaurioituminen on väärin. Mutta jos on kyse 99% ihmisten mielestä normaali kiistelystä, niin on kohtuutonta sanoa heille, että oman kantansa esittäminen on väärin, koska tämä 1% kokee sen kiusaamisena. Ja silti se voi sille yhdelle prosentille olla oikean kiusaamisen kokemus.
Mutta sinun pitäisi se erottaa. Mutta sinä puhut noista kiistatilanteista tämänkin tapauksen yhteydessä kiusaamisena ja väität täällä sen perusteella, että kiusatussa on yleensä yhtä lailla vikaa kuin kiusaajissa. Vaikka kyse ei siis ole edes ollut varsinaisista kiusaamistapauksista, minkä nyt itsekin myönnät. Kiusaamistapauksissa, kuten ap:n esimerkissä, uhri ei yleensä provosoi muuta kuin vain olemalla olemassa.
Ei kun Mä olen eri enkä työkseni tee mitään kiusaamistapausten selvittelyä. Ihan vaan äiti-ihmisenä täällä kirjoittelen.
Mutta aika kärkkäästi sinä täällä olet ventovieraita huonoiksi työntekijöiksi haukkumassa. Vaikka vain kirjoittaa anonyyminä kannattaa ehkä joskus muistaa, että siellä toisessakin päässä on ihminen, ja nämä kirjoitukset ovat kovin typistettyjä versioita ihmisten ajatusmaailmasta. Ja elämä harvemmin on mustaa tai valkoista.
En hyväksyisi kiusaajaa perheeseeni. Toisin tämän hyvin julki. En puuttuisi seurusteluun, poika tehkööt omat päätökset, mutta ottaisin kissan pöydälle ja reagoisin sen mukaan. Mikäli olisi katuva millään muotoa, voisin reagoida hyvin, mutta jos asenne olisi huono, ei tyttis olisi tervetullut minun ruokapöytääni. Voisit kutsua työkaverisi tytön kanssa kylään silloin, kun tiedät tyttöystävänkin tulevan. Silloin asiat ehkä selkeytyisi.
Jos on hitustakaan empatiakykyä, ei pysty tuolliaiseen yökkäämiseen eli täytyy olla jonkinlainen sosiopaatti.
Ja ei, nuoruuden piikkin tuollaista julmuutta ja empatiakyvin puutetta ei voi laskea. En haluaisi perheeseeni noin tunnekylmää ihmistä.
Ei ihme, että kiusaaminen on asia, joka ei katoa minnekään, sen verran älyttömiä mielipiteitä, joissa kehotetaan olemaan puuttumatta seurustelevien elämään. Ymmärtämään kiusaajaa. Kerrankos sitä ollaan nuoria.
Minä itse ottaisin äitinä yhteyttä kiusattuun tyttöön. Kertoisin, miksi haluat keskustella ja mitä oikein tapahtui. Olettaen, että hän haluaa tavata/kertoa. Täytyy myös sopia luottamuksellisuudesta.
Tämän jälkeen puhuisin pojan kanssa 'olen kuullut, että tyttöystäväsi on kiusannut jotakin'. Lähteenä käyttäisin opettajan kertomusta, ylimalkaisesti. Mutta en kertoisi, että mistä sain tietää. Koska tietolähteet paljastuvat poikasi kautta tyttöystävälle hänen tivatessa - seuraus voi olla mitä tahansa. Kiusaajan reaktio voi olla siis mitä tahansa.
Viimeinen palaveri olisikin sitten poikasi, tyttöystävä ja sinä. Palaveri voi olla maaperän tunnustelua - jos poikasi ei halua puhua asiasta -?
Nimittäin kiusaajatyttö voi seurustella poikasi kanssa sen takia, koska tyttö voi olla manipuloiva, osaa valita poikakaveriksi ihmisen, joka ei ehkä ole edes ajatellut hänen menneisyyttään.
Tuollainen yökkääminen kun toinen menee ohi on h i r v i t t ä v ä ä. En hyväksyisi poikani tyttöystäväksi kiusaajaa, joka ei ole pyytänyt anteeksi ja joka ei kadu. Ei hyvä heilu, jos kiusaamisasia on jäänyt silleen. Tarkoitan kahden nuoren tulevaisuutta.