17-vuotiaan poikani tyttöystävä paljastui koulukiusaajaksi. Työkaverini kertoi, että tyttö oli kiusannut

Vierailija kirjoitti:

pahasti hänen tyttöään yläkoulun ajan. Kiusaaminen ollut henkistä eli olivat joukolla haukkuneet okesttavaksi nössöksi ja läskiksi ja yökkäilleet aina kun tyttö oli kulkenut ohi. Lisäksi muutenkin syrjineet ja eristäneet tyttöä, joka kärsii edelleen kiusaamisen vaikutuksista, Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen. Kannattaako kertoa pojalleni ja yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin vai mitä kannattaisi tehdä? Olen tavannut muutaman kerran tyttöä ja vaikuttanut ihan mukavalta,

Miksei työkaverisi puuttunut asiaan ajoissa? Koeta selvittää mitä todella on tapahtunut, kysy muiltakin kuin tytöltä ja työkaveriltasi jos kertomuksissa on eroja. 

Lapsia pitää opettaa kertomaan kiusaamisesta, kaikki eivät kyllä kerro vaikka kysytäänkin.

Kun tytärtäni kiusattiin hän kertoi siitä minulle. Soitin muiden osallisina olleiden lasten vanhemmille varmistuakseni mitä oli tapahtunut, muutama oli kiusannut, toiset olivat menneet auttamaan lastani.

Asia hoitui muutamalla puhelulla eikä kiusaaminen jatkunut koska tyttäreni kertoi kiusaamisesta.

Poikani luokalla ollut tyttö vaihtoi koulua koska häntä kiusattiin. Poikani oli yksi kiusaajista mutta tämä paljastui vasta myöhemmin, asialle ei voinut tehdä enää mitään silloin. Paitsi tietenkin puhua poikani kanssa, sain hillittyä itseni, en lyönyt kertaakaan. Tytön vanhemmat tiesivät varmasti asiasta, ei koulunvaihto ala-asteella olisi varmaan onnistunut vanhempien huomaamatta. Miksei asioista voida keskustella. 

Mä antaisin olla. En alkaisi kuulustelemaan huhupuheita kiusaamisesta miniäkandidaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.

Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.

Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.

Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä  ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.

Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.

Ei muuten ole mikään ihme, että kiusaamista ei saada kitkettyä, jos tuollaiset ihmiset kuin sinä olette noita tilanteita ratkomassa... Älä lässytä, että kiusattu oppilas itse tulkitsee käytöksen kiusaamiseksi, vaikkei kyseessä olisikaan kiusaamista. Sen pitäisi riittää, että toinen kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana ja silloin sellainen käytös lopetetaan heti tätä oppilasta kohtaan. Ei voi olla noin vaikeaa. 

Minkälainen käytös kiusatussa mukamas provosoi kiusaajia joukolla haukkumaan oksettavaksi nössöksi, läskiksi ja yökkäilemään, kun tyttö kulkee ohi?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pahasti hänen tyttöään yläkoulun ajan. Kiusaaminen ollut henkistä eli olivat joukolla haukkuneet okesttavaksi nössöksi ja läskiksi ja yökkäilleet aina kun tyttö oli kulkenut ohi. Lisäksi muutenkin syrjineet ja eristäneet tyttöä, joka kärsii edelleen kiusaamisen vaikutuksista, Tuo tyttö on hyvästä perheestä, vanhemmat opettajia ja on saanut stipendejä, joten tuli aikamoisena yllätyksenä tuo kiusaaminen. Kannattaako kertoa pojalleni ja yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin vai mitä kannattaisi tehdä? Olen tavannut muutaman kerran tyttöä ja vaikuttanut ihan mukavalta,

Miksei työkaverisi puuttunut asiaan ajoissa? Koeta selvittää mitä todella on tapahtunut, kysy muiltakin kuin tytöltä ja työkaveriltasi jos kertomuksissa on eroja. 

Lapsia pitää opettaa kertomaan kiusaamisesta, kaikki eivät kyllä kerro vaikka kysytäänkin.

Kun tytärtäni kiusattiin hän kertoi siitä minulle. Soitin muiden osallisina olleiden lasten vanhemmille varmistuakseni mitä oli tapahtunut, muutama oli kiusannut, toiset olivat menneet auttamaan lastani.

Asia hoitui muutamalla puhelulla eikä kiusaaminen jatkunut koska tyttäreni kertoi kiusaamisesta.

Poikani luokalla ollut tyttö vaihtoi koulua koska häntä kiusattiin. Poikani oli yksi kiusaajista mutta tämä paljastui vasta myöhemmin, asialle ei voinut tehdä enää mitään silloin. Paitsi tietenkin puhua poikani kanssa, sain hillittyä itseni, en lyönyt kertaakaan. Tytön vanhemmat tiesivät varmasti asiasta, ei koulunvaihto ala-asteella olisi varmaan onnistunut vanhempien huomaamatta. Miksei asioista voida keskustella. 

Monet kiusatut eivät kehtaa kertoa vanhemmilleen kiusaamisesta. Haluavat myös säästää vanhempiaan asialta.

Ap voi kokeilla kepillä jäätä ja katsoa, miten tyttö reagoi. Mainitsee, että jutteli työkaverinsa kanssa ja kuuli, että hänen tyttärensä oli samassa koulussa tyttöystävän kanssa. Muistaako pojan tyttöystävä kyseistä tyttöä?  Tämä kuulemma ainakin oli jäänyt työkaverin lapsen mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.

Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.

Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.

Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä  ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.

Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.

Ei muuten ole mikään ihme, että kiusaamista ei saada kitkettyä, jos tuollaiset ihmiset kuin sinä olette noita tilanteita ratkomassa... Älä lässytä, että kiusattu oppilas itse tulkitsee käytöksen kiusaamiseksi, vaikkei kyseessä olisikaan kiusaamista. Sen pitäisi riittää, että toinen kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana ja silloin sellainen käytös lopetetaan heti tätä oppilasta kohtaan. Ei voi olla noin vaikeaa. 

Minkälainen käytös kiusatussa mukamas provosoi kiusaajia joukolla haukkumaan oksettavaksi nössöksi, läskiksi ja yökkäilemään, kun tyttö kulkee ohi?  

Ei tämä nyt johda mihinkään kun olet päättänyt olla ymmärtämättä. Jos kerran vielä koitan. Ymmärrätkö yhtään lukemaasi? En missään kohtaa väittänyt, että olisi ok haukkua läskiksi. Puhuin yleisellä tasolla kiusaamisesta, en jostain yksittäisen oppilaan läskittelystä. Lisäksi kirjoitin ettei kiusaamista tule hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Itsehän juuri sanoit, että riittää kun toinen oppilas kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana. Työssäni näen näitä tilanteita joka päivä. Myös se kiusattu usein käyttäytyy huonosti ja ahdistavasti toisia kohtaan. Onko jokin ihme, että silloin usein muut alkavat vältellä?

Ja kun kuitenkin kohta olet täällä taas inttämässä,e ttä sekö oikeuttaa haukkumaan läskiksi, niin ei, ei oikeuta. Mutta esimerkiksi syrjimistä se selittää. Toiset eivät halua olla tekemisissä vapaaehtoisesti sellaisen aknssa, joka on myös itse ikävä muita kohtaan. Ei kai se mielestäsi niin mene, että kiusattu saa luvan kanssa käyttäytyä vaikkapa agressiivisesti tai häiritsevästi muita kohtaan, mutta samaa käytöstä ei hyväksytä keneltäkään häntä kohtaan? Koska kyllä koulussa säännöt on selvät, sellaista käytöstä ei hyväksytä kummaltakaan osapuolelta. Usein vaan vanhemmat pyrkivät vähättelemään oman lapsensa vaikutusta tilanteen syntyyn.

Eipä ole mikään yllätys että kiusaajatyttö seurustelee, kiusattu taas kertomasi mukaan kärsii edelleen vaikeuksista (et sanonut miten, mutta oletettavasti yksinäisyyden tai sosiaalisten pelkojen muodossa).

Tuo mitä opettaja täällä kertoi on aivan totta, tapauksia, joissa kiusattu itse provosoi häneen kohdistuvaa ilkeää käytöstä esimerkiksi olemalla sosiaalisilta taidoiltaan kömpelömpi kuin muut. Mutta on myös tapauksia, joissa nuori käyttää valtaansa muihin ihan puhtaasta vallankäytön ilosta. Tällöin kiusaaja on yleensä sosiaalisesti taitava ja pidetty.

Jos poikasi tyttöystävä vaikuttaa sinusta mukavalta, niin tuskinpa sinun kannattaa tehdä mitään. Työkaveriltasi voisit ehkä kysellä joskus (jos sopiva tilanne tulee) hienotunteisesti miten hänen tyttärensä jaksaa.

kannattaa varmaan unohtaa eikä kaivella menneitä. Muakin kiusannut poika on nykyään kunnon kylä juntti joka ei uskalla edes silmiin katsoa, ihmiset muuttuu. Toki voi olla jotain tekemistä asian kanssa että olen nykyään 190cm pitkä ja olen lihaksikas, tietää että ei varmaan enää kannata koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.

Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.

Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.

Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä  ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.

Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.

Ei muuten ole mikään ihme, että kiusaamista ei saada kitkettyä, jos tuollaiset ihmiset kuin sinä olette noita tilanteita ratkomassa... Älä lässytä, että kiusattu oppilas itse tulkitsee käytöksen kiusaamiseksi, vaikkei kyseessä olisikaan kiusaamista. Sen pitäisi riittää, että toinen kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana ja silloin sellainen käytös lopetetaan heti tätä oppilasta kohtaan. Ei voi olla noin vaikeaa. 

Minkälainen käytös kiusatussa mukamas provosoi kiusaajia joukolla haukkumaan oksettavaksi nössöksi, läskiksi ja yökkäilemään, kun tyttö kulkee ohi?  

Ei tämä nyt johda mihinkään kun olet päättänyt olla ymmärtämättä. Jos kerran vielä koitan. Ymmärrätkö yhtään lukemaasi? En missään kohtaa väittänyt, että olisi ok haukkua läskiksi. Puhuin yleisellä tasolla kiusaamisesta, en jostain yksittäisen oppilaan läskittelystä. Lisäksi kirjoitin ettei kiusaamista tule hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Itsehän juuri sanoit, että riittää kun toinen oppilas kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana. Työssäni näen näitä tilanteita joka päivä. Myös se kiusattu usein käyttäytyy huonosti ja ahdistavasti toisia kohtaan. Onko jokin ihme, että silloin usein muut alkavat vältellä?

Ja kun kuitenkin kohta olet täällä taas inttämässä,e ttä sekö oikeuttaa haukkumaan läskiksi, niin ei, ei oikeuta. Mutta esimerkiksi syrjimistä se selittää. Toiset eivät halua olla tekemisissä vapaaehtoisesti sellaisen aknssa, joka on myös itse ikävä muita kohtaan. Ei kai se mielestäsi niin mene, että kiusattu saa luvan kanssa käyttäytyä vaikkapa agressiivisesti tai häiritsevästi muita kohtaan, mutta samaa käytöstä ei hyväksytä keneltäkään häntä kohtaan? Koska kyllä koulussa säännöt on selvät, sellaista käytöstä ei hyväksytä kummaltakaan osapuolelta. Usein vaan vanhemmat pyrkivät vähättelemään oman lapsensa vaikutusta tilanteen syntyyn.

Oman pojan luokalla oli tällaisesta hyvä esimerkki.

Jos vaikka pelattiin välitunnilla jalkapalloa, ja maalivahti otti hänen potkunsa kiinni, niin vanhemmat saattoivat soittaa rehtorille että heidän poikaa on TAAS kiusattu, kun hänelle ei olla annettu onnistumisen kokemuksia vaan juuri hänen potkunsa on otettu kiinni.

Kiusaamista saattoi myös olla, jos opettaja antoi liian usein jonkun muun vastata kuin tämän pojan, jos poika vaihtoi teknisessä työssä oman työnsä toisen pojan työhön ja tämä vaati sitä takaisin, jos piti valita neljä vapaaehtoista ja opettaja ei valinnut häntä tai jos tytöt eivät halunneet häntä mukaan johonkin salakerhoonsa. Välituntisin poika kiristi toisia ”jos te ette tee niinkuin Mä haluan niin Mä menen kertomaan rehtorille että te kiusaatte mua, mulla on siihen lupa” - ja tämän pojan ’kiusaamisesta’ pidettiin monen monta vanhempainiltaa hänen vanhempiensa vaatimuksesta (ja jottei koulua haastettaisi oikeuteen) ja rehtori monta kertaa yritti rautalangasta vääntää, ettei kaikki ole kiusaamista...

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Enpä uskoisi sokeasti työkaverin juttujakaan. Kiusatut (ja vanhemmat) alkavat usein ylireagoida. Jos tämä poikasi tyttöystävä on ollut joskus paikalla kun kiusattua on haukuttu tyhmäksi, hän on tietysti kiusatun äidin mielestä ihmissaastaa.

Lisäksi kannattaa muistaa se, että vaikka kiusaaminen olisikin totta, jotkut ovat yläkoulussa täysiä ääliöitä mutta oppivat virheistään myöhemmin ja aidosti katuvat käytöstään. Haluaisitko, että sinut ristiinnaulitaan asiasta, jonka olet tehnyt tai sanonut 14-vuotiaana?

Fakta on kuitenkin se, että lähes jokaista kiusataan jossain vaiheessa koulussa. Ja lähes kaikki kiusaavat jossain vaiheessa, joko tiedostamatta tai sitten eivät kehtaa myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Tämä ei pidä paikkaansa ja on todistettu vääräksi. Kiusaajat voivat myös nauttia kiusaamisesta tai toimia tahattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Puhut nyt omasta puolestasi. Kurjaa, että olet joutunut tuon kokemaan. Mutta et voi sanoa, että harvemmin on vikaa kiusatussa. Ellet sitten tee työksesi kiusaamistapausten selvittelyä ja näe näitä tapauksia lähietäisyydeltä satoja vuosien saatossa. Mutu-tuntuma ja se oma kokemus ei valitettavasti riitä antamaan tämän kaltaisia lausuntoja ja yleistyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tekevät virheitä, ja kiusaaminen on ryhmäilmiö, johon joku voi ajautua mukaan miettimättä tarpeeksi. Empatia kehittyy lapsilla hitaasti, ja murrosikäinen ei ole epänormaali, jos empatia on vähän hakusessa. Joten älä nyt ainakaan nuorten välejä pilaa.

Normaali ihminen on empaatinen iästä huolimatta. Jos empatia ei kehity, vika on geeneissä tai sairaassa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Puhut nyt omasta puolestasi. Kurjaa, että olet joutunut tuon kokemaan. Mutta et voi sanoa, että harvemmin on vikaa kiusatussa. Ellet sitten tee työksesi kiusaamistapausten selvittelyä ja näe näitä tapauksia lähietäisyydeltä satoja vuosien saatossa. Mutu-tuntuma ja se oma kokemus ei valitettavasti riitä antamaan tämän kaltaisia lausuntoja ja yleistyksiä.

Hus trolli koloosi, ei vielä ole viikonloppu. Eikä tarvitsisi silloinkaan näyttäyttyä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

 

Ei pidä paikkaansa, harvemmin on vikaa kiusatuissa.  Minun ainoat vikani olivat että olin arka, ujo, hiljainen ja koulussa menestyvä, luokan paraskin monena vuonna ala-ja yläasteella. Kuuntelin aina vaan mitään vastaan sanomatta mitään, imin kaikki ilkeydet itseeni ja itkin joka ilta sängyssä että taas seuraavana päivänä piti mennä sinne peruskoulun avovankilaan kärsimään. Ulkonäköäni siis parjattiin ensisijassa, mutta jatkuvaa huutelua oli myös koulumenestyksestäni.

Mutta olen ymmärtänyt vanhemmiten, että kiusaajia on mahdollisesti itseään kiusattu kotona toisten sisarusten toimesta tai vanhemmat ovat olleet kotidiktaattoreita tms., jolloin lapset tulevat purkamaan kotipaineitaan kouluun ja kotona käyttäytyvät kiltisti. Minä, kiusattu, puolestani riehuin sitten jonkin verran kotona purkaen hirveää pahaa oloani kotona kaikkein lähimpiini olemalla ilkeä heille ja vähän väkivaltainenkin. Mutta: kisaajilla on yleensä jotain ongelmia kotona. Tai sitten menevät ryhmäpaineen mukana porukassa kiusaamassa toisia. Yleensähän on niitä pomokiusaajia, joiden esimerkkiä muut seuraavat. Ja luokissa oli minun kouluaikoinani valitettavasti huono ryhmähenki, ei ollut tehty näitä nykyajan ryhmäytyksiä. 

Mitä tulee tähän keissiin, en puuttuisi asiaan. En aikoinaan puuttunut oman poikani tapauksessa hänen kavereihinsa mitenkään vaikka mieli teki kun näin että osa ns. kavereista oli kaikkea muuta kuin kavereita. Poika huomasi itse sitten parin vuoden viiveellä.

Puhut nyt omasta puolestasi. Kurjaa, että olet joutunut tuon kokemaan. Mutta et voi sanoa, että harvemmin on vikaa kiusatussa. Ellet sitten tee työksesi kiusaamistapausten selvittelyä ja näe näitä tapauksia lähietäisyydeltä satoja vuosien saatossa. Mutu-tuntuma ja se oma kokemus ei valitettavasti riitä antamaan tämän kaltaisia lausuntoja ja yleistyksiä.

Hus trolli koloosi, ei vielä ole viikonloppu. Eikä tarvitsisi silloinkaan näyttäyttyä, kiitos.

No mutta tuohan on totta. Onko kaikki eri mieltä kanssasi olevat trolleja? Oma kokemus ei ole sama asia kuin se miten yleensä asiat on. Usein toki moni niin tuppaa ajattelemaan. Sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia ei kuulu sulle vaikka olis kiusannut sataa ihmistä. Poika päättää itse ketä tapailee eikä tyttöystävä ole sinulle tilivelvollinen mistään.

No, kyllä se nyt vaan kuuluu vanhemmalle, kenen kanssa alaikäinen lapsi hengaa.

Jos ap ottaa asian esille, niin ehkä se herättelee tyttöäkin tajuamaan, että tuollainen käytös vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen hänestä. Eli jos ei muista ihmisistä välitä, niin ehkä välittää siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa omaan imagoon. Jatkossa ei ehkä sitten kiusaa ja vainoa yhtä herkästi muita ihmisiä, koska kaikki ihmiset (esim. poikaystävän äiti, tulevat opiskelukaverit, työkaverit, pomot jne.) eivät välttämättä katso tuollaista käytöstä kauhean hyvällä. 

Ja ap:n oikeasti kannattaa puhua kiusaamisesta poikansakin kanssa. On hyvin mahdollista, että poika itsekin on kiusaaja, jos sellaisen kanssa seurustelee ja viettää aikaansa. Joten ap:n velvollisuus pojan kasvattajana on ottaa selvää, mistä oikein on kyse ja mikä on ollut pojan rooli asiassa. Onko tiennyt kiusaamisesta ja hyväksynyt sen, pitänyt sitä hauskana, vai onko jopa itse kiusannut muita?

Niin, paitsi jos tyttö ei enää kiusaa ketään ja kiusaamistapaus on tapahtunut vuosia sitten, asian esilleottaminen on kyllä vähän turhaa.

Jos tyttö on edelleen kiusaaja, sitten puhuisin kyllä ainakin pojalle.

Jos on lapsena tehnyt virheitä, niitä ei saa unohtaa. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko kiusannut poikaasi? Niin, ilmeisesti ei. Anna olla. Jokainen tekee virheitä ja etenkin lapsena ja nuorena. Anna toiselle mahdollisuus osoittaa, että ei ole enää sellainen. Jos alkaa kohdella poikaasi huonosti, sitten tietysti asia erikseen.

Itse asiassa puuttumalla nyt menneiden töppäyksiin osoitat olevasi itse ihan samanlainen. Tahallasi sotket toisten elämän ja kaivelet menneitä vähän niin kuin kostotarkoituksissa. Vähänsama kun joku olisi koulussa mokannut ja siitä jaksettaisiin ilkkua.

Sitä paitsi sinulla on vain työkaverisi sana asiasta. Aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa. Harvoin ne ihan yksiselitteisiä edes ovat. Tottakai työkaverisi on verisesti loukkaantunut lapsensa puolesta ja auliisti sinua tiedottaa mitä kaikkea tyttö on tehnyt. Jättänee kuitenkin mainitsematta oman lapsensa osuuden asioiden kulkuun.

Takerrun nyt tuohon sanomaasi "aika usein kiusaamisissa on jotain vikaa molemmissa osapuolissa". Mihin perustat väitteesi? Jokin tutkimus? Siihen voit laittaa linkin tänne jos on. Vai omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kuinka monta? Kun kerran puhut useista tapauksista. Kuulopuheita? Ja mitä itseasiassa tarkoitat "vialla", samaa kuin että molemmat on syyllisiä kiusaamiseen?

Näen ja ratkon työssäni näitä. Hyvin harvoin on ihan puhtaasti yksipuolista kiusaamista niin, ettei toisessa jokin käytösasia sitä provosoisi. Sallittua se ei tietenkään ole, ja siihen puututaan aina. Mutta monella oppilaalla ja varsinkin vanhemmalla on tapana uhriutua ja ei nähdä omassa tai lapsen toiminnassa mitään vikaa.

Silti monesti kiusatussa oppilaassa on jotain käytöspiirteitä mitkä ylläpitävät sitä ettei hän ole toivottua seuraa. EI AINA tietenkään. Mutta usein. Esim. oppilas tulkitsee joka asian henkilökohtaisena loukkauksena ja siten kiusaamisena, vaikka kyseessä olisi ollut vahinko tai puhdas sattuma, että juuri häntä nyt satuttiin ohittamaan ruokajonossa. Yhtä hyvin ketä tahansa muuta oltaisiin ohiteltu, nyt vain sattui olemaan tämä uhriutuva siinä.

Tai oppilas saa vaikka jalkapallopelissä toisen kyynärpäästä osuman kun kaikki ryysivät pallon perään, kyynärpäällä tökkäävä ei edes näe taakseen keneen se osui. Opettaja ja avustajat näkevät tilanteen ja siinä ei ollut mitään tahallista. Useimmat oppilaat pystyisivät ohittamaan sen, osa jää märehtimään ja ulisemaan siitä koko päiväksi, hautovat kostoa ja saavat vanhemmat vouhkaamaan, että lasta hakataan ja kiusataan.

Joku on suuri koulukiusaamisen uhri etenkin vanhempiensa mielestä kun häntä syrjitään sekä ryhmätöissä että välitunneilla. Ei haluta mukaan ryhmään ja hänen pari ei haluaisi kukaan olla. Niin, koska se sinun kullanmurusi saa riidan aikaan aivan kaikesta, syyttelee muita tai vaikka joka kerta fuskaa, ei kestä häviötä tai pettymyksiä  ja mököttää sitten pilaten kaikkien leikit tai ryhmätyön. Jotkut lapset myös oikein vahtaavat epäkohtia, joista voivat sitten kannella.

Siten. Lapset eivät ole mitään yliolentoja, jotka pystyvät ja jaksavat kerta toisensa perään painaa villaisella luokkakaverin käytöksen tai toiminnan. Väkisin siinä alkaa jäädä ulkopuolelle kun muut oppivat, että tuon kanssa kun on tekemisissä, joutuu itsekin aina vaikeuksiin. Niinhän aikuisetkin toimivat, välttävät epämieluisaa seuraa jos se vain on mitenkään mahdollista.

Ei muuten ole mikään ihme, että kiusaamista ei saada kitkettyä, jos tuollaiset ihmiset kuin sinä olette noita tilanteita ratkomassa... Älä lässytä, että kiusattu oppilas itse tulkitsee käytöksen kiusaamiseksi, vaikkei kyseessä olisikaan kiusaamista. Sen pitäisi riittää, että toinen kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana ja silloin sellainen käytös lopetetaan heti tätä oppilasta kohtaan. Ei voi olla noin vaikeaa. 

Minkälainen käytös kiusatussa mukamas provosoi kiusaajia joukolla haukkumaan oksettavaksi nössöksi, läskiksi ja yökkäilemään, kun tyttö kulkee ohi?  

Ei tämä nyt johda mihinkään kun olet päättänyt olla ymmärtämättä. Jos kerran vielä koitan. Ymmärrätkö yhtään lukemaasi? En missään kohtaa väittänyt, että olisi ok haukkua läskiksi. Puhuin yleisellä tasolla kiusaamisesta, en jostain yksittäisen oppilaan läskittelystä. Lisäksi kirjoitin ettei kiusaamista tule hyväksyä ja siihen pitää aina puuttua.

Itsehän juuri sanoit, että riittää kun toinen oppilas kokee käytöksen epätoivottuna ja ahdistavana. Työssäni näen näitä tilanteita joka päivä. Myös se kiusattu usein käyttäytyy huonosti ja ahdistavasti toisia kohtaan. Onko jokin ihme, että silloin usein muut alkavat vältellä?

Ja kun kuitenkin kohta olet täällä taas inttämässä,e ttä sekö oikeuttaa haukkumaan läskiksi, niin ei, ei oikeuta. Mutta esimerkiksi syrjimistä se selittää. Toiset eivät halua olla tekemisissä vapaaehtoisesti sellaisen aknssa, joka on myös itse ikävä muita kohtaan. Ei kai se mielestäsi niin mene, että kiusattu saa luvan kanssa käyttäytyä vaikkapa agressiivisesti tai häiritsevästi muita kohtaan, mutta samaa käytöstä ei hyväksytä keneltäkään häntä kohtaan? Koska kyllä koulussa säännöt on selvät, sellaista käytöstä ei hyväksytä kummaltakaan osapuolelta. Usein vaan vanhemmat pyrkivät vähättelemään oman lapsensa vaikutusta tilanteen syntyyn.

Oman pojan luokalla oli tällaisesta hyvä esimerkki.

Jos vaikka pelattiin välitunnilla jalkapalloa, ja maalivahti otti hänen potkunsa kiinni, niin vanhemmat saattoivat soittaa rehtorille että heidän poikaa on TAAS kiusattu, kun hänelle ei olla annettu onnistumisen kokemuksia vaan juuri hänen potkunsa on otettu kiinni.

Kiusaamista saattoi myös olla, jos opettaja antoi liian usein jonkun muun vastata kuin tämän pojan, jos poika vaihtoi teknisessä työssä oman työnsä toisen pojan työhön ja tämä vaati sitä takaisin, jos piti valita neljä vapaaehtoista ja opettaja ei valinnut häntä tai jos tytöt eivät halunneet häntä mukaan johonkin salakerhoonsa. Välituntisin poika kiristi toisia ”jos te ette tee niinkuin Mä haluan niin Mä menen kertomaan rehtorille että te kiusaatte mua, mulla on siihen lupa” - ja tämän pojan ’kiusaamisesta’ pidettiin monen monta vanhempainiltaa hänen vanhempiensa vaatimuksesta (ja jottei koulua haastettaisi oikeuteen) ja rehtori monta kertaa yritti rautalangasta vääntää, ettei kaikki ole kiusaamista...

Miksi nostat tuollaisen esimerkin esille kun ilmiselvästi ap:n kuvaamassa kiusaamisessa ei ollut kyse.mistään sellaisesta?

Sairasta miten moni aikuinen on valmis mustamaalaamaan nuorta tyttöä kuulopuheiden perusteella. Vaikka väite olisikin totta niin mitä sitten? Koulussa nuoret painivat sellaisten paineiden ja sosiaalisen jännityksen ristiaallokossa että kiusaaminen on luonnonlaki ja sillä on monta aiheuttajaa. Suurin osa kouluajan kiusaajista on nykyään ihan mukavia perheenisiä ja -äitejä. Kiusaajat eivät ole pahoja ihmisiä vaikka väärin toimivatkin.

Ap, pidä näppisi erossa poikasi parisuhteesta. Ihan täyshullu ajatus että alat jollekin lässyttää että kuulit JUORUN teinitytöstä. Olet silloin itse pahempi kuin koulukiusaaja.

N25